Klassikon muunnelma: vorschmackilla täytetyt paprikat

Marokonminttu ja minttusmetana

Klassikko – Kari Hotakaisen romaani, klassinen musiikki, klassikkoromaanit – siinä ensi mielikuvat klassikosta. On myös klassikkoruokia, niitä, joita syödään aina tiettyyn aikaan vuodesta tai tietyssä juhlassa.

Vorschmack liittyy nettihaulla itsenäisyyspäivään – kai siksi, että se on Mannerheimiin liitettyä ruokaa. Vorschmackia söin keväällä klassikkoravintolassa eli Sea Horsessa, klassikkolempinimeltään Sikalassa. Ravintolassa ei kyllä sikailtu vaan jaettiin yhteinen pöytä työkavereiden kanssa. Pidettiin peijaiset klassikko-organisaatiolle, joka siirtyi vapun päivänä uuteen aikaan, muuntui uudeksi organisaatioksi.

Klassikkojen muunnelmia kuulin suurilla syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari esitti My wayn suomeksi – Ilomantsin Frank Sinatra väräytti laululla ja ajatuksilla. Päivänsankarin aikuisten lasten ja näiden ystävien bigband veivät juhlaväen Blues Brothersin maailmaan omilla muunnelmillaan. Ultra Brakin soi: ainakin minä lauloin mukana, ja ainakin minun silmässäni kyynel kimalsi hetken.

Kaikki täyttävät nyt kolmekymmentä, kertoi minulle vanha tuttu oppilaani 1990-luvulta. Klassista, opettaja ei tajua, minkä ikäisiä omat vanhat oppilapset ovat. He tulevat kadulla vastaan lastenvaunuineen, he kirjoittavat isoissa lehdissä artikkeleita vanhemmuudesta, he ovat työnjohtotehtävissä, he myyvät perustamiaan yrityksiä – he täyttävät kymmeniä vuosia.

Kaikki täyttävät nyt viisikymmentä, vastasin. Kun isäni täytti viisikymmentä, hänen juhlissaan oltiin klassisesti tummissa puvuissa, tarjottiin klassisesti lohivoileipiä ja lakkaboolia. 

Facebookissa juhlitaan syntymäpäiviä joka päivä. Tarjotaan kaverille onnentoivotus omin sanoin. Kakkukutsuille facebook-kavereita ei kutsuta, kun kuitenkin ollaan joka päivä sosiaalisen median coctail-kutsuilla ja jaetaan aurinkoisia ajatuksia, pikkusutkauksia, vinkkejä ja linkkejä. Klassista on facebook-dialogeissa se, että jos esittää omassa päivityksessään minkä tahansa ongelman, niin avuliaat kaverit jakavat auliisti omia neuvojaan. Sanojen virta on niin suuri, ettei minun mielessäni ole vieläkään yhtään klassista päivitystä.

Mistä syntyy klassikko? Syntyykö se yhteisestä kokemuksesta? Yhteisesti jaetusta oivalluksesta? Vai syntyykö se yksittäisen ihmisen suuresta oivalluksesta , joka ihmisen nimissä jaetaan?

Vorschmack on klassikko, joka on niin konventionaalistunut, että sen kanssa syödäänkin aina samoja lisäkkeitä.

Vaan klassikkoakin voi muunnella, tehdä intertekstuaalisen ruoan: vorschmackilla täytetyt paprikat, uunipunajuuret ja minttusmetanan. Klassikkoainekset uudessa muodossa.

Vorschmackilla täytetty paprika, uunipunajuuret ja minttusmetana

Vorschmackilla täytetyt paprikat

Vorschmack-täyte

400 g karitsan jauhelihaa

400 g poron jauhelihaa

8 öljyyn säilöttyä sardellifilettä

2 rkl voita

3 pientä sipulia kuutioina

6 valkosipulinkynttä viipaleina

2 rkl tomaattiketsuppia

1 - 2 dl vettä

Ruskista jauhelihat voissa. Lisää paistokseen sardellit, jonkin verran sardellien öljyä, sipulit ja tomaattiketsuppi. Pyöräytä sekaisin ruskistetun lihan kanssa. Lisää vettä ensin 1 dl ja anna hautua kannen alla. Lisää vettä, jos seos kuivuu hauduttamisen aikana. Hauduta noin puoli tuntia.

Jäähdytä lihaseosta toisessa astiassa. Soseuta seos sauvasekoittimella tahnaksi. Vorschmack-täytteen voi säilöä seuraavaan päivään jääkaapissa tai pakastaa.

Vorschmackilla täytetyt paprikat

1 – 2 valkoista tai muuta ohutmaltoista mietoa paprikaa syöjää kohti

vorschmack-täytettä (ohjeen annos riittää noin 10 paprikaan)

Pese paprikat. Leikkaa ne pitkittäin puoliksi. Poista siemenet ja sisäkalvot paprikoista. Täytä paprikat piripintaan vorschmackilla. Laita paprikat kauniisti öljyttyyn uunivuokaan. Paista 200 asteen uunissa puolisen tuntia. Grillaa lopuksi pinnat.

Vorschmackilla täytetyt paprikat: täyte on kypsää, paprikat vielä raakoja. Uuniin.

Uunipunajuuret

3 - 4:lle lisäkkeeksi

5 tuoretta raakaa punajuurta

3 hunaja- tai tavallista naurista

1 rkl oliiviöljyä

½ tl suolaa

1 tl mustapippurin marjoja rouheena

lehtipersiljaa

Kuori punajuuret ja tavalliset nauriit. Hunajanauriita ei tarvitse kuoria. Leikkaa juurekset paksuiksi viipaleiksi. Sekoita uunivuoassa niiden joukkoon öljy, suola ja pippurirouhe.

Paista juureksia 200 asteessa ensin tunti kannella peitettynä ja hauduta sen jälkeen miedommalla lämmöllä puolisen tuntia. Sekoita kuumien juuresten joukkoon lehtipersiljaa oman makusi mukaan.

Minttusmetana

1 ½ dl juoksevaa smetanaa, esim. virolainen Hapukoor, tai kermaviiliä

1 dl pieniksi kuutioituja pikkumaustekurkkuja

1 pieni kirpeä omena pieninä kuutioina

n. 20 lehteä marokonminttua (piparmintun makuista)

Sekoita smetanaan pieniksi kuutioiksi pilkotut pikkumaustekurkut ja omena. Leikkaa mintun lehdet saksilla tai veitsellä silpuksi. Sekoita minttu smetanan joukkoon. Älä lisää suolaa äläkä pippuria, anna mintulle mahdollisuus. Anna maustua jonkin aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua.