sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Dialogeja ja magiikkaa: Kultainen lohikeitto



Voimavärejä kultaisessa lohikeitossa: tummaa vihreää ja kultaa.


Galleria Duetossa on 19.10.2014 asti kahden taiteilijan näyttely: toinen on Suomen etelästä eli Hangosta ja toinen Espanjasta. Espanjalaisen Paco Aguilarin pienet maalaukset ovat surrealistisia mielikuvituseläimiä, jotka voisivat seikkailla hankolaisen Heikki Kukkosen kultaisen valon männiköissä. 

Pienet eläimet puhuvat omaa kieltään männyille, joiden oranssit rungot ja vahvan vihreät latvat kontrastoituvat valon kultaan. Kulta on kimaltelevaa ja se säihkyy, kun galleriasta sammutetaan valot. Syntyy maaginen tunnelma.

Magiikkaa on myös Paco Aguilarin valkoisissa minireliefeissä, jotka on tehty vanhan kirjoituskoneen osista. Reliefejä ja pikkumaalauksia täytyy katsoa ikänäkölasien kanssa, ilman laseja ei näe kaikkia hauskoja yksityiskohtia: olioiden ilmeitä ja asentoja. Valkoiset otukset valkoisella taustalla puhuvat katsojalle, joka seurustelee lähellä niiden kumman kanssa. Jos kuvittelee otukset kultaiseen männikköön, voi nähdä niidenkin ”turkeissa” välkähdyksiä, kuin sinivihreää kimaltelevien koppakuoriaisten selässä.

Taiteilija Heikki Kukkonen: http://www.kukkonen.info/
Taiteilija Paco Aguilar: http://gravura.es/

Lohen kylki välkähtelee hopeaa, sen liha on punaista. Hopeaan sekoitetaan kultaa eli sahramia. Syntyy pohjoisen ja etelän maagista dialogia: pohjoisen kala, etelän maku.

Maagista dialogia kuultiin myös Radion Sinfoniaorkesterin konsertissa 26.9.2014, kun orkesteri soitti samassa konsertissa 1900-luvun unkarilaista György Ligetiä ja amerikkalaista Charles Ivesiä sekä 1800-luvun Robert Schumannia ja Franz Schubertiä Thomas Zehetmairin johdolla. Konsertin ohjelma kokonaisuudessaan oli dialogi: moderni keskusteli romantiikan kanssa. 

Ivesin teos on pelkkää dialogia: trumpetti esittää kysymyksen ja orkesterin puhaltimet vastaavat epäsointuisasti teoksen otsikon The Unanswered Question -mukaisesti. Syntyy maaginen tunnelma.

Dialogi on maagista myös itse solistina toimivan kapellimestarin ja orkesterin kanssa. Kapellimestari johtaa ja soittaa viulusooloja, orkesteri on herpaantumattona mukana, toimii suuressa yhteistoiminnan harmoniassa. Ihailtavaa on nähdä ja kuulla intensiivinen keskittyminen, mikä on sekin magiikkaa ja dialogia itsen kanssa.

Kultaisen lohikeiton magiikka on sahramissa, joka tuo voimakkaan hehkun arkiseen ja tavalliseen ruokaan. Lohikeiton perinteiset ainekset: perunat, sipuli ovat poissa ja uusi dialogi syntyy kaalien ja lohen välille. 

Lehtikaalit silkkimeressä.

Tillidialogi jäi Hakaniemen hallin Kala Patagónicoon, jossa espanjaa äidinkielenään puhuva myyjärouva olisi halunnut antaa tilliä kalakaupan päälle niin kuin suomalaiset haluavat. Kultaisessa lohikeitossa ei puhu tilli vaan lehtikaali, timjami ja sahrami, jotka taittavat lohen rasvan ja tuovat maagisen maun omalla kielellään omaksi kielekseen, dialogikseen keittäjän kielelle.


http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppias/kala-patagonico/



Kultainen lohikeitto
4 – 6:lle

500 g lohta suurehkoina paloina
100g lehtikaalia
200 g parsakaalia
100 g kukkakaalia
200 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
2 – 3 rkl auringonkukkaöljyä
1 l kalalientä, ks.
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl konjakkia
0,5 g sahramia
½ tl rouhittua valkopippuria
2 tl suolaa
pieni nippu (eli n. 10 oksaa ruukusta) tuoretta timjamia

Valmista ensin kalaliemi, ks.




Huuhtele lehtikaalit hyvin kylmällä vedellä. Leikkaa ne parin sentin levyisiksi siivuiksi.
Pilko parsa- ja kukkakaalien kukinnot osiinsa suuren suupalan kokoisiksi, ei pieneksi silpuksi.

Kuori kesäkurpitsa ja leikkaa sekin suurehkoiksi kuutioiksi.

Kuori kaksi valkosipulinkynttä ja puolita kynnet.

Laita isolle paistinpannulle tai paistokasariin 1 rkl auringonkukkaöljyä ja valkosipulinpalat. Lisää lehtikaalit pannulle ja paista ne valkosipulinpaloissa siten, että lehtipalat kutistuvat ja niiden väri muuttuu tummanvihreäksi. Älä ruskista kaalia. 

Nosta lehtikaalit keittokattilaan, mutta jätä valkosipulinkynnet pannulle. Lisää pannulle 1 rkl öljyä ja kuullota kesäkurpitsan palat. Kaada ne ja valkosipulinkynnet keittokattilaan.

Paahda parsa- ja kukkakaalien paloja pannulla siten, että alat tuntea kypsyvän kaalin tuoksun. Lisää ne keittokattilaan.

