 |
| Syrnikit kesäauringossa |
Virolainen vieras paistoi kerran kesällä syrnikkejä. Ihania
paksuja pehmoisia lettuja. Silloin joskus viisitoista vuotta sitten jäi
mieleen, että joskus vielä paistan syrnikkejä. Pyysin reseptinkin, jonka
muokkasin gluteenittomaksi.
Kun kesä vihdoin viimein alkaa olla ovella, alkaa tehdä
mieli myös kesäruokaa: lettuja, tuoreita marjoja ja ensimmäisiä tuoreita
puutarhan herkkuja. Mansikoita vasta sitten kun on niiden aika Suomessa.
Mutta
raparperi alkaa pian olla valmista kotikeittiön ensimmäisiin raparperiruokiin. Raparperi
sopii hyvin syrnikkien kanssa, koska syrnikeissä on itsessään jo maitotuotetta,
joka neutraloi raparperin kirpeän hapon.
Kirpeitä ilimoja on pidellyt – ja kirpeitä tunteita on
nähnyt viimeaikaisissa teatteriesityksissäkin. Kansallisteatterin Red ja Aamu
käsittelevät molemmat taidetta. Redissä vanhempi taiteilija Mark Rothko
kasvattaa assistenttiaan, opettaa taiteilijuutta. Hän luennoi taiteesta samalla
kun pikkuhiljaa paljastuu assistenttipojan kipeä elämäntarina.
Aamu taas on
kuvaus 70-vuotiaan pianistiäidin valmistautumisesta viimeiseen konserttiin.
Näytelmä käsittelee samalla äidin ja hänen kahden tyttärensä suhdetta.
Näytelmän keskeinen kipeä ongelma onkin se, rakastiko äiti enemmän pianoaan vai
tyttäriään.
Kolmas teatterikevään huhtikuun lopun näytelmistä oli
minulle Kuka pelkää Virginia Woolfia Espoon teatterissa. Yli kolmetuntinen
näytelmä on loistokas uuden Riina Lounatkarin suomennoksen ja Pasi Lampelan
ohjauksen vuoksi.
Toisiaan sanallisesti raateleva juhlista juopunut pariskunta
sanailee terävästi ja viiltävästi toisiaan ja sattumalta vierailulle keskellä
yötä tullutta nuortapariakin. Näytelmän riitely on raskasta kuunneltavaa, mutta
ohjauksen nopeat leikkaukset tekevät kaksintaistelusta tai paremminkin nelinpelistä
vauhdikkaan.
Syrnikit ovat vauhdikasta ruokaa. Ne paistetaan nopeasti ja
syödään kuumina. Ne ehtii tehdä teatteri-illankin päätteeksi yöhuikopalaksi. Jos
niitä tekee pienen pannullisen, koko yöksi ei jää kotiin leijumaan rasvankäryä.
Vain vatsa kiittää lämpimästä lempeästä yöpalasta. Syrnikit ovat sen verran
tukevia lettuja, että ne käyvät pikkuillallisestakin tai venäläiseen tapaan
aamiaisesta.
Syrnikit eli venäläiset rahkaletut
8 pientä lettua
1 muna
1 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl hienoa riisijauhoa
1 rkl perunajauhoa
¼ tl suolaa
¼ tl leivinjauhetta
voita paistamiseen
Vatkaa muna haarukalla rikki. Sekoita joukkoon jogurtti,
jauhot ja mausteet.
Paista kuumalla lettupannulla voissa. Levitä yksi
ruokalusikallinen taikinaa aina yhteen lettupannun pyöryläkoloon. Lettu nousee
vähän paistettaessa. Kun pohja on ruskettunut, käännä lettu.
 |
| Syrnikit ovat paksuja, pehmeitä lettuja. Taikinasta tulee kaksi neljän letun pannullista. |
Tarjoile suolaisten tai makeiden lisäkkeiden kanssa.
Suolaisiksi lisäkkeiksi sopivat graavi lohi, chilimarinoidut
katkaravut tai tonnikalamajoneesi.
Marinoidut katkaravut: http://signorasalvia.blogspot.fi/2015/01/norjan-valoa-pirtea-katkarapuleipa.html
Makeiksi lisäkkeiksi sopivat marjat, erilaiset hillot tai
raparperihilloke.
 |
| Raparperihilloa |
 |
| Tonnikalamajoneesi |
Tonnikalamajoneesi
80 g tonnikalaa öljyssä
1 rkl hyvää majoneesia
1 rkl kapriksia
Valuta tonnikalapurkista öljy pois. Sekoita tonnikala ja
majoneesi. Lisää joukkoon valutetut kaprikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti