sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Onkos tullut valo nyt talven keskelle: kesäkurpitsakatkarapupastaa ja pannacottaa



Kermaista glögiä eli persikkaista pannacottaa glögilaseista



Joululahjaostoksilla törmää myös keittokirjoihin, joissa on kivoja uusia yhdistelmiä ja reseptejä. Lankesin taas kerran kirjoihin, vaikka olen päättänyt, että ei: ei minun hyllyyni enää yhtään paperipainoa. Tämänpäiväisen pastareseptin kyllä suoranaisesti varastin. Kopioin sen ensin perinteisellä menetelmällä eli kynällä käsilaukusta löytyneeseen lappuseen kauniista, kiiltävälle painavalle paperille painetusta erittäin kauniista ja 5 euron hintaisesta Napolin keittiön kirjasta: Una bella spaghetteria. Sen pastareseptit ovat niin mielikuvitusta ja ruokahalua herättäviä, että ostin viimeisellä kirjavitosellani kuitenkin sen.

Una Bella Spaghetteria -kirjan kesäkurpitsakatkarapupastan valmistusaineet: maissipastaa, keltasipulia, katkarapuja, kesäkurpitsaa, ricotta- ja pecorinojuustoja

Kirjan hinta 5 euroa! Toisissa pöydissä euron kirjoja. Joillekin sukupolville kirjojen pois antaminen tai niiden heittäminen roskikseen on kauhistus, mutta mitäs teet, kun koti pursuaa jo nyt kaikesta siitä tiedosta ja taiteesta, mitä paperille on painettu. No, tietysti siirrymme kaikki ekologisesti e-kirjoihin ihan niin kuin perjantaina lauloin työpaikan eläkejuhlissa älypuhelimen näytöltä yhteisen laulun – en tulostanut tekstiä niin kuin sähköpostin ohjeessa neuvottiin toimimaan. Miksipä olisin, kun näytön tekstin saa suurennettua myös naapurilaulajille nähtäväksi.

On myös aineettomia taidenautintoja, niitä, joista jää vain ainutkertainen muistijälki. Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa perjantaina 13.12. Lucian päivänä saatiin kuulla ainutlaatuista harpun soittoa. ” Kiitos soikoon sydämestämme, - - - harpuin, huiluin, kantelein” (virsi 332A) tuli sanasta todeksi, kun Xavier de Maistre soitti ensin orkesterin solistina Reinhold Glièren Konserton harpulle ja orkesterille Es-duuri op.74 (1938) ja sen jälkeen yleisön hurmioituneiden aplodien ja tömistysten jälkeen vielä oman solistisen kappaleen, jossa oli tunnettujen romanttisten teemojen variaatioita.

Harppu kimalteli yleisön edessä kultaisena soittimena, joka kieltämättä tuo jo muodollaan mieleen taivaalliset ilot. Harpistin sormet työskentelivät yhtä aikaa vahvasti ja taidokkaan näppärästi. Harppu on mielletty naisen soittimeksi, ehkäpä enkelten vuoksi, mutta ranskalainen miesharpisti, jota kutsutaan konsertin käsiohjelmassa ruotsiksi harpun taikuriksi ja suomeksi ikäpolvensa luovimmaksi, hurmasi sekä musiikin ilolla ja ylevyydellä että otteillaan.

Molemmat esitetyt teokset veivät romantiikan maailmaan: unelmiin, eksotiikkaan, mitä juuri soitin – ensi kertaa solistisena kuulemani – myös edustaa. Harvinainen solistinen soitin – harvinainen taiteilija soittimensa taiturina. Konsertti, jota ei voi unohtaa.

Kesäkurpitsaa ei voi myöskään unohtaa talvella. Sitä saa kaupoista, vaikka hullulta tuntuukin joulun alla hypistellä kesän herkkua. Harppu sopi loistavasti Lucia-marttyyrin valon tuojan päivään – niin myös kesäkurpitsa tuo valon, samoin kuin toinen kesän herkku persikka, joka pääsee jälkiruokaan herkullisen happamanmakeana luomu-hillona (  http://www.italianherkut.fi/fi/ ).

Italian herkuista saa luomuhilloja ja luomunektareita.
Joulun alus on myös valoa, vaikka eletäänkin koko vuoden pimeintä kautta. Perjantaiaamuna pimeistä pimeimpänä Seija-myrskyn pimentämänä aamuna tuntui siltä, kuin valoa ei olisi missään; olisi vain hartioissa painava pimeys. Kunnes yhtäkkiä ennen puoltapäivää, taivas kirkastui ja ihana valo: aurinko valaisi maiseman. Valoa pimeään tuo harpun kultainen sointi, valoa pimeään tuo kesäkurpitsa ja persikka, valoa pimeään tuo kirja ja lukuvalo – tai sitten e-kirja ja suurennettu fontti pimeän sokaisemille silmille.

Kesäkurpitsakatkarapupasta - ah, lautaselle suoraan pannulta


Kesäkurpitsakatkarapupasta

250 g pastaa (lyhyttä mallia, esim. macchreroni, farfalle, fusilli)
300 g kesäkurpitsaa
1 pieni keltasipuli
200 g kuorittuja katkarapuja
sileälehtistä persiljaa tai fenkolin lehtiä
200 g ricottajuustoa
50 g pecorinojuustoa raastettuna
oliiviöljyä
suolaa maun mukaan

Kuori kesäkurpitsat ja leikkaa ne ohuehkoiksi viipaleiksi. Paista nopeasti öljyssä rapeiksi. Nosta paistetut palaset lautaselle, jolla on talouspaperia kerroksittain. Anna ylimääräisen rasvan imeytyä paperiin.

Keitä pasta al dente -kypsäksi.

Kuullota sipulisilppu. Lisää katkaravut sipulien joukkoon. Paista nopeasti.  Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet.

Lisää pannulle kuuma pasta. Sekoita sen kanssa  kesäkurpitsat, katkaravut ja ricotta. Lisää pecorinojuustoraaste. Sekoita taas. Maistele ja lisää hieman suolaa, jos on tarpeen.

Nauti pasta kuumana.

Persikkainen pannacotta

4 dl kermaa
vajaa 1 dl hyytelösokeria
½ dl persikkahilloa

Laita kuumuutta kestäviin laseihin pohjalle 3 tl persikkahilloa.

Keitä pannacotta. Kaada teflon-kattilaan 4 dl kermaa, vajaa 1 dl hyytelösokeria. Sekoita. Kuumenna seos kiehumaan. Keitä ½ minuuttia. Laske siis hitaasti 30:een, kun seos alkaa kiehua. Varo, ettei kermaseos kuohu kattilasta yli.

Kaada laseihin hillon päälle kuumaa kermahyytelösokeriseosta. Jäähdytä ensin huoneenlämmössä ja siirrä sitten jäähtyneet annokset jääkaappiin odottamaan tarjoilua seuraavaan päivään tai ainakin pariksi tunniksi.

Koristele persikkaiset pannacotta-vanukkaat esimerkiksi tuoreen persikan paloilla tai vaikkapa jäisillä lakoilla.

Tarjoile persikkashotin kanssa jälkiruoaksi.

Persikkashotit: tummaa rommia ja persikkanektaria

Persikkashotti

5 cl  persikkanektaria
1 cl ruskeaa rommia
Laita lasin pohjalle tumma rommi. Lisää päälle kylmä tai huoneenlämpöinen persikkanektari. Kesällä lisää jääpala, talvella anna juoman lämmittää juojaa ilman jäitä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti