Oranssia elämää: kurpitsalla täytetyt paprikat

Juuri nyt saa luonnosta hurjasti oranssia energiaa. Vaahterat hehkuvat oransseina. Punastuneet pilkuttavat maiseman tilkkutäkiksi, jonka alle haluaa sukeltaa. Kun vielä aurinkokin paistaa, ilma on kirpeän kuulas, syntyy täydellinen syyspäivä.

Töissäkin saa oranssia itselleen ruudun tuijottamisen sijaan, kun nostaa katseensa ikkunaan, jonka takana vaahtera elää omaa syksyn elämäänsä oranssiksi pukeutuneena.

Syyskuun oranssia päivää, 25.9., vietin monena päivänä tuolla viikolla: kaulassani oli oranssi silkkihuivi muuten mustaa asukokonaisuutta tehostamassa. Oranssia päivää vietetään joka kuukauden 25. päivä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi maailmassa. Oranssi päivä on YK:n pääsihteerin UNiTE-kampanjan ja UN Womenin julistama kampanja. 

Samaa mustaa tehostin suurella hopeanvärisellä vaahteranlehdykällä, jossa siinäkin on oranssi kivi. En halaa vaahteraa vaan puen sen päälleni design-lehtisellä.

Lehden design ja valmistus: Harri Syrjänen; kiven istutus ja kuva: Tuula Jäntti

Oranssin juhlaa vietetään halloweenina, mutta silloin minä sytytän kynttilän pyhäinpäivän kunniaksi ja jätän toisille kurpitsajuhlat. Halloweenin sijaan kurpitsoista ja oranssista saa nauttia energisoivana ruokana niin kauan kuin kurpitsasesonki kestää.

Uusimmassa kurpitsakokeilussani tein kurpitsalla täytettyjä oransseja paprikoita. Niissä on taas lihaa, mutta kasvissyöjät, jotka ovat kaipailleet myös vain kasviksiin keskittyviä ruokaohjeita, voivat korvata vähäiset jauhelihamäärät ehkäpä soijarouheella, joka ei sovi histamiinittomaan ruokavalioon,  tai lisäannoksella kurpitsasosetta tai juustoraasteella.

 

Täytetyt paprikat

(neljälle)

4 paprikaa  (oranssia, keltaista tai punaista)

2 dl kurpitsasosetta

½ keltasipulia

100g porsaan jauhelihaa

100g poron jauhelihaa

½  dl purjosilppua

sulavaa juustoa, esim. kreivijuustoa, Turunmaata, portsalut’ta

suolaa, mustapippuria, öljyä

Kuva: valmistusaineet, kurpitsasose ylhäällä vasemmalla

Kuori kurpitsa ja pilko palasiksi. Paista palasia pannulla, kunnes ne pehmenevät. Soseuta sauvasekoittimella.

Pilko sipuli ja kuullota pannulla.

Paista jauhelihat erikseen.

Tee täyte: sekoita kurpitsasoseeseen paistetut sipulit, jauhelihat ja raakaa purjoa sekä mausteet.

Pese paprikat hyvin. Leikkaa niistä yläkansi pois. Poista siemenet ja ylimääräiset kalvot.

Täytä paprikat täytteellä. Lado uunivuokaan pystyyn. Laita kullekin paprikalle kanneksi 1 – 2 viipaletta valitsemaasi juustoa.

Kuva: Kurpitsalla täytetyt paprikat menossa uuniin vielä ilman juustokuorrutusta.

Paista 200 asteen uunissa noin 40 minuuttia.

Maistuu niin lounaana kuin yöpalanakin.

Kuva: Valmista syötäväksi

Kurpitsasosetta jää varmaankin yli annosta tehtäessä. Pakasta se. Samoin jauhelihaa harvoin saa sadan gramman pakkauksissa. Pakasta loput jauhelihat joko raakoina tai kypsennettyinä seuraavia herkkuja varten.

Vauhdista levon lauantaihin: lempeä kanapata

Vauhdikas työviikko vaatii vastapainokseen hitautta ja lempeyttä. Viikon aikana jääkaappi on tyhjentynyt, työn ohessa ei ole kokkailtu vaan on napsittu iltaisin pakasteesta sulatettuja sämpylöitä ja raavittu loppuviikosta viimeisetkin juustonmurut ja kurkunpalat päällisiksi.

Ah, perjantai, joka sekin venähti viiteen, toi rauhallisen osteluhetken. Kauppaan mennessä oli mieli kanaa ja pataa. Pataruoka antaa elämään lempeyttä ja rauhaa. Pataa saa kypsentää hitaasti. Perjantai-illallisen iloksi ei kuitenkaan voi varata uunissa pitkään haudutettavia patoja – nälkä ei odota lauantaihin asti monen tunnin haudutusta.

Syksyn kaatosateet ovat kastelleet yrttimaat ja kävelijät. Ilman suojaa jääneet yrtit kelluvat vetisissä ruukuissaan. Takki on tyhjä ja kostea. Ilmassa tuoksuu märkä maa, hanhiaura suuntaa etelään. Märkä, sade, hiipivä pimeys, jo melkein lehdistä puolityhjät puut kutsuvat lieden ääreen lämpimään.

Vauhdikas viikko jatkuu vihonviimeiseen hetkeensä asti: kello kahdeksan pataan, jota tehdessä on saanut haistella märän maan sijasta rakkauden vihannesten ja kaupan yrttien tuoksuja.

Elämä levähtää lempeyteen ja lempeen. Pata vie ajatukset myös etelään, jossa sielläkin syksyisin sataa – ainakin jossain.

 

Lempeä kanapata

neljälle

8 kanankoipea (maustamattomia, tai  4 koipireisipalaa)

2 pientä kesäkurpitsaa

2 kirpeää omenaa (suomalaisia)

½ limetin tai sitruunan mehu

2 valkosipulinkynttä

2 oksaa rosmariinia

10 cm pala purjon vihreää osaa

20 mustaa kivetöntä kalamataoliivia

50 g keijua tai voita

1,5 tl suolaa

20 mustapippurin marjaa rouhittuna morttelissa

vettä

Paista kananpalat rasvassa kuumalla pannulla. Sulje kaikki lihaspinnat: kääntele kananpaloja haarukan avulla niin, että myös koipien päädyt ruskettuvat pikkuisen.

Laita kananpalat kattilaan. Huuhdo pannu 1,5 dl vettä. Lisää vesi kanakattilaan. Kiehauta vesi ja vähennä lämpöä niin, että palaset hautuvat.

Kuori ja leikkaa kesäkurpitsat puolikuiksi. Paista niitä rasvassa. Lisää valkosipulinkynsien palaset paistokseen.

Kaada hieman ruskistuneet kesäkurpitsan palat ja valkosipulinkynnet pataan. Lisää näiden päälle tuoreet rosmariinin oksat.

Kuori ja pilko omenat. Paista omenanpaloja rasvassa. Huuhdo pannu noin 0,5 desilitralla vettä ja lisää vesi pataan. Lisää paistetut omenanpalat ja limetin tai sitruunan mehu pataan. Suolaa ja pippuroi.

Anna hautua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia.

Lisää tuoretta purjosilppua ja oliivit.

Hauduta vielä noin 10 – 15 mínuuttia ja keitä sillä aikaa sopiva määrä basmatiriisiä.

Tarjoile.

Tuliaisia: fenkolia ja anjoviskastiketta

Hildenin hiivaleipä – rapeakuorinen pullea Helsingin leipä. Äiti toi sitä aina tuliaisiksi Helsingin matkoilta 1970-luvulla, jolloin itäsuomalaisessa pikkukaupungissa syötiin pääasiassa ruisleipää ja piirakoita. Oulun kauppahallista saatiin Itä-Suomessa harvinaista herkkua: ohrarieskaa. Leningradin matkoilta tuliainen oli viipurilaisesta leipäkaupasta ostettu limppu. 

Etelä-Euroopasta ja lomasaarilta pakattiin matkalaukkuun mukaan hunajaa, pähkinöitä (joista eräästä erästä tuli ikimuistoisen kamala vatsatauti),granaattiomenoita ja muita eksoottisia hedelmiä.

Nyt voi Helsingissä asuessaan tehdä ruokamatkan maailman ympäri. Itäkeskuksessa pääsee metrolipun hinnalla Turkkiin Alanya-supermarketissa, Hakaniemessä Aasiaan Vii-Voanissa ja muissa etnisissä ruokakaupoissa, Malmilla Baltian ruokien kaupassa ollaan rahkataivaassa ja Hakaniemen hallissa matkustaa yhdellä kierroksella Puolaan, Italiaan, Provenceen…

Omilta matkoilta ei tarvitse enää raahata kiloittain ruokaa. Kerran pyysin Sisiliaan matkustavaa ystävääni tuomaan minulle tuliaisiksi perunagnoccheja. Hän oli etsinyt niitä monesta kaupasta eikä löytänyt. Minä sen sijaan menin samaan aikaan helsinkiläiseen lähikauppaani ja siellähän gnocchit katsoivat minuun pyöreinä pallosina kylmähyllystä.  

Helsingissä matkaillessakin voi ostaa kotiin tuliaisiksi lähikauppojen valikoimista poikkeavia herkkuja. Perjantai-iltana, kun Suomessa vietettiin kansallista etätyöpäivää, minä olin työmatkaillut sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla ympäri kaupungin: Kontulan takaa Kallioon, Kalliosta Kannelmäkeen, Kannelmäestä Malmille ja lopulta takaisin Malmilta kotipihaan. 

Käytin päivän aikana metroa, kahta ratikkaa (8 ja 9), M-junaa ja busseja 56, 54 ja 78 sekä metron liityntäliikenteen bussia. Yhteensä 8 välineellä pääsin koko Helsingin kiertoajelulle. Vanhat interreilaajan taidot ovat joskus työmatkailussani tarpeen.

Perjantai-illan ruokatuliainen oli kaksi kaunista isoa fenkolia. Italiasta keittiömestari Sonia Peronacin Facebook-sivun kautta ( https://www.facebook.com/SoniaPeronaciLive ) taas sain tuliaisiksi jo 13.9.2012 ihanan fenkolireseptin: http://blog.giallozafferano.it/chezbibia/finocchi-con-le-olive/

 

Reseptistä syntyy suomalaisilla tarvikkeilla hienostunut lisäke. Alkuperäisessä reseptissä käytetään oliiviöljyyn säilöttyjä anjoviksia, joita Suomesta saa harvoista erikoisliikkeistä kuten Hakaniemen hallin Provence-kaupasta. Koska perjantainen matkailuni ei yltänyt Hakaniemeen asti, niiden tilalla on omassa sovelluksessani maustekastikkeessa säilötyt anjovikset, ne ihan tavalliset suomalais-ruotsalaiset anjovisfileet.

Kuva: Fenkolia ja anjoviskastiketta, valmis tarjoiltavaksi.

Fenkolia ja anjoviskastiketta

2 isoa tuoretta fenkolia (valitse kiinteitä ja mahdollisimman valkoisia)

2 kananmunaa

6 anjovisfilettä (maustekastikkeessa)

0,5 rkl balsamiviinietikkaa

1 dl hyvää rypsi- tai oliiviöljyä

mustia kivettömiä kalamata-oliiveja (valitse sellaisia, jotka on säilötty viinietikkaan, ei maitohappoa)

Pese ja puhdista fenkolit. Leikkaa kovat varret pois. Jos fenkolin pinnassa on ruskeita läikkiä, leikkaa ne pois tai laita koko ruskettunut osa roskiin. Leikkaa pois myös kovasta kannasta suurin osa pois. Jätä hieman kantaa jäljelle, jotta fenkolin palaset pysyvät koossa seuraavassa vaiheessa.

Kuva: Fenkolit kiehuvat.

Leikkaa fenkolit pitkittäin kuuteen osaan ikään kuin puolikuiksi.  Keitä runsaasti vettä kiehuvaksi. Mausta suolalla. Keitä fenkoleita 25 minuuttia. Jäähdytä keitetyt fenkolit esimerkiksi lävikössä.

Keitä kaksi kananmunaa koviksi. Jäähdytä.

Valmista kastike. Sekoita sauvasekoittimella tahnaksi korkeassa astiassa kovat kananmunan keltuaiset ja anjovisfileet. Lisää puoli ruokalusikallista balsamiviinietikkaa. Lisää oliiviöljy ja sekoita kastikkeeksi.

Asettele fenkolit kauniisti lautaselle. Levittele kastiketta nauhoina fenkolien päälle. Koristele mustilla kivettömillä kalamataoliiveilla.  Asettele valkuaisten palaset lautasen reunoille, jotta histamiinille yliherkistyneiden ei tarvitse valita niitä omalle lautaselleen. 

Kananmunan keltuainen sopii histamiinittomaan ruokavalioon, valkuaisessa taas histamiinia on runsaasti eikä se sovi suurina määrinä, kuten kokonaisen munan valkuaisena histamiinitonta tai vähähistamiinista ruokavaliota noudattaville ruokailijoille.

Kuva: Paistetut Kainuun pikkumuikut

Fenkolien kanssa maistuu kalaruoka, esim. paistetut muikut. Ne paistetaan runsaassa keijussa tai voissa ilman jauhoja kuumalla pannulla. Kun yksi pannullinen on paistunut, laita muikut tarjoiluastiaan ja ripottele niiden päälle merisuolaa ja rouhittua valkopippuria. Paista astia täyteen muikkuja. Lisää joka kerrokseen mausteet. Koristele fenkolin lehdillä tai tillillä. Tarjoile kuumina.