Hiljaisuutta ja musiikkia: puutarhassa ja puistossa piknikillä

Retiisitsatsiki, brändigraavattu lohi, suomalainen panzanella, mimosamunat

Lehtikuuset humisevat. On niin hiljaista, että vain puiden äänet soivat kesäillassa. Heinäpelto kumottaa keltaisena, vehnä kasvaa rapisee. Omenoiden raakileet punoittavat, vadelmat ovat kypsiä.

Keltaisia vadelmia salaattiin ja teehilloksi.

Hiljaisuus on jotain sellaista, jonka merkityksen tajuaa vasta, kun lähtee hiljaisuudesta ihmisten ilmoille ja saa vastaansa liikenteen melun, urheilukilpailujen kaikuvan selostuksen, joka kuuluu kilometrin päästäkin vielä ihan selvästi. Hiljaisuudessa on voimaa, se antaa rauhan.

Hiljaisuuden ja melun vastapainona on musiikki ja kuorolaulu. Kuorossa ihminen on itse musiikin sisällä. Yhteinen laulu hieroo minää, ruumista ja sielua. Sävelet, moniäänisyys tuottavat tunteen yhteisyydestä, kuulumisesta kaikkien laulavien ihmisten joukkoon. Mutta samalla on myös yksin oman äänensä kanssa, kuulee sen, on musiikissa.

Lehtikuusen huminaankin ja puiden keinuvaan liikkeeseen, viljapellon aaltoiluun pääsee sisälle, kun vain kuuntelee. Antaa äänen ja aallon tulla osaksi itseä.

Luonnossa ja puutarhassa yhdessä syöminen on samaa hiljaisuuden musiikkia. Silloin ruumis saa sielukkaasta ruoasta kauneuden kokemuksen. Piknikin voi järjestää omaan puutarhaan tai julkiselle paikalle, puistoon tai vaikkapa metsän keskelle.

Koin kaksi ihanaa piknikkiä viikon aikana. Toisen ruoat valmistin itse ja tarjosin ne puutarhan isännälle ja naapurille iltana, jonka piti olla helteisen päivän lämmin hetki. Ruoka toi lämmön tuolloin viileään iltaan.

Toisen piknikin ruoat olivat pitopalvelun tekemiä ja musiikkiluokan laulavan luokkakokouksen illan herkkuaterian loppuja, jotka näppärät emännät pakkasivat mukaan Pielisjoen rannan yölliselle piknikille, jossa sielläkin yhteinen laulu soi. Yö oli hellä ja lämmin.

Hiljaisuus, laulu, yhteinen ateria – mikä voisi olla herkempää?

”Hiljainen tienoo, hämyinen maa. Kultaa sen ylle kuu heijastaa. ” on ukrainalainen laulu, joka soi jokaisessa luokkajuhlassa ja josta mieli kääntyy ystäviin, luokkatovereihin, jotka ovat kuin sisaruksia. Yhteiset kouluvuodet, konsertit, esitykset, kuorokilpailut, matkat, juhlat, bileet, murrosikäisten kokeilut… Kaikki ne soivat tuossa laulussa aina ja ikuisesti. ”Vem kan segla förutan vind, vem kan ro utan åror. Vem kan skiljas från vännen sin utan att fälla tårar.” Kiitos kaikille musiikin opettajillemme, että annoitte meille yhteisen musiikin ja hiljaisen tienoon.

Linnunlahden pitopalvelun välimerellinen pitopöytä Joensuun Laulutalossa

Pitopöydästä yöpiknikille joen rantaan. Kynttilävalaistus luo tunnelmaa.

Mimosamunat

5 keitettyä kananmunaa

2 rkl mätitahnaa

1 rkl majoneesia/turkkilaista jogurttia/kermaviiliä

tilliä

graavia lohta/katkaravun pyrstöjä

Keitä munat koviksi. Keitä ainakin yksi ylimääräinen syöjää kohti (aina yleensä yksi särkyy keitettäessä).

Puolita munat pitkittäin. Ota keltuaiset sekoitusastiaan. Tilsi keltuaiset muussiksi. Sekoita  joukkoon mätitahna. Lisää majoneesi, jos käytät sitä. Voit lisätä majoneesin sijasta myös turkkilaista jogurttia tai kermaviiliä yhden ruokalusikallisen.

Täytä munanpuolikkaat mätitahnakeltuaisseoksella. Voit pursottaa pursottimella tai sitten yksinkertaisesti asettaa teelusikalla seosta kauniisti munanpuolikkaisiin.

Koristele munat graavilohiruusukkeella tai yhdellä katkaravun pyrstöllä sekä tillin oksilla.

Tarjoile kylminä alkupalapöydässä tai piknikin suolaisena pikkupalana.

Mimosamunat puutarhapiknikin pöydällä: vanha pöytälevy "pukkijaloilla"

Brändigraavattu lohi

200 g lohta

2 – 3 rkl karkeaa merisuolaa tai sormisuolaa

valko- tai roseepippuria

1 rkl brändiä

Leikkaa lohi kahdeksi kappaleeksi. Sirottele suolaa runsaasti molemmille paloille, sitä enemmän mitä paksumpi lohipala on. Pyrstöpalalle vähemmän. Mausta pippurilla.

Aseta lohipalat voipaperin päälle. Kaada brändi paloille. Laita lohipalat vastakkain. Tee voipaperin avulla tiukka paketti. Aseta paketti lautaselle. Laita maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään asti. Lisää paketin päälle painoksi jotain painavaa ruokaa, esim. täysi maitopurkki. Käännä pakettia pari kertaa maustumisen aikana.

Tarjoile ilman tilliä leikattuna ohuiksi siivuiksi.

Retiisitsatsiki

1,5 dl turkkilaista jogurttia (10 % rasvaa)

1 nippu retiisejä

3 x 5 cm sipulinvartta

½ sitruunan mehu

hyppysellinen sokeria

½ tl suolaa

5 valkopippurin marjaa rouhittuna

1 – 2 rkl tuoretta korianteria silppuna

Poista retiiseistä naatit. Pese retiisit ja pilko tai raasta ne pieniksi. Leikkaa sipulinvarret ohuiksi renkaiksi.

Sekoita retiisiraaste ja sipulit. Lisää joukkoon jogurtti. Sekoita.

Mausta tsatsiki sitruunanmehulla. Vähennä määrää, jos et pidä kirpeästä. Lisää tsatsikiin hyppysellinen sokeria, suola, valkopippuri ja korianteri. Anna maustua jääkaapissa tunti, kaksi.

Retiisitsatsikiin korianteri antaa pikantin vivahteen.

Suomalainen panzanella (gluteeniton)

puoli ruukkua tammenlehtisalaattia

3 avomaankurkkua

10 cm pala purjoa

4 oksaa basilikaa

300 g leipäjuustoa

1 dl keltaisia vadelmia (punaiset ovat makeampia)

Pese ja revi tammenlehtisalaatti suupaloiksi. Kuori kurkut ja leikkaa ne kuutioiksi. Pese ja pilko purjo puolikuiksi. Leikkaa basilikan lehdet silpuksi. Pilko leipäjuusto noin 1 cm kuutioiksi.

Sekoita salaatti ja lisää lopuksi vadelmat salaatin päälle. Anna maustua jääkaapissa tunti, pari, että kaikki ainekset saavat makua basilikasta.

Tarjoile suolan, mustapippurirouheen ja hyvän oliiviöljyn kanssa.

Gluteeniton panzanella eli leipäsalaatti ilman leipää

Italialainen panzanella eli tomaattileipäsalaatti (sisältää vehnää)

hyvin kypsiä tomaatteja ( 4 – 5 kpl)

½ - 1 nippua basilikaa

½ sipuli

1 avomaankurkku

½ tammenlehtisalaattiaruukusta

2 isoa viipaletta kuivahtanutta vehnäleipää (suomalaisista leivistä vain Fazerin iso maalaisleipä sopii tähän salaattiin)

oliiviöljyä, suolaa, viinietikkaa

Ota leipäviipaleista kuoret pois. Laita ne kulhoon ja pirskottele päälle 1 rkl vettä. Lisää tomaatit pilkottuina kuutioiksi. Samoin kurkku ja sipuli pilkottuina. Revi tammenlehtisalaatti pieniksi ja lisää salaattiin. revi tai leikkaa basilikanlehdet pieniksi.

Lisää salaattiin oliiviöljyä ½ dl ja hiukkasen viinietikkaa. Balsamico antaa makeutta ja ruskean värin leipäpalasille, valkoviinietikka antaa kirpeyttä.

Säilö salaatti ½ vrk jääkaapissa. Tarjoile lisäkkeenä tai piknik-ruokana.

Vadelmakastike

3 dl tuoreita punaisia vadelmia

0,5 dl sokeria

tilkka vettä

Laita kattilan pohjalle pieni tilkkanen vettä. Lisää vadelmat ja sokeri. Sekoita. Kuumenna seos kiehuvaksi. Kuori vaahto. Anna kiehua hiljaisella tulella 10 minuuttia.

Kaada kuuma kastike lasipurkkiin. Jäähdytä jääkaapissa. Nauti esimerkiksi leipäjuustokuutioiden tai turkkilaisen jogurtin kanssa jälkiruoaksi.

Vadelmakastiketta ja leipäjuustoa. Nokare turkkilaista jogurttia tai loraus kuohuviiniä tai molemmat kruunaa herkun.

Tulen voimaa: kesäistä keittoa ja maailman helpointa jälkiruokaa

Maailman helpoin jälkiruoka, jos lakkasuo tai -tori on lähellä.

Hrrrr, helle ja paiste vaihtui arktiseksi tuuleksi ja sateeksi. Matkalaukkulomalaisen laukku kaipaa sukkia – ja tuulitakkikin oli hankittava, kun rock-juhlassa matkatakki sai päälleen bratvurstin rasvakasteen.

Rockfestivaaleilla ja muissakin kesäjuhlissa on mistä valita, kun nälkä yllättää. Joensuun Ilosaarirockin ilahduttavin ruokapiste oli uuniperunoita tarjonnut kioski, josta ruokavammaisellekin löytyi maittavaa syötävää – se bratvurstikin. 

Sen sijaan paikallisen rockravintolan Kerubin ravintolapiste festivaalialueella oli suuri pettymys. Olisi ollut istumapaikkoja, jonokin oli suhteellisen lyhyt, mutta ainoa gluteeniton ruoka oli kreikkalainen salaatti ilman leipää. Listalla oli kyllä houkuttelevasti bataattiranskalaisia ja dippiä, mutta ilmeisesti olivat onnistuneet sotkemaan perushyvän ruoan jauhoilla syömäkelvottomaksi.

Ilosaarirock oli ihana rockjuhla tänä vuonna. Alue on laaja, siellä on erilaisia tiloja, joissa erilaisista musiikkityyleistä nauttivat voivat keskittyä omiin iloihinsa. Tähtiteltan alue on erityisen viehättävä. Sieltä on näköala Pyhäselälle, kuumalla ilmalla vilvoittava tuuli käy teltan liepeille, nurmialueilla on väljää tilaa istuskella ja alueen ravintolatkin olivat muuta festarialuetta rauhallisempia ja jonottomampia.

Alue on aiemmin ollut pelkästään VIP-vieraiden käytössä, mutta hienoa on, että se oli nyt avattu varsinaisille juhlijoille. Kuulemma vippikorttilaiset olivat valittaneet, että heillä ei enää ollut näköalaa… No, tervetuloa meidän tavisten joukkoon Tähtitelttaan, jossa oli vielä muutakin luksusta: Kossubaari kaikille niille, jotka eivät voi nauttia käymisteitse valmistetuista juomista. Kossubaarin – tai niin kuin koiranleuka festarikaveri sen nimesi sossubaariksi – baarimikot olivat kovilla ja tekivät pitkät päivät ja yöt taitavasti drinkkejä ja shotteja sekoitellen välillä infernaalisessa teknon jytkeessä, välillä hivelevän, sydämeen syvälle käyvän Minä ja Ville Ahosen musiikin soinnissa. 

Oli Tähtiteltassa muutakin sykähdyttävää: hellyttävää 22 Pistepirkkoa, hyvää laskuhumalamusiikkia tarjoavaa islantilaista Sigurd Rossia ja tietenkin Ismo Alangon ironisia jollotuksia. Vuoden turhinta laulua ei laulettu missään Tähtiteltan tilaisuudessa, vaikka tietysti Alanko esitti hittinsä. 

Ilosaarirockin kruunu oli ehdottomasti Nightwish ja sen uusi laulaja Floor Jansen, jonka sävyjä vaihteleva melodinen ääni tasapainotti bändiä. Illan päätti ilotulitus niin kuin aina on tapana. Tällä kertaa ilotulitus nousi tulikatedraalina yleisön ylle ja satoi tuhkana päälle. Sopivan romanttisen pateettista niin kuin Nightwishin musiikkikin on. PMMP:n riemukkaan haikean keikan aikana saatiin samalla katsella tulitanssijoita, jotka taituroivat esiintymislavan sivustoilla.

Tulta oli myös ehdottomasti Michael Monroen esityksessä. Hänessä itsessään on energisen elämänvoiman tuli, joka leimuaa yleisölle.

Kun sitten kolme päivää ja yötä nauttii ruoka- ja rockkomboista, emännöi ja kestitsee rock-vieraita karjalanpiirakoilla ja munavoilla, niin kummasti parin päivän toipumisen jälkeen on ikävä kotiruokaa. 

Suuri ilahduksen kilahdus koitti Joensuun Citymarketissa: keltaiset kesäkurpitsat ovat saapuneet. Mitä niistä? No, tietenkin kesäistä keittoa lämmittämään arktiseksi muuttuneessa kesässä, antamaan Michael Monroen energistä elämänvoimaa omalla keltaisuudellaan. Jälkiruoaksi maailman helpointa ja ihaninta jälkiruokaa, Pohjois-Karjalan soiden superherkkua: lakkoja sokerikasteessa.

Näistä keittoa: keltaista kesäkurpitsaa, namnam.

Kesäinen jauhelihakeitto

kuudelle

2 pientä keltaista kesäkurpitsaa

1 pieni kukkakaali

4 porkkanaa

pieni purjo

1 sipuli

400 g naudan vähärasvaista jauhelihaa

mustapippuria

suolaa

Kuori kesäkurpitsat ja paloittele ne. Kuullota niitä kattilassa öljyssä. Lisää samaan kattilaan porkkanapalatkin kuullottumaan. Paista paistinpannulla jauheliha ja sipulisilppu. Lisää lihasipuliseos vihannesten joukkoon. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja lisää huuhdeliemi keittoon.

Keitä keittoa niin kauan, että porkkanat ovat puolikovia. Lisää kukkakaalin kukintoja ja purjoa sekä mausteet. Keitä, kunnes kukkakaalipalat ovat sopivan al dente -kypsiä.

Keiton voi valmistaa myös ilman lihaa.

Maailman helpoin jälkiruoka

yhdelle

1 dl tuoreita lakkoja

½ rkl sokeria

Sekoita lakkoihin sokeri ja herkuttele.

Mökkielämää: fetamureketta

Mökillä eloilu ja oloilu on toisenlaista kuin kaupunkielo. Ainakin ruokaa saa laittaa suurempia annoksia kuin kotona – ja useammin. Mökkikokkina oleminen on hauskaa vaihtelua työarjelle, vaikka mökkikokkaaminenkin kyllä käy työstä. Kahdeksalle hengelle lounaan laittaminen vie kaikkine esivalmisteluineen ja jälkitöineen neljä ja puoli tuntia. Luit oikein: neljä ja puoli tuntia.

Höh, sanoisi joku. Eihän mökillä tarvitse tehdä muuta kuin paistaa takkamakkaraa tai heittää grilliin ne samat makkarat. No, voi tietysti toimia niinkin – kukin tehköön makkaran mieleisekseen, mutta oikeasti on kiva syödä hyvin kesäoloissakin. Raitis ilma, saunan, pihan, mökin huoltaminen ja kunnostaminen, uiminen kylmässä vedessä saa himoitsemaan kunnon ruokaa.

Koska vieraitakin käy ja tulee omine aikoineen, heille on kiva laittaa tuloksi jotain herkkua pöytään.

Lapsena mökillä syötiin äidin ulkokeittiössä laittamaa ruokaa: leipäressua ja melkein päivittäistä kalakeittoa. Leipäressua tehdään kuivista leivistä. Ulkona syötiinkin, jos ei satanut vettä. 

Nyt samaan tapaan käytetään edellisen päivän ja juhlan ruokien aineksia taas uusiin ruokalajeihin. Pääasiassa syödään sisällä. Kuka muuten jaksaisi kantaa pihalle kahdeksan hengen astiastot ja ruoat joka päivä?

Miksi sitten kahdeksan syöjää? Miksei vain yksi? Miksi kahdeksan sukulaista tai oikeastaan perheenjäsentä viettää yhdessä mökillä aikaansa? Joskus on enemmänkin porukkaa. Joidenkin mielestä ajatus siitä, että mökillä on iso porukka, on kamala. Heidän näkemyksensä mukaan mökille mennään erakoitumaan, hiljentymään, rauhoittumaan.

Suurijoukkoiset mökkiläiset taas nauttivat yhteisestä puuhailusta. Yhdessä siivoamisesta, rakentamisesta, retkeilystä, seurapelien pelaamisesta, lettukesteistä ja yhteiseen ruokapöytään kokoontumisesta.

Samassa pöydässä sitten nyt jo aikuiset lapset muistelevat, mitä kummallisia ruokia saivat kokeilevan mökkikokin keittiössä. Sitruunakana on jäänyt eräälle mieleen kammottavana, toinen muistaa kvinoasalaatin. Kaikki rakastavat mummon leivinuunissa paistamia karjalanpiirakoita, joita myös talkoilla sadepäivinä tehtiin.

Isommalle mökkiläisjoukolle ruoan laittaminen on oma lajinsa. Ruoka ei saa olla liian monimutkaista, ettei keittiössä tarvitse viettää sitä neljää viittä tuntia enempää. Ruoan pitää olla sellaista, että se maistuu kaikille tai ainakin melkein kaikille. Sellaisia ruokia ovat itse asiassa perushyvät kotiruoat. Kalakeittoakin syö mielikseen melkein joka päivä, kun kalan saa tuoreena, jos saalista vain tulee.

Mökkimenu 1: fetamureke, kantarellikastiketta, keitettyjä perunoita, porkkanoita ja kukkakaalia

Yksi hyvä ison porukan ruoka on lihamureke lisäkkeineen. Tällä kertaa lihamurekkeeseen pääsi keitettyä perunaa, kesäkurpitsaa ja fetaa, jotka olivat jääneet jääkaappiin odottamaan uusiokäyttöä.

Lihamureke maistuu myös kylmänä. Ja kun sen kanssa kuumana syötiin kesän ensimmäinen kantarellikastike, niin seuraavan päivän kylmänä lisäkeruokana sen seurana oli edellisen päivän vihanneksista ja perunoista tehty salaatti. Pääruokana taas oli kaalilaatikko, puolukkasurvos, sokerisuolatut kurkut ja tomaattisipulisalaatti.

Fetamureke

kahdeksalle

750 g naudan jauhelihaa

400 g sika-nautajauhelihaa

2 sipulia

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

4 keitettyä pientä perunaa

2 dl fetajuustoa murusina

1 kananmuna

3 tl kapriksia

10 lehteä tuoretta salviaa

2 tl mustapippuria rouheena

1 rkl suolaa

Paista sipulit pieniksi pilkottuina pannussa. Kuori kesäkurpitsa. Raasta se karkealla terällä raasteeksi. Paista kesäkurpitsaraaste sipuleiden kanssa. Jäähdytä paistettuja vihanneksia hetkinen. Raasta keitetyt perunat samoin karkealla terällä.

Sekoita taikina. Sekoita lihat, lisää niiden joukkoon vihannesraasteet, fetajuusto esim. haarukalla murustettuna, kananmuna ja mausteet.

Muotoile taikinasta mureke vuokaan. Paista 200 asteessa tunti, puolitoista niin, että murekkeen pinta on kauniin ruskea.

Tarjoile hyvien perunoiden, kokonaisena höyrytetyn kukkakaalin, kokonaisina keitettyjen porkkanoiden ja kermaisen kantarellikastikkeen kanssa.

Seuraavan päivän perunasalaatti perunoista, porkkanoista ja kukkakaalista

Seuraavan päivän perunasalaatti

6 keitettyä perunaa (siiklit ovat erityisen hyviä)

4 keitettyä porkkanaa

keitettyä kukkakaalia

1 maustekurkku

10 cm sipulinvartta

Sinappiöljykastike

2 tl sinappia

½ dl oliivöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

½ tl sokeria

hyppysellinen suolaa

Laita kastikeainekset kannelliseen lasipurkkiin. Ravistele purkkia ja kaada kastike pieniksi pilkottujen salaattiainesten päälle. Sekoita salaatti.

Mökkimenu 2: kaalilaatikko, sokerisuolatut kurkut, tomaattisipulisalaatti, puolukkasurvos ja seuraavan päivän perunasalaatti