Belgian joulumuistoja: Gratinoidut endiivit

Joulun alla noin 10 vuotta sitten matkustin Antwerpeniin. Vietin herkkuloman ja hurahdin joulukoristeisiin. Ystäväni Valere on keräilijä, jonka koti on täynnä pieniä esineitä ja leikkikaluja. Hänen ja hänen vaimonsa Veerlen kanssa kävimme joulukoristemyymälässä. Ostin ensimmäisen lumikeijuni, joka leijailee korkeuksissa.

Lumikeiju

Valere ja Veerle laittoivat kotinsa olohuoneeseen joulun. Monet monituiset joulun fantasiahahmot ripustettiin leveän oven yläpuolelle. Niitä valaisivat moniväriset välkkyvät diskojouluvalot. Suomalainen puritaani olisi kauhistunut valojen, värien ja hahmojen runsautta, vaan minä rakastuin.

Sittemmin olen kartuttanut omaa fantasiahahmojeni joulukoristekokoelmaani vuosittain yhdestä kolmeen koristeella. Helsingissä hyvä valikoima fantasiaa on Hakaniemen hallin toisen kerroksen koristemyymälässä. 

Pari vuotta sitten kävin samaisessa Antwerpenissa helmikuussa i-ha-nas-sa joulukoristekaupassa. Punainen lasikyyhkynen tuo rauhaa joulukuusessa, hedelmillä leikittelevät tonttu ja keiju olivat aiemmin joulukodissa leveän oviaukon koristeina.

Valere hemmotteli minua myös belgialaisilla ruoilla. Syötiin kanipataa, ankeriasta, makkaroita ja tietysti frittejä eli belgianperunoita. Valeren erityisherkku oli raakalihavoileipä, jota käytiin ostamassa erityisestä voileipäkaupasta polkupyöräretkellä. 

Gratinoituja endiivejä ei syöty, mutta Belgian joulumuistoihin ne sopivat.

Endiivejä ja salottisipuleita

Gratinoidut endiivit 

3 – 4 endiiviä

2 salottisipulia

3 – 4 viipaletta hyvää keittokinkkua (kasvissyöjät: ruoan voi valmistaa myös ilman kinkkua)

2 dl ruokakermaa

2 dl vettä

2 dl maukasta mietoa juustoraastetta, esim. Västerbotten

3 rkl maissitärkkelystä

3 hyppysellistä jauhettua valkopippuria

rouhittua mustapippuria

suolaa

oliiviöljyä ja voita paistamiseen

Puolita endiivit pituussuunnassa. Huuhtele ne kylmällä vedellä ja valuta vesi pyyhkeen päällä pois.

Laita paistinpannulle 1 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl voita tai keijua. Paista endiivejä miedolla lämmöllä siten, että ne pehmenevät mutteivät ruskistu kovasti.

Leikkaa keittokinkkuviipaleet pitkittäin puoliksi. Laita viipaleelle paistettu endiivin puolikas siten, että kun käärit endiivin kinkkuun, sauma jää alapuolelle. Lado kinkutetut endiivit uunivuokaan.

Paista salottisipulisilppu ja lisää endiivien päälle. 

Endiivit valmiina, kastiketta päälle ja uuniin.

Valmista kastike. Keitä kermaa, lisää siihen endiivi- ja sipulipannulta kiehuvalla vedellä huuhdeltu liemi. Saosta maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää juustoraaste ja sekoita.

Kaada kastike endiivien päälle. Koristele pinta mustapippurirouheella. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Herkuttele esimerkiksi kuumien keitettyjen perunoiden kanssa tai vaikkapa broilerin rintafileiden kanssa. 

Paista rintafileiden pinnat kiinni paistinpannulla. Aseta rintafileet uunivuokaan. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja lisää liemi rintafileiden päälle. Peitä uunivuoka kannella ja paista samassa uunissa endiivien kanssa.

Artisokkakatkarapurisotto

Talviseen aikaan tuoreet ruokatarvikkeet ovat hakusessa, mutta säilötyistä ruoista saa herkkuja, kun niitä yhdistää oikein. Tuoreet artisokat ovat superherkkua, jota Suomesta saa kalliilla. Kun ne käsittelee niin, että vain sydämet jäävät jäljelle, elämä on herkkua vaan vähäistä. 

Risoton ainekset: salottisipulia, säilykeartisokkia paloiteltuina, arborioriisiä, valkoviiniä

Erään kerran löysin artisokkia Tukholmasta torilta pussillisen 10 kruunulla. Niistä halpiksista syntyi uunissa tomaattikastikkeen kanssa paistettuja. Vaan aika harvoin Suomesta artisokkia saa mistään tarjouksesta, vaikka ne herkullisia ovatkin: sekä lehdet imeskeltyinä voikastikkeen kanssa että sydämet eri tavoin valmistettuina.

Juuri nyt, kun suru ja talvi on syvimmillään, on hyvä saada nopeaa, kevyttä, kaunista ja herkullista ruokaa.

Suruhan ei tule heti rakkaimman kuoltua. Se tulee vasta kun surulle on tilaa, kun on vietetty muistotilaisuudet, annettu toisille mahdollisuus surra, elää yhdessä menetetyn hyviä hetkiä. 

Kaikkein läheisimmälle suru tulee kaiken selviämisen jälkeen, sen jälkeen, kun järkytys on laimennut ja elämän muuttumisen totuus on todellisuutta, kun ei ole toista, jolle kertoa päivän juttuja, vitsejä, ihmetyksiä, ärsytyksiä. Kun alkaa arki, jota ei yksin haluaisi aloittaa, vaikka pakko on.

Kaunis elämä ja ruoka tuovat lohtua. Ne antavat jossain määrin lupauksen siitä, että elämä jatkuu, elämä on samanlaista kuin joskus opiskeluaikoina, kun Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta opiskelemalla teki valkoviinikastiketta keitetyn kalan seuraksi. Samassa kirjassa on hyvä ohje tuoreen artisokan käsittelyyn: lehtien irrottamiseen ja sydämen paljastamiseen. 

Samaa opettelua on elämä rakkaan menettämisen jälkeen, tosin opaskirjoja ei ole. On vain jokainen päivä elettäväksi, katsottavaksi, millaisena se avautuu.

On kirjoja lukea toisten kokemuksia; vertaiskokemuksia, mutta mikään niistä ei ole samanlainen, mikään ei ole minun kokemukseni, mikään ei vastaa täysin minun tunteitani. Tuttua on, mutta silti vierasta.

Siksi ruoka. Siksi keittiö. Siksi jatkuvuus. Ja tänään artisokkakatkarapurisottoa, johon ei liity mitään muistoja. Siksi: sillä se on uusi; reseptin poikanen on otettu taas kerran italialaisesta ruokablogista ja muokattu omaan makuun sopivaksi. Juuri minun suuhuni – ja ehkä teidänkin.

Artisokkakatkarapurisotto

Artisokkakatkarapurisotto

1,5 dl Arborio-riisiä

1 prk säilöttyjä artisokkia

180 g jäisiä katkarapuja

1 salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

2 rkl hyvää oliiviöljyä

½ tl suolaa

2 hyppysellistä valkopippuria

2 – 3 dl kuivaa valkoviiniä, esim. Pinot grigio

2- 3 dl vettä

2 dl maukasta mietoa juustoraastetta, esim. Västerbotten-juustosta raastettua. Parmesaaniraaste on liian voimakasta.

1 rkl voita tai laktoositonta keijua

Pilko artisokan sydämet kuuteen osaan. Paista ne oliiviöljyssä. Siirrä lautaselle syrjään.

Ota samaan aikaan pakastetut isot katkaravut sulamaan (180 g).

