Hittikakku: japanilainen juustokakku

Japanilainen juustokakku eli valkosuklaatuorejuustokohokas

Italialaiset blogit hehkuttavat nyt keväällä 2013 youtubessa julkaistun japanilaisen juustokakun reseptiä. Oikeastaan juustokakku ei ole kakku vaan valkosuklaatuorejuustokohokas. Kakun siitä tekee muoto, joka alkuperäisessä versiossa on piirakka.

Samalla taikinalla ”juustokakun” voi tehdä muffinivuokiin, jolloin syntyykin kiinteän kuohkeita kohokkaita. Maku on kuitenkin sama kuin japanilaisessa juustokakussa, jonka alkuperäinen ohje löytyy osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=dVvPOE-C7AE  3 Ingredients Souffle Cheesecake (Japanese Cotton Cheesecake).

Alkuperäinenkin resepti puhuu kohokkaasta eli sufleesta.Video esittää tarkasti, miten kakkua varten tehdään paperista vuoka, mutta laiska askartelija saa saman aikaiseksi silikonisilla muffinivuoilla.

Kohokasmuffinit maistuvat –mmmm – valkosuklaalle myös suoraan uunista otettuina vielä lämpöisinä. Ne ovat herkullisimpia kylminä ja kuulemma seuraavana päivänä, jos ne siihen asti säästyvät.

Hittikakku on kuin hyvä kirja, jota haluaa ensin vähän hypistellä eli tutkia reseptiä ja vasta sitten ahmaista kerralla, kun kirja on kädessä eli kakku valmiina.

Tällainen ahmittava romaani on Rosa Liksomin vuonna 2011 ilmestynyt romaani Hytti nro 6, jonka venäjänkielinen käännös ilmestyi tänään 25.10.2015. Rosa Liksom määritteli kirjamessuilla venäjännöksen julkistamistilaisuudessa romaaninsa kertomukseksi ja venäjänkielinen laitos on saanut vielä alaotsikokseen: Kuvitelma Neuvostoliitosta.

Tilaisuudessa venäjänkielinen kuulija kysyi, kuvaako Hytti nro 6:n vulgääristi ja kaunokirjallisesti puhuva rikollinen, samassa hytissä matkaavan tytön satunnainen matkakumppani Vadim kaikkia venäläisiä. Näin ei ole, kuten japanilainen juustokakkukaan ei edusta kaikkea japanilaista keitto- tai leivontataitoa.

Jotain romaanissa on kuitenkin sellaista, joka kuvaa koko Venäjää: hajut ja maut, jotka tuovat Neuvostoliiton tai nykyisin Venäjän romaanin lehdiltä lukijan tajuttaviksi ja koettaviksi. Japanilainen juustokakku Signora Salvian versiona tuo totutusta poikkeavalla tavalla valmistetun kakun tajuttavaksi ja koettavaksi. Yhtä lailla helposti resepti onnistuu kotikeittiössä erilaisella uunilla valmistettuna kuin se valmistuu japanilaisen Ocheironin videollakin.

Kun poikkeaa valtateiltä junamatkoille ja vieraille reseptimaille, saa kokea monenmoista: niin makean valkosuklaatuoejuustokohokkaan kuin venäläisen junan ahtaudenkin, jossa tee höyryää.

Makumatka on valmis!

Japanilainen juustokakku eli valkosuklaatuorejuustokohokkaat

7 – 8 kohokasta muffinivuoissa

3 kananmunaa

120 g tuorejuustoa, esim. Philadelphia

120 g leivontaan tarkoitettua valkosuklaata

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Laita valkuaiset 10 minuutiksi jääkaappiin.

Sulata vesihauteessa valkosuklaa. Lisää joukkoon tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi.

Valkosuklaa sulaa vesihauteessa: laita kattilaan vettä kiehumaan, sijoita kattilan päälle teräskulho ja siihen suklaapalat. Sulata suklaa hitaasti.

Nosta leivonta-astia pois kuuman veden päältä ja jäähdytä hieman seosta.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Valkuaisvaahto on tarpeeksi kovaa, kun vatkausastian voi vaahtoineen kääntää ylösalaisin ja valkuaisvaahto jää muotoonsa.

Sekoita suklaatuorejuustosekoitukseen keltuaiset. 

Nostele joukkoon valkuaisvaahto alhaalta ylöspäin. Älä vatkaa, vaan toimi hellävaraisesti.

Kun taikina on valmis, nostele siitä ruokalusikalla muffinsivuokiin n. 6 rkl/vuoka.

Laita uunivuokaan kuumaa vettä vuoan pohjalle noin sentin verran. Asettele taikinalla täytetyt muffinsivuoat uunivuokaan kuumaan veteen.

Uunivuoan pohjalla on kuumaa vettä.

Kohokkaiden paistaminen

1.       Paista kohokkaita 15 minuuttia 210 astetta/kaasu-uuni, 180 astetta/sähköuuni

2.       Laske uunin lämpö 190 astetta/kaasu-uuni, 160 astetta/sähköuuni. Paista 15 minuuttia.

3.       Sammuta uuni ja anna kohokkaiden levätä kuumassa uunissa vielä 15 minuuttia.

Kohokkaat ovat kohonneet.

Kohokkaiden käsittely

1.       Jäähdytä kohokkaat.

2.       Koristele ne tomusokerilla.

3.       Nauti kylminä esim. jonkin happaman hillon kanssa tai sinällään.

Kohokas on rakenteeltaan pehmeä, munakasmainen.

Kauden juhlaa: Paleomuffinit

Paleomuffinit värikkäissä silikonivuoissa syntyvät kurpitsasta, omenasta, banaanista, intiaanisokerista ja mausteista.

Millä pienentäisi hiilijalanjälkeään ja tekisi hiilitekoja eli käyttäisi arkeensa vähemmän luonnonvaroja? Lähi- ja kausiruoka on hiilitekoja: nyt on kurpitsa- ja omenakausi. Niistä siis muuta kuin tuttua ja turvallista.

Paleoruokavaliolaiset valioittavat itseään kivikautisilla tavoilla: lihalla ja kasviksilla. Ihan paleoksi tai kivikautiseksi on vaikea muuttua mutta paleolaisilla on kiinnostavia ideoita, jotka sopivat villiin pohjolaankin. Muffinit ilman jauhoa? Onnistuu amerikkalaisella reseptillä, kun vaan ensin selvittää asteet ja mitat.

Onko amerikkalaisilla kelvinit vai fahrenheitit? Äffää on mittareissa, kun muistelee kunnolla, miten amerikanserkut kertovat huippulämpötiloistaan somessa. Miten lasketaan fahrenheitista celsiukset? Yksinkertaista, kun muistaa kaavan: F-asteet miinus 32 jaetaan 1,8:lla on yhtä kuin C-asteet. 

Ja sitten ne kupit. Amerikkalaiset tykkäävät kupeista, mutta kuppikoko voi olla a:ta, b:tä, c:tä, d:tä tai jos oikein tykkää itse juoda aamulattensa ranskalaisten boulesta, niin sitten e:täkin. Amerikkalaisten kuppi on suomeksi 240 ml eli noin 2,5 dl. Teelusikat toivottavasti ovat samankokoisia – vai käytetäänkö Amerikassa isompia lusikoitakin, kun siellä kaikki on kuulemma paljon paljon isompaa. On siellä se Iso Omenakin – ja nyt ei puhuta espoolaisesta kauppakeskuksesta.

Amerikasta muistuttaa sokerin nimikin: intiaanisokeri, joka tuoteselosteen mukaan on karamellisoitua ruokosokeria. Kuulemma terveellisempää kuin valkoinen sokeri eikä se kyllä maistellessa yhtä ätläkkää olekaan kuin puhtaaksi kristallisoitu kidesokeri. Intiaanit kai sitten käyttivät alkuperäisyydessään intiaanisokeria, josta on tullut niin suosittua, että sitä saa ässästäkin, ainakin keskustan tuntumassa.

Siinä mielessä samasta puhutaan amerikkalaistenkin kanssa, että molemmilla on käytössä silikoniset muffinivuoat. Omani ostin Lontoon tuliaisina mistäpä muualta kuin Harrodsilta, ylellisestä ylellisimmästä tavaratalosta, jonka myyjän maireuden muistan aina silloin kun leipomusinto yllättää. Sitä hymyä, pään kallistusta, hyvin hoidettuja kynsiä ja leuan alla taidokkaasti solmittua solmuketta ei voi unohtaa. Hänen silmänsä tuikkivat niin veikeästi, kun hän sai kertoa BritishEnglishillään silikonin eduista leivonnassa.

Silikonivuokien ensiesitys on alkamassa, samoin paleomuffinit, amerikanserkun somelahjat ovat ensimaistelussa. Ainakin taikina on superhyvää, sitähän voi syödä sellaisenaankin. Muffinitkin tuoksuvat uunissa – nuuh, aivan mausteiselle syksylle ja maistuvat – aah, tälle syyskaudelle, joka on kurpitsojen ja omenoiden.

Paleomuffinit

6 keskikokoista muffinia

3,5 dl kylmää kurpitsaomenapyreetä

2 hyvin kypsää banaania

1,5 dl intiaanisokeria

1 dl kookoshiutaleita

1,5 tl kanelia

¼ tl inkivääriä

¼ tl muskottipähkinäjauhetta

Kurpitsaomenapyree

n. 500 g talvikurpitsan paloja

4 pientä kirpeää omenaa

vettä

Kuori talvikurpitsa, poista siemenet ja leikkaa malto palasiksi. Kuori omenat, poista siemenet ja leikkaa lohkoiksi. Keitä n. 10 minuuttia vähässä vedessä niin, että kurpitsapalat pehmenevät. Kaada pois keitinvesi ja soseuta palat sileäksi. Jäähdytä muffineja varten.

Muffinien valmistus

Soseuta kurpitsaomenapyreeseen banaanit. Sekoita joukkoon intiaanisokeri ja mausteet.

Lämmitä uuni 175-asteiseksi/sähköuuni, 210-asteiseksi/kaasu-uuni.

Laita taikina lusikalla muffinivuokiin. Paista 30 - 40 minuuttia keskitasolla.

Paleomuffinit uuniin eikä taikinassa ole yhtään jauhohippustakaan.

Ennen tarjoilemista jäähdytä muffinit kunnolla. Voit pitää niitä muutaman tunnin jääkaapissa, jotta niiden rakenteesta tulee kiinteämpi. Poista vuoat muffineista kunnolla jäähtyneinä.

Paleomuffinit jäähtyvät.

Tarjoile esim. kookoskerman, kondensoidun maidon tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.