Piristystä: kurpitsavuoka

Helsingin kaupunginorkesteri piristi syksyä modernilla pohjoismaisella musiikilla. Konsertin (18.10.2013) huippu oli konsertin viimeinen teos, jossa lyömäsoittimet pääsivät loistamaan. 

Tanskalaisen Simon Steen-Andersenin teos Double Up (2010) on humoristinen tarina kapakkaillasta. Teoksen aikana kuullaan hälytysajoneuvojen ääniä, ovikellon sointia ja kaikenlaisia muita outoja ääniä. Eräässä kohdassa orkesterista kuuluu huokailua. Kuulija ihmettelee, mistä äänet tulevat, kunnes huomaa lyömäsoittajien uuden roolin: megafoniin huokailun. Samaan aikaan myös vasket puhaltavat ilmaa torviinsa, mutta niin ettei niistä kuulu melodisia ääniä, vain ilman kulkemisen metallin läpi.

Teoksessa on myös humoristisia soittimia, mm. pahvilaatikko, jota konsertissa soitettiin tiskiharjalla. Kuinka kotoisaa!

Kotoisassa elämässä pimeys tuo kaipuun valoon ja voimakkaisiin väreihin. Oranssi tulen värinä tuntuu hyvältä niin vaatteissa kuin ruokapöydässäkin. Konkreettista piristystä ja valoa yhä pimeneviin päiviin.

Kurpitsavuoka ja syksyn oranssia valoa

Kurpitsasta saa monenlaisia herkkuja. Oma uusi kehittelemäni kasvisruoka on kurpitsavuoka. Sen piristys on piparjuuri, joka nostaa esille makean kurpitsan, mutta myös pikantilla pirteydellään terästää makuja, tuo vastakohdan, jännitteen ruokaan.

Vastakohtia ja jännitteitä on niin musiikissa kuin kirjallisuudessakin. Helsingin kirjamessut tarjosivat lokakuun lopun viikonloppuna piristeeksi saksalaista kirjallisuutta. Saksalainen Norbert Lange luki ääneen omia runojaan. Hänen äänessään kaikuivat lyömäsoitinten rytmit ja orkesterin sointu. Saksassa luentatilaisuudet ovat suosittuja. Niihin saattaa tulla yleisöksi satakin ihmistä – ja kaikki kuuntelevat runoilijaa tai prosaistia. Norbert Langen ääneenluennasta kuuli kokeneen esiintyvän lukijan rytmityksen ja jännitteen luomisen.

Norbert Langen ääneen luetut runot olivat piparjuurta kirjamessujen kurpitsassa, jokavuotisessa perusmessuilussa, jonka aikana Messukeskus hälisee niin kovalla äänellä, että herkkäkorvaiselle korvatulpat ovat tarpeen.

Kuitenkin kurpitsaa tarvitaan, koska piparjuurta ei voi syödä pelkästään. Jo sen raastaminen tuo kyyneleet silmiin – ihan samaan tapaan kuin saksankielinen luenta kosketti ja tanskalainen musiikillinen kapakkailta nauratti. 

Kurpitsavuoka

4 hengelle

1 kg myskikurpitsaa tai muuta oranssimaltoista kurpitsaa

50 g piparjuurta

3 kirpeää omenaa

250g juoksevaa smetanaa, esim. virolainen hapukoor

1 pallo mozzarellaa

2 tl mustapippurirouhetta

suolaa maun mukaan

ruokaöljyä

Kuori kurpitsa ja leikkaa suurehkoiksi paloiksi. Poista siemenet ja rihmat. Raasta palat karkealla terällä. Freesaa raaste paistinpannulla öljytilkassa.

Kuori piparjuuri. Raasta se hienolla terällä.

Kuori omenat. Raasta ne karkealla terällä.

Sekoita freesattuun kurpitsaraasteeseen raaka piparjuuri – ja omenaraaste. Lisää mukaan smetana ja mausteet.

Laita raastemassa uunivuokaan ja koristele mozzarellan paloilla.

Paista uunivuoassa ½ - 1 tunti noin 200 asteessa.

Nauti esim. paistetun lihan kanssa tai sellaisenaan lämpimänä kasvisruokana.

Kokkaajalle apua: crema di carciofi eli artisokkakastike

Mitä ihmettä elämässään tekee kirjoittaja, jonka ranteeseen pesiytyy jännetuppitulehdus? Kirjoittaja nappaa käteensä mobiililaitteen ja käyttää etusormeaan kirjoittamiseen, ei nostele puhelintaan olkavartta korkeammalle vaan kaikin keinoin välttää nostoliikkeitä sekä peukalon ja etusormen yhteisliikettä eli pinsettiotetta. Sen olemassaolosta ei tiedä se, joka ei koskaan ole kokenut sormivoimien katoavuutta.

Mitä ihmettä tekee elämässään kokkaaja, joka ei pysty toimimaan keittiössä veitsen kanssa? Joka ei pysty pesemään paistinpannua, koska se on liian raskas. Joka ei pysty hoitamaan kaikkea vain toisella kädellä. Pakko on kuitenkin syödä jotain, koska pelkillä tulehduskipulääkkeillä ei elä – ainakaan kovin pitkään. :)

Kokkaaja etsii toiseksi parhaan vaihtoehdon oman keittiönsä taidonnäytteille. Kokkaaja menee verkkokauppaan ja tilaa sieltä herkut ruokapöytään.

La madre terra, Crema di carciofi (luomu). Carciofineja eli artisokan palasia voi lisätä kastikkeen päälle. Schärin gluteeniton spagetti on valmistettu maissi-, riisi- ja hirssijauhoista. Se sopii siis soija-allergisillekin.

Italian herkuista saa Välimeren kaipuinen oikeat maut pöytään, kuten La Madre Terran eli riminiläisen Äiti Maan luomukastikkeita pastaillalliselle. http://www.lamadreterra.com/

Crema di carciofi on suuritöinen artisokkakastike, jos sen tekee kotona. Ensin hankkii artisokat jostain, mutta mistä Suomessa saisi tuoreita artisokkia? Jos niitä jostain onnistuisi löytämään, valmistaisi ne ensin leikkaamalla artisokan terävät lehdet tylpiksi. Sitten säilöisi kuorista kaivetut artisokanpohjat ja niiden lehdet ja varret pieniksi pilkottuina sitruunanmehulla maustetussa vedessä. 

Kun artisokanpalaset olisivat kaikki pilkottuina, ottaisi esille pannun. Laittaisi pannulle öljyä, valkosipulinkynnen, keltasipulin ja artisokanpalaset. Keittäisi seosta vielä kuullottamisen jälkeen kasvisliemessä (tietysti itse valmistetussa) 15 – 20 minuuttia. Sitten soseuttaisi artisokat ja vihdoinkin pastakastike olisi valmis. 

Italian herkkujen myymä Crema di carciofi on täyteläinen kastike: siinä on 70 % luomuartisokkaa. Se on suloisen makuinen pehmeä pastakastike, jossa on artisokan oma pieni happoinen terävyys ja samalla kastikkeen kermaisuus. Kastike tarttuu hyvin pastan pintaan. Pasta-annoksen päälle voi lisätä grana padano –juustoa tai pecorinoa, joka voimakkaana makuna saattaa peittää artisokan hienostunutta keveyttä. Pastalautasen voi kruunata myös miedon makuisen pehmeän vuohenjuuston kuutioilla.

http://www.italianherkut.fi/fi/

Spagettia, artisokkakastiketta, pehmeää vuohenjuustoa ja mustapippurirouhetta.

Spagettia artisokkakastikkeessa

yksi annos

Peukalon ja etusormen väliin mahtuva annos Schärin gluteenitonta spagettia tai muuta spagettia

2 – 3 tl valmista artisokkakastiketta

1 – 2 rkl grana padano –juustoa raasteena tai 2 – 3 pientä kiekkoa pehmeää vuohenjuustoa

½ tl mustapippuria rouhittuna

Keitä spagetti ohjeen mukaan eli 8 – 10 minuutissa spagetti on al dente -kypsää. Hämmennä kattilaa välillä. Gluteeniton spagetti kuohuu helposti.

Kaada kuuma spagetti lautaselle. Sekoita joukkoon artisokkakastike. Lisää päälle valitsemaasi juustoa. Ripottele annoksen päälle vielä rouhittua mustapippuria.

 

Pinsettiotetta säästävän runo

Elämästä voi ja pitää nauttia myös käsipuolena. Pasta höyryää artisokkakastikkeessa. Ateria on valmis tuossa tuokiossa ja sormiaan voi sitten säästää tärkeämpään. Tietysti paranemiseen ensisijaisesti, mutta sormilla voi huvitella toisinkin, kunhan muistaa tietoliikenteen vaarat.

Muista aina

Muista aina tietoliikenteessä:  monta vaaraa ompi eessä.

Ole ystävä hiirelle. Anna hiiren tanssia oikealla ja vasemmalla.

Näytä hiirelle keskisormea. Etusormi ei aina jaksa neuvoa ja opastaa tanssiin kutsussa. 

Kun hiiri suuttuu, näytä nimetöntä, sormussormea.

Nimettömän ja hiiren tanssi on haparoivaa. Aja hiljaa nimetöntä eteenpäin.

Ihan kaikkein pienimmän kanssa ole varovainen. Pikkusormi voi viedä koko käden. Hiiren hivelyä, helliä, hentoja höyheniä.

Vain sydämellään näkee hyvin. Vasen vaatii vielä vähän enemmän.

Nuoli kiitää ylös ja alas, pyörähtää ympäri. Vasen vasen vasen kaks kolme. Hiiri ei marssi tahtiin. Hiiri – minne menet. Peukaloinen pysyy laidassa. Etusormi haparoi. Keskisormi ei nouse pystyyn. Nimetön yrittää tanssiin, pikkusormi piiloutuu.

Ole ystävä hiirelle. Pyydä hiiri tanssiin. Aja hiljaa hiiren kanssa.

Seikkaile valtateille, katso oikeaan ja vasempaan, ja vielä kerran oikeaan. Ylitä katu vihreällä. Älä leiki suojatiellä. Muista pimeällä heijastin. Muista päivällä jarru. Muista pyhittää lepopäivä.

Leiki hiiren kanssa. Silitä hiirtä. Anna hiirelle suklaata.

Näytä hiirelle maisemia. Vie hiiri valtamereen. Katso hiiren kanssa valkoisia valaita Valkoisella merellä. Kellu Kuolleessa meressä. Nosta hiiren kanssa katse korkeuksiin. Rakenna nostokurki, hiiren pesäpuu, joka ei itke.

Ole kanssani hiiri. Ole ystävä minulle. Ota minun sormeni, minun ranteeni, minun kyynärpääni.

Älä muista vaaraa tietoliikenteessä. Älä muista pahalla. Älä muista mitään. Ole kanssani hiiri. Leiki sormeni puhtaiksi. Anna suklaata minulle.

Päivi Hytönen

Pikkukaupungin maku: vihreä kalakeitto

Vihreä kalakeitto: fenkolia, kesäkurpitsaa, purjoa, valkoviiiniä, lohta. Palanpainikkeeksi valkoviiniä ja jälkiruoaksi tuikku calvadosia.

Pikkukaupunki – kotiympäristö. Kesällä aina vihreät koivut kotikadulla. Talvella aina ruokapöydässä tuoretta kalaa, isän pyytämää. Nykyisin kotikaupungissa käydessä pöydässä on naapurin tuomaa.

Isot kalansaaliit muistetaan. Kaloja kuvataan. Minustakin, ei-kalastajasta – on kuva, jossa rautavaa’an päässä keikkuu valtava lohi. Se tuli, kun soudin ensi tai toisen kerran isälle verkkoja. Verkko meni sinne tänne siksakkia, kun soutaja sousi airoilla sinne tänne siksakkia. Tuli vuosikymmenen kala: se lohi, jota nykyiset mökkikalastajat kerta kerran jälkeen metsästävät avarilta aalloilta.

Pikkukaupunki – Juha Itkosen näytelmässä Hämeenlinna – on pikkukaupunki. Kaikki tuntevat toisensa, kaikki tietävät toistensa asiat paremmin kuin itse, kaikki kuulevat, näkevät kaiken. Kaikki ovat yhtä – ja aika monia ahdistaa, aika monet nauttivat pikkukaupungista.

Näytelmässä kaupunkiin saapuu vieras tai oikeastaan kaksi. Toinen vieras on kotiinsa palaava, toinen tulee isolta kirkolta, pääkaupungista tekemään juttua peräti Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen.
Toimittaja ei saa juttuaan lehteen, ja näytelmän alun hehkutus maan hienoimmasta lehdestä muuttuu lehdeksi, joka on kalankääre, paperia vain.

Toinen vieras, se, joka luulee tulevansa kotiin, onkin liian kauan ollut poissa, liian vieraassa paikassa: vankilassa. Pikkukaupunki ei ota vieraaksi muuttunuttaan takaisin. Pikkukaupunki pitää tirkistelijätoimittajaa ensin hyvänä, sitten pahana. Niin käy pikkukaupungissa. Aina olet vieras, kun olet muualta tullut.

Kalakeitto – se tuttu maku maito- tai kermapohjaisena. Niin tuttu, että ahistaa kuin joskus nuorena pikkukaupungissa, kun joka sunnuntai isän kalansaaliista keitettiin madesoppa. Kalakeitto vihreillä vihanneksilla valkoviiniliemessä – sama keitto, uudet mausteet. Tuttu ja uusi, kuin uudestaan, eri näkökulmasta nähty pikkukaupunki. Maailman siksakin kautta suureen kaupunkiin olen rakentanut elämästäni sen tutun, pikkukaupungin.

Minun pikkukaupungissani ei kotini vieressä virtaa leveä joki, minun virtani on liikenteen virta, joka raitiovaunulla tuo kotiini kalansaaliin, kotoisan maun. Kalaani ei kuvata eikä sen kääreenä ole sanomalehti, ei se hesarikaan.

Q-teatterissa, jossa Juha Itkosen Hämeenlinnaa esitetään, minua ei naurattanut. Ihmettelin helsinkiläisiä tyhjännaurajia. Mitä nauramista on pikkukaupunkilaisuudessa? Suurin osa suomalaisista on pikkukaupunkilaisia ja pikkukaupunkilaisuus vahvistuu myös suuressa kaupungissa.

Kaupunginosista on tullut pikkukaupunkeja kaupungissa, omaleimaisia. Omalla kadullani voin tervehtiä joka toista vastaantulijaa. Omalla ratikkapysäkillä juttelen naapureiden kanssa. Tiedän sen, joka rikkoo meidän pikkukaupungin sääntöjä – ja hänet tietävät kaikki muutkin.

Minua itketti Q-teatterissa. Minua itketti Santun ahdistus, minua itketti Päivi-äidin Tuu, tuu, tupakkirulla –laulu, minua itketti terveyskeskuslääkärin pikkuvaimon epätoivo, minua itketti vankilasta palanneen miehen surulliset silmät. Minua itketti, koska minä tunsin nuo tarinat pikkukaupungista.

Siksi kalakeittoa. Sitä makua, joka on tuttu ja oma. Sitä keittoa, joka tuo pikkukaupungin suureen pikkukaupunkiin, omaan suuren kaupungin pikkukaupunkiin. Bon Appetit!

http://www.q-teatteri.fi/hameenlinna/
  



Vihreä kalakeitto

n. 500 g tuoretta kalaa (nieriää, lohta esim.)
1 pieni fenkoli
1 isohko sipuli
2 pientä kesäkurpitsaa
15 cm pätkä purjoa
fenkolin lehdet
tuoretta basilikaa
merisuolaa
valkopippuria
oliiviöljyä
1 l kalanperkeistä keitettyä kalalientä
½ - 1 dl valkoviiniä

Kuori kesäkurpitsat ja poista siemenet.

Freesaa isohkoiksi palasiksi pilkotut fenkoli, sipuli, kesäkurpitsat öljyssä. Lisää kiehuvaa kalalientä niin, että vihannekset peittyvät. Lisää pippuria ja suolaa. Keitä lientä noin 20 minuuttia. Lisää purjo silppuna. Pilko kala isoiksi palasiksi. Lisää lopuksi fenkolin lehdet ja basilikaa keiton pinnalle. Tarkista suola. Lisää ½ - 1 dl valkoviiniä.

Kalaliemi

Kalojen perkeet (poista kalan päästä kidukset)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 porkkana
1 sipuli
1 laakerinlehti
5 valkopippuria
yrttioksia: timjamia, basilikaa, korianteria
Laita perkeet kattilaan ja lisää päälle kylmä vesi ja suolaa. Kuumenna hitaasti kiehumispisteeseen. Kuori vaahto esim. reikäkauhalla tai ruokalusikalla. Anna liemen poreilla hiljakseen. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää kasvikset ja mausteet. Anna kypsyä kannen alla noin 30 minuuttia.