Toivon valoa: kurpitsapistaasispagetti

Kurpitsapistaasispagetti marraskuun lopun pimeydessä oranssissa meressä.

Adventin aika tuo toivon valon säkkipimeään marraskuun lopun synkkyyteen, jossa kaupunkiin sytytetyt jouluvalot hehkuvat kirkkaina vasten mustuutta. Kynttilät syttyvät adventtina yksi kerrallaan. Joulukonsertit alkavat, kunnes on taas joulu neljän viikon kuluttua.

Toivon valoa tuo myös oranssi väri. Se on Zonta-järjestön kampanjaväri, jolla muistutetaan naisiin kohdistuvasta henkisestä, ruumiillisesta ja taloudellisesta väkivallasta. Muistutus on myös vastustusta: oranssia vallankumousta, jolla nainen saa oman äänen puhua kohtaamastaan väkivallasta.

Oranssi ruusun liekki muistuttaa.

Oranssiin vallankumoukseen liittyy myös Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt, vaikkei hän kuuluisassa Suomen nykyistä hallitusta kritisoivassa sivistyksen ja kulttuurin puolesta esittämässään viiden minuutin palkinnonsaajan puheessa tunnustanutkaan väriä. Hänen puheestaan herännyt valtaisa moiteryöppy häntä, kirjailijaa ja naista kohtaan,  on myös väkivaltaa: taloudellista ja henkistä. Molemmat väkivallan muodot ovat traumatisoivia, jos niiden kohde jää yksin. Laura Lindstedtillä on kuitenkin sivistyneistön ja taiteen tuki takanaan. Hänen puheensa herätti meidät keskustelemaan arvoistamme.

Oransseja ruusuja kirjailija Laura Lindstedtille, joka herätti Suomen keskustelemaan taiteen arvoista.

Keskustelu tuo toivoa. Sillä jos emme keskustele julkisesti, emme argumentoi, elämme diktatuurissa, emme demokratiassa.

Viikonlopun moninaiset musiikkihetket ovat olleet myös toivon hetkiä: olen kuullut Helsingin työväenopiston taitavia opiskelijalaulajia, olen kuullut adventtijumalanpalveluksen ja kirkkoherra Jorma Parviaisen läksiäisjumalanpalveluksen sydäntä lämmittäviä tuttuja säveliä, olen kuullut Open voice – musiikinopettajien kuoron uusia mieltä sykähdyttäviä sovituksia tutuista joululauluista. Olen nauttinut tästä oranssista vallankumouksesta, siitä, että naisäänet tuottavat ja osallistavat lauluun. Hoosiannan sain laulaa kahteen kertaan: ensin Paavalinkirkossa aamulla, sitten Saksalaisessa kirkossa illalla Open voicen konsertissa.

Naisäänet soivat, mutta niin soivat yhteen myös miesäänet, kun yhdessä jaetaan toivon valoa, annetaan omastamme. Ei lietsota vihaa vaan rakkautta ja valoa. Ruoka on yhteisesti jaettua rakkautta elämään ja toivoon.

Yhteisiä pistaaseja yhteiseen adventin ja toivon ruokapöytään.

Valoa ruokapöytään tuo italialaisesta Mastercheffa-ruokablogista löytämäni kurpitsapistaasispagetti. Sen väri on kurpitsan oranssia valoa, jota tähdittää pistaasipähkinärouhe. Se antaa tukevuudellaan voimaa vaeltaa pimeydessä. Elämä olkoon oranssia joulun punaisiin asti.

Kurpitsapistaasispagetti - annos on valmis. Buon appetito!

Kurpitsapistaasispagetti

2 - 4 hengelle

300 g spagettia

800 g:n painoinen myskikurpitsa

2 dl kuohukermaa

150 g pekonia, keitettyä tai savustettua

2 valkosipulinkynttä

80 g pistaasirouhetta

 1 tl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria maun mukaan

Kuori myskikurpitsa. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa kolmen sentin paloiksi.

Kypsennä kurpitsanpalat höyryssä kypsiksi, n. 20 minuuttia. Soseuta kypsä kurpitsa sauvasekoittimella.

Leikkaa pekoni kuutioiksi tai käytä valmiita kuutioita. 

Vasemmalla suomalaisia pekonikuutioita, oikealla ukrainalaista laardia eli keitettyä pekonia.

Paista pekonikuutiot pannulla sitten, että niistä irtoaa rasva ja että ne kuivuvat. Lisää pekoninrasvaan paiston aikana valkosipulinkynnet puolikkaiksi pilkottuina.

Valuta pekonien rasva pois. Laita syvälle lautaselle talouspaperia. Kaada pekonikuutiot rasvoineen ja valkosipulinkynsipaloineen paperille. Imeytä rasvat paperiin. Poista kynnet pekonikuutioiden joukosta.

Keitä spagetti, n. 8 minuuttia.

Pasta d'oro: gluteeniton spagetti, ei soijaa, kananmunaa eikä herneproteiinia. Sopii useimmille moniallergisille.

Valmista kastike. Kaada paistinpannulle 1 tl oliiviöljyä ja pekonikuutiot. Lisää joukkoon kurpitsasose. Kiehauta ja lisää joukkoon kerma. Tarkista suola, lisää suolaa ja mustapippurirouhetta maun mukaan. Anna kastikkeen hieman kuplia pannulla.

Oranssi kypsä myskikurpitsa muuttuu keltaiseksi kerman lisäämisen myötä.

Kun spagetti on al dente –kypsää, kaada se kastikkeen joukkoon ja pyöräyttele puuhaarukalla spagettia.

Tarjoile kuumana pastalautasilta. Ripottele spagettiannoksen päälle pistaasirouhetta maun mukaan. Älä lisää juustoraastetta, sillä pistaasirouhe toimii tässä ruoassa juuston korvaajana.

Pistaasirouhe kruunaa annoksen.

Nykykekriä: granaattiomenakana

Granaattiomenakana on mausteisen makeahkoa, loppusyksyn lohtua.

Ihminen tarvitsee tauon, hiljaisen viikonlopun, jolloin kaupat eivät ole auki, jolloin liikenne pysähtyy, jolloin liike pysähtyy. Pyhäinpäivä pysäyttää – ja siksi halloween kaikkine naamiaisasuineen, verisine naamoineen ja joka paikasta pursuavine oransseine kurpitsoineen tuntuu irvokkaalta.

Pyhäinpäivän aikaan voi elämää juhlistaa suomalaiskansallisella kekrillä, sadonkorjuunjuhlalla, jossa on ollut samoja piirteitä halloweenin kanssa. On poltettu naurislyhtyjä, on muistettu vainajia.

Kekripöytä kaupunkilaisen silmin ja suin on kauppojen sadosta saadun juhla. Stockmannin Hullujen päivien tarjouksista syntyi tänä kekrinä sadonkorjuu: luomukana ja granaattiomenat toivat ostosten sadon pöytään.

Ruoan valmistaminenkin vie aikaa, ja antaa rauhaa keskittyä kotiin – pysäyttää raaka-aineiden käsittelyyn, pysäyttää  odottamaan uunissa hautuvan ruoan valmistumista.

Kun on kaksi päivää hiljentynyt kotona, voi taas hiljaisuuden voimin palata liikenteeseen, käynnistää hiljaisen liikkeen marraskuun, osallistua lukuhaasteeseen, nauttia pikkuhiljaa pimenevistä päivistä,  hämäränhyssystä, kaikista harmaan sävyistä.

Granaattiomenakana lisukkeineen tuo harmauteen väriä ja valoa.

Granaattiomenakana

1 kokonainen luomukana tai –broileri

3 granaattiomenaa

rouhittua mustapippuria

 1 – 3 tl hunajaa

Maustetahna

1 nippu lehtipersiljaa

4 valkosipulinkynttä

2 rkl pinjansiemeniä

2 – 3 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

Täyte

3 rkl sultanarusinoita

1 rkl pinjansiemeniä

Sulata kana hitaasti: ensin yö jääkaapissa ja sitten 4 – 5 tuntia huoneenlämmössä.

Valmista maustetahna: soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi pestomaiseksi tahnaksi.

Nostelen kanan nahkaa rinta- ja reisipalojen päältä siten, että nahan ja lihan väliin tulee tilaa. Levitä tahnaa ruokalusikallinen kerrallaan. Laita kanan sisään myös 1 – 2 rkl maustetahnaa.

Laita kanan sisään rusinat ja pinjansiemenet.

Koverra granaattiomenoista siemenet astiaan. Varo, ettei siementen mukaan tule granaattiomenan siementen ympäryskalvoa: se on kitkerää. Soseuta siemenet mehuksi sauvasekoittimella.

Laita kana uunipataan ja valele granaattiomenamehulla.

Granaattiomenasoseella valeltu kana, nahan alla vilkkuu maustetahnan heleä vihreys.

Paista kanaa kannen alla 210 astetta/kaasu-uuni, 180 astetta/sähköuuni noin puolitoista, kaksi tuntia.

Kun kana on paistunut lähes kypsäksi eli noin tunnin kuluttua, lisää sen pinnalle muutama nokare hunajaa ja mustapippurirouhetta maun mukaan. Älä lisää mustapippuria alkuvaiheessa, koska mustastapippurista tulee kitkerää pitkään haudutettaessa. Mustapippurin voi lisätä myös tarjoiluvaiheessa.

Tarjoile kana kuumana. Nosta se pois pataan kertyneestä liemestä tarjoiluastiaan. Liemen voi pakastaa ja käyttää esimerkiksi keiton pohjana.

Makeahkon kanan kanssa sopivat hyvin rosmariiniperunat tai rosmariinikurpitsaperunat.

Perunoiden joukossa myskikurpitsa tuo makeutta, rosmariini havumetsän tuulahduksen.

Rosmariinikurpitsaperunat

4:lle

puolikas myskikurpitsa

4 isoa siikliperunaa

kolme rosmariinin oksaa

kasviöljyä, auringonkukka tai oliivi

 2 hyppysellistä suolaa

Kuori ja pilko perunat ja kurpitsa. Palojen koko on noin 2 cm x 2 cm. Sekoita palat uunivuoassa. Pyörittele joukkoon öljyä ja suolaa. Lisää vuoan keskelle kaksi rosmariinin oksaa ja pinnalle yksi.

Paista vuokaa n. tunti samassa uunissa kanan kanssa.

 

Piristystä: kurpitsavuoka

Helsingin kaupunginorkesteri piristi syksyä modernilla pohjoismaisella musiikilla. Konsertin (18.10.2013) huippu oli konsertin viimeinen teos, jossa lyömäsoittimet pääsivät loistamaan. 

Tanskalaisen Simon Steen-Andersenin teos Double Up (2010) on humoristinen tarina kapakkaillasta. Teoksen aikana kuullaan hälytysajoneuvojen ääniä, ovikellon sointia ja kaikenlaisia muita outoja ääniä. Eräässä kohdassa orkesterista kuuluu huokailua. Kuulija ihmettelee, mistä äänet tulevat, kunnes huomaa lyömäsoittajien uuden roolin: megafoniin huokailun. Samaan aikaan myös vasket puhaltavat ilmaa torviinsa, mutta niin ettei niistä kuulu melodisia ääniä, vain ilman kulkemisen metallin läpi.

Teoksessa on myös humoristisia soittimia, mm. pahvilaatikko, jota konsertissa soitettiin tiskiharjalla. Kuinka kotoisaa!

Kotoisassa elämässä pimeys tuo kaipuun valoon ja voimakkaisiin väreihin. Oranssi tulen värinä tuntuu hyvältä niin vaatteissa kuin ruokapöydässäkin. Konkreettista piristystä ja valoa yhä pimeneviin päiviin.

Kurpitsavuoka ja syksyn oranssia valoa

Kurpitsasta saa monenlaisia herkkuja. Oma uusi kehittelemäni kasvisruoka on kurpitsavuoka. Sen piristys on piparjuuri, joka nostaa esille makean kurpitsan, mutta myös pikantilla pirteydellään terästää makuja, tuo vastakohdan, jännitteen ruokaan.

Vastakohtia ja jännitteitä on niin musiikissa kuin kirjallisuudessakin. Helsingin kirjamessut tarjosivat lokakuun lopun viikonloppuna piristeeksi saksalaista kirjallisuutta. Saksalainen Norbert Lange luki ääneen omia runojaan. Hänen äänessään kaikuivat lyömäsoitinten rytmit ja orkesterin sointu. Saksassa luentatilaisuudet ovat suosittuja. Niihin saattaa tulla yleisöksi satakin ihmistä – ja kaikki kuuntelevat runoilijaa tai prosaistia. Norbert Langen ääneenluennasta kuuli kokeneen esiintyvän lukijan rytmityksen ja jännitteen luomisen.

Norbert Langen ääneen luetut runot olivat piparjuurta kirjamessujen kurpitsassa, jokavuotisessa perusmessuilussa, jonka aikana Messukeskus hälisee niin kovalla äänellä, että herkkäkorvaiselle korvatulpat ovat tarpeen.

Kuitenkin kurpitsaa tarvitaan, koska piparjuurta ei voi syödä pelkästään. Jo sen raastaminen tuo kyyneleet silmiin – ihan samaan tapaan kuin saksankielinen luenta kosketti ja tanskalainen musiikillinen kapakkailta nauratti. 

Kurpitsavuoka

4 hengelle

1 kg myskikurpitsaa tai muuta oranssimaltoista kurpitsaa

50 g piparjuurta

3 kirpeää omenaa

250g juoksevaa smetanaa, esim. virolainen hapukoor

1 pallo mozzarellaa

2 tl mustapippurirouhetta

suolaa maun mukaan

ruokaöljyä

Kuori kurpitsa ja leikkaa suurehkoiksi paloiksi. Poista siemenet ja rihmat. Raasta palat karkealla terällä. Freesaa raaste paistinpannulla öljytilkassa.

Kuori piparjuuri. Raasta se hienolla terällä.

Kuori omenat. Raasta ne karkealla terällä.

Sekoita freesattuun kurpitsaraasteeseen raaka piparjuuri – ja omenaraaste. Lisää mukaan smetana ja mausteet.

Laita raastemassa uunivuokaan ja koristele mozzarellan paloilla.

Paista uunivuoassa ½ - 1 tunti noin 200 asteessa.

Nauti esim. paistetun lihan kanssa tai sellaisenaan lämpimänä kasvisruokana.