Lohiparsakaalipiirakka - tähteitä ja tuoreita aineksia. |
Elämän tähteellä ollaan kun ikää on enemmän kuin 50, kun 40:n
rajapyykki on tuonut elämään kremppaa ja krohinaa. Kun vielä on aikaa jäljellä
sataan vuoteen, kun puolisoa on katsonut parikymmentä tai kuusikymmentä vuotta,
kun katselee nuoruudenkavereita ja ihmettelee, miten tuokin on jo noin harmaa.
Oma peilikuva vaan näyttää sen ikuisen nuoruuden tai ainakin kuvitelman siitä.
Elämän tähteet ovat herkullisia: makeita, suolaisia,
happamia, suloisia. Iiro Kajaksen ja Eilakaija Sipon lausuntaesitys MURRE!
Silliä ja salaattia on elämän tähteiden ja tähteyden esitys.
Cafe Fleuristessä 18.2.2015
lausujat toivat intiimiin pikkuruiseen kahvilaan maitokaakao- ja kahvikupillisten
ääreen kerääntyneen yleisön eteen elämässä jo kasvaneiden ihmisten tarinoita,
dialogeja iästä ja rakkaudesta.
Oi, sitä lemmen ja ironian määrää, jota kuultiin Arto
Juurakon pohojaalaasissa runoissa. Sippo ja Kajas esittivät niitä vuoropuheluna
– ja niin saatiin sekä naisen että miehen näkökulma kuuluviin pitkästä
suhteesta: ”Teherähän niinku taharot.”
Esitys on murteiden kirjoa, jota lausujat hallitsevat omilla
painotuksillaan. Sipon esittämässä Pirkko Saision Elämänmeno-romaanin
katkelmassa kuulin naapurini puhuvan mietäsietä, vaikka tarinahan sijoittuu
ihanaan kesään 1946, kun kaksi rakastunutta menee Rinnekodin aidan alitse sireenipuskan
alle - niin mitä tekemään. Se selviää
romaanista tai esityksestä.
Kajaksen savo on Kalle Väänäsen – vai pitäisikö sanoa
Viänäsen Kallen – Talakoovirs-runossa länsivoittoista, mutta Kajas on
loistelias rauman murteella esittäjä. Sen sai yleisö tuta Hjalmar Nortamon
Teatris-katkelmassa, joka viimeistään räjäytti murreskeptikotkin nauruun.
Elämän tähteet elähdyttävät yleisön ja esiintyjät: elämän
tähteillä on hyvä olla.
Silliä ja salaattia, elämän tähteitä on ekopaastoaikaan
etsittävä jääkaapista. Ekopaastoa kun voi viettää niinkin että tyhjentää
jääkaapista aineet ruokaan eikä roskiin.
Löytyy edellispäivän lohta, parasta ennen päivänsä
menettänyttä kermaa, parin viikon takainen luomubataatti – ja kaupasta
luomuparsakaali. Voila: sunnuntai-illan piirakka alkaa olla valmis.
Elämän
tähteet maistuvat aina vaan ja mielessä siintää ja kuuluu Arto Juurakon runo: ”Rumakki
saa rakastaa.”
Elämän tähteistä suolaista ja makeaa. |
Lohiparsakaalipiirakka
Pohja
1 pieni luomubataatti tai puolet suuresta
1 dl polentaryynejä
3 dl vettä
½ tl suolaa
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
Kuori ja pilko bataatit 2 cm x 2 cm kuutioiksi. Keitä ne
vähässä vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois ja soseuta bataatit.
Keitä samaan aikaan polentapuuro. Kiehauta vesi, lisää suola
ja polentaryynit. Hämmennä ryynit sekaan siten, että ei muodostu paakkuja.
Keitä puuroa n. 10 minuuttia.
Sekoita kuumaan puuroon bataattisose. Anna jäähtyä hetken ja
lisää perunajauho, johon on sekoitettu leivinjauhe.
Painele pohja kostutetuin käsin piirakkavuokaan. Nosta
taikinaa piirakkavuoan reunoille piirakan kehykseksi.
Piirakkapohja on taputeltu vuokaan. |
Esipaista pohjaa n. 15 minuuttia: sähköuuni 200 astetta,
kaasu-uuni 230 astetta.
Kokoa piirakka. Levitä pohjalle lohenpalat ja niiden päälle
parsakaalin palat. Kruunaa piirakka munakermaseoksella.
Esipaistetun pohjan päälle on levitetty täytteen ainekset: kypsä lohi, parsakaalit ja munakermaseos. |
Paista piirakkaa vielä noin 20 minuuttia, kun täytteen
munakermaseos on kiinteytynyt.
Täyte
100 – 150 g kypsää lohta
1 luomuparsakaali
2 dl luomukermaa (voi olla hapankermaa)
2 luomukananmunaa
½ tl valkopippurirouhetta
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää
½ tl suolaa