Kevät rinnassa: parsaa, parsaa, parsaa

Kuoritut kaunokaiset herkkusuille

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa… Kuka peruutti kevään Helsingissä? Yhtäkkiä, kun ensin saatiin nauttia varhaisen mustarastaan laulusta keskellä loskasohjon ja kivitalojen ja jopa hiekkapölyn lentäminenkin maaliskuun ensi päivinä tuntui kevään juhlalta, luoja päättikin sulkea lämmön säätimen ja asettaa sen taas kerran talviasentoon.

Maaliskuusta voisi laulaa Marraskuun sanoin: läpi repaleisen helmikuun, kaipuun samppanjakori kilisee.

Samaa maaliskuun ristiriitaa on Tuuve Aron Himokone-kokoelman novelleissa. Monissa niistä eletään tavallista arkea tai juhlaa, joka muuttuu absurdiksi kuvaksi maailmasta. Kokoelman novellit on nimetty elokuvien mukaan, mutta mitään elokuvajuonien toisintoja novellit eivät ole.

Invasion of the Body Snatchers (elokuva, jota en ole nähnyt enkä edes tiedä, mikä on elokuvan keskeinen kertomus tai teema) –novelli on hauska tai hurja absurdi kertomus siitä, miltä tuntuu, kun lapseton ihminen on yhtäkkiä keskellä äitiyden tai isyyden onnea ja valtavat vauvat täyttävät maan. Aron novelleissa myös syödään: Tappajahaissa sormisyötäviä; Hei , me lennetään -novellissa vadelma-, banaani- ja päärynätäytteisiä suklaakeksejä; Laitakaupungin valoissa kirsikkakonvehteja. Himokoneen novellit himottavat kuin herkutkin. 

Kevään kuultavaan valoon herännyt kauhistui absurdiaan: valtava valkeus täytti maan. Lumituiskua ja alaville maille kinostuneita lumivuoria katsellessa teki mieli vain kiroilla. Mitä tapahtui juuri minun keväälleni?

Parsaa kuitenkin on  - ja sekin on valkoista kuin lumi. Eebenpuuta ei ole näkyvissä, vain parsan valkoisuutta, jota löytyi Helsinkiä ympäri matkatessa taas kerran Malmin asemakäytävän vihannesmyyjältä. Parsa on Perusta – siis kammottavaa, toiselta puolelta maapalloa lennätettyä, kaikkia mahdollisia luonnonvaroja tuhlaavaa ei-ollenkaan-eko-ruokaa, mutta kevättä ennakoivaa tuoretta parsaa, joka olisi mennyt haaskioon ilman ostavaa kättäni.

Parsasta syntyy herkkuja. Italialaisen tuttavani FB-sivulta poimin hänen kokeilevan herkkunsa: parsalla ja juustolla täytetyt kanakääryleet.  Hän käytti omiin kääryleisiinsä vihreää parsaa, minun parsani on Malmin tarjonnan mukaan valkoista.

Parsaruokaa suunnitellessani oli pakko ottaa esille käsittelyohjeitten kertaamiseen Ranskalaisen keittiön salaisuudet -keittokirja vuodelta 1983. Sain sen aikoinaan ylioppilaslahjaksi ranskan opettajaltani – ja kirjaa tarvitaan aina silloin, kun klassisia ruokia on mieli. Avasin kirjan – ja kas: olin merkinnyt jo valmiiksi teippilapuilla ne kaksi sivua, jotka tarvitsin. Parsan keittäminen ja sitruunavoikastike. Voila.

Seuraavalle kevätsunnuntaille yhdistelmä Ranskaa ja Italiaa on valmis. Toivottavasti lunta ei tule tupaan enää siinä vaiheessa eikä alavilla mailla ole enää kinosten vaara eivätkä lumen leikkuupuimurit aja neljän rivistönä Mäkelänkatua kuin silmänkantamattomiin ulottuvalla neuvostoliittolaisella vehnäpellolla. 

Parsaa: parsaiset kanakääryleet ja sitruunavoikastikkeessa grillattuja parsanvarsia

Kaikkiaan parsaa tarvitaan noin 1 kg.

Kesäkurpitsa kaunistaa vihreydellä valkoisuuden.

Parsaiset kanakääryleet

kahdelle

400g ( 3kpl) kananrintafileitä

1 kesäkurpitsa

3 parsaa

mozzarellajuustoa

parmesaaniraastetta

suolaa

valkopippuria

oliivi- tai rypsiöljyä paistamiseen

1/2 dl valkoviiniä

Leikkaa ensin kesäkurpitsat pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Suolaa viipaleiden pinta ja paista ne kullanruskeiksi lötköiksi paistinpannulla.

Kuori kaikki parsat (kaksi nippua, n. 1 kg yhteensä) kuorimaveitsellä. Leikkaa ne noin 10 – 12 senttiä pitkiksi. Pilko ylijääneet osat parin sentin mittaisiksi.

Ryöppää ensin ylijääneet osat noin 5 minuutin ajan kiehuvassa suolalla maustetussa vedessä. Siirrä ryöpätyt parsanpalat pakasterasiaan ja jäähdytä ne. Pakasta esim. parsarisottoa varten. Pakasta myös parsarisottoa varten noin ½ litraa parsojen keitinlientä.

Keitä 10 – 12 sentin mittaisia parsan kärkipaloja 5 – 8 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä.

Ota kananfileet esille. Mausta kananfileen sisus valkopippurilla ja suolalla. Täytä kukin kananfilee yhdellä parsanvarrella, yhdellä mozzarellan kapealla mozzarellan siivulla. Kääri rullaksi.

Kääri rullan ympärille paistetun kesäkurpitsan viipale. Aseta kanakääryleet uunivuokaan siten, että sauma jää alapuolelle. Kuorruta pintaa parmesaaniraasteella. Kaada uunivuoan pohjalle noin 1/2 dl valkoviiniä. Paista kannella peitettynä uunissa noin 200 asteessa tunti.

Tarjoile sitruunavoikastikkeessa grillattujen parsojen kanssa.

Ranskalaisen keittiön salaisuudet - aina apuna klassikkoruokien valmistamisessa.

Grillatut parsat sitruunavoikastikkeessa

10 keitettyä parsaa 10 – 12 sentin palasina

 1 – 2 dl sitruunavoikastiketta

Laita keitetyt parsanvarret uunivuokaan. Levitä päälle kuuma sitruunavoikastike ja siirrä uunivuoka heti grilliin. Grillaa parsoja kastikkeineen 3 – 5 minuuttia grillivastuksen alla. Tarjoa heti.

Sitruunavoikastike

½ dl sitruunanmehua

hyppysellinen suolaa

hyppysellinen valkopippuria

100 – 150 g voita nokareina

Keitä teflonkattilassa suolalla ja valkopippurilla maustettua sitruunanmehua kasaan, kunnes sitä on noin 1 rkl. 

Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon muovi- tai puuvispilällä 2 nokaretta kylmää voita. Laita kattila hyvin miedolle lämmölle ja vatkaa siihen jäljellä oleva voi nokare kerrallaan niin, että syntyy kuohkea, sakea kastike. Kun kastike on valmista, kaada se heti parsojen päälle ja siirrä uunivuoka heti grilliin.

Jos ennallistat kastikkeen myöhemmin, vatkaa siihen kuumaa parsojen keitinlientä muutama tippa kerrallaan juuri ennen kuin siirrät sitruunavoikastikkeella sivellyt parsat grilliin. Jos kastike ei onnistu, siitä tulee myös hyvää ja käyttökelpoista sitruunavoisulaa.