Pääsiäisen pataa

Pääsiäinen on juhlaruoiltaan vapaampi kuin joulu. Mämmiä ja muita kylmiä ruokia syötiin perinteisesti pitkänäperjantaina, kun ei saanut uuniin tehdä tulia eikä muutenkaan toimittaa askareita. Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan kiteyttää pitkäperjantain paaston ajan ja piinaviikon kärsimyspuolen huipentumaksi.

Lapsena kun kello löi pitkänperjantain iltana kuusi, helpotus valtasi mielen. Hiljaisuuden ja toimettomuuden piinasta oli päästy. Suorastaan syntisenä muistan teiniajoilta erään pitkänperjantain, jolloin oltiinkin kavereiden kanssa ja peräti polkupyöräiltiin ympäri kaupunkia. Naurettiinkin varmaan niin, että hampaat näkyivät, mikä Vilkunan mukaan oli synnintekoa.

Pääsiäispäivän herkkuaamiainen maalattuine kananmunineen ja suklaamunineen oli sitten ilon huipentuma. Munilla oli koristeltu kotia kyllä jo koko pääsiäistä varten ennen pitkäperjantaitakin. Eräänä vuonna taitava taiteellinen sisareni puhallutti tyhjiksi kananmunia. Kuoret hän maalasi liturgisen violettipohjaisiksi ja koristeli valkoisilla graafisilla kuvioilla. Hauraat munat ripustettiin kattokruunuun arvokkaasti juhlistamaan uudelleen syntymisen ja ylösnousemuksen ihmettä.

Kunnes eräänä pääsiäisenä ystäväni tulla tupsahti kylään, kysyi nopeasti  ”Onko nää oikeita” ja siinä samassa hetkessä kuului raks, kun yksi munista räsähti hänen kokeilevissa sormissaan säpäleiksi. No, sirpaleet tuottavat onnea – ja muisto elää ikuisesti.

Suklaamunat olivat ja ovat yhteisiä eurooppalaisille. Suomessa on tottunut pieniin oikeita munia muistuttaviin mignoneihin ja korkeintaan nyrkin kokoisiin munasiin. Italiassa suklaamunat ovat valtavia; ne täyttävät melkein sylin. Sellaisen syliinsä saaminen on onnen huippu. Melkein huoneen kokoisenkin koristellun suklaamunan näin Venetsiassa suklaanäyttelyssä. 

Kuinkahan suuri on sormus, joka löytyy huoneen kokoisesta suklaamunasta? Vai onko sen sisällä jokin ihmisen kokoinen miniatyyrisatuhahmo tai peräti ferrari tai alfa romeo? Sisältönä tuskin on kuitenkaan karitsaa.

1970-luvulla ei syöty lammasta. Lammasbuumi taisi alkaa 1990-luvulla, mutta 1970-luvulla lammasta ei ensinnäkään saanut mistään  ja jos sai, se maistui märiltä villasukilta. Sen sijaan perheissä oli erilaisia pääsiäisherkkuja. Maalla lapsuutensa viettänyt muistaa syöneensä juuri teurastetun vasikan munuaisia, herkku, joka ei ihan ensimmäiseksi liity pääsiäismielikuviin.

Meidän perheessä oli tapana syödä kanaa tai broileria, jos 1970-luvulla oli jo broilereita. Joka tapauksessa pääsiäiseen kuului kokonainen uunissa paistettu lintu. Italiassa asuessani noudatin kotimaan ja kodin perinnettä tarjoamalla italialaiselle ystävälle kanaa – ja ruokavalinta vaikutti lähinnä pyhäinhäväistykseltä karitsatraditioon tottuneelle.

Kanaa tai broileria currylla keltaiseksi värjätyn riisin kanssa – siinä pääsiäisen keltainen ateria, uuden elämän ja kevään symboli. Broilerista voi näin vielä kylmänä vuodenaikana, kun lumi peittää edelleen kukat laaksosessa eikä oikein usko siihen, että lumen taju voisi hellittää, valmistaa lämmittävän mutta silti keväisen padan. 

Väriä pataan

Värikäs kanapata

neljälle

4 broilerin rintaleikettä

3 isoa porkkanaa

3 pientä sipulia

3 pientä punaista paprikaa

1 pieni vahva pippuripaprika

nippu korianteria

1 rkl hunajaa

2 - 3 tl merisuolaa

oliiviöljyä

vettä

Pilko porkkanat, paprikat ja sipulit isoiksi paloiksi. Paista ne oliiviöljyssä: ensin porkkanat, sitten sipulit ja paprikat. Lisää öljyyn pippuripaprikan palko ilman siemeniä antamaan tulisuutta. Laita vihannekset uunipataan ja lisää päälle 1 tl suolaa ja 1 rkl hunajaa.

Pilko maustamattomat rintaleikkeet puoliksi. Paista niiden kaikki pinnat kiinni paistinpannulla miedolla tulella. Lisää paistetut kananpalat vihannesten päälle uunipataan. Huuhtele paistinpannu kiehuvalla vedellä ja lisää kiehuva vesi pataan. Ripottele kananpalojen päälle suolaa 1 – 2 tl. 

Korianteri maustaa miedosti; pippuripaprika tuo makuun takapotkua.

Lisää pataan korianterinippu. Paista kannen alle noin tunti, puolitoista.

Nauti sellaisenaan karppaajan ateriana tai keitetyn riisin/perunoiden kanssa. Riisin voi värjätä keltaiseksi keitinveteen lisätyllä currylla tai sahramilla.

Padassa värien harmoniaa.