Talvi-illan ystävän yllätys: Aulin punajuurikeitto

Yllätykset ovat elämän hauskoja puolia. Matkalla toiselle puolelle Suomea odotti suuri yllätys: ystävä, jonka olin tavannut viimeksi nuorena; ystävä, joka muutti toiseen maahan vieraaseen kieleen, talviseen iltaan ja siltaan. Ystävä odotti minua laiturilla niin kuin olisi aina ollut elämässäni. Vuodet eivät olleet läsnä – olimme läsnä siinä ja tuossa hetkessä, tuossa junanvaunussa, yhdessä juttelemassa kuin silloin ennen.

Aulin lahja meille kaikille on Aulin punajuurikeitto. Se on tulinen, mausteinen, makoisa. Siinä on sellaisia makuja, joita ihan perisuomalainen ei toisiinsa yhdistäisi: kardemummaa, korianteria, chiliä. Keitto polttaa, muttei polta, jos ei tyhmyyksissään sivele kokkaajan chilisillä sormilla nenää tai silmiä. Keitto lämmittää kirkkaan kuulana pakkaspäivänä kuin kuuma mehu – se, jota juotiin aina koulun hiihtopäivinä teräsmukista.

Kuppi kuumaa: Marimekon teekuppi sopii niin sisäisesti lämmittävälle keitolle kuin kuumalle mehullekin. Sydämelliset villahousut ulkoiseen lämmitykseen.

Kuumaa mehua tarjosi taas kerran myös Helsingin Musiikkitalossa Helsingin kaupunginorkesteri konsertillaan, jossa kuultiin kahtena iltana ke 22.1. ja to 24.1.14 Richard Straussia ja Ludvig van Beethovenia. Orkesteria johti entusiastisesti tanskalainen Thomas Dausgaard. Tanskalaiselta leikilliseltä ja hersyvältä huumorilta vaikuttivat konsertin Straussin kappaleet: Till Eulenspiegels lustige Streiche (1894) ja Don Juan (1888). Molemmissa teoksissa on kuulijan yllättäviä humoristisia teemoja ja tunnelman vaihdoksia.

Suurin yllätys konsertissa, johon Signora Salvia sai yllätyslipun ystävältä kahta tuntia ennen torstain konserttia, oli konsertin pianisti: Leif Ove Andsnes. Hän – kuin tavallinen naapurinpoika – soitti pianoa kaikissa nyansseissaan virtuoosimaisesti. Yhtä yksinkertaiset ainekset kuin punajuurikeitossa – yhtä ihmeellisen värisyttävä kokemus kuulla norjalaisen Andsnesin soittoa. Pakkasen pojan pakkaskeittoa – konsertti-iltana oli noin -15 asteen ulkolömpötila, sisällä salissa oli kotoisan lämmintä.

Andsnes soitti Beethovenin Keisarikonserton solistina. Jo siinä hänen taiturimaisuutensa pääsi valloilleen. Signora Salvialle kuitenkin konsertin viimeinen teos oli se, joka huipensi koko talvisen illan yllätyksellisyyden. Beethovenin Fantasia pianolle, kuorolle ja orkesterille oli yhtä aikaa runollista, ylevää ja leikkisää. Yhdistelmä, joka kuulostaa mahdottomalta, mutta joka toimii siten, että kuulija on häkeltyneen ihastuksen vallassa.

Teos alkoi saavuttaa kuulijan musiikkikokemuksen huippua, kun alkoi huilun ja pianon vuoropuhelu. Kaksi herkkää ja vahvaa soitinta rinnakkain soivat salissa. Kun teoksen laulusolistit alkoivat laulaa, Signora Salvian sisäisistä väristyksistä ei ollut tulla loppua lainkaan. Musiikkitalon kuoro huipensi koko teoksen. Sydämelle suloista musiikkia, yllättävää, lämmittävää, mielen kohottavaa.

Sydämiä kuin vanhan ystävän uudelleen löydettyä ystävyyttä löytyi myös design-kaupastakin, Palonista, joka ilmoitti menevänsä konkurssiin korkeista design-tavoitteistaan huolimatta. Signora Salviakin ryntäsi pelastamaan liikettä – ja sai talvipukeutumiseensa kuumaa mehua eli sydänkuvioiset villahousut. Ne ovat kiva yllätys hameen alla. Ainakin omaa sydäntä lämmittää, kun tietää kantavansa päällään suomalaista laatutyötä ja vaatesuunnittelua. 

Liike: http://www.paloni.fi/

Villahousujen valmistaja: http://www.kaino.fi/

Pakkaseen tulista punajuurikeittoa, villahousut jalkaan ja taas menoksi. Huopikkaatkin voisivat olla kivat töpökkäät – ainakaan niiden suhina ei konserttisalissa kopise. Sydämellä näkee ja kuulee aina hyvin – oli sydän sitten villahousuissa, korvien kuulemassa tai sydämessä. Ystävyyttä ja leikkiä – makujen ja tunnelmien dialogia.

Aulin punajuurikeitto

4 – 5 punajuurta

tölkki kookosmaitoa

½ - 1 rkl kardemumman siemeniä 

(Kardemumman siemeniä saa maustekaupoista. Helsingissä esim. Hakaniemen hallin maustepuodista.)

nippu tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa

½ habanerochilipalko

(murskattua valkosipulia)

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori ne kuumina. 

Soseuta punajuuret ja kardemumman siemenet. Lisää keittoon pieniksi pilkottu puolikas habanerochilipalko. Habaneroa voi laittaa vähemmänkin: se on erittäin tulista.

Lisää keittoon kookosmaito. Keitä keittoa kuumaksi. Lisää tuoretta korianteri- ja/tai lehtipersiljasilppua runsaasti. Keittoon voi lisätä vielä terästykseksi valkosipulimurskaa. Älä keitä keittoa yrttien ja valkosipulimurskan lisäämisen jälkeen.

Tarjoile kuumana. Lisää keiton päälle esim. ricotta-juuston palanen.

 

Pääsiäisen pataa

Pääsiäinen on juhlaruoiltaan vapaampi kuin joulu. Mämmiä ja muita kylmiä ruokia syötiin perinteisesti pitkänäperjantaina, kun ei saanut uuniin tehdä tulia eikä muutenkaan toimittaa askareita. Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan kiteyttää pitkäperjantain paaston ajan ja piinaviikon kärsimyspuolen huipentumaksi.

Lapsena kun kello löi pitkänperjantain iltana kuusi, helpotus valtasi mielen. Hiljaisuuden ja toimettomuuden piinasta oli päästy. Suorastaan syntisenä muistan teiniajoilta erään pitkänperjantain, jolloin oltiinkin kavereiden kanssa ja peräti polkupyöräiltiin ympäri kaupunkia. Naurettiinkin varmaan niin, että hampaat näkyivät, mikä Vilkunan mukaan oli synnintekoa.

Pääsiäispäivän herkkuaamiainen maalattuine kananmunineen ja suklaamunineen oli sitten ilon huipentuma. Munilla oli koristeltu kotia kyllä jo koko pääsiäistä varten ennen pitkäperjantaitakin. Eräänä vuonna taitava taiteellinen sisareni puhallutti tyhjiksi kananmunia. Kuoret hän maalasi liturgisen violettipohjaisiksi ja koristeli valkoisilla graafisilla kuvioilla. Hauraat munat ripustettiin kattokruunuun arvokkaasti juhlistamaan uudelleen syntymisen ja ylösnousemuksen ihmettä.

Kunnes eräänä pääsiäisenä ystäväni tulla tupsahti kylään, kysyi nopeasti  ”Onko nää oikeita” ja siinä samassa hetkessä kuului raks, kun yksi munista räsähti hänen kokeilevissa sormissaan säpäleiksi. No, sirpaleet tuottavat onnea – ja muisto elää ikuisesti.

Suklaamunat olivat ja ovat yhteisiä eurooppalaisille. Suomessa on tottunut pieniin oikeita munia muistuttaviin mignoneihin ja korkeintaan nyrkin kokoisiin munasiin. Italiassa suklaamunat ovat valtavia; ne täyttävät melkein sylin. Sellaisen syliinsä saaminen on onnen huippu. Melkein huoneen kokoisenkin koristellun suklaamunan näin Venetsiassa suklaanäyttelyssä. 

Kuinkahan suuri on sormus, joka löytyy huoneen kokoisesta suklaamunasta? Vai onko sen sisällä jokin ihmisen kokoinen miniatyyrisatuhahmo tai peräti ferrari tai alfa romeo? Sisältönä tuskin on kuitenkaan karitsaa.

1970-luvulla ei syöty lammasta. Lammasbuumi taisi alkaa 1990-luvulla, mutta 1970-luvulla lammasta ei ensinnäkään saanut mistään  ja jos sai, se maistui märiltä villasukilta. Sen sijaan perheissä oli erilaisia pääsiäisherkkuja. Maalla lapsuutensa viettänyt muistaa syöneensä juuri teurastetun vasikan munuaisia, herkku, joka ei ihan ensimmäiseksi liity pääsiäismielikuviin.

Meidän perheessä oli tapana syödä kanaa tai broileria, jos 1970-luvulla oli jo broilereita. Joka tapauksessa pääsiäiseen kuului kokonainen uunissa paistettu lintu. Italiassa asuessani noudatin kotimaan ja kodin perinnettä tarjoamalla italialaiselle ystävälle kanaa – ja ruokavalinta vaikutti lähinnä pyhäinhäväistykseltä karitsatraditioon tottuneelle.

Kanaa tai broileria currylla keltaiseksi värjätyn riisin kanssa – siinä pääsiäisen keltainen ateria, uuden elämän ja kevään symboli. Broilerista voi näin vielä kylmänä vuodenaikana, kun lumi peittää edelleen kukat laaksosessa eikä oikein usko siihen, että lumen taju voisi hellittää, valmistaa lämmittävän mutta silti keväisen padan. 

Väriä pataan

Värikäs kanapata

neljälle

4 broilerin rintaleikettä

3 isoa porkkanaa

3 pientä sipulia

3 pientä punaista paprikaa

1 pieni vahva pippuripaprika

nippu korianteria

1 rkl hunajaa

2 - 3 tl merisuolaa

oliiviöljyä

vettä

Pilko porkkanat, paprikat ja sipulit isoiksi paloiksi. Paista ne oliiviöljyssä: ensin porkkanat, sitten sipulit ja paprikat. Lisää öljyyn pippuripaprikan palko ilman siemeniä antamaan tulisuutta. Laita vihannekset uunipataan ja lisää päälle 1 tl suolaa ja 1 rkl hunajaa.

Pilko maustamattomat rintaleikkeet puoliksi. Paista niiden kaikki pinnat kiinni paistinpannulla miedolla tulella. Lisää paistetut kananpalat vihannesten päälle uunipataan. Huuhtele paistinpannu kiehuvalla vedellä ja lisää kiehuva vesi pataan. Ripottele kananpalojen päälle suolaa 1 – 2 tl. 

Korianteri maustaa miedosti; pippuripaprika tuo makuun takapotkua.

Lisää pataan korianterinippu. Paista kannen alle noin tunti, puolitoista.

Nauti sellaisenaan karppaajan ateriana tai keitetyn riisin/perunoiden kanssa. Riisin voi värjätä keltaiseksi keitinveteen lisätyllä currylla tai sahramilla.

Padassa värien harmoniaa.

Hedelmäistä elämää: korianterikana

Talvilomaviikon ihanuus on laiskottelu, se, että saa nukkua ilman kellon soittoa, lähteä omaan tahtiinsa liikkeelle tai olla lähtemättä. Kokeilla ravintoloita: kahteen otteeseen herkuttelin sushilla.

Ensin testasin minulle kehutun Sakura ruoka -sushibaarin Sörnäisissä. Sushibuffet oli runsas ja monipuolinen, majoneesinenkin. Sushibuffet’ssa oli selkeästi esillä kunkin sushin ainekset eli pystyin hyvin välttämään kananmunan valkuaista ja surimia, jossa on vehnäjauhoa. Ympäristö on karu, ja Kurvin liikenne kovaa.

Kämp Gallerian Zen Sushi on laatua: maukasta, pientä, hintavaa. Kuohuviinilasillisen kanssa hetkestä tuli hemmottelua – kirsikkapuun alla oli ylellistä istua, kurkistella välillä lasikaton muotoja.


Erityisen hedelmäiseksi viikon tekivät kaksi taidenäyttelyä. Eero Järnefelt Ateneumissa vei myös Kolin maisemiin, joiden eteen oli pakko istua rentoutumaan, elämään kesää omassa maisemassa. Järnefeltin pehmeäpohjasyövytystyössä Sadekuuro Kolilla on juuri se kesän tunnelma, kun paksu sade lankeaa Kolin ylle ja maisema hämärtyy harmaan eri sävyiksi. Vaarat, saaret, niemet muuttuvat kerroksiksi, ja sateen lähestymisen voi nähdä konkreettisina pintoina.

Järnefelt kuvaa töissään myös arjen elämää: hauen punnitusta, rysällä kalastamista, pyykin pesua. Elämä on tuttua, arki on kaunista.

Viikon toinen näyttely: Leena Luostarinen Taidehallissa taas vei toisenlaiseen kerroksellisuuteen. Värien kerrokset ovat syvyyttä, johon haluaa sukeltaa. Maalaukset ovat väritiloja, jotka keskustelevat myös keskenään. Katsoja näkee torneissa minareetin, San Gimignanon tornit, gladiolukset, simpukat – kaikki samassa muodossa.

Luostarinen vie myös lapsuuteen. Elämä ja kuolema -teos on tyttöjen ruutuleikki. Tiikerit ovat kuin retkiä Korkeasaareen katsomaan uljaita kissaeläimiä. Tiikereistä syntyy maisemia, simpukoista kuin mammutin nikamia. Mielikuvitus kulkee abstrakteissa kuvissa.

Sakuranmusta korianterikana - mummo ajoi kanasensa grilliin hieman liian pitkäksi hetkeksi.

Lapsena oli tapana värittää sakuroilla erivärisiä pintoja. Sen jälkeen pinta mustattiin. Mustaan rasvaiseen pintaan piirrettiin kynällä tai terällä muotoja. Luostarisen fragmentaariset kukat mustaa muistuttavilla, mutta eri värien kerroksia yhdistävillä pinnoilla synnyttävät mielikuvan sakuratöistä, joiden tekemisen jälkeen sormet olivat mustina, kasvoissa oli mustia pilkkuja eikä mihinkään seinään tai pintaan saanut koskea.

Samalla tavalla täytyy toimia kanaa valmistettaessa. Ei saa sotkea sormilla kanaisia sormenjälkiä hedelmiin, ei korianteriin, ei purjoon, sipuliin. Käsiä on pestävä koko ajan, suolalusikka pestävä käytön jälkeen.

Korianterikana on eksoottisen hedelmäistä, makeaa, suolaista, pippurista yhtä aikaa. Kuin Luostarisen eksotiikkaa uhkuvat maalaukset, punainen oopiumi -maalaus viivakukkineen.

Korianterikana

kokonainen tuore kana/broileri
korianterinippu
3 kypsää aprikoosia tai 2 nektariinia
sipulinvarsisilppua tai ruohosipulia tai purjoa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 dl omenamehua

Laita kana uunivuokaan. Suolaa ja pippuroi sisusta. Täytä kana aprikoosi- tai nektariiniviipaleilla ja noin 2/3:lla korianteria sekä sipuli- tai purjosilpulla. Lisää suolaa, pippuria ja korianteria rinnan ja reisien nahan alle. Sido lintu siten, että täyte ei valu. Valele lintua hunajalla ja oliiviöljyllä. Lisää vuoan pohjalle noin 1 dl omenatuoremehua.

Paista 200 asteessa noin tunti, puolitoista ensin kannen alla ja lopuksi noin 15 minuuttia ilman kantta. Voit myös grillata pinnan.

Mummo korianterikanasensa uuniin ajaa.