Syksy on saapunut kaupunkiin… No, ei sentään vaan lomalta on
palattu ja nyt ihmetellään, kuinka päin kaupungissa oikein eletään ja ollaan,
varsinkin kun helle painostaa ihon nihkeäksi ja trooppiset yöt houkuttavat
iltarientoihin kaupungille katsomaan ihmisiä ja kokemaan uutta.
Kesän viimeisiin lomaherkkuihin kuului sukukokouksen
perinteiset suomalaiset ruoat. Koko kesäni teemana on ollut nostalgiamatkailu.
Olen käynyt katsomassa lapsuuteni leikkipaikkoja vanhassa kotikaupungissa, olen
kirjoittanut muistelukirjoituksen kesälomapaikkani muistoista, olen tavannut
vanhoja ystäviäni ja viimeksi saanut tutustua aikuisena pikkuserkkuihini,
joiden kanssa lapsena leikittiin.
Viimeisimmän nostalgiamatkan tein Punavuoreen, Ankkurin
taloon (Pursimiehenkatu 16), jossa toimii nyt retroa ja uutta yhdistävä baari ja ravintola Lungberg entisen teatterilaisten,
muusikoiden ja kai joskus ammoisina aikoina myös merimiesten kapakan tiloissa.
 |
| Ankkuri näyttää tien retroon ja uuteen: Lungbergiin |
Punavuoren hiljaiset kadut tuovat Lungbergiin, jossa on
erinomainen akustiikka ja illalliseen sopivaa hillityn rytmikästä, melodista
musiikkia. Musiikki ei kohoa illallisen päärooliin vaan säestää hienoja makuja
niin, että ravintolassa voi myös nauttia keskustelusta ruokakumppanin kanssa.
Lungbergin sisustus on retroa: ruskeat puutuolit ovat kuin lapsuuteni
sinfoniakonserteista; ne ovat tuttua salikalustoa juhlasaleista. Muuten
sisustus on vaaleaa, mutta ei kylmän valkoista kuten ei myöskään tarjoilu.
Tiistai-illan käynnin aikana nuorukaistarjoilija omalla huumorintajullaan, rennon
kohteliaalla puheellaan ja palvelualttiudellaan teki illallisesta nautinnon,
joka oli siis sekä suun että kielen iloa.
Lungbergin lista on lyhyt – eikä siitä selviä, mikä ruoka on
ilman viljaa valmistettua, mutta avulias tarjoilija kysyi tiedot keittiöstä
eikä erikoisruokavaliosta tehty mitään numeroa. Listan lyhyys tekee sen, että
ruoat ovat tuoreita ja herkullisia.
 |
| Saltimbocca edessä, Sommarsallad eli Lungbergin halloumisalaatti takana |
Listassa on yllättäviä yhdistelmiä: esimerkiksi on keksitty,
että tomaattisalaattiin voi laittaa nektariineja ja halloumisalaattiin
paksoita. Pääruoat ovat perinteisempiä, mutta syömäni Saltimbocca oli
erinomaista. Vasikanpaisti oli juuri oikean kypsää, kevyesti vaaleanpunertavaa
ja pehmoista. Prosciutto oli suolaista, mutta suola teki vain hyvää hiostavan
päivän iltana. Tuoreet salvian lehdet , Signora Salvian nimikkoyrtit, antoivat
oikean pikantin maun perinteiselle italialaisherkulle. Samoin kapriskastike
toimi piristeenä pikkuperunoiden ja kevätporkkanoiden kanssa.
Minulle kevätporkkana on uusi käsite ja sana: sehän
noudattaa nimeämisperiaatteena nykyistä kevätsipulia, vaikka kysymyksessä
lienevät kuitenkin kesän uudet nuoret porkkanat. Muutenkin listassa on
hauskasti yhdistetty ruokalajien nimissä eri kieliä, erityisen lämmittävää on
se, että on käytetty myös ruotsia.
Koko aterian kruunu tuli lopussa: elämäni parhaat
raparperit. Lungberg tarjoaa huikean makuelämyksen jälkiruoalla Gewürstraminerissa
haudutettua raparperia. Annokseen kuuluu mantelikakku, mutta se jätettiin pois
minun lautaseltani pyynnöstä. Raparperi on makeaa, siitä puuttuu sen kitkerä
happoisuus lähes kokonaan - vain pirteä häivähdys on jäljellä. Raparperin
lisäksi annoksessa on vaniljavaahtoa ja mustaherukoita, jotka molemmat sekä
lisäävät että täydentävät makusinfoniaa.
 |
| Lungbergin täydellinen jälkiruoka, arvosana 10 +: Gewürstraminerissa haudutettu raparperi. |
Ruokailukumppanini otti runsaan halloumisalaatin, joka sopii
hyvin leidille pääruoaksi. Sen ja lähikaupan kevätpunajuurten (sic)
innoittamana lähdin kehittelemään omaa halloumisalaattiani. En enää muistanut,
kuinka ystäväni äiti teki omaa punajuurisalaattiaan Ateenassa pitkä pitkä aika
sitten. Se kreikkalainen punajuurisalaatti oli myös yhtä aikaa retroa
(perinteistä) ja uutta.
Halloumisalaatissani on kuitenkin Kreikan maku:
halloumi tekee sen. Se ja kaprikset antavat suolaa. Persikka taas makeutta.
Valot taas heijastuu asvalttiin. Yöt ovat pimeitä jo
Etelä-Suomessa. Elokuun juhlat voivat alkaa. Ja jos ei ole pimeydessä ja
kuumuudessa ruokahalua, vain juomahalua, niin tukeva salaatti antaa kuitenkin kaupunkielämästä
selviämiseen eväät. Lungbergin seinien englanninkieliset Happiness-mietelauseet
taas antavat hyvän mielen töihin palaajalle. Ankkuroin itseni toistekin
Lungbergiin. Sinne jäi monta maisteltavaa ruokaa vielä koettavaksi.
 |
| Signora Salvian halloumisalaatissa myös uutta ja retromakua rantapyyhkeellä, joka on suoraan 1970-luvulta. Kummitädin virkkaamat pitsit. |
Signora Salvian halloumisalaatti
yhdelle
kaksi keitettyä tuoretta kevätpunajuurta
1 persikka tai nektariini
romaine-salaattia noin puoli ruukkua
basilikanlehtiä kourallinen
2 rkl kapriksia
100 g halloumijuustoa
Asettele lautasen pohjalle kauniisti romaine-salaatin
lehdet. Kokoa salaatti niiden päälle. Asettele pohjimmaiseksi ohuiksi viipaleiksi
leikatut punajuuret. Levitä niiden päälle basilikanlehtiä silppuna. Pilko
persikka pieniksi kuutioiksi ja asettele kauniiksi keoksi punajuurten päälle.
Lisää kapriksenmarjat kekoon. Koristele kokonaisilla basilikanlehdillä.
Leikkaa halloumijuusto suuriksi noin puoli senttiä paksuiksi
viipaleiksi. Grillaa ne tai pariloi pannulla. Asettele viipaleet lautasen
reunoille.
Tarjoile hyvän oliiviöljyn tai sitruunaöljykastikkeen kanssa.
Älä lisää salaattiin suolaa. Halloumi on erittäin suolaista, samoin kaprikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti