Pääsiäiseksi ruusukaalilaatikkoa

Hakaniemen hallin DeliDeli - ranskalaisten herkkujen myymälästä saa 200 gramman painoisia Mazet'n suklaamunia, jotka on koristeltu kukkasin. 

Mämmiä – ei. Pashaa – kyllä. Virolaisen Kalevin pashasuklaata – nam. Pääsiäismuna – kyllä. Luomukananmunia – kyllä. Ruusukaalilaatikkoa kuin pikkuruisia vihreitä munasia – kyllä. Pääruoaksi? Mitä? Ei vielä tietoa. Jotain, jota tekee mieli.

Helsingissä Malmin asemakäytävässä on kiva vihanneskauppa, siis oikeasti kauppa kuin toripöytä, jossa myydään vain vihanneksia. Kaupassa on tarjolla joka kerta eri valikoima vihanneksia yleensä suurina annoksina; edulliseen hintaan kuuluu se, että vihannekset saattavat olla hieman ylikypsiä tai vähän rupisia, mutta aina ne ovat olleet hyviä. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi laatikkoa ruusukaaleja, joita yleensä hintavuuden vuoksi keittää pienen määrän ja herkuttelee niillä lähinnä keitettyinä. Mutta nyt ruusukaaleista saattoi valmistaa oikean ruoan, jotain muuta kuin vain sen perinteisen lisäkeversion.

Sanottakoon ABC-asemista mitä tahansa ja valittakoon vaihtoehtoja ABC-ruokailulle pitkällä matkalla, niin sellaiselle, joka haluaa syödä pääsiäismatkallakin jotain ja joka ei voi syödä vehnää, on ABC:llä vaihtoehtoja valita. Pitkän matkan aikana on harmillista pysähtyä kahvilaan, jonka ainoa sopiva tuote on nälkäiselle vehnättömän pöydän syöjälle tuoremehu. 

Narsisseja ei voi syödä eikä pelkällä tuoremehulla pitkään elä.

Pakollinen mehupaasto ei huvita, vaikka samassa kivassa kahvilassa olisi tarjolla designia, antiikkia, luomuvehnää, savustettua kalaa, strutsinmunia, biisoninlihaa, kynttilöitä, keramiikkaa, makeisia, paikallisia ruisleipiä ja piirakoita – kaikkea sitä, mitä tienvarsien houkuttimet ovat täynnä. Särkisalmen ABC:llä oli sunnuntailounaalla kello viiden teen aikaan tarjolla porsasta kermakastikkeessa. Mureaa possua parempia olivat samaisessa kermakastikkeessa uineet ruusukaalit.

Ruusukaali jo nimensä perusteella on ihana raaka-aine. Sen hapan maku tarvitsee rinnalleen hieman makeutta ja jotain pehmoista. Usein ruusukaaleihin yhdistetään kermaa – niin ruusukaalilaatikossakin. Pekonikin on tuttu ruusukaalin maustaja. Ruusukaalin seuraksi sopivat hyvin rusinat tai vaikkapa makea viikuna.

Ruusukaali on kuin pikkuruinen kaalinkerä – suloisen näköinen kaalikasvin hankasilmu. Silmuja odotellaan puhkeaviksi pääsiäisen oksakoristeisiin, uuden vihreän elämän alkua odotetaan – ja siksi ruusukaali sopii pääsiäiseen. Se on talven voittamisen merkki: uusi silmu. Vaikka pääsiäisenä perinteiseen tapaan sataisi räntää, niin vihreä silmu tuo joka tapauksessa lopullisen lupauksen kesästä. Sen pyöreä muoto muistuttaa munasta, ikuisen uuden elämän symbolista. Elämä voittaa aina.

Ruusukaalilaatikko

Ruusukaalilaatikko

800 g ruusukaaleja

200 g pekonia

2 kananmunaa

3 dl parmesaaniraastetta

2 dl ruokakermaa

1 rkl mustapippurirouhetta

2 – 3 rkl kuivattua viikunaa pieninä paloina

2 tl suolaa

Puhdista ruusukaalit: pese ne ja leikkaa ruusukaaleista kannat ja kuivaneet lehdet pois. Keitä ruusukaalit melkein kypsiksi vähässä vedessä tai höyryssä. Vedessä keittoaika on vajaa 10 minuuttia.

Valmista kastike. Sekoita ruokakermaan 2 kananmunaa, juustoraaste, suola ja mustapippurirouhe.

Pilko paksut pekonisiivut noin puolen sentin levyisiksi paloiksi. Paista ne omassa rasvassaan pannulla kypsiksi. Valuta ylimääräinen rasva pois niistä talouspaperin päällä. Laita talouspaperia lautaselle ja kaada pekoninpalat talouspaperin päälle valumaan 5 minuutiksi.

Kokoa laatikko. Kaada uunivuokaan puolet ruusukaaleista. Levitä niiden päälle kerrokseksi pekonin- ja viikunanpalat. Kaada loput ruusukaalit vuokaan. Lisää vuokaan kastike.

Paista 200 asteessa puoli tuntia kannen alla ja noin 10 minuuttia ilman kantta.

Nauti voimakkaiden liharuokien, kuten lampaanpaistin, lisäkeruokana tai ilman pekonia kasvissyöjän pääruokana.