Juhlien aikaan: samppanjakalakeitto

Samppanjakalakeittoa, samppanjaa ja tattarinäkkäriä juhlan alkuun.

Oi, juhlakausi on tässä ja nyt. Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä, eilen oli ystävän tupaantuliaiset, toissapäivänä Helsinkikuoron 100-vuotisjuhlakonsertti, tulevalla viikolla on perheen kesken vietettävä syntymäpäiväjuhla ja sitten alkaakin jo joulu tulla jollottaa.

Juhlaa, juhlaa – ja taas jaksaa juhlia, kun edellisestä juhlaputkesta on kulunut kokonainen vuosi. Vuosi 2014 oli todellinen juhlista juhlavin juhlavuosi: täytin itse 50 ja työpaikkani Helsingin työväenopisto saavutti 100 vuoden iän. Kaikkia noita juhlittiin moneen kertaan erilaisilla isoilla ja pienemmillä juhlilla.

Voiko ihminen juhlia liikaa? Kyllä. jos juhlasta tulee arkea, niin silloin arki on yhtä juhlaa – ja oikea arki tuntuu jatkuvan juhla-arjen keskellä turvalliselta mukavalta tutulta.

Vaan taas on juhlakausi ja taas on kohta joulu. Ja taas on ihanaa juhlia, kun on oikeaa arkea puurtanut koko työntäyteisen syksyn.

Juhlakauden huipentaa musiikki. Omaan viime viikkooni mahtuu peräti kolme upeaa, mieltä ja sydäntä kohottavaa musiikkitapahtumaa. Musiikin juhlan aloitti Suomen kansallisoopperassa esitetty Nikolai Gogolin romaanin Nenä musiikillis-teatterillinen sovitus eli Dmitri Shostakovitshin yllättävä, absurdi, kekseliäs, ironisen humoristinen Nenä. 

Nenän esittely Suomen kansallisoopperan sivulla: http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/nena/4203

Oopperan lava on täynnä laulavia esiintyjiä, jotka näyttelevät eloisasti ja ilmeikkäästi. Musiikki yhdistää erilaisia venäläisen elämänmuodon elementtejä: 1920-luvun avantgardistista sävelkieltä, ortodoksista kirkkolaulua, kansanmusiikkia. Oopperan lavastuksessa on viitteitä Kasimir Malevitsin taiteesta. Esitys on kokonaisuutena niin vaikuttavan runsas, että sen vastapainoksi tarvitaan kevyttä ruokaa.

Nenän innoittamana juhlakauden ruoka on samppanjakalakeitto, venäläinen uha-kalakeitto. Se on kevyttä, hyvin juhlavaa, samppanja kuohauttaa liemen suloiseksi – se on kalakeittonautinto vailla vertaa.

Samppanjaa 100-vuotiaan Helsinkikuoron kunniaksi.

Vailla vertaansa oli myös perjantai-illan 4.12. Helsinkikuoron 100-vuotisjuhlakonsertti Helsingin työväenopiston 500 hengen juhlasalissa. Kuoro lauloi kalevalaisia sävelmiä ja Jean Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Sibeliuksen sekakuorolauluja. 

Konsertti huipentui kahteen Helsinginkadun filharmonikot -sinfoniaorkesterin kanssa esitettyyn teokseen: Ahti Kuorikosken Kantaatti Helsingin työväenopiston 60-vuotisjuhlaan baritonisoololle, sekakuorolle ja orkesterille sekä Jean Sibeliuksen Finlandia, jonka aikana yleisö kunnioitti kuoroa ja musiikkia seisten. Suomen 98.itsenäisyyspäivä sai 100-vuotiaan kuoron juhlassa hienot, ylevät ja arvokkaat etkot. 

Uutinen kuoron konsertista: http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/tyovaenopisto/sto-news-helsinkikuoro-100v

Kuoron juhlan musiikilliset jatkot sain Sekunti-lauluyhtyeen konsertissa lauantai-iltana Vapaan taiteen tilassa, Katri Valan puiston alla sijaitsevassa väestönsuojassa. Kallioseinät kaikuivat huumaavasti Tampereen sävelen lauluyhtyekilpailussa keväällä 2015 toisen palkinnon voittaneen Sekuntin soinnista. 

Jazzahtava  a cappella –laulu toi turkulais- ja nykyisin helsinkiläistyneiden musiikin opiskelijatyttöjen kirkkaat, matalat, altot ja sopraanot esiin siten, että ainakin minulla kuulijana ja musiikin eläjänä kyynel kohosi silmään. Niin kaunista on yhtyelaulu, joka tuottaa uusina omina sovituksinaan sekä tuttuja perinteisiä joululauluja että yhtyeen omia sävellyksiä, joista osasta vastaa Saarni Mäntynen. 