Paista kuumassa öljyssä salottisipulisilppu. Lisää riisi kuumaan öljyyn. Varo, etteivät sipulit ja riisit pala. Lisää 3 – 4 osaan pilkottu valkosipuli joukkoon. Älä paista kovasti.

Lisää artisokkapurkin liemi risoton alkuun. Kun se on kiehunut kokoon, lisää valkoviiniä. Aina kun seos kuivuu kiehautuksesta, lisää viiniä tai vettä.

Kun riisi on kypsähköä (maistele sen al dente -astetta), lisää paistetut artisokat ja vielä kohmeiset katkaravut. Kuumenna kypsäksi.

Lisää voita tai keijua sekä juustoraaste. 

Tarjoile heti alkuruoaksi italialaiseen tapaan tai sitten suomalaiseen tapaan pääruoaksi.

Raclette – kylmän ilman ihanuus

Raclette-pöytä valmiina herkutteluun; keskellä raclette-grilli

Söin ensimmäisen kerran elämässäni raclettea Sveitsissä Juravuoristossa kansainvälisellä vapaaehtoisten työleirillä, jossa oli kunnostettu esperantokeskuksen tiloja yhdessä ja opiskeltu esperantoa.

Oli myös kiivetty vuoristossa kävelyretkillä – ja noiden retkeilyjen vähähappisessa huohotuksessa päätin, etten ikinä enää matkusta vuoristoon. 

Leirin juhlaillallinen oli raclette-ilta. Leirin johtaja Claude toi mukanaan puolikkaan raclette-juuston. Se oli kunnioitusta herättävä ja outokin valtava puolikuun muotoinen kiekko, jonkalaista juustoa ei parikymppinen suomalainen ollut valmiiksi pakattujen juustojen kaupoissa 1980-luvulla nähnytkään.

Ihmeellisintä oli racleten valmistus. Esperantokeskuksen ruokasalin takkaan sytytettiin tuli. Claude asettautui tulen ääreen juusto sylissään ja veitsi toisessa kädessä. Kukin toi lautasellaan kuumat perunat takan äärelle. Claude vuoli tulen lämmöstä sulanutta juustoa kunnon vuolaisun perunoille. Samalla suli sydän racletelle. Ihanaa, herkkua, suloista, pehmeää.

Kerran pari talvessa kokoonnutaan ystävien luokse raclette-pöydän ääreen. Ei ole takkatulta mutta on raclette-grilli, joka hehkuu kuumana pöydän keskellä. Raclette-grillissä sulatetaan muutakin kuin raclette-juustoa. Isäntä on ihastunut erityisesti morbiere-juuston grillaamiseen. Minulle maistuu parhaiten se oikea alkuperäinen raclette-juusto, joka tuo makumuistot ja niiden mukana Juravuoriston mukanaan.

Raclette-illan juustoja

Raclette sopii hyvin kylmien iltojen ruoaksi, kun vain muistaa, ettei sen kanssa juoda kylmiä juomia. Sveitsiläiset suosittelivat teetä tai huoneenlämpöistä valkoviiniä.

Juravuoristossa racleten kanssa oli vain keitettyjä perunoita. Raclette-isännän pöydässä on monenlaista herkkua: keitettyjä perunoita, porkkanoita, parsakaalia; hillosipuleita, joskus myös pieniä etikkakurkkuja, tomaatteja; viipaloitua kinkkua. Juustonsyöjäisän kolmivuotiaallekin maistuu raclette. 

Mikä hauskinta: kun pöydässä on monenlaista juuston kanssa syötävää, jokainen voi valita oman ruokavalionsa maistuvaa. Yhteinen pöytä sopii kaikille.

