Kerroksia: Juhannuskakku

Ystäväni juhannus ei ole juhannus ilman juhannuskakkua. Kakku on kerroksia, kakku on kermaista kevyttä pilveä pilvettömän juhannustaivaan haaveissa. Jos taas vettä sataa kaatamalla eikä kokko syty kuin pieniksi savuttaviksi tuikuiksi, kakku kohottaa mielen korkeuksiin katsomaan kuviteltua koko yön paistavaa aurinkoa.

Kirsikat lähtevät lentoon

Neiti kesäheinän äänen voi kuulla juhannuksena. Se kuiskii ruispellossa, jos sellaisia vielä on jossain olemassa. Tai sitten kesäheinänuhainen aivastelee. Atshii atshii vaivastus ja aivastus! ja poimii kukkaset, ne seitsemän erilaista kesäkukkaa. Laittaa siksi lyhyeksi hetkeksi, jonka yö ja uni kestää, tyynynsä alle unelmoimaan. Kukkaset unelmoivat yhtä lailla kuin uneksijakin, joka haaveksii sulhosta tai morsiosta. 

Mademoiselle Ava S. – Riikka Kekäläisen tanssi Favela Vera Ortizin koreografiassa on liikkeiden kuiskintaa. Ava S. kirjoituskammon mielentilassaan tanssii tunteensa näyttämölle. Tanssijan valtava kerroksinen vannehame pyörii kuin itsestään näyttämöllä, pitsihuvilan salissa, jossa Erik Satien eleetön musiikki soi, jossa väliin ääni kertoo kirjan kirjoittamisen ja käsikirjoituksen jättämisen vaiheista. Tanssija nousee kuin unelma ilmaan. Tanssija lentää katsojan edessä. Tanssissa on tuska, ilo, unelma kuin juhannuksessa, kukissa, unissa.

Kukkien uni on kissankellojen helinää, niittyleinikin pisaroita, puna-ailakin hekumaa, päivänkakkaran rakastaa-eirakasta –lorua, nirun narun naurua. Yksi kukista on vanamo, valju lemu, herkkä peitto sammaleisella kivellä. Metsätähti kurkistaa rantakukan alta. Kukkaisia tulevia niityiltä ja metsistä. Saniainenkin saattaa unessa kukkia.

Kesän kerrokset kukkakimpussa. Ne on säilötty seinälle, mökin hirsiin ne on kiinnitetty nastoilla. Kimpuista ei ole ollut hiirten talvisiin juhliin pitopöydäksi. Hiiretkin ovat uinahdelleet omissa pesissään, nakertaneet kodinonnea tuovasta koristeleipävartaasta kahden metrin korkeudelta varrasleipäset. Suolapussi on jäänyt yksin antamaan rikkautta ja rakkautta taloon.

Juhannus on kerroksia, muistin ja perinnön täytekakkua. Juhannus tanssii mielessä, kokko leimahtaa, punainen aurinko nousee idästä järven takaa. Hetki sininen kestää hetken –ja aamulla joku sanoo sanansa: ”Syksy alkoi nyt.” Eikä ala syksy, ei ei ei. Juhannuspäivän herkku on se juhannuskakku. 

Kirsikat nousevat kakusta ilmaan, kerma on tanssijan laahus, ja hameen vanteena on kaakaolla maustettu pohja. Aprikoosit – osa kirpeitä, osa makean kypsiä – raikastuttavat kakun kuin metsäkukat niittykimpun. Kerroksia, muistin ja perinnön.

Juhannuskakku kerrostui nimipäiväksi

Kakun pohja on sekin kerroksista, muistikirjasta, jossa on sisareni kokoamia  hyväksi havaittuja reseptejä vuosien varrelta, ajalta ennen internetiä.

Juhannuskakku

3 munaa

1 ½ dl sokeria

1 ½ rkl kaakaota

1 dl perunajauhoa

½ rkl hienoa riisijauhoa (alkuperäisessä ohjeessa vehnäjauhoa)

2 tl leivinjauhetta

Täyte

omenahilloa

tuoreita aprikooseja

Kakun päälle

2 dl kermaa vaahdotettuna

tuoreita kirsikoita

Vaahdota ensin munat lähes valkoiseksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa vielä hetki. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja kaakao. Sekoita jauhoseos varovasti munasokerivaahtoon.

Levitä taikina pellille. Paista 10 min. 225 asteessa. Varo, ettei pohja pala.

Jäähdytä kakkulevy. Leikkaa se neljään osaan.

Laita alimman kerroksen päälle omenahilloa ja täytä pinta tuoreen aprikoosin siivuilla. Täytä samalla tavalla kaikki kerrokset. Kakusta tulee aika korkea, mutta näyttävän kohottava.

Päällystä kakku kermavaahdolla ja koristele tuoreilla kokonaisilla kirsikoilla. Jätä kirsikoihin varret, niin saat hauskan hedelmäkorin tuntuman kakkuun.

Vaihtoehtoinen täyte
tyrnihilloa
mehussa säilöttyjä persikoita