Lauluyhtye Sekunti: https://fi-fi.facebook.com/acappellalauluyhtyesekunti

 

Samppanjaa kaikille juhliville ja esiintyville kuoroille, lauluyhtyeille ja oopperalle. Hurraa, uhaa! Terveydeksi!

Samppanjakalakeitto ahvenanmaalaisesta siiasta. Siika  Kala Patagonicosta: http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppias/kala-patagonico/

Samppanjakalakeitto eli venäläinen uha-keitto (Yxa)

2: lle alkukeitoksi, 1:lle pääruoaksi leivän kanssa

Valmista keittoa vain se määrä, joka tarvitaan aterialla, koska keitto on tarkoitus syödä tuoreena, juuri valmistettuna hienostuneena alkuruokana

4 dl kalalientä (ks. ohje alla)

1 dl samppanjaa

100 – 150 g valkolihaista arvokalaa fileenä, esim. kuhaa, siikaa, sampea

4 oksaa lehtipersiljaa

keiton päälle lautaselle fenkolin lehtiä

Samppanjakalakeiton raaka-aineet. Alkosta saa 2 dl:n pulloja samppanjaa. Ei siis tarvitse juoda isoa loppupulloa tyhjäksi keiton valmistamisen aikaan tai voi juodakin, jos oikein haluaa samppanjan sulokuplista humaltua.

Kalaliemi samppanja- eli uhakalakeittoon

fileoidun kalan selkäruoto ja pää (kidukset poistettu), puhdistettuina kalan verestä

1,5 l kylmää vettä

iso palsternakka

pieni fenkoli

2 sipulia

1 rkl karkeaa merisuolaa

1 tl kokonaisia valkopippureita

Valmista ensin kalaliemi. Huuhdo kalan perkeistä veri- ja muut niihin jääneet tummat osat pois. Laita kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä 1,5 l. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää suola.

Kuori sillä aikaa palsternakka. Pilko se suuriksi paloiksi. Ota fenkolista talteen lehdet ja leikkaa pois kovat varsimaiset osat. Pilko fenkolin mukulaosa neljään osaan. Kuori sipulit ja pilko nekin neljään osaan.

Lisää liemeen kiehumaan yhdessä kalanruotojen kanssa. Lisää kokonaiset valkopippurit.

Keitä lientä ainakin puoli tuntia tai enemmänkin n. tunti. Siivilöi liemi talteen ja heitä pois siivilöidyt ruodot ja pitkän keittämisen aikana pehmentyneet kasvikset.

Valmista keitto nopeasti.

Leikkaa kalafilee pari senttiä leveiksi siivuiksi. Kuumenna kalaliemi. Lisää kalanpalat kiehuvaan kalaliemeen. Lisää samppanja. Keitto kuohahtaa. Keitä vain pari kolme minuuttia, jotta kala ei kypsy kuivan ylikypsäksi. Lisää keittoon viimeksi kuumaan liemeen lehtipersiljan lehtiä.

Tarjoile kuumana alkuruokana heti. Lisää keiton pinnalle fenkolin lehtiä ja kalan pinnalle suolaa maun mukaan.

Nauti samppanjan ja esimerkiksi gluteenittoman hyvän näkkileivän tai tumman leivän kanssa.

Hakaniemen hallin Keliapuodistä löytö: Maatilaleipomo Pirjo Hörkkö, Koski TL ja tatteripohjainen gluteeniton näkkäri. http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppias/keliapuoti/ ja http://www.somero-opas.com/maatilaleipomopirjohorkko/

Kohti kesää:syrnikit (gluteeniton)

Syrnikit kesäauringossa

Virolainen vieras paistoi kerran kesällä syrnikkejä. Ihania paksuja pehmoisia lettuja. Silloin joskus viisitoista vuotta sitten jäi mieleen, että joskus vielä paistan syrnikkejä. Pyysin reseptinkin, jonka muokkasin gluteenittomaksi.

Kun kesä vihdoin viimein alkaa olla ovella, alkaa tehdä mieli myös kesäruokaa: lettuja, tuoreita marjoja ja ensimmäisiä tuoreita puutarhan herkkuja. Mansikoita vasta sitten kun on niiden aika Suomessa. 

Mutta raparperi alkaa pian olla valmista kotikeittiön ensimmäisiin raparperiruokiin. Raparperi sopii hyvin syrnikkien kanssa, koska syrnikeissä on itsessään jo maitotuotetta, joka neutraloi raparperin kirpeän hapon.

Kirpeitä ilimoja on pidellyt – ja kirpeitä tunteita on nähnyt viimeaikaisissa teatteriesityksissäkin. Kansallisteatterin Red ja Aamu käsittelevät molemmat taidetta. Redissä vanhempi taiteilija Mark Rothko kasvattaa assistenttiaan, opettaa taiteilijuutta. Hän luennoi taiteesta samalla kun pikkuhiljaa paljastuu assistenttipojan kipeä elämäntarina. 

Aamu taas on kuvaus 70-vuotiaan pianistiäidin valmistautumisesta viimeiseen konserttiin. Näytelmä käsittelee samalla äidin ja hänen kahden tyttärensä suhdetta. Näytelmän keskeinen kipeä ongelma onkin se, rakastiko äiti enemmän pianoaan vai tyttäriään.

Kolmas teatterikevään huhtikuun lopun näytelmistä oli minulle Kuka pelkää Virginia Woolfia Espoon teatterissa. Yli kolmetuntinen näytelmä on loistokas uuden Riina Lounatkarin suomennoksen ja Pasi Lampelan ohjauksen vuoksi. 

Toisiaan sanallisesti raateleva juhlista juopunut pariskunta sanailee terävästi ja viiltävästi toisiaan ja sattumalta vierailulle keskellä yötä tullutta nuortapariakin. Näytelmän riitely on raskasta kuunneltavaa, mutta ohjauksen nopeat leikkaukset tekevät kaksintaistelusta tai paremminkin nelinpelistä vauhdikkaan.

Syrnikit ovat vauhdikasta ruokaa. Ne paistetaan nopeasti ja syödään kuumina. Ne ehtii tehdä teatteri-illankin päätteeksi yöhuikopalaksi. Jos niitä tekee pienen pannullisen, koko yöksi ei jää kotiin leijumaan rasvankäryä. Vain vatsa kiittää lämpimästä lempeästä yöpalasta. Syrnikit ovat sen verran tukevia lettuja, että ne käyvät pikkuillallisestakin tai venäläiseen tapaan aamiaisesta.

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut

8 pientä lettua

1 muna

1 dl turkkilaista jogurttia

2 rkl hienoa riisijauhoa

1 rkl perunajauhoa

¼ tl suolaa

¼ tl leivinjauhetta

voita paistamiseen

Vatkaa muna haarukalla rikki. Sekoita joukkoon jogurtti, jauhot ja mausteet.

Paista kuumalla lettupannulla voissa. Levitä yksi ruokalusikallinen taikinaa aina yhteen lettupannun pyöryläkoloon. Lettu nousee vähän paistettaessa. Kun pohja on ruskettunut, käännä lettu.

Syrnikit ovat paksuja, pehmeitä lettuja. Taikinasta tulee kaksi neljän letun pannullista.

Tarjoile suolaisten tai makeiden lisäkkeiden kanssa. 

Suolaisiksi lisäkkeiksi sopivat graavi lohi, chilimarinoidut katkaravut tai tonnikalamajoneesi.

Graavi lohi: http://signorasalvia.blogspot.fi/2015/03/romaaninen-alkupala-lohicarpaccio.html

http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/07/hiljaisuutta-ja-musiikkia-puutarhassa.html

Marinoidut katkaravut: http://signorasalvia.blogspot.fi/2015/01/norjan-valoa-pirtea-katkarapuleipa.html

Makeiksi lisäkkeiksi sopivat marjat, erilaiset hillot tai raparperihilloke.

Raparperihilloke: http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/06/ranskalainen-lahiruokavisiitti.html

Raparperihilloa

Tonnikalamajoneesi

Tonnikalamajoneesi

80 g tonnikalaa öljyssä

1 rkl hyvää majoneesia

1 rkl kapriksia

Valuta tonnikalapurkista öljy pois. Sekoita tonnikala ja majoneesi. Lisää joukkoon valutetut kaprikset.

 

Elämän tähteillä: lohiparsakaalipiirakka

Lohiparsakaalipiirakka - tähteitä ja tuoreita aineksia.

Elämän tähteellä ollaan kun ikää on enemmän kuin 50, kun 40:n rajapyykki on tuonut elämään kremppaa ja krohinaa. Kun vielä on aikaa jäljellä sataan vuoteen, kun puolisoa on katsonut parikymmentä tai kuusikymmentä vuotta, kun katselee nuoruudenkavereita ja ihmettelee, miten tuokin on jo noin harmaa. Oma peilikuva vaan näyttää sen ikuisen nuoruuden tai ainakin kuvitelman siitä.

Elämän tähteet ovat herkullisia: makeita, suolaisia, happamia, suloisia. Iiro Kajaksen ja Eilakaija Sipon lausuntaesitys MURRE! Silliä ja salaattia on elämän tähteiden ja tähteyden esitys. 

Cafe Fleuristessä 18.2.2015 lausujat toivat intiimiin pikkuruiseen kahvilaan maitokaakao- ja kahvikupillisten ääreen kerääntyneen yleisön eteen elämässä jo kasvaneiden ihmisten tarinoita, dialogeja iästä ja rakkaudesta.

Oi, sitä lemmen ja ironian määrää, jota kuultiin Arto Juurakon pohojaalaasissa runoissa. Sippo ja Kajas esittivät niitä vuoropuheluna – ja niin saatiin sekä naisen että miehen näkökulma kuuluviin pitkästä suhteesta: ”Teherähän niinku taharot.” 

Esitys on murteiden kirjoa, jota lausujat hallitsevat omilla painotuksillaan. Sipon esittämässä Pirkko Saision Elämänmeno-romaanin katkelmassa kuulin naapurini puhuvan mietäsietä, vaikka tarinahan sijoittuu ihanaan kesään 1946, kun kaksi rakastunutta menee Rinnekodin aidan alitse sireenipuskan alle  - niin mitä tekemään. Se selviää romaanista tai esityksestä. 

Kajaksen savo on Kalle Väänäsen – vai pitäisikö sanoa Viänäsen Kallen – Talakoovirs-runossa länsivoittoista, mutta Kajas on loistelias rauman murteella esittäjä. Sen sai yleisö tuta Hjalmar Nortamon Teatris-katkelmassa, joka viimeistään räjäytti murreskeptikotkin nauruun.

Elämän tähteet elähdyttävät yleisön ja esiintyjät: elämän tähteillä on hyvä olla.

Silliä ja salaattia, elämän tähteitä on ekopaastoaikaan etsittävä jääkaapista. Ekopaastoa kun voi viettää niinkin että tyhjentää jääkaapista aineet ruokaan eikä roskiin.

Löytyy edellispäivän lohta, parasta ennen päivänsä menettänyttä kermaa, parin viikon takainen luomubataatti – ja kaupasta luomuparsakaali. Voila: sunnuntai-illan piirakka alkaa olla valmis.

Elämän tähteet maistuvat aina vaan ja mielessä siintää ja kuuluu Arto Juurakon runo: ”Rumakki saa rakastaa.”

Elämän tähteistä suolaista ja makeaa.

Lohiparsakaalipiirakka

Pohja

1 pieni luomubataatti tai puolet suuresta

1 dl polentaryynejä

3 dl vettä

½ tl suolaa

1 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

Kuori ja pilko bataatit 2 cm x 2 cm kuutioiksi. Keitä ne vähässä vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois ja soseuta bataatit.

Keitä samaan aikaan polentapuuro. Kiehauta vesi, lisää suola ja polentaryynit. Hämmennä ryynit sekaan siten, että ei muodostu paakkuja. Keitä puuroa n. 10 minuuttia.

Sekoita kuumaan puuroon bataattisose. Anna jäähtyä hetken ja lisää perunajauho, johon on sekoitettu leivinjauhe.

Painele pohja kostutetuin käsin piirakkavuokaan. Nosta taikinaa piirakkavuoan reunoille piirakan kehykseksi.

Piirakkapohja on taputeltu vuokaan.

Esipaista pohjaa n. 15 minuuttia: sähköuuni 200 astetta, kaasu-uuni 230 astetta.

Kokoa piirakka. Levitä pohjalle lohenpalat ja niiden päälle parsakaalin palat. Kruunaa piirakka munakermaseoksella.

Esipaistetun pohjan päälle on levitetty täytteen ainekset: kypsä lohi, parsakaalit ja munakermaseos.

Paista piirakkaa vielä noin 20 minuuttia, kun täytteen munakermaseos on kiinteytynyt.

Täyte

100 – 150 g kypsää lohta

1 luomuparsakaali

2 dl luomukermaa (voi olla hapankermaa)

2 luomukananmunaa

½ tl valkopippurirouhetta

hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää

½ tl suolaa