 |
| Nauris- ja perunakuutiot päällä, punajuuret alla, välissä ja päällä smetanaa ja vuohenjuustoa. |
Pariisissa syödään hyvin. Pariisilaiset juovat samppanjaa,
ostavat kainaloonsa sunnuntaiaamunakin kuuman patongin ja kauniisti pakattuun
laatikkoon leivoksia.
 |
| Ruusuja Pariisille, sen ruoalle, taiteelle, tunnelmalle. |
Ensimmäiseltä Pariisin matkaltani en muista yhtään ruokaa –
olin 8-vuotias, istuin isän olkapäillä katsomassa kansallispäivän paraatia ja
näin tricolorin väreissä yli lentävät hävittäjät. Vive la France!
Näin myös
pariisilaisia metroasemia, kun pohjoiskarjalainen perhe seikkaili suurkaupungissa 1970-luvun alussa. Riemukaarikin tuli tutuksi auton ikkunasta: satuimme
kansallispäivän ruuhkaan Champs Elyseelle, ja autot ajoivat Riemukaaren ympäri
ympyrää. Isäni inhoaa edelleen liikenneympyröitä – mahtoi olla stressaavaa
kolme lasta takapenkillä etsiä reittiä leirintäalueelle.
Leirintäalueella näin jotain ennen näkemätöntä ja
kummallisen kiehtovaa. Kaatosateessa Seine virtasi kiivaasti. Vastapäisen
teollisuuslaitoksen viemäristä laskettiin suoraan Seineen punaista vettä.
Jätteetkin olivat melkein tricolorin värisiä!
Seuraavan kerran olin Pariisissa interraililla 17-vuotiaana.
Ostimme kaverini kanssa patonkia Boulangeriesta ja Vache qui ris eli nauravan
lehmän juustoa. Söimme interreilaajan lounaan puistossa.
Kolmannelle kerralla ollessani yksin junailemassa
18-vuotiaana Euroopassa suuntasin Pompidou-keskukseen sunnuntaiaamuna tultuani
Nizzasta yön yli kohteliaiden suomalaispoikien seurassa. He ostivat minulle
Marseillen asemalta täytetyn patongin, jota sitten nälkäisenä ja rahattomana
söin heidän ja matkaseuran eli yönmustien isojen kongolaismiesten kanssa
samassa vaununosastossa.
Pompidou-keskuksen ravintola on sen ylimmässä kerroksessa.
Näköalat ikkunapöydästä ovat huumaavat. Pihalla oli kaikenlaisia
tulennielijöitä ja taiteilijoita, keskuksessa sisällä vaikuttavia
taidenäyttelyitä – ja minä sain paistettua kanaa sunnuntailounaaksi osattuani
jonottaa itsepalveluravintolassa. Pariisilaisuutta muuten kuvaa hyvin se, että
kun kävelin asemalta Pompidou-keskukseen (rahaa en voinut tuhlata metrolippuun, jotta olisin saanut sen
kana-annoksen), niin kaikki tervehtivät: Bonjour Mademoiselle. Sellainen oli
silloin Pariisi.
1990-luvun alussa olin Pariisissa äitini kanssa. Oli tulossa
uudenvuoden aatto. Ravintoloiden ikkunoissa oli osteritarjouksia ja satojen
frangien uudenvuoden menyiden tarjouksia. Äitini otti eräässä ravintolassa
alkupalaksi osterit, maistelin yhden: osterit ovat maultaan kuin
tönkkösuolattuja muikkuja, merta ja raakaa kalaa.
Emme menneet uudenvuoden
menyylle ravintolaan vaan trumpettikonserttiin johonkin kirkkoon. Kun palasimme
ravintolasta kävellen kohti hotellia, alkoi suurella aukiolla kuulua sireenien
ääniä. Pelästyin: oliko jokin mellakka jossain? Pommiattentaatti, kuten silloin
kun 18-vuotiaana kävelin yksin Pariisin katuja. Ei: poliisit ajoivat busseissa,
tööttäsivät ja soittivat sireeniä. He vilkuttivat ikkunoista ja kilistivät
samppanjaa. Sellainen oli silloin Pariisi.
Pariisi on edelleen samppanjan, ostereiden, patongin ja
juustojen kaupunki. Pariisi on mielentila, joka ei muutu vaikka maailma
muuttuu. Elämä jatkuu ruoan, musiikin ja jalkapallon, taiteen, kulttuurin ja
kaikenlaisten kulttuurien sekoituksessa.
Tänään Signora Salvia tarjoaa tricolorin ja Marseljeesin
innoittamana punavalkoista ruokaa siniseltä liinalta: punajuurivuohenjuustovuokaa
kotimaisilla ja naapurin tricolorin höysteillä eli nauriilla ja smetanalla.
Marseljeesi on soinut päässäni, olen hyräillyt sitä Helsingin metrossa ja
ratikoissa, ratikkapysäkeillä.
 |
| Tricolorin väreissä: punaisessa ranskalaisessa keramiikkavuoassa punaista ja valkoista, alla tummansininen liina. |
Marseljeesi soikoon: vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus, jotka kantavat
aina. Marchon pour libertè – Marssitaan vapauden puolesta.
Marssille tai vapaustaisteluun ei voi mennä tyhjin vatsoin:
siispä tukevaa syksyn kasvisruokaa pöytään – ja ranskalaista juustoa tietenkin.
Jälkiruoaksi macaroneja, ranskalaisia marenkimanteli
–minileivoksia. Ohje niihin löytyy Signoran Salvian arkistosta: http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/11/perinteita-ja-uutta-kekrijuhlissa.html
 |
| Macaron de Paris - ruokamessuilta aitoja ranskalaisia macaroneja mangon, banaanin ja sitruunan makuisina. |
Punajuurivuohenjuustovuoka
4:lle
4 keitettyä punajuurta
2 naurista
2 isohkoa hyvää perunaa, esim. siikli, rosamunda
2 dl, n. 200 g juoksevaa smetanaa, tyyppiä hapukoor
150 g vuohenjuustoa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
kuivattua rosmariinia
2 tl hunajaa
Keitä punajuuret kypsiksi tai lähes kypsiksi. Kuori ne ja
pilko n. 2 cm:n kuutioiksi.
Kuori ja pilko perunat ja nauriit samoin 2 cm:n kuutioiksi.
Kuumenna pannulla öljyä ja lisää peruna- ja nauriskuutiot
kypsymään öljyyn. Lisää pannulle kuivattua rosmariinia 1 – 2 tl.
 |
| Nauris- ja perunakuutiot hautuvat al dente -pehmeiksi oliiviöljyn ja rosmariinin sekoituksessa. |
Kun perunat ja nauriit ovat kypsyneet, kokoa vuoka laakeaan
uunivuokaan. Laita alimmaiseksi tilkkanen öljyä ja sitten punajuurikuutiot.
Sekoita punajuurikuutioiden joukkoon smetana. Ripottele suolaa ruokaan.
Lisää päälle vuohenjuuston palasia sinne tänne.
 |
| Punajuuret, smetana ja vuohenjuusto. Smetana muuttuu kypsyessään rakeiseksi, vuohenjuusto pehmeän happamaksi. |
Laita peruna- ja nauriskuutiot seuraavaksi kerrokseksi.
Tiputtele niiden päälle smetana- ja vuohenjuustonokareita, hiukan suolaa ja
hunajaa.
 |
| Vuoka on valmis paistettavaksi. |
Paista puolisen tuntia 230 astetta/kaasu-uuni, 200
astetta/sähköuuni.
Nauti kuumana ruokaisana kasvispääruokana tai pienempinä
annoksina liharuoan lisukkeena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti