Aah, Italiaa kotona: ravioleja ja tryffelisalamia yrttiöljyssä

Tryffelisalamit ja maissista ja riisistä valmistetut artisokkaraviolit

Luulin jo menettäneeni elämäni pikaherkun: pehmeät raviolit ja tortellinit, kun olen luopunut vehnästä. Gluteeniton kuivapasta on usein kovaa eikä suomalaisten kauppojen hyllyillä ole näkynyt gluteenittomia ravioleja eikä tortellineja. Ei niitä ole ollut italialaisia tuotteita maahan tuovien verkkokauppojenkaan valikoimissa.

Vaan nyt on. Helsingin kirjamessujen painavien kassien kanssa raahauduin vielä pikavisiitille Messukeskuksen yläkertaan, ja pääsin heti ovensuussa melkein taivaaseen: Glutø-baarin tuorepastojen maistiaisiin. 

Sain maistella pehmoista lasagnea, joka oli valmistettu edellisenä päivänä ja joka oli edelleen suloisen pehmeää – toisin kuin omat lasagnekokeiluni kuivalasagnesta, joka kovettuu heti jäähdyttyään.

Sain maistella pehmoisia artisokkaravioleja, joiden päälle italialainen kokki tipautteli tryffeliä öljyssä. Aah, ihanaa, suussa sulavaa – nautinto, jonka luulin jo menettäneeni. Vaan en menettänytkään.

Kotikeittiössä ravioleista valmistui toisen italialaisen herkkumyyjän tuotteista eli tryffelisalamista yrttiöljyn höystämä pikkuillallinen – helppo, tosi nopea ja erittäin herkullinen. Ihan Italian makuinen. Juuri sellainen, jota kaipaa auringokseen tihkusateisena melkein marraskuun iltana.

Vaan ei kaikki ole italialaista. Gluteenittomat tuoreraviolit ovat nimittäin suomalaisia. Mitä? Suomalaisia gluteenittomia tuoreravioleita? Si, si. Resepti on kyllä italialaisen kehittämä, mutta raviolit valmistetaan ja myydään Suomessa. Kohta niitä tarjoillaan Roomassakin. http://www.glutzero.com/

Gnamgnam eli italialaisittain namnam. Muuta en nyt sanotuksi saa. Italiankielinen romaanikin tuli ostettua kirjamessuilta, teemamaan osaltolta. Sen aika on myöhemmin. Ensin herkutellaan maissista ja riisistä valmistetuilla tuorepastoilla. Aah.

Pilkkuja, kynällä kyntämistä, teetä, saagoja ja italiaa - siinä Signora Salvian sanallisia nautintoja.

Ravioleja ei uiteta raskaissa kastikkeissa vaan parhaimpia ne ovat lähes sellaisinaan, vain muutamalla lisämaulla höystettynä. Pääosassa on ravioli, ei kastike.

Ravioleja ja tryffelisalamia yrttiöljyssä

200 g tuoreravioleja

1 tl voita

2 tl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

2 rkl tuoretta tai kuivattua timjamia

1 n. 5 cm pitkä tryffelisalami

Laita pastavesi kiehumaan. Samalla aikaa sulata voi ja öljy seokseksi paistinpannulla. Lisää pannulle kuoritut valkosipulin kynnet ja timjami. Hauduta miedolla lämmöllä.

Kun pastavesi alkaa kiehua, lisää paistinpannulle pikkukuutioiksi leikattu salami ja nosta paistinpannun lämpöä.

Lisää raviolit kiehuvaan veteen ja keitä noin minuutti.

Valuta raviolit ja lisää ne paistinpannulle. Kierittele varovasti yrttiöljyssä ja salaminpaloissa.

Tarjoile heti jauhomaisen parmesaaniraasteen kanssa.

Raviolit pannulla. Ravintolassa raviolit keitetään siivilässä ja ne säilyvät muodossaan. Kotikeittiössä ne hieman hajoavat varsinkin, jos keittoaika menee yli tai heittää raviolit siivilään valumaan liian ronskilla kädellä. Raviolit voi nostaa vedestä myös reikäkauhalla, jolloin ne pitävät kauniin muotonsa paremmin.

Arkea, oopperaa ja porkkanaa: inkivääriporkkanachipsit

Porkkanaschipsit kuin pieni aurinko marraskuun pehmeään pimeyteen.

Kaapissa kaalia ja porkkanaa… tulossa halloween, jota kovasti kurpitsoilla valaistaan. Entä jos ei voi sietää halloweenia vaan tykkää ihan vaan perinteisestä suomalaisesta pyhäinpäivästä tai haluaisi tuoda kotiinsa kekriä, sadonkorjuun juhlaa, niin mitä sitten? Varsinkin kun koko vuosi on ollut jo yhtä juhlaa: 50-vuotisia ystäviä ja 100-vuotista työpaikkaa on juhlittu. Melkein joka viikko on ollut jokin juhla, niin että juhlasta on tullut jo melkein arkea.

Viimeisin juhlava hetki oli Jukka Linkolan pienoisooppera Myrkkyhunnun kantaesitys Helsingin työväenopiston juhlasalissa 26.10.2014. Myrkkyhunnulla on myrkyllinen ja vähän pelottavakin nimi, mutta se kuvastaa hyvin monien perheiden arkea: vanhempien eroa ja lasten tuskaa erosta, jota Pipsa Longan libretto ja Linkolan piano- ja laulumusiikki kuvaavat.

Pienoisooppera on traaginen ja ahdistavakin, loppu toki onneksi seesteinen. Esityksessä aikuiset Mervi Sipola- Maliniemi ja Jarmo Ojala näyttelevät ja laulavat lasten roolit eikä pienoisooppera mainoksistaan huolimatta sovi lapsikatsojille. 

Kuva: Helsingin työväenopisto

Aikuiskatsojakuulijallekin nousee kyynel silmään varsinkin niissä kohdissa, joissa Helsingin työväenopiston Videoverstaan tuottamassa videolavastuksessa suurelta skriiniltä seurataan oikeiden lasten näyttelemää kuvitusta tekstiin. Videolavastus tuo teokseen monikerroksisen ulottuvuuden: on musiikki, on teksti, mutta on todellinen lasten elämä, johon me aikuiset omilla ratkaisuillamme vaikutamme ja jossa me aikuiset olemme vallassa.

Lasten ja aikuistenkin elämässä arjella on suuri merkitys juhlan vastapainona: sillä, että arki on turvallinen, säännöllinen. Kun tulee ero, arki hajoaa. Kun tulee ero, myös juhlat hajoavat ja muuttavat muotoaan. On sun juhlat ja mun juhlat – ja lapset etsivät pienoisoopperassa syyllistä sille, kuka ja mikä hajotti perheen, sen turvallisen arjen.

Turvallista arkea on se, että kaapissa on kaalia ja porkkanaa. Niistä saa vaikka mitä – vaikka pienen viikonlopun ruokajuhlankin, kun niitä tekee hieman jokapäiväisestä poikkeavalla tavalla. Arkea ne ovat tuttuudellaan, mutta pientä juhlaa uudella muotoilullaan ja valmistustavallaan.

Juhlasta toiseen vuoden aikana juossut Signora Salvia herkuttelee silloin tällöin makkaroilla, jotka säilyvät pitkään ja joita voi pitää jääkaapissa odottamassa aina sitä arjen tai viikonlopun päivää, kun ei ole ollut tilaisuutta turvalliseen ja tavalliseen ruokaretkeen lähikauppaan, markettiin tai torille.

Tällä kertaa viikonlopun pelastivat Helsingin makkaratehtaan voimakkaan mausteiset lammasmerguezit, jotka ovat kuin bratvursteja, mutta toisin maustettuja: fenkolia, paprikaa, juustokuminaa, korianteria, cayennepippuria, oreganoa ja sitruunaa maistaa suussaan pitkään.

Mausteisiin makkaroihin sopivat kaali ja porkkanat, mutta nekin uudessa muodossa.

Myönnytys halloweenille: melkein kurpitsahymyä muistuttava asettelu lautasella.

Porkkanachipseissä on inkivääriä ja kaali on haudutettu, ei happamaksi vaan rapeaksi, öljyssä pannulla. Yksinkertaista, nopeaa ja maukasta. Turvallista, tuttua, mutta viikonlopusta tai arjesta juhlankin tekevää. 

Kekri on päätös, sadonkorjuun juhla, mutta se on myös vuodenajan vaihtumisen juhla. Siirryttiin taas talviaikaan, siirrytään pikkuhiljaa jouluvalmisteluihin. Siirrytään hiljaisesti pimenevään pehmeään marraskuuhun, jossa kaikki harmaan sävyt ovat kauniita. Harmaan sävyihin kontrastiväriä porkkanoilla ja pikkuisen kaalin vihreää, sillä marraskuussakin on vihreää: ainakin peiton alla talviunien unelmissa.

Porkkanachipsit lautasella.

Porkkanachipsit

4 keskikokoista luomuporkkanaa

2 tl - ½ rkl ruokaöljyä

½ tl inkiväärijauhetta

suolaa, mustapippuria

Kuori porkkanat. Leikkaa ne perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi.

Laita suikaleet pellille leivinpaperin päälle. Suihkuta öljy suihkepullosta porkkanasuikaleille tai tiputtele öljyä suikaleitten joukkoon. Pyöräytä käsin öljyä niin, että kaikkiin suikaleisiin tarttuu vähän öljyä.

Ripottele suikaleitten päälle inkiväärijauhetta. Ota mauste teelusikkaan ja taputtele lusikan varteen sormella. Siten saat pienen annoksen kerrallaan maustejauhetta porkkanoiden pinnalle, jos käytössäsi ei ole sirotinta.

Paista porkkanasuikaleita puolisen tuntia 150 – 170 asteen uunissa. Ne ovat valmiita, kun ne ovat hieman kuivuneet, mutta eivät ole vielä palaneet tai ruskistuneet. 

