sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Oliivit, elämän ja taiteen kirpeät hedelmät: oliiviaperitiivit ja välimerellinen oliivikana





Gaean oliiveista aperitiivit: edessä fenkolisitruunaoliivit, takana sisilialaiset oliivit. Lisäksi hieman voimakasta juustoa.


 Osallistu oliiviherkuttelun lisäksi kilpailuun, jossa voi voittaa Väimeren herkkuja:



Kuiva martini tunnetaan James Bondin drinkkinä: shaken but not stirred. Bondin vodkamartinissa ei ole perinteistä oliivia, vaan sitruunankuoren palanen. Vodkamartini on kuitenkin klassikkodrinkki, jonka oliivin tuntevat nekin, jotka eivät oliiveja muuten tiedosta. Signora Salviakin tiesi nuorena, että on drinkki, jossa on oliivi.

Sekä vermuttiin että oliiveihin tutustuin Italiassa. Meidät nuoret opiskelijatytöt kutsuttiin Perugian yliopistossa opiskellessamme joihinkin hienompiin kotijuhliin, joissa oli tarjolla syksyn juuri tuoreita oliiveja, ilmeisesti ne olivat olive in salamoia. Täysin tuntematon herkku suomalaiselle ja samalla täysin käsittämätön: mitä ihmeen herkullisuutta oli kirpeissä, happamissa oliiveissa, joita italialaiset isännät napostelivat suu napsaen ja joita he kehuivat niin, että niistä oli pakko ottaa toinenkin suuhun kummaa makua tunnustelemaan.

Vermuttia con ghiaccio eli jäillä napsittiin sitten pieninä annoksina diskossa, jossa soivat 1980-luvun hittibiisit. Elokuvissa nähtiin Flash Dance italiaksi dubattuna. Se oli sellainen syksy, jolloin Keski-Italiassa satoi joulukuun alussa lunta. Brasialainen opiskelijatyttö näki ensimmäisen kerran elämässään lunta, heitteli lumipalloja ja posket punehtuivat. Ei ollut Italia ja oliivit ainoastaan suomalaiselle unohtumaton elämys.

Ennen Italian aikaa oliivi oli tuttu lähinnä Perhe on pahin -sarjasta, jossa Archie Bunker huusi kireällä äänellä paksulinssiselle tyttärelleen: Olive! Oliivista on johdettu kauniita nimiä: on myös Olivia, nykyisin suosittu tytönnimi. On Oliver. Molemmat merkitsevät oliivipuun istuttajaa.

Oliivipuu on arvokas puu: siitä saa öljyä, joka antaa ravinnon ja tulen lamppuun. Pallas Athene lahjoitti kreikkalaisille oliivipuun ja siunasi samalla kansaa kaikilla käytännön taidoilla: keitto-, kudonta- ja viljelytaidoilla. Oliivi on keittäjälle ja kokkaajalle Pallas Athenen symboli.

Oliivipuun lehvä on rauhan kyyhkyn suussa, kun se levittää rauhan sanomaa. On myös rauha keittiössä, kun hyväntuoksuista oliiviöljyä maistaa ja paistaa. Keittotaito on taidetta. Roomalaiset nimesivät Athenen Minervaksi, ja Minerva taas oli taiteen, runouden ja opettajien jumalatar. Sekä Athenen että Minervan eläin oli pöllö. Minervan pöllö johdattaa Signora Salviaakin elämässä: taide, musiikki, runous – ja ne oliivit, jotka ovat olleet jo pitkään karvaan ensi maistiaisen jälkeen ruokapöydän aperitiivina ja ruokien lisäkkeenä osa Signora Salvian keittotaitoa.

Oliiveja ei voi syödä raakana suoraan puusta. Sellainenkin kokemus on uteliaalla matkailijalla. Kreetan saarella, lähellä Hanian kaupunkia, turisti kävelyretkellään näki verkot oliivipuiden alla. Oli sadonkorjuun aika ja oliivit houkuttelevasti lentäneet tien puolellekin. Turisti nappasi oliivin, pyyhkäisi hiekat pois, puraisi palasen ja sylkäisi. Hyi! Hirveä maku, joka ei muistuta mitään muuta kuin pelkkää kamaluutta.

