Saariston lapsille: riisipannukakkua

Riisistä syntyy Ahvenanmaan pannukakkua. Mukana herkkua Itä-Suomen viimekesäisiltä soilta.

Elämä melkein saaristossa ison järven rannalla tuo mieleen Ahvenanmaan ja pannukakun. Postia ei tosin tarvitse hakea veneellä, mutta lapasia tarvitaan, kun astelee ison selän rannalla postinhakuretkellä. Selältä puhaltaa pohjatuuli, joka tuo tuulahduksen suoraan Jäämereltä.

Kerran kesäkuussa Jäämerta päin mennessäni otin mukaani talvitakin. Eteläiset matkakumppanit nauroivat paksulle varustukselle – toisessa määränpäässä Valkoisella merellä Solovetskin luostarisaarella olivat kateellisia. Kysyivät, miten tajusin talvitakin. Kun on kokemusta arktisista kesistä ja joka kesä tarvittavasta toppatakista, tietää. 

Saaristotunnelma syntyy myös autolautasta, joka kaksi kertaa päivässä antaa elonmerkin vesiliikenteestä. Yksinäinen purjevene lipuu lahdella – harvinaisuus, jota mennään katsomaan. 

1970-luvun tunnelmaa oli juhannuksena: vesitasolla lennätettiin juhannuksen iloksi turisteja yläilmoihin. Taivaallinen pikapyrähdys pääskysen näkökulmasta kesti muutaman minuutin. Rannalta vilkutettiin vesitasoille jo lapsena. Koneesta käsin katsoja ei kyllä vilkuttajia näe: keskittyy vain maisemiin ja pienkoneen lennon jännityksen kestämiseen. Koneesta näkee tutut maisemat, tunnistaa kartan kaukaa ja läheltä.

Lampaita ei ole tässä saaristossa muita kuin pilvilampaat. Koskelo ui rannassa, pikkulinnut hautovat vielä pesissään, juhannusruusu kukkii. Ei ole oikein kesä eikä syksykään, vaikka metsässä illalla tuoksuu kevyesti syksy – kesäkuussa juhannuksen aikaan.

Mökissä on lämmin. Puurokin lämmittää. Jos elettäisiin 1970-lukua, haettaisiin maitoa naapurista. Siitä tulisi viiliä ja lettuja. Nyt lähikaupan juhannuksen jälkeisissä tarjouksissa oli täysmaitoa – ja ah, riisipuuroa syntyi siitä. Riisipuuron lopusta taas syntyy pannukakkua – kardemummalla maustettua riisipannukakkua, melkein kuin Ahvenanmaan pannukakkua.

Ahvenanmaan pannukakun tuoksussa voi kuvitella seurakseen Saariston lapset ja ne lampaatkin.

Riisipannukakku kohoaa kuohkeaksi leivinjauheella.

Riisipannukakku

3 dl haaleaa kevyesti suolattua riisipuuroa

2 rkl sokeria

1 rkl voita

2 tl kardemummaa

2 munaa

2 rkl hienoa riisijauhoa

2 rkl perunajauhoa

 1 tl leivinjauhetta

Sekoita haaleaan riisipuuroon sokeri, voi ja kardemumma.

Sekoita munien rakenne rikki haarukalla. Sekoita muniin puuro mausteineen ja lopuksi peruna-, riisijauhot sekä leivinjauhe. Vatkaa taikinaa kevyesti siten, että se on juoksevan jähmeää, ei täysin jähmeää eikä myöskään nestemäistä.

Voitele uunipannu ja levitä taikina tasaiseksi pannulle.

Paista noin 200 asteessa 40 minuuttia.

Kardemumma tuoksuu ja maistuu.

Tuoksua, tulta: Kedgeree – riisiä ja kalaa

Tätä tuoksua ette saa, ellette itse valmista Intiaa kotiinne. Keittiö tulvii currya, kardemummaa, chiliä. Kuinka voikin mausteiden tuoksu tuoda mukanaan kokonaisen maailman!

Kedgree yhdistää riisiin curryn, kalan ja kananmunan.

Kedgeree on brittien siirtomaa-aikojen ruoka. Sitä sanotaan aamiaisten kuninkaaksi. Sitä syötiin Britanniassa jo kuningatar Victorian aikaan. Se on sekoitus Intiaa ja Britanniaa. Perinnetietoiset britit käyttävät siinä savustettua koljaa, jota Suomesta ei nyt ihan joka kaupasta saa. Fuusiokokit lisäävät siihen lohta – ja niin Signora Salviakin keksi käyttää graavia lohta, joka Suomessa kuuluu lähikauppojenkin valikoimiin. 

Sillä kedgeree on oikeasti yksinkertainen aamiaisruoka, joka maistuu erityisen hyvälle juhlien jälkeisenä päivänä.

Kedgeree lämmittää miedolla tulisuudellaan, se ei polta suuta, mutta tuo laiskan pintaan hien. Lomalainenkin pääsee hikoilemaan, kun sää lähinnä tuo tarpeen villa- ja sadetakille.

Baker Street 221B

Kedgereellä olisi voinut aamiaisekseen herkutella itse Sherlock Holmeskin sateisessa, vetoisessa Lontoossa, osoitteessa Baker Street 221B, jossa sijaitsee nykyisin fiktiiviselle salapoliisille omistettu museo. Se on viehättävä pieni käyntikohde turistille, joka haluaa tutustua viktoriaaniseen kaupunkielämään. 

Museoon on koottu arkeen liittyvää esineistöä ja tietysti kaikille Sherlock-faneille tärkeitä salapoliisin välineitä sekä Sherlockin tunnusmerkkejä. Museoon saa jonottaa, mutta fanit jaksavat tihkusateessakin sen noin tunnin odotuksen, joka vie, kun turistit päästetään kapeisiin portaisiin ja pieniin huoneisiin pikkuryhmissä valokuvaamaan ja nauttimaan sherlockiaanisesta fiktiosta.

Jokainen saa olla Sherlock Holmes.

Museo-opas hämmästyy ruokaturistin kysymystä: Mitä Sherlock Holmes söi aamiaiseksi? Mutta vastaus tulee sitten kuin matkalaukkuhyllyltä: Kedgereetä hän olisi voinut syödä.

Viktoriaaninen kattaus Sherlock Holmes -museossa.

On siis Sherlock Holmesin aamiaisen aika. Some kedgeree, please. Mukana myös tuoksu.

Kedgeree – riisiä ja kalaa

2 - 4 hengelle

 

2 dl basmatiriisiä

5 dl vettä

1 iso sipuli tai 4 pientä alkukesän sipulia

1 valkosipulinkynsi

n. 40 g voita

1 rkl currya

1 punainen chilipalko (mieto) leikattuna ohuiksi siivuiksi

1 kardemumman siemen murskattuna (ei välttämätön)

60 g tonnikalaa

150 g graavia lohta

nippu lehtipersiljaa tai korianteria

2 kananmunaa

Keitä basmatiriisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan ilman suolaa. Keitä samoin munat koviksi.

Pilko sipulit ja valkosipulin kynsi pieniksi paloiksi. Kuullota niitä miedolla lämmöllä runsaassa voissa.

Lisää sipulin joukkoon mausteet. Murskaa kardemumman siemen morttelissa ennen kuin lisäät sen.

Paista sipulimausteseosta niin, että mausteiden voimakas tuoksu leviää keittiöön. Lisää joukkoon tonnikala.

Lisää kypsä riisi ja sekoittele. Anna mausteiden imeytyä kunnolla riisiin. Sekoita joukkoon lehtipersilja silppuna.

Leikkaa graavista lohesta joukkoon siivuja ja anna lohipalojen kypsyä kuuman riisin seassa.

Lisää kedgereen päälle puolikkaiksi leikatut munat – ja nauti kuumana.

Jos lämmität ruokaa myöhemmin, lisää siihen lämmitettäessä voita.

 

Keltaisia herkkuja: Sahramirisottoa ja ruokaisaa risottopiirakkaa

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu… Laskiaisesta alkoi lähtölaskenta kevääseen, siihen keltaiseen toukokuuhunkin.

Hiihtäjät suihkivat posket punaisina laduilla – tai ainakin ne hiihtolomalaiset, jotka pitävät suksimisesta. Minullakin on sukset: ne ovat kellarissa. Kun ostin ne, alkoivat kaatosadetalvet ja vihreät mutajoulut. Haaveena oli hiihdellä Vanhankaupunginlahden jäällä, kuunnella hiljaisuutta ja samalla katsoa ohi viuhuvaa oranssia viivaa: metroa.

Kaikki haaveet eivät aina toteudu. Haaveellisella mielellä kuitenkin pääsee jo pitkälle. Lomalla on aamuisin unen puolivalveessa erittäin keveää antaa ajatusten lipua ajatuksesta toiseen. Makailla vaan, katsella kattoon ilman katsetta, joka näkisi hämähäkinseittejä tai pölyhippuja. Sunnuntaiaamuna annoin ajatuksen virrata lauantain sahramirisotosta eteenpäin. 

Paaston aikana kevennetään elämää monin tavoin. Ekopaasto päästää pohtimaan omaa hiilijalanjälkeä. Taas kerran kierrätetään ruokaa – ekopaaston hengessä. Sahramirisoton lopusta syntyi risottopiirakka, jossa on vaikutteita ranskalaisesta pissaladiére-piirakasta. 

Sahramirisotto taas on lombardialainen eli Pohjois-Italialle tyypillinen risotto. Hiihtäjillekin sopiva. Se on kevyt, raikas, kaunis. Suomalainen syö sen lisäkkeenä: lauantain aterialla sen kanssa syötiin jo aiemmin Signora Salvian esittelemää timjamiöljyssä paistettua nieriää, fenkolioliivihöystöä ja herkullisista kevään ensimmäisistä pikkuruisista kesäkurpitsoista paistettuja viipaleita basilikan ja valkosipulin kanssa.

Kaikkien lauantain ruokien ja sunnuntain kierrätysruoan väreistä ja yrteistä virittyy tulevaan: keltaiseen toukokuuhun, mutta sitä ennen jo auringon keltaisen kilon loistoon. Sahrami loistaa kuin aurinko keittiössä. 

Sahramirisotto

Sahramirisotto

neljälle

2 dl risottoriisiä

1 sipuli

1 pussi sahramia

2 dl valkoviiniä

vettä

oliiviöljyä

1 dl parmesaaniraastetta

nokare voita

Freesaa sipulisilppua oliiviöljyssä. Lisää riisit. Kun riisit ovat kuultavia, lisää valkoviini. Anna viinin imeytyä riisiin ja lisää sitten vettä. Joissakin ohjeissa pyydetään käyttämään lihalientä, mutta valmisliemikuutioiden maku on niin teennäinen, että mieluummin käytän vain vettä, jotta viinin ja sahramin maku erottuvat.

Kun riisi on melkein kypsää, sekoita sahrami viinitilkkaan. Lisää sahramiviini risottoon.

Lisää joukkoon parmesaaniraastetta ja nokare voita.

Ruokaisa risottopiirakka

Ruokaisa risottopiirakka

neljälle

Taikina

1 l kylmää sahramirisottoa

1 dl perunajauhoa

1 keltuainen

suolaa maun mukaan

Täyte

3 sipulia

2 tl sokeria

rypsi- tai oliiviöljyä

purkki sardellifileitä öljyssä (Helsingissä näitä saa ainakin Hakaniemen hallin DeliDeli-kaupasta)

kapriksia

tuoretta timjamia

1 pallo mozzarellaa

Sekoita kylmään risottoon ensin perunajauhot siten, että jauho ei paakkuunnu. Lisää vielä keltuainen ja hiukkasen suolaa.

Taputtele taikina lusikalla piirakkavuokaan. Paista piirakkapohjaa noin 30 minuuttia 200 asteen uunissa, keskitasolla.

Taikina on tahmeaa; se täytyy levittää lusikalla.

Valmista täytteen sipulit. Leikkaa ne ohuiksi renkaiksi tai puolikuiksi. Freesaa niitä miedolla lämmöllä öljyssä niin, että ne ovat aivan pehmoisen kypsiä. Lisää pannulla 2 tl sokeria ja kuullottele vielä hetkinen. Älä polta sokeria.

Lisää esikypsytetyn piirakkapohjan päälle sipulit, sardellifileet ja koristeiksi kapriksia ja timjamin lehtiä. Päällystä mozzarellaviipaleilla.

Piirakan täytteet ennen mozzarellakuorrutusta

Paista vielä 200 asteen uunissa niin kauan, että mozzarellaviipaleet sulavat ja hieman ruskistuvatkin eli noin 15 minuuttia. Viimeisen silauksen ruskeutta voi ottaa grillivastuksilla.