Lisää kalaliemi keittokattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää liemeen sahrami, valkopippurirouhe ja suolaa sekä pinnalle tuoretta timjamia. Lisää liemeen valkoviini tai vettä.

Kun vihannekset ovat sopivan pehmeitä, lisää keittoon lohipalat ja anna niiden kypsyä vihannesten pinnalla.

Mausta lientä vielä 1 rkl konjakkia.

Tarjoile leivän ja valkoviinin tai veden kanssa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kauden juhlaa: Paleomuffinit



Paleomuffinit värikkäissä silikonivuoissa syntyvät kurpitsasta, omenasta, banaanista, intiaanisokerista ja mausteista.


Millä pienentäisi hiilijalanjälkeään ja tekisi hiilitekoja eli käyttäisi arkeensa vähemmän luonnonvaroja? Lähi- ja kausiruoka on hiilitekoja: nyt on kurpitsa- ja omenakausi. Niistä siis muuta kuin tuttua ja turvallista.

Paleoruokavaliolaiset valioittavat itseään kivikautisilla tavoilla: lihalla ja kasviksilla. Ihan paleoksi tai kivikautiseksi on vaikea muuttua mutta paleolaisilla on kiinnostavia ideoita, jotka sopivat villiin pohjolaankin. Muffinit ilman jauhoa? Onnistuu amerikkalaisella reseptillä, kun vaan ensin selvittää asteet ja mitat.

Onko amerikkalaisilla kelvinit vai fahrenheitit? Äffää on mittareissa, kun muistelee kunnolla, miten amerikanserkut kertovat huippulämpötiloistaan somessa. Miten lasketaan fahrenheitista celsiukset? Yksinkertaista, kun muistaa kaavan: F-asteet miinus 32 jaetaan 1,8:lla on yhtä kuin C-asteet. 

Ja sitten ne kupit. Amerikkalaiset tykkäävät kupeista, mutta kuppikoko voi olla a:ta, b:tä, c:tä, d:tä tai jos oikein tykkää itse juoda aamulattensa ranskalaisten boulesta, niin sitten e:täkin. Amerikkalaisten kuppi on suomeksi 240 ml eli noin 2,5 dl. Teelusikat toivottavasti ovat samankokoisia – vai käytetäänkö Amerikassa isompia lusikoitakin, kun siellä kaikki on kuulemma paljon paljon isompaa. On siellä se Iso Omenakin – ja nyt ei puhuta espoolaisesta kauppakeskuksesta.

Amerikasta muistuttaa sokerin nimikin: intiaanisokeri, joka tuoteselosteen mukaan on karamellisoitua ruokosokeria. Kuulemma terveellisempää kuin valkoinen sokeri eikä se kyllä maistellessa yhtä ätläkkää olekaan kuin puhtaaksi kristallisoitu kidesokeri. Intiaanit kai sitten käyttivät alkuperäisyydessään intiaanisokeria, josta on tullut niin suosittua, että sitä saa ässästäkin, ainakin keskustan tuntumassa.

Siinä mielessä samasta puhutaan amerikkalaistenkin kanssa, että molemmilla on käytössä silikoniset muffinivuoat. Omani ostin Lontoon tuliaisina mistäpä muualta kuin Harrodsilta, ylellisestä ylellisimmästä tavaratalosta, jonka myyjän maireuden muistan aina silloin kun leipomusinto yllättää. Sitä hymyä, pään kallistusta, hyvin hoidettuja kynsiä ja leuan alla taidokkaasti solmittua solmuketta ei voi unohtaa. Hänen silmänsä tuikkivat niin veikeästi, kun hän sai kertoa BritishEnglishillään silikonin eduista leivonnassa.

Silikonivuokien ensiesitys on alkamassa, samoin paleomuffinit, amerikanserkun somelahjat ovat ensimaistelussa. Ainakin taikina on superhyvää, sitähän voi syödä sellaisenaankin. Muffinitkin tuoksuvat uunissa – nuuh, aivan mausteiselle syksylle ja maistuvat – aah, tälle syyskaudelle, joka on kurpitsojen ja omenoiden.


Paleomuffinit
6 keskikokoista muffinia

3,5 dl kylmää kurpitsaomenapyreetä
2 hyvin kypsää banaania
1,5 dl intiaanisokeria
1 dl kookoshiutaleita
1,5 tl kanelia
¼ tl inkivääriä
¼ tl muskottipähkinäjauhetta

Kurpitsaomenapyree

n. 500 g talvikurpitsan paloja
4 pientä kirpeää omenaa
vettä

Kuori talvikurpitsa, poista siemenet ja leikkaa malto palasiksi. Kuori omenat, poista siemenet ja leikkaa lohkoiksi. Keitä n. 10 minuuttia vähässä vedessä niin, että kurpitsapalat pehmenevät. Kaada pois keitinvesi ja soseuta palat sileäksi. Jäähdytä muffineja varten.

Muffinien valmistus

Soseuta kurpitsaomenapyreeseen banaanit. Sekoita joukkoon intiaanisokeri ja mausteet.
Lämmitä uuni 175-asteiseksi/sähköuuni, 210-asteiseksi/kaasu-uuni.

Laita taikina lusikalla muffinivuokiin. Paista 30 - 40 minuuttia keskitasolla.

Paleomuffinit uuniin eikä taikinassa ole yhtään jauhohippustakaan.

Ennen tarjoilemista jäähdytä muffinit kunnolla. Voit pitää niitä muutaman tunnin jääkaapissa, jotta niiden rakenteesta tulee kiinteämpi. Poista vuoat muffineista kunnolla jäähtyneinä.

Paleomuffinit jäähtyvät.


Tarjoile esim. kookoskerman, kondensoidun maidon tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.