Raclette-ilta neljälle

tarjottimellinen raclette-juustoa ja muita sulavia maukkaita juustoja leikattuna noin puoli senttiä paksuiksi viipaleiksi

keitettyjä perunoita 2 – 4/ henkilö

4 – 8 keitettyjä porkkanoita

 1 – 2 keitettyä parsakaalia

hillosipuleita

pieniä etikkakurkkuja

joulukinkkua viipaleina

teetä tai huoneenlämpöistä puna- tai valkoviiniä

Italialainen sunnuntailounas

Pakkanen ja viima purevat pääkaupungissa. Lumimyrskyn tuottamat kinokset ja kasat, kinttupolut, traktoriurat ja perunapeltoja muistuttavat asuinkadut eivät tuo muistoja Italiasta, mutta kun tapaa pari italialaista, syö heidän kanssaan ja keskustelee, kuuntelee juttuja ja kertomuksia italiaksi, niin samassa on toisessa maailmassa.

Italialainen tuttavani muutti Suomeen omasta halustaan. Hän löysi työpaikan. Asettautui parissa kolmessa kuukaudessa helsinkiläiseksi. Vaikeinta oli asunnon löytäminen. Niin kai se on kaikilla elämää alkuun saattavilla maahanmuuttajilla  - niin oli minullakin, kun aikoinaan menin Italiaan vuodeksi työskentelemään. Ystävät auttoivat asunnon hankkimisessa – ja nyt sain tilaisuuden maksaa kiitollisuudenvelkaa takaisin auttamalla omalla tavallani. 

Maahanmuuttajan asumistarina voi olla tuttavani kaltainen: ensin ollaan hostelissa, sitten saadaan väliaikaisasunto – tällä kertaa asunto oli remontin alla, mutta siellä oli kuitenkin mahdollisuus asua lämpimässä, nukkua lattiapatjalla, käydä suihkussa, laittaa ruokaa keittiössä. 

Pysyvän asunnon löytäminen onkin sitten työn takana. Sellaisen tuttavani kuitenkin onnistui saamaan luotettavan vuokravälitysyrityksen kautta, kun me pari hänen tuttavaansa ryhdyimme hänen suomalaisiksi takuuhenkilöikseen. Muuten maahanmuuttajan on todella vaikea kilpailla vuokra-asuntomarkkinoilla. 

Tuttavani Kela-korttia juhlittiin muutama viikko sitten ravintolassa. Se on avain suomalaiseen yhteiskuntaan. Tänään istuttiin sunnuntailounaalla vastikään vuokralle saadussa jaetussa asunnossa. Vielä ei ole käytössä paljon astioita, välttämättömät kauniit ja laadukkaat huonekalut ovat löytyneet kierrätyskeskuksesta. Niin elämä käynnistyy vieraassa uudessa kotimaassa.

Italialainen sunnuntailounas on yleensä kolmen ruokalajin kokonaisuus. Tänään syötiin risotto all’arrabbiatoa (tuttavani oma kokeiluresepti) eli ’vihaista’ risottoa. Risoton tulisuus lämmitti pakkaspäivänä. Tuli syntyi siihen chilipippureista, makea rusinoista, perusmaku tomaatista ja keveä savunmaku savustetusta lohesta. Pääruoaksi maisteltiin juustoa – lämpimän pääruoan valmistamiseen ei vielä ole tarpeeksi välineitä pikkuruisessa keittokomerossa.

Jälkiruoaksi oli jäätelön kanssa syyskuussa valmistamiani päärynöitä sokeriliemessä. 

Päärynät sokeriliemessä

2 kg suomalaisia pieniä kirpeitä päärynöitä tai muita kovia pikkupäärynöitä

½ kg sokeria

vettä

Kuori päärynät. Erottele siemenkodat pois. Leikkaa hedelmäliha viipaleiksi. 

Laita kattilaan kerroksittain päärynäviipaleita ja sokeria. Lisää 1 – 2 dl vettä. Keitä niin kauan miedolla lämmöllä, että päärynät pehmenevät, mutta eivät soseudu.

Kaada keitetyt päärynät sokeriliemineen kuumiin suuriin lasipurkkeihin. Jäähdytä. Säilytä kylmässä. Tarjoa jälkiruokana jäätelön tai esimerkiksi erilaisten juustojen kanssa.