Talvilomaa, kävelyruokaa: ruusukaalipennet

Helsinginkadun filharmonikot aloitti talviloman 14.2.2014 Helsingin työväenopiston juhlasalissa Einojuhani Rautavaaran viulukonsertolla, jonka solistina soitti Kari Olamaa. Viulukonsertto vie kuulijan erilaisiin tunnelmiin ihan kuin kävelyretkelläkin ollaan välillä metsässä, välillä pusketaan tuulta vasten meren rannalla, välillä hiekka ratisee kenkien alla, välillä saa liukastella vielä jäisissä paikoissa. Viulukonsertto on matka läpi rajattoman maailman, kuten säveltäjä itse on kuvannut teostaan teoksen partituurissa.

www.helsinginkadunfilharmonikot.net

Ystävänpäivän konsertin toisessa osassa kuultiin Modest Musorgskin Näyttelykuvia, joka sekin on kävelymusiikkia. Teoksen Promenade-osa, joka toistuu samalla teemalla eri soittimien tuottamana, marssittaa kävelijäänsä. Muissa osissa ollaan katsomassa leikkiviä lapsia, kananpoikia, katakombeja ja lopulta päästään Kiovan suurelle portille.

Talviloman kävelyretket – kun lunta ei ole, ei voi puhua hiihtolomasta eikä hiihtämisestä – vievät lomalaisen metsä-, meri-, järvi- ja jokimaisemiin, mutta myös mielen ja unen maisemiin. Unet vapauttavat työn orjuudesta, unissa pääsee tekemään uniennätyksiä vaikkapa nukkumisen määrässä. 

Aivot tyhjentyvät, valmistautuvat kevääseen. Ulkona on sumuista, unessa kirkasta.

Kävelyssä on meditatiivista voimaa; unessa on hiljaista sumun vauhtia.

Kävely tuo eteen fantasian arvoituksia kuin Einojuhani Rautavaaran viulukonsertto. Uni on pelkkää fantasiaa.

Ruusukaalipennet ovat myös fantasiaa: happaman ja makean yhdistelmää. Muistuma jostain joskus luetusta reseptistä, joka yhdisti parsakaalin, pastan ja rusinat, mutta jota ei löytynyt keittokirjakirjastosta.

Ruusukaalipennet kermaisuudessaan ja pekonisuudessaan antavat vauhtia kävelijälle, antavat hyvän unen uneksijalle. 

Ruusukaalipennet

200 g pieniä ruusukaaleja

140 g pekonia

3 valkosipulinkynttä

¼ habanerochilipalko

1 dl sultanrusinoita

2 dl ruokakermaa

1 dl parmesaaniraastetta

250 g pennejä

Puhdista ruusukaalit: poista uloimmat lehdet, jos ne ovat kuihtuneita, ja ruusukaalin kanta. Keitä ruusukaalit kypsiksi vähässä vedessä tai höyryssä.

Paista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Lisää pannulle pekonin joukkoon puolitetut valkosipulinkynnet ja habanerochilin palanen. Kun pekoni on rapeaa ja rasva on irronnut siitä, kaada pekoninpalat mausteineen lautaselle, jonka päällä on ainakin kolme arkkia talouspaperia. Anna rasvan imeytyä talouspaperiin.

Keitä sillä aikaa pennepasta al dente –kypsäksi väljässä vedessä, josta osa voi olla ruusukaalien keitin- tai höyrystysvettä.

Paahda rusinoita pekonipannulla pekoneista jääneessä rasvassa. Lisää joukkoon ruusukaalit ja valutetut pekonit.

Kaada kypsän ja valutetun pastan joukkoon ruusukaaliseos. Lisää joukkoon ruokakerma ja sekoita. Kuumenna. Lisää lopuksi parmesaaniraaste ja nauti ruoka kuumana heti.

 

  

Valentinuksen päivään: vitello tonnatoa ja designia

Vitello tonnato, rakkaudella valmistettu

Oi, ystävä, mistä tunnet sä rakkauden? Oi, ystävä, ystävä, miksi Suomessa vietetään ystävän päivää? Oi, ystävä. Suomalaisten on niin vaikea sanoa kokonaisen elämän muuttavaa rakastaa -verbiä, että siksi, oi, siksi me vietämme ystävän päivää. Oi, emme pysty rakkauden päivään – vai pystyisimmekö?

Ihanaan siirappiseen lempeyteen? Suudelmiin metron liukuportaissa? Vaaleanpunaisiin höyhentossuihin ja silkkiaamutakkiin Valentinuksen päivän aamiaisella? Afrodisiakkiseen osterilounaaseen, joka päättyy hunajaisiin viikunoihin? Hempeisiin runoihin? Pehmeisiin tyynyihin ja eteerisiin öljyihin? 

Oih, mitä romantiikkaa. Love is in the air… 

Sydänsuklaarasioita on jo – eivätkä ne ihan ystävän lahjoja ole. Kyllä vaan: sydänsuklaarasia vain rakastetulle.

Rakkaalle jotain sellaista, mistä rakas pitää kovasti – salarakkaalle vain salainen lentosuukko. Oikealle rakkaalle, mielitietylle designia, suomalaista muotoilua, vaikkapa koru! Ikuisen rakkauden merkki.

Anna Heinon Bubbles-sarjan rannekoru ja korvakorut

Design Anna Heinon mallistoissa on myös sydämiä lahjoitettavaksi. http://www.annaheino.fi/

Anna Heinon korusuunnittelussa yhdistyy moderni romantiikka ja käytännöllisyys. Hänen Bubbles-sarjansa rannekoru on nerokas. Rannekorun renkaissa on suora aukko, joka yhdistyy suorassa kulmassa viereisen renkaan samanlaiseen suoraan aukkoon. Rannekoru pysyy ranteessa ilman lukkoa, aivan kuin rakkauskin. Ei tarvita lukkoa, kun kaksi palaa sopii toisiinsa täydellisesti, kun ne täydentävät toisiaan.

Bubbles-sarjasta saa rakastettu kauniin hieman 1960-luvun henkisen stailin, vuoden 2014 henkeen eli hopeaisena. Sami Sykön mukaan olympialaiset ovat tuoneet hopean muotiin (HS 6.2.2014).

Sydämiä ranteeseen, korviin, kaulalle.Rakkautta rintaan. : http://www.annaheino.fi/albumi/rannekorut/1671470

Anna Heinon liike on Helsingissä Uudenmaankadulla. Se on pieni kivijalkakauppa, joiden kohtalosta on kovasti keskusteltu: Kuinka kunnianhimoisella yksityisyrittäjällä on varaa pitää ilman konkurssia kivijalkakauppaa? Kuinka verkkokauppa vie asiakkaat? Kuinka kaupunki muuttuu, jos kivijalkakaupat häviävät? Rakastetaan vähän lisää rohkeita kivijalkakauppojen pitäjiä ja käydään katsomassa ja ostamassa kaikenlaista kivaa. 

Firenzessä asuessani lähin ruokakauppani oli alkuun ihan tavallinen italialainen pikkuinen sekatavarakauppa, josta sai kaikkea pesuaineista ja vessapapereista juustoihin ja jogurttiin. Eräänä päivänä kivijalkakauppa oli muuttunut, vaikka kauppias oli pysynyt ihan samana ystävällisenä palvelualttiina ihmisenä. Kauppaan oli tullut herkkutiski. Sieltä ostin kotiin usein iltaherkuksi pienen annoksen vitello tonnatoa eli tonnikalakastikkeella maustettua vasikanpaistia. Aah, mikä iltapala, jota en ole koskaan, missään saanut yhtä hyvän makuisena. Se oli varmaankin kauppiaan itsensä valmistamaa. Aivan kuin Anna Heinon korut ovat hänen itsensä rakkaudella muotoiluun ja suunnitteluun valmistamia.

