Valentinuksen päivään: vitello tonnatoa ja designia

Vitello tonnato, rakkaudella valmistettu

Oi, ystävä, mistä tunnet sä rakkauden? Oi, ystävä, ystävä, miksi Suomessa vietetään ystävän päivää? Oi, ystävä. Suomalaisten on niin vaikea sanoa kokonaisen elämän muuttavaa rakastaa -verbiä, että siksi, oi, siksi me vietämme ystävän päivää. Oi, emme pysty rakkauden päivään – vai pystyisimmekö?

Ihanaan siirappiseen lempeyteen? Suudelmiin metron liukuportaissa? Vaaleanpunaisiin höyhentossuihin ja silkkiaamutakkiin Valentinuksen päivän aamiaisella? Afrodisiakkiseen osterilounaaseen, joka päättyy hunajaisiin viikunoihin? Hempeisiin runoihin? Pehmeisiin tyynyihin ja eteerisiin öljyihin? 

Oih, mitä romantiikkaa. Love is in the air… 

Sydänsuklaarasioita on jo – eivätkä ne ihan ystävän lahjoja ole. Kyllä vaan: sydänsuklaarasia vain rakastetulle.

Rakkaalle jotain sellaista, mistä rakas pitää kovasti – salarakkaalle vain salainen lentosuukko. Oikealle rakkaalle, mielitietylle designia, suomalaista muotoilua, vaikkapa koru! Ikuisen rakkauden merkki.

Anna Heinon Bubbles-sarjan rannekoru ja korvakorut

Design Anna Heinon mallistoissa on myös sydämiä lahjoitettavaksi. http://www.annaheino.fi/

Anna Heinon korusuunnittelussa yhdistyy moderni romantiikka ja käytännöllisyys. Hänen Bubbles-sarjansa rannekoru on nerokas. Rannekorun renkaissa on suora aukko, joka yhdistyy suorassa kulmassa viereisen renkaan samanlaiseen suoraan aukkoon. Rannekoru pysyy ranteessa ilman lukkoa, aivan kuin rakkauskin. Ei tarvita lukkoa, kun kaksi palaa sopii toisiinsa täydellisesti, kun ne täydentävät toisiaan.

Bubbles-sarjasta saa rakastettu kauniin hieman 1960-luvun henkisen stailin, vuoden 2014 henkeen eli hopeaisena. Sami Sykön mukaan olympialaiset ovat tuoneet hopean muotiin (HS 6.2.2014).

Sydämiä ranteeseen, korviin, kaulalle.Rakkautta rintaan. : http://www.annaheino.fi/albumi/rannekorut/1671470

Anna Heinon liike on Helsingissä Uudenmaankadulla. Se on pieni kivijalkakauppa, joiden kohtalosta on kovasti keskusteltu: Kuinka kunnianhimoisella yksityisyrittäjällä on varaa pitää ilman konkurssia kivijalkakauppaa? Kuinka verkkokauppa vie asiakkaat? Kuinka kaupunki muuttuu, jos kivijalkakaupat häviävät? Rakastetaan vähän lisää rohkeita kivijalkakauppojen pitäjiä ja käydään katsomassa ja ostamassa kaikenlaista kivaa. 

Firenzessä asuessani lähin ruokakauppani oli alkuun ihan tavallinen italialainen pikkuinen sekatavarakauppa, josta sai kaikkea pesuaineista ja vessapapereista juustoihin ja jogurttiin. Eräänä päivänä kivijalkakauppa oli muuttunut, vaikka kauppias oli pysynyt ihan samana ystävällisenä palvelualttiina ihmisenä. Kauppaan oli tullut herkkutiski. Sieltä ostin kotiin usein iltaherkuksi pienen annoksen vitello tonnatoa eli tonnikalakastikkeella maustettua vasikanpaistia. Aah, mikä iltapala, jota en ole koskaan, missään saanut yhtä hyvän makuisena. Se oli varmaankin kauppiaan itsensä valmistamaa. Aivan kuin Anna Heinon korut ovat hänen itsensä rakkaudella muotoiluun ja suunnitteluun valmistamia.

Vitello tonnatoa maistelin kerran Trattoria Sognossa Helsingissä. Se oli hyvää, mutta ei kivijalkakaupan veroista. Valentinuksen päivä ansaitsee rakkaudella valmistetun ruoan – ja se ruoka on vitello tonnato. Maku on jäljittelemätön kuten oikea rakkauskin.

Vitello tonnato sulaa kuin sydänsuklaa – ja makujälki pysyy. Vasikan pehmoinen valkoviinissä herkistetty maku antaa suloisen alun Valentinuksen illalliselle. All you need is love. Bubbles, bubbles, bubblelove, bubblelove. Love is all you need. 

Vitello tonnato eli vasikkaa tonnikalakastikkeessa

Paisti ja sen valmistus

1 kg vasikan paahtopaisti

½ litraa kuivaa, edullista valkoviiniä, esim. Barone Montalto Pinot Grigio

2 rkl oliiviöljyä

2 pestyä porkkanaa kuorineen

1 sipuli

5 laakerinlehteä

2 oksaa rosmariinia

2 – 3 oksaa timjamia

10 kokonaista mustapippuria

hyppysellinen suolaa

Kuivaa paisti esim. talouspaperilla. Laita paisti kevyesti öljyttyyn pataan. Lisää pataan vihannekset ja mausteet. Lopuksi sirottele paistin päälle pikkuriikkisen suolaa. 

Kaada ½ litraa valkoviiniä pataan niin, että paisti peittyy. Lisää tarvittaessa kylmää vettä.

Keitä paistia uunissa kannen alla 1 ½ - 2 tuntia miedossa uuninlämmössä, kaasu-uunissa 210 astetta, sähköuunissa 175 astetta.

Vasikanpaisti on keitetty valkoviinissä.

Nosta kuuma paisti pois liemestä ja siirrä se teräs- tai keramiikkakulhoon. Siivilöi keitinliemestä vihannekset ja yrtit pois. Kaada siivilöity liemi paistin päälle ja jäähdytä paisti liemessään. Jäähtymistä edistää se, että lasket tiskialtaaseen kylmää vettä ja annat astian paisteineen levätä kylmässä vesihauteessa noin tunnin.

Vasikanpaisti jäähtyy valkoviiniliemessä.

Majoneesitonnikalakastike

3 keltuaista

1 ½ - 2 dl auringonkukkaöljyä

1 – 2 tl dijoninsinappia

1 rkl sitruunanmehua

½ tl valkoviinietikkaa

100 g tonnikalaa (vedessä säilöttyä)

15 kaprismarjaa (suolaan säilöttyä, huuhtele suolat pois; suolaveteen säilöttyä, puristele kaprismarjat kuiviksi suolavedestä)

Capperi sotto sale eli kapriksia suolassa. Kapriksia suolaan säilöttynä saa esimerkiksi Italian herkut -verkkokaupasta.

Hiero keltuaiset ja sinappi toisiinsa pyöreäpohjaisessa kulhossa. Lisää seokseen tipoittain auringonkukkaöljyä. Vatkaa hyvin, jotta syntyy majoneesia. Lisää öljyä vähitellen samalla kun vatkaat. 

Kun majoneesi alkaa näyttää sopivan tukevalta ja väri on muuttunut vaaeammankeltaiseksi, lisää joukkoon sitruunanmehu ja vatkaa taas seosta. Lisää lopuksi pikkuriikkisen valkoviinetikkaa.

Pieni tonnikala murusiksi ja kaprikset puolikkaiksi. Sekoita tonnikala- ja kaprismurut majoneesiin. Älä lisää suolaa. Kapriksista ja tonnikalasta tulee kastikkeeseen tarpeeksi suolaa.

Alkuperäisessä reseptissä keltuaisiin sekoitetaan suoraan tonnikala ja kaprikset, lisäksi käytetään 6 sardellifilettä ja kaksi valkosipulin kynttä. Kastikkeeseen voi lisätä myös hieman vasikanpaistin keitinlientä. Alkuperäisessä reseptissä on hyvät kuvat ja video, jotka ohjaavat myös ei-italiantaitoista valmistamaan ruoan niin kuin se tehdään Piemontessa, josta vitello tonnato, vitel tonè, on kotoisin.

http://ricette.giallozafferano.it/Vitello-tonnato.html

Vitello tonnaton tarjoilu

Leikkaa vasikanpaisti ohuiksi viipaleiksi. Asettele ne kauniisti laakealle tarjoilulautaselle. Levitä majoneesitonnikalakastiketta päälle. Koristele muutaman kapriksen marjalla.

Tarjoile kylmänä alkuruokana, kuten italialaiset tekevät, tai kylmänä pääruokana vaikkapa keitettyjen perunoiden tai tonnikalan ja kapristen makuihin sopivan risoton kanssa.

Kevään vihreän parsan risottoa

Kevään vihreän parsan risotto

1 nippu vihreää parsaa

2 salottisipulia

2 dl carnaroliriisiä (pitkäjyväinen risottoriisi)

2 rkl oliiviöljyä

4 dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl voita

1 rkl grana padano –juustoa raasteena

suolaa maun mukaan, n. ½ tl

Kuori parsat ohuesti. Pilko ne noin sentin kahden viipaleiksi. Säästä parsannuput ruoan viimeistelyyn noin kolmen sentin mittaisina.

Pilko salottisipuli pieniksi. Kuullota salottisipulisilppua oliiviöljyssä. Lisää riisit kuullottumaan samaan öljyyn.

Kun riisit ovat muuttuneet läpikuultaviksi, lisää risottoon 2 dl valkoviiniä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä ja anna viinin imeytyä riisiin. Lisää viiniä taas 2 dl ja jatka samaan tapaan. Kun viini on imeytynyt, lisää vettä ja parsanpalat. Anna risoton tekeytyä hiljalleen. Kun neste on imeytynyt, lisää sitä. Älä käytä mitään valmisliemikuutioiden tai –fondien makuliemiä vaan luota parsan omaan makuun.

Kun riisit tuntuvat suussa al dente –kovuisilta tai hieman kovemmilta, lisää risottoon 1 rkl voita ja 1 rkl grana padano –juustoraastetta. Sekoita ja lisää risoton päälle parsannuput. Lisää tilkkanen vettä tai viiniä ja kypsytä risottoa vielä hetkinen kannen alle, jotta parsannuput kypsyvät mutta jäävät vielä rapeiksi ja kauniiksi. 

http://www.italianherkut.fi/fi/

 

Talvi-illan ystävän yllätys: Aulin punajuurikeitto

Yllätykset ovat elämän hauskoja puolia. Matkalla toiselle puolelle Suomea odotti suuri yllätys: ystävä, jonka olin tavannut viimeksi nuorena; ystävä, joka muutti toiseen maahan vieraaseen kieleen, talviseen iltaan ja siltaan. Ystävä odotti minua laiturilla niin kuin olisi aina ollut elämässäni. Vuodet eivät olleet läsnä – olimme läsnä siinä ja tuossa hetkessä, tuossa junanvaunussa, yhdessä juttelemassa kuin silloin ennen.

Aulin lahja meille kaikille on Aulin punajuurikeitto. Se on tulinen, mausteinen, makoisa. Siinä on sellaisia makuja, joita ihan perisuomalainen ei toisiinsa yhdistäisi: kardemummaa, korianteria, chiliä. Keitto polttaa, muttei polta, jos ei tyhmyyksissään sivele kokkaajan chilisillä sormilla nenää tai silmiä. Keitto lämmittää kirkkaan kuulana pakkaspäivänä kuin kuuma mehu – se, jota juotiin aina koulun hiihtopäivinä teräsmukista.

Kuppi kuumaa: Marimekon teekuppi sopii niin sisäisesti lämmittävälle keitolle kuin kuumalle mehullekin. Sydämelliset villahousut ulkoiseen lämmitykseen.

Kuumaa mehua tarjosi taas kerran myös Helsingin Musiikkitalossa Helsingin kaupunginorkesteri konsertillaan, jossa kuultiin kahtena iltana ke 22.1. ja to 24.1.14 Richard Straussia ja Ludvig van Beethovenia. Orkesteria johti entusiastisesti tanskalainen Thomas Dausgaard. Tanskalaiselta leikilliseltä ja hersyvältä huumorilta vaikuttivat konsertin Straussin kappaleet: Till Eulenspiegels lustige Streiche (1894) ja Don Juan (1888). Molemmissa teoksissa on kuulijan yllättäviä humoristisia teemoja ja tunnelman vaihdoksia.

Suurin yllätys konsertissa, johon Signora Salvia sai yllätyslipun ystävältä kahta tuntia ennen torstain konserttia, oli konsertin pianisti: Leif Ove Andsnes. Hän – kuin tavallinen naapurinpoika – soitti pianoa kaikissa nyansseissaan virtuoosimaisesti. Yhtä yksinkertaiset ainekset kuin punajuurikeitossa – yhtä ihmeellisen värisyttävä kokemus kuulla norjalaisen Andsnesin soittoa. Pakkasen pojan pakkaskeittoa – konsertti-iltana oli noin -15 asteen ulkolömpötila, sisällä salissa oli kotoisan lämmintä.

Andsnes soitti Beethovenin Keisarikonserton solistina. Jo siinä hänen taiturimaisuutensa pääsi valloilleen. Signora Salvialle kuitenkin konsertin viimeinen teos oli se, joka huipensi koko talvisen illan yllätyksellisyyden. Beethovenin Fantasia pianolle, kuorolle ja orkesterille oli yhtä aikaa runollista, ylevää ja leikkisää. Yhdistelmä, joka kuulostaa mahdottomalta, mutta joka toimii siten, että kuulija on häkeltyneen ihastuksen vallassa.

Teos alkoi saavuttaa kuulijan musiikkikokemuksen huippua, kun alkoi huilun ja pianon vuoropuhelu. Kaksi herkkää ja vahvaa soitinta rinnakkain soivat salissa. Kun teoksen laulusolistit alkoivat laulaa, Signora Salvian sisäisistä väristyksistä ei ollut tulla loppua lainkaan. Musiikkitalon kuoro huipensi koko teoksen. Sydämelle suloista musiikkia, yllättävää, lämmittävää, mielen kohottavaa.

Sydämiä kuin vanhan ystävän uudelleen löydettyä ystävyyttä löytyi myös design-kaupastakin, Palonista, joka ilmoitti menevänsä konkurssiin korkeista design-tavoitteistaan huolimatta. Signora Salviakin ryntäsi pelastamaan liikettä – ja sai talvipukeutumiseensa kuumaa mehua eli sydänkuvioiset villahousut. Ne ovat kiva yllätys hameen alla. Ainakin omaa sydäntä lämmittää, kun tietää kantavansa päällään suomalaista laatutyötä ja vaatesuunnittelua. 

Liike: http://www.paloni.fi/

Villahousujen valmistaja: http://www.kaino.fi/

Pakkaseen tulista punajuurikeittoa, villahousut jalkaan ja taas menoksi. Huopikkaatkin voisivat olla kivat töpökkäät – ainakaan niiden suhina ei konserttisalissa kopise. Sydämellä näkee ja kuulee aina hyvin – oli sydän sitten villahousuissa, korvien kuulemassa tai sydämessä. Ystävyyttä ja leikkiä – makujen ja tunnelmien dialogia.

Aulin punajuurikeitto

4 – 5 punajuurta

tölkki kookosmaitoa

½ - 1 rkl kardemumman siemeniä 

(Kardemumman siemeniä saa maustekaupoista. Helsingissä esim. Hakaniemen hallin maustepuodista.)

nippu tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa

½ habanerochilipalko

(murskattua valkosipulia)

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori ne kuumina. 

Soseuta punajuuret ja kardemumman siemenet. Lisää keittoon pieniksi pilkottu puolikas habanerochilipalko. Habaneroa voi laittaa vähemmänkin: se on erittäin tulista.

Lisää keittoon kookosmaito. Keitä keittoa kuumaksi. Lisää tuoretta korianteri- ja/tai lehtipersiljasilppua runsaasti. Keittoon voi lisätä vielä terästykseksi valkosipulimurskaa. Älä keitä keittoa yrttien ja valkosipulimurskan lisäämisen jälkeen.

Tarjoile kuumana. Lisää keiton päälle esim. ricotta-juuston palanen.

 

Oranssia elämää: kurpitsalla täytetyt paprikat

Juuri nyt saa luonnosta hurjasti oranssia energiaa. Vaahterat hehkuvat oransseina. Punastuneet pilkuttavat maiseman tilkkutäkiksi, jonka alle haluaa sukeltaa. Kun vielä aurinkokin paistaa, ilma on kirpeän kuulas, syntyy täydellinen syyspäivä.

Töissäkin saa oranssia itselleen ruudun tuijottamisen sijaan, kun nostaa katseensa ikkunaan, jonka takana vaahtera elää omaa syksyn elämäänsä oranssiksi pukeutuneena.

Syyskuun oranssia päivää, 25.9., vietin monena päivänä tuolla viikolla: kaulassani oli oranssi silkkihuivi muuten mustaa asukokonaisuutta tehostamassa. Oranssia päivää vietetään joka kuukauden 25. päivä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi maailmassa. Oranssi päivä on YK:n pääsihteerin UNiTE-kampanjan ja UN Womenin julistama kampanja. 

Samaa mustaa tehostin suurella hopeanvärisellä vaahteranlehdykällä, jossa siinäkin on oranssi kivi. En halaa vaahteraa vaan puen sen päälleni design-lehtisellä.

Lehden design ja valmistus: Harri Syrjänen; kiven istutus ja kuva: Tuula Jäntti

Oranssin juhlaa vietetään halloweenina, mutta silloin minä sytytän kynttilän pyhäinpäivän kunniaksi ja jätän toisille kurpitsajuhlat. Halloweenin sijaan kurpitsoista ja oranssista saa nauttia energisoivana ruokana niin kauan kuin kurpitsasesonki kestää.

Uusimmassa kurpitsakokeilussani tein kurpitsalla täytettyjä oransseja paprikoita. Niissä on taas lihaa, mutta kasvissyöjät, jotka ovat kaipailleet myös vain kasviksiin keskittyviä ruokaohjeita, voivat korvata vähäiset jauhelihamäärät ehkäpä soijarouheella, joka ei sovi histamiinittomaan ruokavalioon,  tai lisäannoksella kurpitsasosetta tai juustoraasteella.

 

Täytetyt paprikat

(neljälle)

4 paprikaa  (oranssia, keltaista tai punaista)

2 dl kurpitsasosetta

½ keltasipulia

100g porsaan jauhelihaa

100g poron jauhelihaa

½  dl purjosilppua

sulavaa juustoa, esim. kreivijuustoa, Turunmaata, portsalut’ta

suolaa, mustapippuria, öljyä

Kuva: valmistusaineet, kurpitsasose ylhäällä vasemmalla

Kuori kurpitsa ja pilko palasiksi. Paista palasia pannulla, kunnes ne pehmenevät. Soseuta sauvasekoittimella.

Pilko sipuli ja kuullota pannulla.

Paista jauhelihat erikseen.

Tee täyte: sekoita kurpitsasoseeseen paistetut sipulit, jauhelihat ja raakaa purjoa sekä mausteet.

Pese paprikat hyvin. Leikkaa niistä yläkansi pois. Poista siemenet ja ylimääräiset kalvot.

Täytä paprikat täytteellä. Lado uunivuokaan pystyyn. Laita kullekin paprikalle kanneksi 1 – 2 viipaletta valitsemaasi juustoa.

Kuva: Kurpitsalla täytetyt paprikat menossa uuniin vielä ilman juustokuorrutusta.

Paista 200 asteen uunissa noin 40 minuuttia.

Maistuu niin lounaana kuin yöpalanakin.

Kuva: Valmista syötäväksi

Kurpitsasosetta jää varmaankin yli annosta tehtäessä. Pakasta se. Samoin jauhelihaa harvoin saa sadan gramman pakkauksissa. Pakasta loput jauhelihat joko raakoina tai kypsennettyinä seuraavia herkkuja varten.