sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Elämänvoimaa: Kalastajan rautukeittoa ja italialaisia mansikoita



Kesää on tehty: on haravoitu mökillä pihat ja polut puhtaiksi havunneulasista ja syksyn lehdistä. On uitu tai paremminkin kastauduttu jäätävän kylmässä Pielisessä. On koettu jo kuumaakin ja aurinkoa, sumua, vesisadetta ja sateenkaari. On talutettu polkupyörä korjaamoon ja kesäkengät uudistettaviksi suutariin.

Vaan mistä tuntee kesän? Kun ikkunaan on ripustettu kesän valkoiset verhot, jotka hulmahtelevat koko yön auki olevassa ikkunassa. Kun valo siivilöityy hentojen koristeompeleiden läpi huoneeseen aamulla. Kun tuntee iholla valon ja tuulen, kosketuksen.

Kesän maku syntyy suuhun mansikoista, makeaisista. Italiassa asuessani ystäväni äiti valmisti perhelounaalle huhtikuussa mansikoita: kostutti ne sitruunanmehulla ja sokeriripauksella. Samalla tavalla Suomessakin maistuvat muuten hieman mauttomat, puiset ja kovat, mutta makealle tuoksuvat toukokuussa myytävät  eteläeurooppalaiset mansikat. Suomalaisiin heinäkuun auringon kypsyttämiin mansikoihin ei sitrusmehua tarvita, eikä balsamietikkaakaan.
Italialaiset mansikat kulttuurisivuilla

Kesän maku syntyy yksinkertaisista herkuista. Tällä kertaa kalasopan ainekset matkasivat jäisinä vielä toukokuun alussa Norjan jäätiköillä kalastaneen perhekalastajan mukana mökkitalkoisiin. Ja kirkkaassa kylmässä vedessä kasvaneen katkarapuja maiskutelleen kirkkaanpunalihaisen raudun maku oli jotain sellaista, jota harvoin saa kokea: täyteläistä, herkkää, miedon vahvaa. Adjektiivit ovat keskenään ristiriitaisia, mutta muuten raudun makua on vaikea kuvailla.

Kalastajan rautukeitto - elämänvoiman herkku


Graavattua rautua koristeltuna punamustalla raudun nahalla


Ristiriitaisia keskenään ovat joskus elämänvoimaa tuovat konsertti- ja näyttelyelämyksetkin. Helsingin kaupunginorkesterin perjantainen (24.5.2013) Wagner-setti Leif Segerstamin johdossa soi syvästi. Vaikuttavinta konsertissa oli Egils Silinsin bassobaritonin voimasoundi erityisesti Parsifalin Amfortasin rukouksessa. Ja taas kerran vakuuttavaa oli puhallinten ja lyömäsoitinten työskentely. Hauskin yllätys pateettisen musiikin konsertissa oli kahden lautasten yhtäaikainen läjäytys.

Elämän alkuvoimaa oli myös Marjatta Tapiolan näyttelyssä Tennispalatsin Helsingin kaupunginmuseossa. Näyttely on nyt päättynyt, mutta Tapiolan aisteja hivelevät viime aikojen työt hehkuvat vielä mielessä – kuin rautukeittokin. Samalla tavalla punaisen värin voimaa valkoisella pinnalla on Tapiolan minotaurus- ja hevosaiheisissa teoksissa, joiden eroottisuus on silmien edessä ja melkein ruumiissa tunnettavissa.

Lopulta kesän elämän alkuvoiman tekee ikkunaverhon valkoisuuden parina ristipistotyö.  Galleria Lokalissa on vielä esillä Tuija Tarkiaisen ristipistotöitä, jotka ovat yhtä aikaa nykyä ja mennyttä. Ristipistoin on kuvattu kirjaimia ja numeroita tunnetuista kirjasimista, joita nykyisin fonteiksi kutsutaan. Ristipistot ovat naisen elämän alkuvoimaa, lähes meditatiivista hitautta, pisto pistolta valmistuvaa kokonaisuutta. 

Nainen istuu valossa ikkunan alla ja kirjailee kirjaimia. Valkoinen ompelin koristettu ikkunaverho heilahtaa tuulenvireessä. Kirjailija katsahtaa ulos verhon välistä, näkee ison veden, pistää sormeensa, veripisara valahtaa valkoiselle kirjailualustalle. 

Toisen ison veden rannalla, kovassa tuulessa kesän ensimmäinen jäätelö sulaa suuhun. Kesä on, kesä on.


Kalastajan rautukeitto

perunoita
sipulia
rautuja
voita
vettä
suolaa, pippuria

Kuori ja lohko perunat. Keitä ne vedessä melkein kypsiksi. Kuullota sillä aikaa sipulit voissa pehmeiksi. Lisää sipulit keittoon. 

Kun perunat ovat kypsiä, lisää keittoon raudut suuriksi paloiksi leikattuina. Älä keitä enempää vaan anna kalojen kypsyä kuumassa liemessä. Rautu on niin pehmeälihainen kala, että se hajoaa, jos kalaa keittää pitkään.

Rautupalaset valmiina keittoon


Italialaiset mansikat

2 litraa tuoreita, kiinteitä varhaisia eteläeurooppalaisia mansikoita
1 limetin mehu
1 rkl sokeria

Pese ja kuivaa mansikat. Puolita ne pitkittäin. Laita tarjoiluastiaan. Kaada päälle juuri puristettu limetin mehu ja ripottele päälle sokeria. Sekoita varovasti, että mansikat eivät hajoa.

Tarjoile sellaisinaan tai vaniljajäätelön kanssa. Mansikat säilyvät näin maustettuina, vaikkakin mehustuvat jonkin verran, hyvinä pari päivää jääkaapissa.
 



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Aurinkoa mustikkametsässä



Lähdetään kauas pois sinne mis on lämmin. Niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu. Ei se voi olla väärin, lähtee maailman ääriin. Haluan sun kanssasi poistuu, laulaa Raappana. Laulu toistaa reggaerytmillä pohjoisen ihmisen haaveen ikuisesta kesästä: lämpimästä tuulesta, tuulen voimasta keinuvasta bungalowista, näkemisestä ja kokemisesta, paikassa, jossa lumesta voi nähdä vain unta.

Samaan letkeyteen pääsee lähempänäkin kuin tropiikissa: mustikkametsässä. Viimekesäisistä mustikoista on vielä muutama pussukka jäljellä pakastimessa. Niistä saa sinisenvioletin piirakkaisen, jolla suun saa makeaksi.

Makeaa mahan täydeltä ennen mustikkapiirakkaa taas tulee polentapohjaisesta sipulipiirakasta, joka on sovellus ranskalaisesta pissaladière-piirakasta. Se taas on eteläranskalaisten pizzaa, jonka nimi suomeksi herättää lähinnä huvittuneita mielikuvia ja vitsin pissapiirakasta. Se ei kyllä ole mitään pissisten piirakkaa vaan maistuu armottomimmeillekin gourmet-herkuttelijoille. Väri on kyllä maissipohjalla vaaleankeltainen.
Sipulipiirakkaa paloina

Illallisen kruunaa makea bataattikesäkurpitsakeitto, jonka syvä oranssinkeltainen väri hurmaa.
Mustikkametsän ja auringon värimaailmaa on Jyväskylän Solo Sokos Hotel Paviljongissa, jonka design-sisustuksen on suunnitellut Kaisa Blomstedt. Valoisassa yhden hengen huoneessa on valtava mustikkainen vuode. Koristetyynyn keveä harmaaseen vivahtava ruskeus on metsän varvikkoa. Sängyn yläpuolella on aurinkoa: 1970-luvun aaltokuviointia muistuttava peilin syvänkeltainen koristepinta antaa huoneelle tilaa ja lisää valoa, muttei toista huonetta liikaa.

Mustikkametsän vihreys on hotellin ala-aulassa. Eero Aarnion pallotuoleissa voi sukeltaa lehden vihreyteen, unelmoida tai vaikkapa nukahtaa hiljaisuuteen.

Koko hotelli on täynnä herkkuja. Aamiaispöytä tarjoaa hienostuneesti parman kinkkua, jonka seuraksi voi valita melonia hedelmäpöydästä. On myös paikallisia paistettuja makkaroita, joista fenkolivalkosipulinakki terästää päivän hyvin alkuun. Ja tietenkin aamiaisella saa kaikkea sitä, mitä muuallakin: pehmoista munakokkelia, pekonia, savulohta, salamia, kalkkunaleikettä, juustoa, hilloja, mysliä, puuroa… Kaikkia näitä tyylikkäästi aseteltuina ilmavina asetelmina.

Äitini nimesi ennen yöpymistä hotellin Buljongiksi – tosin tuokin nimi hienostuneena lihaliemen nimenä hotellille sopisi – mutta buljonkia ei aamiaisella ollut tarjolla. 

Sen sijaan yhden hengen huone tarjosi vielä yhden herkun eli kylpyhuoneen kylpyammeen. Hauskinta kirjallisuusihmiselle oli WC-paperi: rakkausrunoilla koristettu! ”Oli lokakuinen/aamu, kun / tapasimme 29/ vuoden jälkeen / bussissa sattumalta / ja siitä se / alkoi.”

Ei siis tarvitse lähteä kauas pois. Riittää, että matkustaa Jyväskylään, nauttii mustikkametsän väreistä. Tai sitten rakentaa kotiin syvänkeltaisen ja mustikansinisen illallisen.  



Bataattikesäkurpitsakeitto

600 g bataattia
600 g kesäkurpitsaa
1 iso sipuli
oliiviöljyä
tuoretta timjamia
1 dl kevytkermaa
10 basilikan lehteä

Pilko sipuli isoiksi kuutioiksi. Kuori bataatti ja leikkaa se kuutioiksi. Samoin kuori kesäkurpitsa ja leikkaa se puolikuiksi tai isoiksi kuutioiksi.

Kuullota sipulia hyvässä oliiviöljyssä. Lisää bataattikuutiot kuullottumaan. Lisää öljyä, jos on tarpeen. Lisää kesäkurpitsan palaset seokseen ja kuullottele niitäkin hetkinen. 

Lisää kiehuvaa vettä keitoksen päälle niin, että vihannekset peittyvät. Lisää keitoksen päälle muutama oksa timjamia.

Keitä niin kauan, että bataatti on pehmeää.

Kaada vihannekset lävikön läpi toiseen astiaan ja säästä keittoliemi. Soseuta vihannekset. Lisää niiden joukkoon keittolientä siten, että syntyy sakea keitto. 

Lisää sosekeiton joukkoon 1 dl kevytkermaa, tuoretta timjamia yksi oksa ja basilikan lehtiä ( noin 10).

Tarjoile kuumana esim. sipulipiirakan tai hyvän leivän kanssa.

Bataattikesäkurpitsakeittoa ja sipulipiirakkaa

Sipulipiirakka eli gluteeniton pissaladiére

7 dl polentapuuroa (ks. ohje polentaryynien pussin kyljestä)
1 dl hienoa riisijauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1 keltuainen
1 - 2 tl leivinjauhetta

Keitä puuro ohjeen mukaan. Anna jäähtyä hieman. Sekoita joukkoon riisijauhot. Anna jäähtyä vielä vähän. Sekoita taikinaan yksi keltuainen. Anna taikinan vieläkin jäähtyä.
Sekoita perunajauhoihin leivinjauhe. Vatkaa voimakkaasti perunajauhot puuroon.

Levitä kostutetulla veitsellä pellille. Paista 200 - 250 asteessa 15 minuuttia. Lisää kuullotetut sipulit, koristele sardellifileillä ja oliiveilla. Paista vielä 15 minuuttia.

Pissaladière-täyte

1 kg sipulia
mustia tai vihreitä oliiveja
1 prk öljyssä säilöttyjä sardellifileitä
oliiviöljyä ja voita
1 – 2 rkl sokeria
Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuullota sipulit ajan kanssa voin ja oliiviöljyn seoksessa pehmeiksi. Lisää paistokseen 1 – 2 rkl sokeria.

Mustikkasuu makeaksi

Helppo mustikkapaistos(gluteeniton)

Pohja:

100 g voita tai voimargariiniseosta
2 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

200 g pakastemustikoita
hieman sokeria

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Sekoita pohjan ainekset. Varo vatkaamista, jottei synny liisteriä.

Kaada taikina piirakkavuokaan ja levitä mustikat pinnalle. Ripottele mustikoille sokeria. 

Paista 175 – 200 asteessa noin 25-30 minuuttia, kunnes pohjan reunat ovat ruskettuneet. Paistamisen aikana pohja leviää täytteen päälle, mutta kutistuu sitten lopulta.

Ota paistosta lusikalla lautaselle. Tarjoile esim. kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.