Tarjoile kuumana tai haaleana vihanneslisäkkeenä.

Kaali hautuu pehmeän rapeaksi.

Haudutettu kaali

¼ keräkaalia

1 rkl ruokaöljyä

1 tl suolaa

1 tl valkopippurirouhetta

Leikkaa kaali ohuen ohuiksi siivuiksi. Hauduta kaalia öljyssä paistinpannulla miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kaali on sopivan kypsää, kun se on sisältä vielä hieman rapeaa. Älä ruskista kaalia. Mausta. 

Tarjoile kuumana.

Turuilla ja toreilla: granaattiomenarisotto

Granaattiomenat ja vielä tarjouksessa. Mitä ihmettä? No, Stockan hulluilla päivillä on tarjolla kaikenlaista hullua ja hyvää, jotain sellaista, mitä ei ihan joka päivä tule ostaneeksi. Herkkusuu pääsee hamstraamaan. Hulluista päivistä on jo aikaa, mutta granaattiomenat säilyvät jääkaapissa.

Granaattiomenat - vaalea versio tummanpunaisena hehkuvasta karvaanmakeasta herkusta.

Samassa kaapissa säilyvät silakkamarkkinoiden antimet: oikeat kotkalaiset silakat, tosin kauppias olikin Malmilta. Kalamarkkinoiden romanttinen myrskyjen, tuulten ja tuiskujen läpi tunkema tunnelma rapisi saman tien. Silakat olivat kyllä hyviä -ja etikkalohikin maistui siiklien seurassa.

Silakkamarkkinoiden ja kalakauppiaiden saalista.

Granaattiomena on kuin pikkuinen pommi, sen sisällä on siemeniä kuin hauleja, mutta siemenet ovat maukkaan karvaita, mehukkaita. 

Kotkalaista makua on myös Jari Järvelän romaanissa Tyttö ja pommi. Siinä seikkaillaan Kotkan kaduilla, rannoilla, merimuseon katolla ja autioissa taloissa graffitien ja maalarien perässä. Romaani imaisee mukaan kuin granaattiomenan siemen. Granaattiomenan mehulla voisi melkein maalata graffitia – niin punaista se on. Niin paljon väri antaa voimaa jo harmaaksi muuttuneeseen maisemaan. Romaani vie graffitivärien ja väkivallan maailmaan – siksi pommi.

Granaattiomena taas vie rakkauden maailmaan: se on Afroditen hedelmä. Etelä-Euroopassa on granaattiomenoiden aika: niistä tehdään hilloa. Venäläisistä kaupoista saa granaattiomenamehua, joka kipristelee kielellä. Ensimmäisen granaattiomenani söin Tbilisissä, nykyisessä Georgiassa, silloisessa Gruusiassa. Tori oli suuri katettu halli, jonka erikoiset antimet, eteläiset hedelmät ja mausteet pohjoisen asukkaalle jäivät mieleen. 

Italiasta on peräisin granaattiomenarisotto. Ei ihan tavanomainen risotto, mutta maukas: happaman makea ja voinen. Sopivaa syysiltojen valottomuuteen.

Granaattiomenarisotto: ruskeaa ja vaaleanpunaista Suomessa, roseviinistä valmistettuna vaaleanpunaista ja siemenetkin tummanpunaisia Italiassa.

Granaattiomenarisotto

2 - 4:lle 

 

2 granaattiomenaa

1 purjo

1 salottisipuli

1 ½ dl carnaroli-riisiä

50 g voita

1 rkl auringonkukka- tai oliiviöljyä

2 dl karpalo-rypälemehua, johon on sekoitettu 1 rkl balsamiviinietikkaa tai  2 dl rose-viiniä

½ - 1 l kasvislientä

Halkaise granaattiomenat ja poista niistä siemenet. Ota siemenet talteen ja heitä kuoret pois.

Pilko purjo isoiksi paloiksi ja salottisipuli pienemmiksi. Pehmitä sipulit voin ja öljyn sekoituksessa. Keitä muutama minuutti. Soseuta sipulit voihin sauvasekoittimella kermamaiseksi soseeksi.

Laita risottokattilaan hiukan öljyä. Freesaa riisit kuumassa öljyssä ja kaada kattilaan mehuetikkaseos tai roseviini. Anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää joukkoon sipulivoiseos. Kun riisi kuivuu, lisää joukkoon aika desilitra kerrallaan kasvislientä.

Soseuta sillä aikaa granaattiomenien siemenet mehuksi sauvasekoittimella. Säästä puolikkaan granaattiomenan siemenet tarjoiluun.

Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon granaattiomenamehu. Jos haluat, mukaan voi lisätä vielä nokareen voita, mutta ei juustoa, jotta herkät maut eivät peity voimakkaan juuston alle.

Tarjoile kuumana. Lisää jokaisen annoksen päälle granaattiomenan siemeniä.

Pihlajanmarjat punaisia kuin kypsien granaattiomenien siemenet.