Mutta kun oliivit valmistaa hyvin eli liottaa niistä karvauden, säilöö ne suolaan, öljyyn tai veteen, saa herkun, jota jaksaa maistaa aina vaan eri muodoissa. Gaea-oliivit ovat uudenlaisessa pakkauksessa: pakkaus ei sisällä vettä, vain raikkaat ja tuoreen makuiset oliivit, juuri sellaiset kuin opiskelijatytön ensi muistikuvissa oliivit olivat italialaisissa juhlissa. Ne ovat kuin juuri puusta poimittuja ja heti salamoia-tyyppisesti laitettuja, valmiita naposteltavaksi.

Gaean kalamata-oliivit maistuvat sellaisinaan terävän kirpeiltä ja happamilta. Sitruuna-basilikaoliiveissa on kevyt marinadin maku. Molempia voi marinoida uudelleen, omilla mauillaan.

Sisilialaiset oliivit saavat oman erikoislaatunsa sokerista, korppujauhosta, lehtipersiljasta ja mintusta. Resepti on perinteinen sisilialaisille, jotka mielellään yhdistävät hapanta ja makeaa ruokiinsa. Gnamgnam – parasta koskaan aperitiivina vaikkapa sen kuivan martinin kanssa ennen pääruokaa Välimerellistä oliivikanaa. 

Fenkolisitruunaoliivit ovat tutumpia makuyhdistelmältään, mutta nekin ovat hyvin perinteisiä Italiassa. Sitruunankuoren sijaan useimmiten käytetään appelsiininkuorta ja oikeasti maku syntyisi villifenkolin lehdistä. Niitä vain ei Suomesta saa – ja siksi syntyy vaikkapa kalaruoan aperitiiviksi fenkolin ja tillin lehdistä sitruunankuoren kanssa suomalaistyyppinen yhdistelmä. Tuttuja kalamakuja kalamataoliivien kanssa.

Oliivit maistuvat lämpimissä ruoissa, ne maistuvat kylminä syksyllä heti korjuun jälkeen, ne lämmittävät talvella, ne antavat suolaa helteisenä kesäpäivänä. Oliivit – elämän ja taiteen kirpeät hedelmät.



Sisilialaiset oliivit eli olive con mollica: minttua, lehtipersiljaa, sokeria, korppujauhoa eli mollicaa.

Sisilialaiset oliivit

150 g vihreitä ja mustia Gaea-oliiveja sitruunabasilikamarinadissa
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
½ ruukku vahvaa minttua
½ ruukku lehtipersiljaa
2 rkl valkoista viinietikkaa
1 ½ rkl hienoa sokeria
10 mustapippurin marjaa rouhittuna
½ dl korppujauhoa (1 gluteeniton näkkileivän pala tai vehnäleivän pala)
2 rkl Gaea-oliiviöljyä

Raasta salottisipuli ja valkosipuli hienolla terällä pehmeäksi massaksi.

Leikkaa mintun ja lehtipersiljan lehdet silpuksi. Murskaa lehdet morttelissa sileäksi massaksi.

Sekoita yrtit ja sipulit. Lisää joukkoon viinietikka, sokeri, pippurirouhe ja öljy.

Lisää joukkoon oliivit. Sekoita lopuksi oliiveihin korppujauho.

Anna levätä jääkaapissa muutamia tunteja ennen tarjoilua.

Fenkolisitruunaoliivit, joissa fenkolin lehtien lisäksi suomalaisittain tilliä.

Fenkolisitruunaoliivit

150 g Gaea mustia kalamataoliiveja
1 valkosipulinkynsi
2 rkl fenkolin lehtiä
2 rkl tilliä
1 luomusitruunan kuori
2 rkl Gaea oliiviöljyä

Leikkaa valkosipulin kynsi pikkuruisiksi palasiksi. Pienennä fenkolin lehdet ja tilli hienoksi.

