Toivon valoa: kurpitsapistaasispagetti

Kurpitsapistaasispagetti marraskuun lopun pimeydessä oranssissa meressä.

Adventin aika tuo toivon valon säkkipimeään marraskuun lopun synkkyyteen, jossa kaupunkiin sytytetyt jouluvalot hehkuvat kirkkaina vasten mustuutta. Kynttilät syttyvät adventtina yksi kerrallaan. Joulukonsertit alkavat, kunnes on taas joulu neljän viikon kuluttua.

Toivon valoa tuo myös oranssi väri. Se on Zonta-järjestön kampanjaväri, jolla muistutetaan naisiin kohdistuvasta henkisestä, ruumiillisesta ja taloudellisesta väkivallasta. Muistutus on myös vastustusta: oranssia vallankumousta, jolla nainen saa oman äänen puhua kohtaamastaan väkivallasta.

Oranssi ruusun liekki muistuttaa.

Oranssiin vallankumoukseen liittyy myös Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt, vaikkei hän kuuluisassa Suomen nykyistä hallitusta kritisoivassa sivistyksen ja kulttuurin puolesta esittämässään viiden minuutin palkinnonsaajan puheessa tunnustanutkaan väriä. Hänen puheestaan herännyt valtaisa moiteryöppy häntä, kirjailijaa ja naista kohtaan,  on myös väkivaltaa: taloudellista ja henkistä. Molemmat väkivallan muodot ovat traumatisoivia, jos niiden kohde jää yksin. Laura Lindstedtillä on kuitenkin sivistyneistön ja taiteen tuki takanaan. Hänen puheensa herätti meidät keskustelemaan arvoistamme.

Oransseja ruusuja kirjailija Laura Lindstedtille, joka herätti Suomen keskustelemaan taiteen arvoista.

Keskustelu tuo toivoa. Sillä jos emme keskustele julkisesti, emme argumentoi, elämme diktatuurissa, emme demokratiassa.

Viikonlopun moninaiset musiikkihetket ovat olleet myös toivon hetkiä: olen kuullut Helsingin työväenopiston taitavia opiskelijalaulajia, olen kuullut adventtijumalanpalveluksen ja kirkkoherra Jorma Parviaisen läksiäisjumalanpalveluksen sydäntä lämmittäviä tuttuja säveliä, olen kuullut Open voice – musiikinopettajien kuoron uusia mieltä sykähdyttäviä sovituksia tutuista joululauluista. Olen nauttinut tästä oranssista vallankumouksesta, siitä, että naisäänet tuottavat ja osallistavat lauluun. Hoosiannan sain laulaa kahteen kertaan: ensin Paavalinkirkossa aamulla, sitten Saksalaisessa kirkossa illalla Open voicen konsertissa.

Naisäänet soivat, mutta niin soivat yhteen myös miesäänet, kun yhdessä jaetaan toivon valoa, annetaan omastamme. Ei lietsota vihaa vaan rakkautta ja valoa. Ruoka on yhteisesti jaettua rakkautta elämään ja toivoon.

Yhteisiä pistaaseja yhteiseen adventin ja toivon ruokapöytään.

Valoa ruokapöytään tuo italialaisesta Mastercheffa-ruokablogista löytämäni kurpitsapistaasispagetti. Sen väri on kurpitsan oranssia valoa, jota tähdittää pistaasipähkinärouhe. Se antaa tukevuudellaan voimaa vaeltaa pimeydessä. Elämä olkoon oranssia joulun punaisiin asti.

Kurpitsapistaasispagetti - annos on valmis. Buon appetito!

Kurpitsapistaasispagetti

2 - 4 hengelle

300 g spagettia

800 g:n painoinen myskikurpitsa

2 dl kuohukermaa

150 g pekonia, keitettyä tai savustettua

2 valkosipulinkynttä

80 g pistaasirouhetta

 1 tl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria maun mukaan

Kuori myskikurpitsa. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa kolmen sentin paloiksi.

Kypsennä kurpitsanpalat höyryssä kypsiksi, n. 20 minuuttia. Soseuta kypsä kurpitsa sauvasekoittimella.

Leikkaa pekoni kuutioiksi tai käytä valmiita kuutioita. 

Vasemmalla suomalaisia pekonikuutioita, oikealla ukrainalaista laardia eli keitettyä pekonia.

Paista pekonikuutiot pannulla sitten, että niistä irtoaa rasva ja että ne kuivuvat. Lisää pekoninrasvaan paiston aikana valkosipulinkynnet puolikkaiksi pilkottuina.

Valuta pekonien rasva pois. Laita syvälle lautaselle talouspaperia. Kaada pekonikuutiot rasvoineen ja valkosipulinkynsipaloineen paperille. Imeytä rasvat paperiin. Poista kynnet pekonikuutioiden joukosta.

Keitä spagetti, n. 8 minuuttia.

Pasta d'oro: gluteeniton spagetti, ei soijaa, kananmunaa eikä herneproteiinia. Sopii useimmille moniallergisille.

Valmista kastike. Kaada paistinpannulle 1 tl oliiviöljyä ja pekonikuutiot. Lisää joukkoon kurpitsasose. Kiehauta ja lisää joukkoon kerma. Tarkista suola, lisää suolaa ja mustapippurirouhetta maun mukaan. Anna kastikkeen hieman kuplia pannulla.

Oranssi kypsä myskikurpitsa muuttuu keltaiseksi kerman lisäämisen myötä.

Kun spagetti on al dente –kypsää, kaada se kastikkeen joukkoon ja pyöräyttele puuhaarukalla spagettia.

Tarjoile kuumana pastalautasilta. Ripottele spagettiannoksen päälle pistaasirouhetta maun mukaan. Älä lisää juustoraastetta, sillä pistaasirouhe toimii tässä ruoassa juuston korvaajana.

Pistaasirouhe kruunaa annoksen.

Makumatkalla surrealismissa: Sinisimpukat yrttiliemessä

Nämä eivät ole simpukoita vaan kypsiä sinisimpukoita.

Belgia on surrealismin maa. Siellä puhutaan kahta kieltä: ranskaa ja hollantia. Ai, hollantiako? Eikös sen kielen nimi ole flaami? No, oli se joskus ja on joillekuille vieläkin, mutta ei ole poliittisesti korrektia käyttää flaamia kielen nimenä, jos ei kannata Flanderin nationalismia ja Belgiasta irrottautumista haluavia poliitikkoja.

Mitä hyvää Belgian maalla? Bryssel tuo kaikkien eurokriitikkojen kauhistus, byrokratian, kylmien hallintorakennusten kompleksi? Bryssel ja laitakorttelien maksulliset ikkunoissa itseään myyvät ihmiset? Bryssel ja lähiöissä piileskelevät terroristit, joiden pelko on muuttanut Brysselin keskustan surrealistiseksi aavekaupungiksi. Bryssel, Manne ken pis – Mies joka pissaa. Surrealistinen pissaava mies pissaili Helsingissäkin kolera-altaan laitamilla.

Oikeasti Belgia on sympaattinen maa, jossa asuu omasta riitelystään itseironisia vitsejä kertovia mukavia ihmisiä. Oikeasti Belgiassa on erittäin hyvää ruokaa. Belgia tunnetaan simpukoista ja friteistä, joita muualla kutsutaan ranskalaisiksi perunoiksi. Oikeasti ne ovat belgialaisia perunoita.

Belgialaiset syövät sinisimpukoiden kanssa frittejä ja frittien kanssa majoneesia.

Oikeasti belgialainen surrealisti Rene Magritte on kuvannut maailman knallipäisiksi sateenvarjoilla lenteleviksi miehiksi. Oikeasti Magritte on kuvannut maalaukseen piipun, josta sanoo, ettei se ole piippu. Niin kuin ei olekaan: maalaus on maalaus; se ei ole piippu.

Rene Magriten eilisen syntymäpäivän ja tänään sytytettyjen jouluvalojen kunniaksi tarjotaan belgialaista ruokaa: simpukoita yrttiliemessä ja frittejä. Niiden taustamusiikkina voisi kuunnella Paavali Jumppasen soittamana Seppo Pohjosen säveltämää pianokonserttoa, joka sekin on surrealistinen teos. Se alkaa jazz-viritteisillä rytmeillä. Teoksessa kuullaan puhaltimien ja rumpujen vuoropuheluita: yksittäisiä äännähdyksiä sinfonisen ilmaisun tauoilla. Radion sinfoniaorkesteri esitti sen konsertissaan 20.11.2015 Musiikkitalossa. Surrealistista sekin, että Signora Salvia oli puoliunessa eli otollisessa tilassa surrealismiin uppoutumisessa.

Sinisimpukat yrttiliemessä eivät ole surrealistista ruokaa ellei sitä sitten voi pitää surrealistisena, että simpukoita hankitaan kilo syöjää kohti ja suurin osa eli kauniit mustansiniset kuoret, kun niistä on ensin hörpitty herkullinen liemi, heitetään bioroskiin. Vai voisiko kuorille olla realistista käyttöä?

Sinisimpukat pääsivät pöytään ystävän valmistamana. Signora Salvian vuoro oli tuoda jälkiruoka – ja alkuruoan Signora Salvia oli syönyt jo edellisenä iltana iltapalana. Bon appetit – makumatkalle mars, Belgiaan ja vähän Ukrainaan ja Suomeenkin.

Ukrainalainen laardi eli keitetty pekoni on peräisin Baltia-ruokakaupasta.

Keitetty pekoni maistuu Porokylän Arinalimpun kanssa (G). Arinalimppu sopii hyvn myös sinisimpukoihin ja niiden yrttiliemeen.

Jälkiruoka: vuohenjuustoa ja viikunahilloa, leipäjuustoa ja lakkoja.

Pääruoka on katettu: voila, sinisimpukoita yrttiliemessä, frittejä ja majoneesia. Juomaksi valkoviiniä ja San Pellegrino -vettä.

  

Sinisimpukat yrttiliemessä

2:lle

2 kg tuoreita sinisimpukoita

2 – 3 rkl oliivi- tai muuta hyvää kasviöljyä

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 rkl kuivia yrttejä: rosmariinia, timjamia

1 – 2 tl tuoretta timjamia

1 – 2 tl tuoretta rosmariinia

1 – 2  tl tuoretta persiljaa

3 dl kuivaa valkoviiniä

Puhdista sinisimpukat. Voit huuhdella ne kylmällä vedellä. Heitä pois sinisimpukat, joiden kuori on auennut. 

Sinisimpukat odottavat höyryttämistä.

Valmista yrttiliemen pohja suuressa kattilassa tai padassa. Hauduta paloiksi leikattuja sipuleita ja valkosipuleita öljyssä pehmeiksi. Lisää joukkoon ensin kuivatut yrtit ja tilkkanen valkoviiniä. Kun seos on kypsää, lisää tuoreet yrtit.

Yrttiliemen pohja valmistuu.

Kaada sinisimpukat joukkoon. Pyörittele ja  nostele niitä, jotta yrttipohjan aineksia pääsee simpukoiden sisälle. Lisää joukkoon n. 2 dl valkoviiniä.

Laita keittoastian päälle tiivis kansi. Käännä keittoastia kansi tiiviisti kiinni ylösalaisin, jotta viini ja yrtit leviävät kaikkialle sinisimpukoihin.

Keitä simpukoita höyryssä 4 – 10 minuuttia. Sinisimpukat ovat valmiita, kun kuoret ovat avautuneet ja sinisimpukan liha on oranssin väristä ja kiinteää.

Nauti sinisimpukat belgialaisittain frittien ja majoneesin kanssa tai varaa hyvää leipää, johon voi imeyttää lientä.

Kun sinisimpukat on syöty, ota talteen liemi ja käytä se myöhemmin kalakeiton tai vaikkapa pastakastikkeen pohjana.

Tricoloria Pariisista: punajuurivuohenjuustovuoka

Nauris- ja perunakuutiot päällä, punajuuret alla, välissä ja päällä smetanaa ja vuohenjuustoa.

Pariisissa syödään hyvin. Pariisilaiset juovat samppanjaa, ostavat kainaloonsa sunnuntaiaamunakin kuuman patongin ja kauniisti pakattuun laatikkoon leivoksia.

Ruusuja Pariisille, sen ruoalle, taiteelle, tunnelmalle.

Ensimmäiseltä Pariisin matkaltani en muista yhtään ruokaa – olin 8-vuotias, istuin isän olkapäillä katsomassa kansallispäivän paraatia ja näin tricolorin väreissä yli lentävät hävittäjät. Vive la France! 

Näin myös pariisilaisia metroasemia, kun pohjoiskarjalainen perhe seikkaili suurkaupungissa 1970-luvun alussa. Riemukaarikin tuli tutuksi auton ikkunasta: satuimme kansallispäivän ruuhkaan Champs Elyseelle, ja autot ajoivat Riemukaaren ympäri ympyrää. Isäni inhoaa edelleen liikenneympyröitä – mahtoi olla stressaavaa kolme lasta takapenkillä etsiä reittiä leirintäalueelle.

Leirintäalueella näin jotain ennen näkemätöntä ja kummallisen kiehtovaa. Kaatosateessa Seine virtasi kiivaasti. Vastapäisen teollisuuslaitoksen viemäristä laskettiin suoraan Seineen punaista vettä. Jätteetkin olivat melkein tricolorin värisiä!

Seuraavan kerran olin Pariisissa interraililla 17-vuotiaana. Ostimme kaverini kanssa patonkia Boulangeriesta ja Vache qui ris eli nauravan lehmän juustoa. Söimme interreilaajan lounaan puistossa.

Kolmannelle kerralla ollessani yksin junailemassa 18-vuotiaana Euroopassa suuntasin Pompidou-keskukseen sunnuntaiaamuna tultuani Nizzasta yön yli kohteliaiden suomalaispoikien seurassa. He ostivat minulle Marseillen asemalta täytetyn patongin, jota sitten nälkäisenä ja rahattomana söin heidän ja matkaseuran eli yönmustien isojen kongolaismiesten kanssa samassa vaununosastossa.

Pompidou-keskuksen ravintola on sen ylimmässä kerroksessa. Näköalat ikkunapöydästä ovat huumaavat. Pihalla oli kaikenlaisia tulennielijöitä ja taiteilijoita, keskuksessa sisällä vaikuttavia taidenäyttelyitä – ja minä sain paistettua kanaa sunnuntailounaaksi osattuani jonottaa itsepalveluravintolassa. Pariisilaisuutta muuten kuvaa hyvin se, että kun kävelin asemalta Pompidou-keskukseen (rahaa en voinut tuhlata  metrolippuun, jotta olisin saanut sen kana-annoksen), niin kaikki tervehtivät: Bonjour Mademoiselle. Sellainen oli silloin Pariisi.

1990-luvun alussa olin Pariisissa äitini kanssa. Oli tulossa uudenvuoden aatto. Ravintoloiden ikkunoissa oli osteritarjouksia ja satojen frangien uudenvuoden menyiden tarjouksia. Äitini otti eräässä ravintolassa alkupalaksi osterit, maistelin yhden: osterit ovat maultaan kuin tönkkösuolattuja muikkuja, merta ja raakaa kalaa. 

Emme menneet uudenvuoden menyylle ravintolaan vaan trumpettikonserttiin johonkin kirkkoon. Kun palasimme ravintolasta kävellen kohti hotellia, alkoi suurella aukiolla kuulua sireenien ääniä. Pelästyin: oliko jokin mellakka jossain? Pommiattentaatti, kuten silloin kun 18-vuotiaana kävelin yksin Pariisin katuja. Ei: poliisit ajoivat busseissa, tööttäsivät ja soittivat sireeniä. He vilkuttivat ikkunoista ja kilistivät samppanjaa. Sellainen oli silloin Pariisi.

Pariisi on edelleen samppanjan, ostereiden, patongin ja juustojen kaupunki. Pariisi on mielentila, joka ei muutu vaikka maailma muuttuu. Elämä jatkuu ruoan, musiikin ja jalkapallon, taiteen, kulttuurin ja kaikenlaisten kulttuurien sekoituksessa.

Tänään Signora Salvia tarjoaa tricolorin ja Marseljeesin innoittamana punavalkoista ruokaa siniseltä liinalta: punajuurivuohenjuustovuokaa kotimaisilla ja naapurin tricolorin höysteillä eli nauriilla ja smetanalla. Marseljeesi on soinut päässäni, olen hyräillyt sitä Helsingin metrossa ja ratikoissa, ratikkapysäkeillä. 

Tricolorin väreissä: punaisessa ranskalaisessa keramiikkavuoassa punaista ja valkoista, alla tummansininen liina.

Marseljeesi soikoon: vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus, jotka kantavat aina. Marchon pour libertè – Marssitaan vapauden puolesta. 

Marssille tai vapaustaisteluun ei voi mennä tyhjin vatsoin: siispä tukevaa syksyn kasvisruokaa pöytään – ja ranskalaista juustoa tietenkin.

Jälkiruoaksi macaroneja, ranskalaisia marenkimanteli –minileivoksia. Ohje niihin löytyy Signoran Salvian arkistosta:  http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/11/perinteita-ja-uutta-kekrijuhlissa.html

Macaron de Paris - ruokamessuilta aitoja ranskalaisia macaroneja mangon, banaanin ja sitruunan makuisina.

Punajuurivuohenjuustovuoka

4:lle

4 keitettyä punajuurta

2 naurista

2 isohkoa hyvää perunaa, esim. siikli, rosamunda

2 dl, n. 200 g juoksevaa smetanaa, tyyppiä hapukoor

150 g vuohenjuustoa

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

kuivattua rosmariinia

2 tl hunajaa

Keitä punajuuret kypsiksi tai lähes kypsiksi. Kuori ne ja pilko n. 2 cm:n kuutioiksi.

Kuori ja pilko perunat ja nauriit samoin 2 cm:n kuutioiksi.

Kuumenna pannulla öljyä ja lisää peruna- ja nauriskuutiot kypsymään öljyyn. Lisää pannulle kuivattua rosmariinia 1 – 2 tl.

Nauris- ja perunakuutiot hautuvat al dente -pehmeiksi oliiviöljyn ja rosmariinin sekoituksessa.

Kun perunat ja nauriit ovat kypsyneet, kokoa vuoka laakeaan uunivuokaan. Laita alimmaiseksi tilkkanen öljyä ja sitten punajuurikuutiot. Sekoita punajuurikuutioiden joukkoon smetana. Ripottele suolaa ruokaan.

Lisää päälle vuohenjuuston palasia sinne tänne.

Punajuuret, smetana ja vuohenjuusto. Smetana muuttuu kypsyessään rakeiseksi, vuohenjuusto pehmeän happamaksi.

Laita peruna- ja nauriskuutiot seuraavaksi kerrokseksi. Tiputtele niiden päälle smetana- ja vuohenjuustonokareita, hiukan suolaa ja hunajaa.

Vuoka on valmis paistettavaksi.

Paista puolisen tuntia 230 astetta/kaasu-uuni, 200 astetta/sähköuuni.

Nauti kuumana ruokaisana kasvispääruokana tai pienempinä annoksina liharuoan lisukkeena.