sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Alkutalven kalenteriaikaan borssia



Alkutalven kalenteriaika on täysillä käynnissä. Tulevalle viikolle on tiedossa niin päivä- kuin iltaohjelmiakin työn puolesta.

Viime viikolla kävin tutustumassa pitkästä aikaa ruotsinlaivan buffet-tarjontaan koulutusristeílyn lomassa. Pöydät eivät notkuneet talvisen  puolityhjälle salille. Parempi niin, sillä kaikki ylijäävä ruoka jää käyttämättä. Omalle lautasellekin yritin kerätä vain sen verran kuin arvioin jaksavani syödä.

Alkupalapöydissä herkullisimpia ruokia oli sillikaviaari, mutta graavi lohi maistui tylsältä, koska olin itse edellisenä viikonloppuna nautiskellut itse graavamastani nieriästä. Tarjolla olisi ollut kalapöydässä myös kuorrutettuja simpukoita, perinteiseen tapaan tuoreita katkarapuja, sillejä ja toast skagenia, jonka lappuun vahingollisesti oli kirjattu G-kirjain gluteenittoman merkiksi. Lappu lähti, kun ihmettelin leivän näköä ääneen paikalle olleelle kokille. Sain keittiöstä annoksen raputahnaa ja gluteenittomien leipien pöydästä erinomaista setsuurityyppistä leipää.

Lihapöytä oli välimerellinen: parasta olikin ilmakuivattu kinkku. Caesar-salaattiin oli valmiiksi sotkettu vehnäleipä mukaan – ja oman salaatin sai sitten sekoittaa kasvispöydän antimista, joista parhaiten jäivät mieleen grillatut paprikat ja pestolla marinoidut artisokan palaset. Sushiakin oli tarjolla, mutta sen maku oli mitäänsanomaton: riisistä puuttui pikanttius.

Jälkiruokapöytä tarjosi myös viljattoman pöydän ääressä syövälle nameja: raikasta hedelmäsalaattia sabaion-kastikkeella, voisen rasvaista panna cottaa, valkosuklaalla täytettyjä suklaakuoria ja mangosmoothiea. Juustopöydän ehdoton ilo oli laakerinlehdellä maustettu kotitekoisen oloinen viikunahillo, jonka kanssa manchego-juusto maistui.

Juuston kanssa maistui myös lämpimien ruokien pöydästä vuohenjuustolla maustetut uunipunajuuret. Muu lämpimän ruoan pöydästä jäi minulta väliin: pitkään lämpimässä seisoneet lihat ja kalat eivät houkuttele, varsinkin kun alkupalapöydistä ja kerrassaan suloisesta gluteenittomasta leivästä sai vatsan puhkumaan iloa ja täyteyttä.

Punajuuret kuitenkin innostivat kotikeittiötäkin. On aika valmistaa borssia. Vaikka punajuuret kesäaikaan vaivaavat histamiinittomassa ruokavaliossani minua, niin talvella ne maistuvat. Borssilla pärjään ainakin keskiviikkoiltaan asti, koska vasta torstaina on todennäköisesti seuraava tilaisuus kotiruoan laittamiseen. Borssin maku vain paranee, kun se maustuu jääkaapissa. Borssiin sain pari vuotta sitten vinkkejä venäläiseltä työkaveriltani – ja se on hyvää. Niin hyvää, että sisarentyttäreni haaveilee siitä melkein unissaan.

Alkavalla viikolla ei valitettavasti ole tilaisuutta myöskään ottaa soppakeittiön tarjouksia vastaan. Soppakeittiö on työtovereitteni loistava keksintö: he keittävät joka toinen päivä kasvis- tai kalasopan. Jokainen pienen työyhteisömme jäsen voi syödä sitä, kun vain ilmoittaa etukäteen ruokailupäivänsä ja maksaa raaka-ainekorvauksen.

Soppakeittiö on ilo ja ihanuus meille, joiden lounasruokamahdollisuus on Alepan valmisruoat, kotieväät tai Cafe Picnicin salaatit tai uuniperunat. Kun noita kaikkia on muutaman vuoden syönyt, ruokahalu on vähentynyt kummasti lounasaikaan. Tuore soppakeittiön keitto taas lämmittää ja kokoaa työkaverit yhdessä syömäänkin erilaisista työaikatauluista huolimatta. 

Kun muistaa syödä lounasta, niin aivotkin voivat hyvin. Töitäkin on kiireisilläkin aikatauluilla sitten kiva tehdä.

Borssi kiehuu. Tuoreet yrtit ovat välttämättömiä venäläisen kollegani mielestä. Paprikaakin voi lisätä, jos terävyyttä makuun.


Ukrainalainen borssi

4 keitettyä punajuurta raastettuna karkealla terällä
3 porkkanaa raastettuna karkealla terällä
1 iso sipuli pieneksi hakattuna
300 g kaalia (ruusukaalia, valkokaalia) ohuina siivuina
pieni prk ( 20 - 50 g) tomaattipyrettä
200 g savukinkkua kuutioina
tilliä, persiljaa/basilikaa tai muuta aromaattista yrttiä
0,5 tl valkopippuria
2 laakerinlehteä
sipulinvarsia, jos on
hieman valkosipulia
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 l vettä
luomu-lihaliemikuutio (antaa hiivauutteen pinkeän maun, voi/pitää jättää pois)
suolaa maun mukaan

Raasta ja pilko kaikki vihannekset. Paista kaikki muut paitsi ei kaali oliiviöljyssä pannulla. Laita paistetut vihannekset kattilaan. Paista öljyssä tomaattipyrettä. Huuhdo pannu kuumalla vedellä ja lisää vesi keittokattilaan. Keitä vihanneksia ja lisää kaali keiton pinnalle kypsymään. Mausta laakerinlehdillä, pippurilla ja lihaliemikuutiolla. Kun keitto on melkein valmista, paista savukinkkukuutiot ja lisää keittoon. Lopuksi lisää keittoon tuoretta tilliä, muita yrttejä ja pikkuruisen valkosipulimurskaa.

Ohje on sovellus venäläisen kollegani ja Hesarin ohjeista. Kollegani mukaan keittoon voi lisätä pari tilkkaa sitruunamehua, jos haluaa lisää happamuutta, mutta ei etikkaa niin kuin suomlaisissa ohjeissa yleensä on. Paistettu savukinkku tekee borssista ukrainalaisen. Kasvissyöjä voi jättää kinkun pois - ja borssi on oivallista sitenkin. Juuresten ja vihannesten maut vain terästyvät ilman lihalisää.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Pakkasella höystöjä ja nieriää

Pakkanen pitää sisällä. Pakkanen pitää kylmänä. Pakkasella lämmintä ruokaa, lämmittävää ruokaa, ei missään tapauksessa kylmää salaattia. Ellei sitten lämmintä salaattia? Ei, ei, ei - salaatti ei kuulu talveen missään muodossa. Talvi on keittojen, patojen ja höystöjen aikaa.

Höystö on sanana aika hurjan ruman kaunis. Ö ja y eivät yleensä herätä mieluisia mielikuvia, vaikka yö onkin unisina öinä ihana sana. Unettomina öinä yö on kamala. Silloin kääntää kylkeä, tyynyä, peittoa – kaikkia noita viileämpään suuntaan, kunnes viileys on mennyttä kaikilta puolilta ja on pakko nousta katsomaan ikkunasta ja pakkasta. Kuvitella, millaista olisi kävellä paljain jaloin jäätyneellä kadulla. Polttaisiko jalkapohjia niin kuin pakkanen joskus polttaa kasvojen ihoa silloin, kun se on kovimmillaan?

Höystön voin kuvitella romaanisten kielten puhujien suuhun. Maistuu hyvältä vaan miten sen sitten sanoisi: oisto, ojisto, oihto, ohito, ousto, ouzo? Fenkolihöystössä on kyllä hieman samaa aniksen makua kuin on ouzossakin. Voisihan ruokalajilla äänneasultaan kauniimpikin nimi olla vaan kun se ei ole pata, ei muhennos (muennos tai muenjos romaanisten kielten puhujille), ei keitos, niin se on höystö, jolla höystetään pääruokaa.

Ei höystö ole lisukekaan, koska se on itsenäinen ruokansa, jonka voi tarjota ilman pääruokaakin vaikkapa leivän, perunoiden, riisin tai pastan kanssa. Höystö ei polta, se lämmittää hehkuunsa niin pään kuin ruoankin. Antaa toisen maun rinnalle, sen, joka korostaa, pehmentää, tasoittaa – tekee parin. Höystö voi kyllä olla lisäke, muttei kuitenkaan hiuslisäke eikä hiuksia saa heitellä mausteeksi mihinkään ruokaan. Fenkolihöystö sen sijaan saattaisi tykätä yrttien hiuksista, vaikkapa basilikan oksista, mutta basilika ei talvella kasvihuoneen ravintoliuoksessa kasvatettuna maistu basilikalle, ainakaan kypsennettynä.

Mikä siis neuvoksi talvella, kun lumi on jo peittänyt yrtit laaksosessa? Talvi on kalan ja mädin aikaa. Talvi on lohikalojen aikaa. Nieriää oli yllättäen tarjolla kohtuuhintaan.

Nieriästä syntyy raikasta, kevyttä paistettua kalaa – paljon rasvaista tehotuotettua lohta maukkaampaa ja miedompaa. Nieriä kaipaa rinnalleen höysteeksi voimakkaampia makuja, mutta sellaisia, jotka eivät tuhoa nieriän omaa herkkyyttä. Timjamin hiukset eli oksat säilyttävät jossain määrin tiukan makunsa talvellakin, vaikka eivät nekään parhaimmillaan ole.

Yritän kuitenkin pitää yllä illuusiota etelästä ja yrteistä pakkasellakin – ihan niin kuin kauppiaatkin, jotka tarjoavat kaikenlaista kasvihuoneessa kalliilla kasvatettua. Juurekset pitävät aina pintansa, ja porkkana sopii hyvin mihin tahansa yhteyteen. 1970-luvun keittokirjassa oli ohje: metsänhoitajan porkkanat; niistä on sovellukseni timjamiporkkanat. Silloin ennen vanhaan tuoreista kasvihuoneyrteistä ei ollut tietoakaan, mutta porkkanahöystön periaate oli ihan sama kuin nytkin: voita ja yrttejä keitettyjen porkkanoiden sekaan.

Paistettu nieriä fenkolioliivihöystön ja timjamiporkkanoiden kanssa on myös karppaajan ateria eli sen voi sitten valmistaa monenlaisille ruokarektikoille, melkein kaikille erilaisia tiukkoja sääntöjä noudattaville ruokaentusiasteille, paitsi ei fennovegaaneille. Italialaisetkin nauttivat mielellään tämän aterian, kunhan saavat alkuruoaksi pastaa, risottoa tai keittoa ja vielä jälkiruoankin, mutta suomalaiselle kevytsyöjälle riittää kokonaiseksi lauantain illalliseksi tai sunnuntain lounaaksi pääruoan ja kahden höystön kokonaisuus. Höh ja öyh, höystöjä.

Pannulla paistettu nieriäfile, fenkolioliivihöystöä ja timjamiporkkanoita


Fenkolioliivihöystö

1 keskikokoinen fenkoli
2 sipulia
2 kourallista vihreitä oliiveja, esim. Päivänsäde-oliiveja
1 – 2 tl mustapippurirouhetta
1 dl valkoviiniä
suolaa tarpeen mukaan
oliiviöljyä

Pese ja puhdista fenkolit mullasta. Puolita ne pitkittäin ja leikkaa puolikkaat 3 – 4 lohkoksi. Keitä fenkoleita n. 10 minuuttia vähässä vedessä.

Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Paista sipuleita rapsakoiksi oliiviöljyssä. Lisää sipulien joukkoon keitetyt fenkolilohkot ja oliivit. Pyörittele paistosta. Lisää joukkoon valkoviini. Mausta mustapippurirouheella.

Jos et tarjoa fenkolioliivihöystöä heti, siirrä se uunivuokaan ja sen jälkeen uuniin folion tai kannen alle lämpimään.

Timjamiporkkanat

4 porkkanaa
½ rkl voita tai keijua
1 tl hunajaa tai fariinisokeria
3 – 6 oksaa timjamia
½ tl hienoa merisuolaa

Kuori porkkanat. Leikkaa porkkanoiden päästä pois kannat. Jätä porkkanat kokonaisiksi. Keitä niin noin 10 minuuttia vähässä suolattomassa vedessä. Kaada keitinvesi pois.

Lisää kattilaan voita tai keijua, hunaja ja timjaminoksat. Ripottele päälle suolaa.

Pyörittele porkkanoita rasvamausteseoksessa, hauduta niitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 5 minuuttia.

Paistettu nieriäfile

Oliiviöljyä
Nieriäfileitä
tuoretta timjamia
suolaa
valkopippurirouhetta

Öljyä paistinpannu. Paista nieriäfileitä nahkapuoli alaspäin noin 2 minuuttia. Käännä kalanpalat ja paista vielä 1 – 2 min. niin, että kala jää keskeltä hieman punaisen raa’aksi.

Lisää suola ja valkopippurirouhe kypsän kalan päälle. Kruunaa herkku tuoreilla timjamin oksilla, joita voit myös paistaa kalan kanssa yhtä aikaa.

Tarjoile nieriäfile timjamiporkkanoiden ja fenkolihöystön kanssa.





sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Härkäviikot: nopea kiinankaalikeitto

Härät on taas iestetty ulkotöihin – Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan härkäviikoilla oli juuri tuo konkreettinen merkitys, joka monilta lienee jäänyt unohduksiin. Härkäviikot alkoivat kyllä minulla jo ennen Nuutin päivää, jolloin perinteisesti lopetettiin joulun vietto, tai ainakin ne lopettivat, jotka pystyivät kolmiviikkoiseen joulun juhlintaan.

Arki jyrähti viime viikolla heti loppiaisen jälkeen oikein kunnolla käyntiin. Töissä joulun alla siivoamatta jäänyt työpöytä ei saanut siivoajaa keskittymään papereiden järjestelemiseen, kun uusia papereita oli katsottava ja kevään ohjelmia tarkistettava ja suunniteltava uusista lähtökohdista.

Jotkut aloittavat härkäviikot kunnon laihdutuksella ja kohotuksella. On taas pari kuukautta ihmisillä voimia paneutua itseensä ja jouluruokien voiman tunnossa jumpata, zumbata, uida, joogata, hiihtää, sauvakävellä, kahvakuulata, kuntonyrkkeillä. Siis valmistautua taas siihen, että pääsiäisenä saa herkutella ja kesällä nautiskella terassien kuohuvista antimista, joita sitten taas syyskuussa sulatetaan samoissa saleissa.

Nykyihminen herkuttelee kevyesti härkäviikoilla samalla kun talvi vaatii tehoa työssä ja noissa kuntoiluissa. Missä välissä laitetaan kunnon ruokaa?

Oman nopean kiinankaalikeittoni tekaisin noin puolessa tunnissa iltayhdeksän aikoihin. Keitto ei ollut liian raskasta nukkujalle. Mutta peruskaalikeittodieettiruoka se ei myöskään ole: kaalin makua pehmennetään öljyssä paistamisella. Kaalikeittodieetin kaalikeittohan on vesipohjainen terveyskeitto – kiinankaalikeitto taas on maukas kevyt raikas keittonen, jonka maku ei parane säilytettäessä vaan kiinankaalin hento maku on parhaimmillaan juuri keiton valmistuttua.

En kokeillut keiton pakastamista, vaikka teinkin neljän hengen annoksen yhdelle iltakeittoilijalle. Kokeilin maun kestävyyttä seuraavaan päivään, mutta kiinankaalin hentous oli hävinnyt ja parsakaali päässyt dominoimaan. Seuraavalla kerralla pakastan loput keitosta lounasannosrasioihin.

Arki-illan nopea kiinankaalikeitto ja lämpimät mozzarellaleivät



Kiinankaalikeitto
neljä annosta

1 pieni kesäkurpitsa
½ kiinankaalia (n. 400 g)
1 parsakaali
10 cm purjon vihreää osaa
400g kanasuikaleita (hunajamarinoituja tai maustamattomia)
oliiviöljyä
1 l vettä
1 tl suolaa
½ - 1 tl mustapippurirouhetta

Kuori ja pilko kesäkurpitsa kuutioiksi. Pese ja viipaloi kiinankaali. Paista oliiviöljyssä pannulla ensin hetken aikaa kesäkurpitsakuutioita, lisää sitten kiinankaaliviipaleet. Kun vihannekset ovat pehmenneet, siirrä ne keittokattilaan.

Paista kananpaloja öljyssä. Kun ne ovat kypsyneet, lisää pannulle kiehuvaa vettä. Kaada kana liemineen keittokattilaan. Lisää kattilaan vettä, jos lientä näyttää olevan liian vähän. Kiehauta keitto.

Pilko samaan aikaan parsakaalin kukinnot suupalan kokoisiksi ja purjo viipaleiksi. Lisää parsakaali ja purjoviipaleet keittoon. Keitä niin kauan, että parsakaalit ovat kypsiä.

Mausta keitto suolalla, jos on tarpeen, ja mustapippurirouheella.

Kasvissyöjän keiton saat keitosta, kun jätät kanan pois, ja maustat keittoa hieman esim. kasvisliemikuutiolla, ripauksella currya ja cayennepippuria sekä teelusikallisella hunajaa.

Nautiskele esimerkiksi lämpimien mozzarellaleipien kanssa.



Mozzarellaleivät

Moilasen dark bread –viipaleita 1 – 2 /ruokailija
voileipärasvaa
pestokastiketta
punaista paprikaa
1 - 2 mozzarellapalloa

Sulata pakastetut leipäviipaleet esim. leivänpaahtimessa. Voitele sulaneet leivät voileipärasvalla. Lisää kunkin viipaleen päälle pestokastiketta noin 1 tl. Laita paprikaviipaleita leiville. Päällystä leivät tuhdeilla viipaleilla tuoretta mozzarellajuustoa (2 viipaletta/leipä).

Grillaa leipiä noin 5 minuuttia uunissa. Tarjoile kuumina.



perjantai 4. tammikuuta 2013

Loppiaisen herkkuja: sillikaviaaria, lohikuhapateeta ja poronpaistia

Loppiainen on ovella – loppiainen on ovela. Se on pyhä arjen keskellä – välipäivien ostoshuuman jälkeinen juhla.

Sinänsä mielenkiintoinen nimitys joulun ja uudenvuoden väliin jääville päiville on välipäivät. Välitila huippukohtien välissä. Tänä vuonna loppiaiseen asti vietetään välipäiviä, koska HSL tiedotuksessaan on nimennyt liikenteen harvennettujen vuorojen kestävän välipäivien ajan eli 4.1.2013 asti. Englanniksi välipäivät on käännöksessä nimetty: the days between Christmas and New Year.

Loppiaisena perinteisesti riisutaan kuusi, raivataan joulukoristeet laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua. Joulun loppuessa kirjoitan joulukortin seuraavaa joulua varten: kirjoitan, keitä on tavattu, mitä jouluna on tehty, millaisessa säässä joulua on vietetty. Seuraavana jouluna luen joulukirjeen ja aloitan joulun valmistamisen. Joulukirje säilötään joulukoristelaatikkoon, joka kolmen muun joulukoristelaatikon kanssa sijoitetaan yläkaappiin, erityiseen joulun kaappiin.

Loppiainen on ovela juhla: se ei oikein ole juhla, mutta ei se kyllä arkeakaan muistuta. Juhlavuutta loppiaislounaaseen saa kalaherkuilla ja kunnon paistilla. Samoja herkkuja voi kyllä syödä muissakin juhlissa, varsinkin jouluna ja uutenavuotena. Seuraavan kerran niillä herkutellaan vaikkapa vappuna.

Ranskalaiset syövät loppiaisena kolmen kuninkaan kakkua, galettea. Sellaisia voitaikinakakkuja toin tuliaisiksi 20 vuotta sitten Pariisista. Työkaverit maistelivat niitä ihmetellen. Kukaan ei juhlinut mantelisesta kakusta löytämäänsä kolikkoa, joka tuo perinteen mukaan onnea. Miksi olisikaan juhlinut? Suomessa kun ei loppiaista omilla herkuilla ja toiveilla juhlita.

Loppiaiseksi siis vielä yhden kerran kala-alkupaloja ja yrttistä poronpaistia.



Lohikuhapatee

400 g lohifileetä
100 – 200 g keitettyä kuhaa
150 g kylmäsavulohta
4 keltuaista
2 dl kuohukermaa
3 rkl perunajauhoa
1 tl suolaa
1 rkl konjakkia
1 rkl sitruunanmehua
tilliä

Nypi lohesta ruodot. Leikkaa lohi palasiksi ilman nahkaa. Soseuta lohi sauvasekoittimella. Lisää seokseen 3 keltuaista, kerma, suola, konjakki, sitruunanmehu ja lopuksi 2 rkl perunajauhoa.

Sekoita keitetyn kuhasilpun joukkoon yksi keltuainen ja yksi rkl perunajauhoa. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Pilko kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi tai tulitikkumaisiksi viipaleiksi.
Vuoraa noin litran vetoinen pitkä paistovuoka leivinpaperilla. Kaada lohimassasta puolet vuokaan. Lisää päälle kuhaseos. Sen jälkeen asettele kylmäsavutikut kuhakerroksen päälle. Ripottele kylmäsavulohikerroksen päälle niin paljon tuoretta tilliä, että kala peittyy.

Kaada lopuksi jäljellä oleva lohimassa kaiken päälle.

Paista pateeta vesihauteessa uunissa 175-asteisessa uunissa noin tunti ja 10 minuuttia, kunnes patee näyttää kiinteältä.

Jäähdytä patee ja tarjoa kylmänä esimerkiksi koristeltuna salaatinlehdillä.



Sillikaviaari

1 kokonainen silli tai 1 sillifileetä
2 dl turkkilaista jogurttia
3 kovaa keltuaista
3 salottisipulia
3 rkl kapriksia
1 tl sokeria

Perkaa ja fileoi silli. Leikkaa fileet puoli senttiä leveiksi viipaleiksi.
Sekoita kastike. Muussaa kovat keltuaiset haarukalla. Sekoita se jogurttiin. Pilko salottisipulit pieniksi paloiksi. Sekoita 1 tl sokeria, sipulisilppu ja kaprikset kastikkeen joukkoon. Sekoita lopuksi silliviipaleet kastikkeeseen. Anna maustua kylmässä tunnista vuorokauteen.




Yrttinen poronpaisti

noin kilon paisti poroa
1 - 2 pkt pekonia
rosmariinin tai timjamin ja salvian oksia
mustapippuria, merisuolaa

Ota paisti lämpenemään noin tuntia ennen valmistamista.

Paista paistin pinnat kiinni kuumalla pannulla niin, että paisti ruskistuu kauttaaltaan eikä jää yhtään punaisena hohtavaa raakaa kohtaa näkyviin. Huuhtele pannun liemi ja ota liemi talteen.

Levitä leivinpaperille pekoniviipaleet. Aseta keskelle puolet tuoreista yrtinoksista. Aseta paisti yrttien päälle. Ripottele paistille merisuolaa ja mustapippurirouhetta.





Nosta paistin päälle loput yrtinoksista. Kääri pekoni poronpaistin päälle siten, että syntyy kaunis paketti. Aseta paisti uunivuokaan ja kaada huuhteluliemi vuoan pohjalle.

Paista noin tunti 175 asteessa kannen alla. Laske lämpö sataan asteeseen noin 15 minuutin loppuhaudutusta varten.

Tarjoile kuumana tai kylmänä.

Jos et halua käyttää pekonia, paistin voi siinä tapauksessa peittää yrtinoksilla. Niitä tarvitaan silloin noin kolmasosa tai puolet yrttiruukun sisällöstä. Lisää paistivuokaan vuoan pohjalle vettä ja paista paisti kansi päällä.



keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kevennystä ja kierrätystä: punasalaattirisotto



Joulun jälkeen kevennetään – ainakin naistenlehdissä. Vietetään tipatonta tammikuuta – ainakin virallisesti. Joulun jälkeen kierrätetään – ainakin italialaisissa ruokablogeissa julkaistaan nyt kierrätysruokien reseptejä ts. ruokaa tehdään tähteistä.

Joulu jatkuu kyllä loppiaiseen asti. Punaisesta väristä ja sen juhlavasta energiasta saa nauttia myös kevyesti.

Punasalaattirisotto


Punaisella on monta eri sävyä: Tikkurilan värikartta esittää monia eri punaisia. Oma valintani olohuoneen tehosteseinän väriksi on parhaillaan oleanteri, myrkyllinen kauniisti kukkiva pensas. Valintaa tein syklaamin, hibiskuksen, granaattiomenan, renessanssin, kardinaalin välillä. Pirtelöä, karamellia, marmeladia en harkinnut – pioni kulki jonkin aikaa oleanterin rinnalla. Punajuurta liian violettina en edes ajatellut.

Oleanteri onkin ikuisen rakkauden symboli. Se löytyy Ritva Kronlundin Juhannusruusu-tapetin ruusunkukista hieman vaaleampana sävynä.  http://www.tapettitalo.fi/mallit/69764.html

Ruusunpunainen ei aktivoi niin voimakkaasti väsynyttä kuin punainen, joka voi stimuloida ihmistä rauhattomuuteen. Itse en voi syödä punaisen valon vallitessa. Opiskelijatyttösenä täytyi lähteä pois kesken aterian legendaarisesta indonesialaisesta FenKuan-ravintolasta, jossa punainen valo aktivoi minuun migreenin. http://www.tarinoidenhelsinki.fi/node/8449

Oleanterin punainen on lempeä, hiukan intensiivinen punainen – sellaistahan myös ikuinen rakkauskin on. Ei jatkuvasti palavaa ja tulista vaan pitkään säilyvää lämpöä. Oleanteri on myrkyllinen kasvi, mutta syötäväksi sitä ei ole tarkoitettukaan vaan ihailtavaksi. http://www.turunmuseokeskus.fi/public/default.aspx?contentid=402675&nodeid=18200

Samanlaista lämpöä, intensiteettiä, hiukkasta karvautta on punasalaattirisotossa, jolla voi lääkitä itseään joulukaipuusta ja vahvistaa itseään sydäntalven pimeyden valoa vastaan.

Punasalaattirisottoon voi sujauttaa joulukinkun viimeiset jäämät ja silliherkuista ylijääneet salottisipulit. Jos pullon pohjalle on jäänyt lasillinen punaviiniä, se sopii ruokaan. Italialaiset nimenomaan värittävät risoton punaisen hehkuiseksi punaviinillä.

Taas kerran punasalaattirisoton voi valmistaa ilman kinkkua kasvissyöjille ja ilman punaviiniäkin alle 18-vuotiaiden tai punaviiniherkkien ateriaksi. Minun punasalaattirisotossani on luomuvalkoviiniä.

Punasalaattirisoton aineksia: salottisipulia, punasalaattia, liemikuutio

Punasalaattirisotto

2 dl risottoriisiä, esim. Arborio
miehen nyrkin kokoinen punasalaattikerä
3 salottisipulia
200 g kinkkua (joulukinkkua tai ylikypsää kinkkua)
2 dl viiniä (valko- tai punaviiniä, ruokakaapin valikoimasta riippuen)
½ - 1 l kasvislientä tai saman verran kiehuvaa vettä ja puolikas liemikuutio
hyvää neitsytoliiviöljyä
1 rkl voita tai keijua
½  tl suolaa
1 tl sokeria
10 – 20 rouhittua mustapippuria
1 dl vasta raastettua parmesaania

Pilko sipulit pieniksi. Leikkaa punasalaattikerä ohuiksi viipaleiksi ja kinkku kuutioiksi.

Paista ensin sipulia oliiviöljyssä. Lisää kinkkukuutiot paistumaan, jos käytät kinkkua. Lopuksi lisää punasalaattisuikaleet. Paistele aineksia niin kauan, että punasalaatti muuttaa värinsä ruskeahkoksi ja kutistuu ainakin puoleen raa’asta koostaan.

Lisää riisit ja jatka paistamista. Lisää viini. Odota, että se imeytyy riisiin. Lisää seokseen kiehuvaa vettä ja liemikuution puolikas tai valmis kasvisliemi. Keitä risottoa kokoon siten, että riisi on lopulta al denteä.

Lisää risottoon keittäessäsi suolaa ja sokeria.

Kun riisi on kypsää, lisää siihen 1 rkl voita tai keijua, parmesaaniraaste sekä mustapippurirouhe. Anna risoton tekeytyä pari minuuttia kannen alla. Nauti kuumana.