Pese luomusitruuna. Kuori se. Leikkaa kuoret pieniksi kuutioiksi.

Sekoita yrtit, valkosipulin ja sitruunankuoren palat oliiveihin. Kaada päälle oliiviöljyä.

Anna maustua jääkaapissa useita tunteja, mieluummin kokonainen vuorokausi ennen tarjoilua.

Huom. Kun hankit fenkolin kaupasta, valitse sellainen fenkoli, jossa on paljon lehtiä, jotta saat lehdet mausteeksi. Alkuperäisessä reseptissä on villin fenkolin lehtiä, mutta Suomesta ei saa villiä fenkolia mistään ja se on korvattu reseptissä tavallisen fenkolin lehtien ja tillin yhdistelmällä.

Kanaa ja oliiveja, kapriksia, pinjansiemeniä sisilialaisessa keramiikkakulhossa.



Välimerellinen oliivikana

n. 1 kg luomukana
5 pientä keltasipulia
5 valkoista paprikaa
3 oksaa rosmariinia
1 – 2 oksaa timjamia
3 dl kuivaa valkoviiniä
3 rkl voita
1 rkl hienoa merisuolaa
100 g pinjansiemeniä
150 g Gaea-kalamataoliiveja
 1 rkl kapriksia

Sulata pakastettu luomukana hitaasti: ensin jääkaapissa yön yli ja sen jälkeen kuutisen tuntia huoneenlämmössä. Kanan sulamista voi nopeuttaa upottamalla sen kuumaan veteen sulamaan.

Kuori ja pilko sipulit lohkoiksi. Sulata paistinpannulla 1 rkl voita ja lisää yksi rosmariinin oksa pannulle sekä sipulilohkot. Hauduta sipuleita miedolla lämmöllä jonkin aikaa ja lisää joukkoon pestyt ja noin 2 -3 sentin paloiksi pilkotut paprikat.

Voitele uunipata. Lisää siihen haudutetut sipulit ja paprikat. Huuhtele paistinpannu valkoviinillä. Kiehauta alkoholi pois ja lisää kuuma viini pataan. Lisää pinnalle timjamin oksat ja yksi rosmariinin oksa.

Täytä kana. Irrottele sormin kanannahkaa lihasta. Lisää nahan alle voinokareita sekä rinnan että reisien päälle. Suolaa kanan sisus ja avoinna olevat lihapinnat. Laita rosmariinin oksan palasia ja lehtiä kanan nahan alle ja sisälle.

Aseta kana sipulipaprikaviiniseoksen päälle ja peitä pata kannella.

Paista noin 200 asteen uunissa noin tunti, puolitoista. Lisää lopuksi pinjansiemenet, kalamataoliivit ja kaprikset, joista on huuhdeltu ylimääräinen suola pois.

Kana on padassa kypsää.

Pidä pataa vielä uunissa noin 15 minuuttia ja tarjoile esim. fenkoliporkkanapyreen tai perunamuusin kanssa.

Fenkoliporkkanapyree
2 hengelle

1 keskikokoinen fenkoli
2 porkkanaa
2 – 3 perunaa
1 dl vettä
hieman oliiviöljyä
½ tl suolaa

Pese fenkoli siten, että saat kerrosten alta myös mahdolliset hiekka- ja multajäämät pois. Pilko fenkoli sentin kuutioiksi. 

Kuori porkkanat ja perunat. Pilko ne samoin sentin kahden kuutioiksi.

Lämmitä öljyä kattilassa. Lisää joukkoon fenkolikuutiot ja kuullota niitä. Lisää joukkoon porkkanakuutiot ja kuullota niitäkin. Lisää kattilaan 1 dl vettä ja perunakuutiot.

Keitä vihanneksia, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta vihannekset sauvasekoittimella keitinveteensä.

Lisää suolaa maun mukaan.

Ateria on valmis: aperitiiviksi sisilaiset oliivit, pääruoaksi välimerellinen oliivikana ja fenkoliporkkanapyree

 

 




Lumen ruokaa: Uunicannolit pecorinopurjokastikkeessa


Uunicannolit ja lumiruusut jäätiköllä


Marraskuu ja lumi. Valo pimeydessä – kohta jouluvalot. Niiskuttavat, tuhisevat, yskivät ihmiset. Hämärän hyssyä. Lepoa. Jään musiikkia: kirkuvat kadut. Lumiruusut tuoksuvat talvelle. Katolta tipahtelee lumimöykkyjä.

Se hiljaisuus, kun satoi oikean ensilumen. Hävisi hurina. Talvirenkaat eivät jyrränneet enää asvalttia pölyksi.

Hiljaisuus antaa tilaa kuunnella itseään, vaikka olisi kuunnellut Prokofjevin pianokonserton Olli Mustosen hurmioituneena soittona Radion sinfoniaorkesterin konsertissa juuri ennen viikonloppua ja musiikilla päässyt irti työviikon ajatuksista, sähköposteista, puheluista.

Hiljaisuus puhdistaa niin kuin lumikin. Nenän tuhina, aivastukset, niiskutus lepuuttavat – on aika rauhan, ruumiin rauhan. Sen, joka on jaksanut ja jaksanut ja jaksanut. 

Marraskuu on lopuillaan. Nyt voi rakentaa lumiukon. Pyörittää pohjapallon suureksi, keskipallon vähän pienemmäksi ja lopuksi nostaa pienimmän pallon pääksi. Silmiksi nokituikut, porkkana nenäksi, ja nenän päähän jääpuikko nuhaiselle lumiukolle. 

Nuhainen lumiukko tarvitsee lohturuokaa,lumiruokaa. Lapsena se oli makaronivelliä; aikuisena kermaista pastaa. Pehmoista, lempeää. Kosketus suussa, silitys sielulle.

Kermaan kun sekoittaa vähän vihreää, saa kasvun ajatuksen taas mieleen: marrasmelankoliassakin on siemen jollekin joka saa kasvaa hiljaisuudessa. Kermaan kun sekoittaa mustia pilkkuja kuin nokituikkuja, saa iloisen ilmeen lumiukolle. Uuni tuo lämmön keittiöön, kotiliesi hohkaa hämärässä. Pimeään voi kääriytyä pohtimaan.

Uunicannolien kalamataoliivit kuin lumiukon iloiset silmät.

Uunicannolit pecorinopurjokastikkeessa
2 hengelle

250 g cannoli –tuorepastaa (esim. Glutø) tai pennejä
2 dl kuohukermaa
1 dl vettä
15 cm purjon vihreää osaa
2 dl pecorinoraastetta
2 rkl vaaleaa kastikesuurustetta (Maizena)
1 tl mustapippurirouhetta
100 g kalamataoliiveja (esim. Gaea)
6 – 7 pientä palaa pecorinojuustoa
öljyä uunivuoan voitelemiseen

Cannolit ovat suurta putkipastaa, painavaa pastaa, pasta pesante kuten GlutZeron kokki kuvaa sitä. Cannolien kanssa sopii juustoinen kastike tai jokin kasvissosekastike, esim. artisokkakastike.

Valmista ensin kastike. Pese purjo ja pilko se ohuiksi siivuiksi. Laita kerma kattilaan. Huuhtele kermapurkki vedellä ja lisää vesi kattilaan. Lisää kermavesiseokseen purjot ja keitä kastikepohjaa miedolla lämmöllä kiehuvaksi. Kun se alkaa kiehua, lisää kastikesuuruste ja pecorinoraaste. Mausta mustapippurirouheella. Anna kastikkeen saostua mutta jätä se suhteellisen juoksevaksi. Älä tee kastikkeesta muhennosta.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se.

Pakkauksessa litistyneet tuorecannolit avautuvat keitettäessä suuriksi putkiksi.

Voitele uunivuoka. Lisää siihen al dente –kypsä pasta ja oliivit. Kaada päälle kastike. Lisää pinnalle 1 x 1 cm pecorinopaloja.

Paista 200 – 230 asteessa 10 – 15 minuuttia. Pienempi lämpötila on sähköuunille, suurempi kaasu-uunille.

Nauti kuumana.