Terveyttä: sipulinen juureskanakeitto

Atshii, atshii, aivastus ja vaivastus! Snif, snif! Oi, kevät ja kukkivat puut. Oi, kevät! Kuulemma aprillipäivän kunniaksi Turussa on alkanut kukkia kirsikkapuukin. 

Moni haluaa tervettä uutta elämää juuri keväisin. Tänä vuonna ehkä ei kevätväsymys paina, kun kevät on ja on ollut jo pitkään. Kevätväsymyshän on se tauti, joka iskee, kun maaliskuulla vielä sataa kasoittain lunta, valoa on, mutta ei kevättä. 

Kevään elämänmuutos: kävelyä, kevyttä ruokaa; pois sokeri ja viini; pois pois pois ruokapaheet. Itse asiassa ruoka ja liikunta ovat saman asian kaksi puolta. Ne ovat fyysisen nautinnon lähteitä. Kohtuus kuitenkin kaikessa. 

Toipilaana nuhanenänä hiki tulee syödessä niin kuin muillekin laiskureille. Hiki tulee siitä, että nuhanenä lämmittää itsensä kuumalla keitolla, joka, jos jotain maistaisi, olisi tulistakin tai ainakin melkein. Kanakeiton parantavaan voimaan uskotaan yleisesti. Mistähän uskomus on saanut alkunsa? Samasta lähteestäkö kuin omena päivässä pitää lääkärin loitolla –uskomuskin, joka tosin on nyt todettu todeksi. Ehkä kanakeitonkin terveyttä edistävä voima vielä todennetaan.

Kanakeitto on kevyttä. Kanakeitto on terveellistä. Kun kanakeitosta tekee sipulista, saa vielä sipulien armaat aromit avaamaan. Sipulimaitoa en syö! Sitä jotkut lapsuuden ystäväni joutuivat pakosta syömään parantavana eliksiirinä. Jotkut herkuttelevat kuumaan maitoon muhennetulla sipulilla heinäkuussa uusien perunoiden kanssa. Ei tämä. Ei. 

Sipuli on sopassa sulostus; kun sipulia on paljon, se antaa voimaa kestää taas seuraava aivastus ja aivastus ja aivastus. Voihan vaivastus!

Sipuli, juurekset ja itämaiset mausteet vahventavat kanakeiton.

Sipulinen juureskanakeitto

4 keltasipulia

3 valkosipulinkynttä

300 g broilerin rintapaloja tai fileitä

200 g kyssäkaalia

100 g lanttua

50 g palsternakkaa

4 dl laihaa lihalientä

10 cm purjoa

1 limetin mehu

1 punainen chilipalko

1 tl kokonaisia mustapippureita

1 tl sitruunaruohojauhetta

oliiviöljyä

 2 tl hienoa merisuolaa, jos lihaliemi ei ole suolaista

Leikkaa sipulit renkaiksi ja valkosipulit paloiksi. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä pehmeiksi. Laita ne keittokattilaan, kaada vettä päälle siten, että sipulit peittyvät. Kuumenna neste ja anna keiton poreilla.

Kuori juurekset ja pilko ne pienehköiksi kuutioiksi. Ota chilipalosta pois siemenet. Paista juureksia ja chilipalkoa oliiviöljyssä. Lisää keittokattilaan, kun kaikki juurekset ovat saaneet hieman omaa ominaisväriään. Lisää keittokattilaan. Lisää vettä, jos neste on kiehunut kasaan.

Lisää limetinmehu, mustapippurit ja sitruunaruohojauhe.

Pilko broilerinpalat suurehkoiksi suupaloiksi. Paista ne juuresten rasvassa. Lisää oliiviöljyä tilkkanen, jos pannu on jo kuiva.

Lisää kevyesti ruskistetut broilerinpalat keiton päälle. Huuhtele paistinpannu lihaliemellä. Lisää kuuma lihaliemi keittoon.

Hauduta keittoa miedolla tulella niin kauan, että juurekset ovat kypsiä, broileri pehmeää ja sipulit suussa sulavia. Lisää lopuksi keittoon tuoretta purjoa. Kiehauta. Loppusilaukseksi keittoon voi lisätä lehtipersiljaa.

Teetä ja kirjallisuutta

Kaunis kuppi tehostaa paranemista, hyvä kirja lisää terveyttä ja ystävältä lahjaksi saadut moninaiset teet houkuttavat teedieetille.

Talven riesat koettelevat kevätihmistä. Influenssa on kiertänyt työkavereista kummipoikaan – norovirus saanut tavallisesti sairastamattomatkin vuoteen pohjalle. Signora Salviakin on saanut osansa molemmista tai sitten jostain lievemmästä vatsapöpöstä tai sitten rajummanpuoleinen allerginen reaktio iski: Keski-Euroopassahan kukkii jo pähkinäpensas. Kova tuuli lienee tuonut siitepölyä Etelä-Suomeenkin. Jos näin on, kevään erittäin tarkan allergiaruokavalion aika on alkanut.

Huono elämä sanoo pohjoiskarjalainen, kun oikein on huonosti. Takakura, kommentoi humoristiserkkuni tautiani. Huono aihe ruokablogille, sanoisi joku. No, vatsavaivojenkin aikana on syötävä jotain, mitä pystyy, jos pystyy. Ruokablogit eivät ole kyllä mitenkään houkuttelevaa luettavaa huonoelämäisenä.

Sen sijaan Virpi Hämeen-Anttilan romaani Tapetinvärinen on oivallista luettavaa vähävointisenakin. Romaani pohtii terävästi lihavuutta, lihavana lapsena ja murrosikäisenä kasvamista.

Molemmat myös Signora Salvian kokemuksia. Vasta oikeastaan koulun terveydenhoito eli varhainen terveyskasvatus sai tuntemaan huonoa omaatuntoa lievästä tukevuudesta tai suuri- tai painavaluisuudesta, joksi geneettistä pyöreyttä voi myös nimittää. Toisaalta muistaa kyllä jo 5 – 6 -vuotiaana olleensa kilon painavampi kuin paras kaveri – tuo ilman koulun tai julkisen päivähoidon terveysvalistusta.

Samaa kuvaa Hämeen-Anttila fiktiivisesti: ” Muistan vaikka kuinka monta lihavaa aikuista, mutta lihavia lapsia oli vähän. He erottuivat muista. Heistä huolestuttiin. Sokeritauti oli uusi vaara. Heille annettiin käteen monistenippu, jonka otsikko oli ’Ohjeita laihduttaville lapsille ja nuorille’. Nipussa oli kahden sivun mittainen lista kokonaan kielletyistä ruoka-aineista. Toisinaan sallittuja oli puoli sivua. Vapaasti nautittavia oli tasan viisi. Ne olivat suola, pippuri, vesi, tee ja kahvi (ilman maitoa ja sokeria). Sitten ravitsemustiede nytkähti piirun eteenpäin ja suola siirrettiin mustalle listalle.”

Teetä siis, koska kahvi ei kuulu juomavalikoimiini. Sen lisäksi pieniä annoksia luomuriisikeksejä ja lounaaksi keitettyjä riisinuudeleita voin (rasvaa, hyi kauhistus!) ja juustoraasteen (maitorasvaa, voi hirvitys!) kanssa. Näillä herkuilla pysyy hengissä eivätkä ylävatsan lihakset joudu enemmälle koetukselle. Nehän ovat jo kipeät kuin bulimikolla: aivastaminen ja nauraminen ovat ruumista sähköiskun lailla sytkäyttäviä toimintoja.

Syntyy samalla ikään kuin paluu lapsuuteen. Riisinuudelit voin ja juuston kanssa vastaavat makaronivelliä – lapsena syötyä sairasajan ruokaa – pehmoista suloista, helposti nieltävää. Opiskeluaikoina äidiltä lahjaksi saamani  Alli Oksasen ja Liisi Harmion Kodin keittokirja nauratti, kun opettelin kokkaamaan soluasunnon keittiössä. Munalaatikko on sen mukaan ”sopivaa sairaanruokaa”. Nyt ei enää naurata. Sairaankin on saatava ruokaa – ja jos ei muuta, niin teetä sokerilla (voi voi, kohta sokeritauti uhkaa) terästettynä.

Tee- ja riisinuudelikuurilla on puolensa. Ikuisesti kilojensa kanssa elänyt, kaikista ruokarajoituksista huolimatta hyvässä lihassa elelevä menettää nopeasti elostaan kilon, kaksi. Huonosta elämästä tuleekin hyvää elämää.

Riisinuudelit voin ja juuston kanssa

riisinuudeleita

1 rkl voita/keijua/hyvää ruokaöljyä

1 rkl parmesaaniraastetta

Keitä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kypsät nuudelit lävikössä. Kaada takaisin kattilaan. Lisää noin ruokalusikallinen voita/keijua/hyvää ruokaöljyä. Sekoita lautasella nuudelien joukkoon juustoraastetta. Nauti kuumana.

Sopivaa sairaanruokaa.