Vitello tonnatoa maistelin kerran Trattoria Sognossa Helsingissä. Se oli hyvää, mutta ei kivijalkakaupan veroista. Valentinuksen päivä ansaitsee rakkaudella valmistetun ruoan – ja se ruoka on vitello tonnato. Maku on jäljittelemätön kuten oikea rakkauskin.

Vitello tonnato sulaa kuin sydänsuklaa – ja makujälki pysyy. Vasikan pehmoinen valkoviinissä herkistetty maku antaa suloisen alun Valentinuksen illalliselle. All you need is love. Bubbles, bubbles, bubblelove, bubblelove. Love is all you need. 

Vitello tonnato eli vasikkaa tonnikalakastikkeessa

Paisti ja sen valmistus

1 kg vasikan paahtopaisti

½ litraa kuivaa, edullista valkoviiniä, esim. Barone Montalto Pinot Grigio

2 rkl oliiviöljyä

2 pestyä porkkanaa kuorineen

1 sipuli

5 laakerinlehteä

2 oksaa rosmariinia

2 – 3 oksaa timjamia

10 kokonaista mustapippuria

hyppysellinen suolaa

Kuivaa paisti esim. talouspaperilla. Laita paisti kevyesti öljyttyyn pataan. Lisää pataan vihannekset ja mausteet. Lopuksi sirottele paistin päälle pikkuriikkisen suolaa. 

Kaada ½ litraa valkoviiniä pataan niin, että paisti peittyy. Lisää tarvittaessa kylmää vettä.

Keitä paistia uunissa kannen alla 1 ½ - 2 tuntia miedossa uuninlämmössä, kaasu-uunissa 210 astetta, sähköuunissa 175 astetta.

Vasikanpaisti on keitetty valkoviinissä.

Nosta kuuma paisti pois liemestä ja siirrä se teräs- tai keramiikkakulhoon. Siivilöi keitinliemestä vihannekset ja yrtit pois. Kaada siivilöity liemi paistin päälle ja jäähdytä paisti liemessään. Jäähtymistä edistää se, että lasket tiskialtaaseen kylmää vettä ja annat astian paisteineen levätä kylmässä vesihauteessa noin tunnin.

Vasikanpaisti jäähtyy valkoviiniliemessä.

Majoneesitonnikalakastike

3 keltuaista

1 ½ - 2 dl auringonkukkaöljyä

1 – 2 tl dijoninsinappia

1 rkl sitruunanmehua

½ tl valkoviinietikkaa

100 g tonnikalaa (vedessä säilöttyä)

15 kaprismarjaa (suolaan säilöttyä, huuhtele suolat pois; suolaveteen säilöttyä, puristele kaprismarjat kuiviksi suolavedestä)

Capperi sotto sale eli kapriksia suolassa. Kapriksia suolaan säilöttynä saa esimerkiksi Italian herkut -verkkokaupasta.

Hiero keltuaiset ja sinappi toisiinsa pyöreäpohjaisessa kulhossa. Lisää seokseen tipoittain auringonkukkaöljyä. Vatkaa hyvin, jotta syntyy majoneesia. Lisää öljyä vähitellen samalla kun vatkaat. 

Kun majoneesi alkaa näyttää sopivan tukevalta ja väri on muuttunut vaaeammankeltaiseksi, lisää joukkoon sitruunanmehu ja vatkaa taas seosta. Lisää lopuksi pikkuriikkisen valkoviinetikkaa.

Pieni tonnikala murusiksi ja kaprikset puolikkaiksi. Sekoita tonnikala- ja kaprismurut majoneesiin. Älä lisää suolaa. Kapriksista ja tonnikalasta tulee kastikkeeseen tarpeeksi suolaa.

Alkuperäisessä reseptissä keltuaisiin sekoitetaan suoraan tonnikala ja kaprikset, lisäksi käytetään 6 sardellifilettä ja kaksi valkosipulin kynttä. Kastikkeeseen voi lisätä myös hieman vasikanpaistin keitinlientä. Alkuperäisessä reseptissä on hyvät kuvat ja video, jotka ohjaavat myös ei-italiantaitoista valmistamaan ruoan niin kuin se tehdään Piemontessa, josta vitello tonnato, vitel tonè, on kotoisin.

http://ricette.giallozafferano.it/Vitello-tonnato.html

Vitello tonnaton tarjoilu

Leikkaa vasikanpaisti ohuiksi viipaleiksi. Asettele ne kauniisti laakealle tarjoilulautaselle. Levitä majoneesitonnikalakastiketta päälle. Koristele muutaman kapriksen marjalla.

Tarjoile kylmänä alkuruokana, kuten italialaiset tekevät, tai kylmänä pääruokana vaikkapa keitettyjen perunoiden tai tonnikalan ja kapristen makuihin sopivan risoton kanssa.

Kevään vihreän parsan risottoa

Kevään vihreän parsan risotto

1 nippu vihreää parsaa

2 salottisipulia

2 dl carnaroliriisiä (pitkäjyväinen risottoriisi)

2 rkl oliiviöljyä

4 dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl voita

1 rkl grana padano –juustoa raasteena

suolaa maun mukaan, n. ½ tl

Kuori parsat ohuesti. Pilko ne noin sentin kahden viipaleiksi. Säästä parsannuput ruoan viimeistelyyn noin kolmen sentin mittaisina.

Pilko salottisipuli pieniksi. Kuullota salottisipulisilppua oliiviöljyssä. Lisää riisit kuullottumaan samaan öljyyn.

Kun riisit ovat muuttuneet läpikuultaviksi, lisää risottoon 2 dl valkoviiniä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä ja anna viinin imeytyä riisiin. Lisää viiniä taas 2 dl ja jatka samaan tapaan. Kun viini on imeytynyt, lisää vettä ja parsanpalat. Anna risoton tekeytyä hiljalleen. Kun neste on imeytynyt, lisää sitä. Älä käytä mitään valmisliemikuutioiden tai –fondien makuliemiä vaan luota parsan omaan makuun.

Kun riisit tuntuvat suussa al dente –kovuisilta tai hieman kovemmilta, lisää risottoon 1 rkl voita ja 1 rkl grana padano –juustoraastetta. Sekoita ja lisää risoton päälle parsannuput. Lisää tilkkanen vettä tai viiniä ja kypsytä risottoa vielä hetkinen kannen alle, jotta parsannuput kypsyvät mutta jäävät vielä rapeiksi ja kauniiksi. 

http://www.italianherkut.fi/fi/

 

Puolalainen illallinen: bigosia ja rahkatorttua

Aprikoosirahkatorttu: makeaa ja hapanta melankoliaan ja romanttisiin haaveisiin.

Puolalainen pianisti Rafal Blechacz hurmasi Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa yleisön 31.1.2014. Pienikokoinen, 28-vuotias taituri, ohjelman mukaan huippuvirtuoosi ja pianistikomeetta, tuli yleisön eteen, istui tuolille, levitti sormensa koskettimille, antoi niiden tuottaa flyygelistä erittäin taitavaa syvää tulkintaa Robert Schumannin a-molli pianokonsertosta. Orkesterin takaa näkee hyvin pianistin sormet, jotka leikittelivät kevyesti koskettimilla.

Teos on romanttinen ja siksi kevyehkö musiikillinen pala, joka saa ajatukset virtaamaan toisaalta romanttisiin haaveisiin toisaalta matkaamaan solistinsa mukana Puolaan. Solistin ulkoinen vähäeleisyys vain korosti teoksen romanttisuutta, mutta hänen puolalaisuutensa näkyi klassisessa mustassa puvussa ja tummien hiusten beatles-tyyppisessä leikkauksessa. Taitavuus on varmasti pedanttisuutta; tulkinta slaavien tunteellisuutta ja melankoliaa.

Puolalainen ruoka on raskautta, se on rasvaa, makeutta ja melankoliaa, jotka sopivat talviselle illalliselle. Matkasin Puolassa syksyllä 1986. Ruokamuistoja on kolme. Isäntäperheen äiti kaivoi vierasta varten tuolloin niukkana aikana läskistä siankylkeä, jota leikattiin paksut siivut voileivälle yömyöhään. Ei voinut sanoa läskille ei, läski oli suurta herkkua akateemiselle perheelle, ja siltä se myös maistuikin: herkulliselta koko kaali- ja keittopitoisen viikon aikana.

Ravintolassa seurueessa mukana ollut kirjallisuuden professori valitsi zurekia, hapankeittoa, joka tehdään hapatetusta ruisjauhosta. Maku oli yhtä makea ja hapan, mikä mitä ilmeisimmin on juuri puolalainen makuyhdistelmä. Matkan päätteeksi Varsovan vanhassa kaupungissa myytiin sienitäytteisiä kuumia sämpylöitä; nekin pikaruokana ja välipalana täyttäviä, yhtä aikaa kevyitä ja ruokaisia.

Puolan saa elämäänsä, kun tekee puolalaista hapankaalipataa, bigosia. Hapanta ja makeaa, melankolista ja romanttista, mutta ei siirappista lainkaan. Bigos on parhaimmillaan kahden päivän kuluttua valmistamisesta; sen hapankaali pehmenee ja makeutuu, rasvainen possu ottaa makuja punaviinistä. Mitä pitempään bigosia hauduttaa, sitä parempaa se on. 

Bigos on rumaa ruokaa, mutta täyteläinen maku korvaa ulkonäön karvauden.

Puolalaisen illallisen päätös ja kruunu on rahkatorttu;  sekin makea ja hapan. Rafal Blechacz soitti yleisölle vielä jälkiruoan, oman solistisen taiturikappaleensa, pitkien pianistin sormien herkkupalan. Samoin rahkatortun valmistamisessa sormet toimivat paremmin kuin vatkain ainesten sekoittamisessa.

Puolalainen illallinen on suuritöinen, mutta maksaa vaivan: bigosia ja rahkatorttua riittää muutamaksi päiväksi, jos on pieniruokainen. Suuremmalle seurueelle bigos ja rahkatorttu ovat pakkas- ja lumisunnuntaiden yhteinen ruoka. 

Laskiaiseenkin bigos sopii hyvin – rahkatorttuun taas voi upottaa joulusta jääneet piparkakut. Piparit ovat itse asiassa parempia rahkatortussa kuin kuivina syötyinä. Ne maustavat tortun pikantiksi piristeeksi, vaikkei torttua kyllä voi syödä kuin pikkuviipaleen. Sekin on niin puolalaisen voinen, rahkainen, että pieniruokaista tai diettaavaa jo heikottaa pelkkä tortun ajatteleminenkin. 

Vaan on talvi, lumi ja jää. Lumityöt nielevät rahkatortun, aprikoosi tuo auringon.

Bigosia ja perunaporkkanaomenamuussia Puolan väreissä: punaisessa ja valkoisessa.

Kahden päivän bigos eli puolalainen hapankaalipata

600 g hapankaalia

100 – 200 g tuoretta valkokaalia

400 – 500 g sianlihaa: luutonta lapaa, kinkkua, kylkeä

200 g savustettua siankinkkua tai savukylkeä palana

1 tl mustapippurirouhetta

1 sipuli

10 mustapippurin marjaa

4 laakerinlehteä

1 dl vettä

100 g kuivattuja luumuja

70 g tomaattipyrettä

1 rkl dijoninsinappia

2 ½ dl punaviiniä

suolaa maun mukaan

(huom. hapankaali on jo suolaista; samoin jos käytät suolattua lihaa, älä lisää suolaa lainkaan)

Laita hapankaalit kattilaan. Lisää vettä niin, että hapankaalit peittyvät. Kiehauta hapankaalit. Kaada vesi pois. Kiehauta hapankaalit toiseen kertaan tuoreessa vedessä. Valuta kahteen kertaan kiehautetut hapankaalit siivilässä kuivahkoiksi.

Leikkaa sianlihan kappale suuriksi kuutioksi, noin 5 x 5 cm. Leikkaa samoin savustettu sianliha suuriksi paloiksi. Ruskista lihapalat voissa tai öljyssä. Laita ne sitten uunipataan. Suolaa ja pippuroi lihat mustapippurirouheella.

Freesaa sianrasvassa ja mahdollisesti lisätyssä voissa/öljyssä ensin sipulit viipaleiksi leikattuina. Lisää pannulle tuoreen kaalin ohuehkot viipaleet.

Lisää sipulit ja kaalisuikaleet pataan. Sekoita joukkoon kokonaiset mustapippurit ja laakerinlehdet.

Freesaa samassa rasvassa valutettu hapankaali. Kaada hapankaalit pataan. Huuhtele pannu 1 dl vedellä ja kaada huuhdeliemi pataan.

Paista pataa kannen alla miedolla lämmöllä 1 –  1 ½  tuntia tai useampia tunteja uunissa. Kaasu-uunissa hyvä lämpötila on 190 astetta, sähköuunissa 170 astetta. Sekoittele välillä pataa. Lisää pikkuisen vettä, jos pata vaikuttaa kuivuvan.

Lisää lopuksi pataan luumut, tomaattipyree, sinappi ja punaviini.

Hauduta pataa vielä ainakin puoli tuntia.

Mitä pitempään pataa hauduttaa, sitä parempaa siitä tulee. Puolalaiset valmistavat padan pari päivää ennen ruokailua ja antavat sen maustua. Tarjoile pata siis mieluiten vasta seuraavana päivänä sen valmistamisesta. Anna padan vetäytyä vuorokauden verran jääkaapissa. Nosta sitten pata huoneen lämpimään tunniksi pariksi, jotta ruoanvalmistuspata tottuu lämpötilan muutokseen. Kuumenna pata kuumassa uunissa tai jos on aikaa, niin mieluummin miedommassa lämpötilassa ikään kuin uunin jälkilämmöillä. 

Bigosiin kuuluvat perinteisesti myös sienet. Ne voi lisätä pataan lihojen ja muiden pääraaka-aineiden kanssa yhtä aikaa.

Tarjoile pata perunamuussin tai hyvän leivän kanssa. Lisäkkeeksi sopii myös makaronilaatikko.

Parsakaalimakaronilaatikko on tehty maissipenneistä, merkki Pasta d'oro, romanialaisen SamMills -yrityksen mainio maissipasta. http://www.sammills.eu/en/home/

Parsakaalimakaronilaatikko

250 g pennepastaa

1 parsakaali

½ litraa maitoa

1 muna

3 rkl vaaleaa kastikesuurustetta (glut.)

1 tl suolaa

10 valkopippurin marjaa rouheena

1 rkl sokeria

juustoraastetta

Keitä pasta ohjeen mukaan melkein kypsäksi eli vähän vaille al dente -kypsäksi. Keitä parsakaalit rapeiksi. Kerroskattilassa voi keittää alimmassa kerroksessa pastan ja siivilän yläpuolella kypsentää höyryssä parsakaalit. Ne valmistuvat samaan aikaan, kun pastan laittaa kiehuvaan veteen.

Sekoita munamaito: vatkaa haarukalla maidon joukkoon yksi muna. Lisää joukkoon 3 rkl vaaleaa kastikesuurustetta. Jos haluat valmistaa laatikon ilman munaa, lisää kastikesuurusteen määrää 4 – 5 rkl:een. Lisää maitoseokseen mausteet: suola, valkopippurirouhe ja sokeri.

Voitele uunivuoka. Kaada siihen pasta. Sekoita joukkoon keitetyt tai höyrytetyt parsakaalin kukinnot. Kaada seoksen joukkoon maitoseos. Lisää päälle juustoraastetta.

Paista kaasu-uunissa 230 asteessa, sähköuunissa 200 asteessa noin ½ tuntia tai siihen asti, että maitoseos on hyytynyt ja laatikon pinta on hieman ruskistunut.

Tarjoile kasvissyöjän pääruokana tai liharuokien lisäkkeenä.

Perunaporkkanaomenamuussi

kahdelle

2 rosamundaperunaa

2 porkkanaa

3 omenaa

½ - 1 tl suolaa

Kuori perunat, porkkanat ja omenat. Lohko perunat neljäsosiksi, porkkanat kuutioiksi ja omenat lohkoiksi. Keitä ensin vähän vedessä perunoita ja porkkanoita puolikypsiksi eli noin 10 – 15 min.

Lisää omenat kattilan päälle. Kun kaikki ovat pehmeitä, kaada keitinvesi talteen. Soseuta perunat, porkkanat ja omenat. Lisää hiukkasen keitinvettä, jos seos on kuivaa. Todennäköisesti vettä ei tarvita, koska omenoista tulee paljon nestettä. Suolaa muussi. Maistele sopivan suolan määrää. Kiehauta muussi vielä ja tarjoile kuumana.

Aprikoosimehuhyytelö ja kuivatut aprikoosit sopivat hyvin piparkakkujen makuun.

Aprikoosirahkatorttu

200 g maitorahkaa (suomalainen sileä rahka, virolainen kova rahka, italialainen ricotta-juusto)

80 g voita/voirasvaseosta

100 g mansikan makuista tomusokeria

2 munankeltuaista

1 ½ dl kevytmaitoa

3 rkl hyytelösokeria

n. 100 g piparkakkuja tai muita maukkaita keksejä

10 kuivattua aprikoosia

50 g mantelilastuja

1 – 1 ½  dl aprikoosituoremehua tai persikkatuoremehua

½ dl vettä

4 liivatelehteä tai kasvissyöjille vastaava määrä agar-agaria

Ota ainekset lämpenemään huoneen lämpöön noin tuntia ennen tortun valmistamista.

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri kunnolla sekaisin. Sormet on paras väline tähän vaiheeseen, koska tomusokeri lentää, jos yrittää sähkövatkaimella sekoittaa tai kauniisti ilmaistuna vaahdottaa voitomusokeriseosta.

Erottele munista keltuaiset ja valkuiaiset. Lisää keltuaiset voitomusokeriseokseen, taas sormin tasaiseksi massaksi.

Lisää rahka. Jos käytät kovaa rahkaa tai ricotta-juustoa, anna rakeiden jäädä hieman näkyviin, mutta tee seoksesta kuitenkin tasainen koostumukseltaan.

Laita maito kattilaan. Sekoita joukkoon 3 rkl hyytelösokeria. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua ½ minuuttia.

Sekoita  kuuma maitoseos rahkaseokseen. Vatkaa kunnolla maitohyytelö joukkoon.

Viipaloi kuivatut aprikoosit ja lisää ne sekä mantelilastut rahkahyytelöseokseen.

Laita piirakkavuoan pohjalle piparkakkuja tai muita makeita keksejä kerrokseksi. Kaada päälle rahkahyytelöseos.

Jäähdytä puolivalmista torttua jääkaapissa.

Valmista aprikoosimehuhyytelö. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Laita aprikoosituoremehua ja hieman vettä kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois. Lisää liivatelehdet kiehuvaan mehuun. Sekoita.

Jäähdytä mehuhyytelöä ja anna sen hyytyä hieman. Kaada hieman jäähtynyt ja hyytynyt mehuhyytelö rahkahyytelön päälle. 

Hyydytä koko torttua jääkaapissa 1 – 2 tuntia. Tarjoile jälkiruokana tai makeana torttuna kahvi- tai teepöydässä.

Aprikoosituoremehua saa mm. Italian herkut -verkkokaupasta:  http://www.italianherkut.fi/fi/

Aprikoosimehun sijasta voi käyttää mustaviinimarjamehua. Sen kanssa sopivat hyvin rusinat kuivahedelmiksi.