Villiä itää: ravintola Villiviini

Niittykukkia ja mansikka

Villissä idässä saa villiä ruokaa. Villivihannesbuumi toi suuren ruokaelämyksen rockfestareiden nautiskelijalle. Joensuun Ilosaarirockissa heinäkuussa 2015 oli ja on uutuus: fine dining -ravintola Villiviini.

Ravintola on sijoitettu suureen telttaan. Pöydät on katettu valkoisin liinoin, hovimestari ohjaa pöytään, valistaa, että vain yhdessä ruoassa on vehnää (mesiangervo-saksankirvelikakussa). Niin pääsee alkuun kokemus, joka on itse asiassa suurempi kuin rock-festivaalin musiikkitarjonta, joka sekin on laadukas.

Musiikissa parasta antia Signora Salvian makuun tuottivat lauantainkonserttipäivänä CMX, Samuli Putro Joensuun kaupunginorkesterin kanssa ja komea Apocalyptica.

Näiden välissä villi kolmen ruokalajin ateria tarjosi uutta ja lepoa keski-ikäiselle festarivieraalle. Musiikin häly kuuluu ravintolatelttaan mutta se myös tuo hyvän kontrastin sille rauhalle jonka herkuttelu hetkeksi antaa.

Ystävällinen tarjoilija kantaa pöytään pullollisen soodavettä, helteen ja festarikenttien maapölyn kuivattama ruumis saa virvoitusta.

Ruoka itsessään on se kaikkein suurin elämys. Se on jotain ennen kokematonta eli villivihannesruokaa gourmet-tasoisesti. Villiviini-festariravintola on joensuulaisen Kerubin pop-up -ravintola, jossa on Kerubia enemmän ja syvemmin keskitytty villiin kokkaamiseen.

Menu Kyyttö -ateria alkaa alkupalalla: halstrattua harjusta. Sen ohessa on hauenmätiä, joka suorastaan sulaa suussa. Villivihannessalaatissa on tuttujen salaattiainesten lisäksi friteerattua voikukanlehteä, joka rapisee hampaissa ja muistuttaa lehtikaalia mutta on hienostuneempaa. Salaatin kruunaavat koiranputken lehdet.

Koiranputken lehdet päällimmäisenä,maku vieno niitty.

Pääruoka on tukeva: hiiligrillattua itäsuomalaisen kyytön niskaa. Liha on tummaa, siinä on kevyt riistan aromi. Samoja kyyttöjä on ihailtu Kolin kansallispuistossa ja nyt lautasella ensi kerran maisteltavana. Mielikuva suloisesta suojeltavasta alkuperäiskarjan eläimestä ei vie ruokahalua, sillä tämäkin on yksi keino, jolla alkuperäiskarjaa tehotuotantotalouden aikakaudella pidetään elinvoimaisena.

Kyyttöä, villivihannessalaattia ja peruna.

Lopuksi saa maistuvaisen päätöksen aterialle: mansikoita, pihasauniovaahtoa ja koivunmahlaa, joka on niin makeaa, että sen yrittää viimeiseen pisaraan asti saada kiinni muovisella haarukalla. Muoviruokaikuvälineet ovatkin ainoa pieni miinus muuten täydellisessä ateriassa.

Jälkiruoan pihasauniovaahto maistuu kevyesti pihasaunioiden voimakkaalle tuoksulle. Annos on koristeltu syötävillä kukilla eli päivänkakkaralla ja siankärsämöllä, joista yksi siankärsämön kukinto pääsee suuhun tuomaan hapokkuutta muuten makean niittyiseen ja koivikkoiseen herkkupalaan.

Koivunmahlasiirappi on pohjalla, kukat ja koiranputken lehti koristeena ja maisteltavina. Pihasauniovaahto tuo heinäkuiset niityt ja pellonpientareet suuhun muistoiksi.

Ravintolassa on tarjolla myös Menu Kasvis ja Menu Kuha. Lisäksi kaikkia ruokia saa annoksittain. Menuiden hinta on 34 - 39 euroa, alkuruoka-annokset 8- 9 euroa, pääruoka-annokset 20 - 26 euroa, jälkiruoat 6 - 7 euroa.

Illan festareilla päättää vielä drinkki ystävän kanssa Villiviinin drinkkibaarissa, jossa on erilaisia Kyrö Distillery Companyn giniin pohjautuvia juomasekoituksia. Heinäkuiseen mansikka-aikaan sopii Katelmo, mansikka-mustaherukanlehtidrinkki: raikas, kirkas, jäinen, mansikkainen.

Kiitos kaunis upeasta ateriasta ja moniin vuosiin suurimmasta ruokaelämyksestä, johon ei kotikokki pysty. Yrittää voi tietysti hakea samoja makuja luonnosta mutta saman laadun tuottamiseen tarvitaan kekseliästä ammattitaitoa.

Tulen voimaa: kesäistä keittoa ja maailman helpointa jälkiruokaa

Maailman helpoin jälkiruoka, jos lakkasuo tai -tori on lähellä.

Hrrrr, helle ja paiste vaihtui arktiseksi tuuleksi ja sateeksi. Matkalaukkulomalaisen laukku kaipaa sukkia – ja tuulitakkikin oli hankittava, kun rock-juhlassa matkatakki sai päälleen bratvurstin rasvakasteen.

Rockfestivaaleilla ja muissakin kesäjuhlissa on mistä valita, kun nälkä yllättää. Joensuun Ilosaarirockin ilahduttavin ruokapiste oli uuniperunoita tarjonnut kioski, josta ruokavammaisellekin löytyi maittavaa syötävää – se bratvurstikin. 

Sen sijaan paikallisen rockravintolan Kerubin ravintolapiste festivaalialueella oli suuri pettymys. Olisi ollut istumapaikkoja, jonokin oli suhteellisen lyhyt, mutta ainoa gluteeniton ruoka oli kreikkalainen salaatti ilman leipää. Listalla oli kyllä houkuttelevasti bataattiranskalaisia ja dippiä, mutta ilmeisesti olivat onnistuneet sotkemaan perushyvän ruoan jauhoilla syömäkelvottomaksi.

Ilosaarirock oli ihana rockjuhla tänä vuonna. Alue on laaja, siellä on erilaisia tiloja, joissa erilaisista musiikkityyleistä nauttivat voivat keskittyä omiin iloihinsa. Tähtiteltan alue on erityisen viehättävä. Sieltä on näköala Pyhäselälle, kuumalla ilmalla vilvoittava tuuli käy teltan liepeille, nurmialueilla on väljää tilaa istuskella ja alueen ravintolatkin olivat muuta festarialuetta rauhallisempia ja jonottomampia.

Alue on aiemmin ollut pelkästään VIP-vieraiden käytössä, mutta hienoa on, että se oli nyt avattu varsinaisille juhlijoille. Kuulemma vippikorttilaiset olivat valittaneet, että heillä ei enää ollut näköalaa… No, tervetuloa meidän tavisten joukkoon Tähtitelttaan, jossa oli vielä muutakin luksusta: Kossubaari kaikille niille, jotka eivät voi nauttia käymisteitse valmistetuista juomista. Kossubaarin – tai niin kuin koiranleuka festarikaveri sen nimesi sossubaariksi – baarimikot olivat kovilla ja tekivät pitkät päivät ja yöt taitavasti drinkkejä ja shotteja sekoitellen välillä infernaalisessa teknon jytkeessä, välillä hivelevän, sydämeen syvälle käyvän Minä ja Ville Ahosen musiikin soinnissa. 

Oli Tähtiteltassa muutakin sykähdyttävää: hellyttävää 22 Pistepirkkoa, hyvää laskuhumalamusiikkia tarjoavaa islantilaista Sigurd Rossia ja tietenkin Ismo Alangon ironisia jollotuksia. Vuoden turhinta laulua ei laulettu missään Tähtiteltan tilaisuudessa, vaikka tietysti Alanko esitti hittinsä. 

Ilosaarirockin kruunu oli ehdottomasti Nightwish ja sen uusi laulaja Floor Jansen, jonka sävyjä vaihteleva melodinen ääni tasapainotti bändiä. Illan päätti ilotulitus niin kuin aina on tapana. Tällä kertaa ilotulitus nousi tulikatedraalina yleisön ylle ja satoi tuhkana päälle. Sopivan romanttisen pateettista niin kuin Nightwishin musiikkikin on. PMMP:n riemukkaan haikean keikan aikana saatiin samalla katsella tulitanssijoita, jotka taituroivat esiintymislavan sivustoilla.

Tulta oli myös ehdottomasti Michael Monroen esityksessä. Hänessä itsessään on energisen elämänvoiman tuli, joka leimuaa yleisölle.

Kun sitten kolme päivää ja yötä nauttii ruoka- ja rockkomboista, emännöi ja kestitsee rock-vieraita karjalanpiirakoilla ja munavoilla, niin kummasti parin päivän toipumisen jälkeen on ikävä kotiruokaa. 

Suuri ilahduksen kilahdus koitti Joensuun Citymarketissa: keltaiset kesäkurpitsat ovat saapuneet. Mitä niistä? No, tietenkin kesäistä keittoa lämmittämään arktiseksi muuttuneessa kesässä, antamaan Michael Monroen energistä elämänvoimaa omalla keltaisuudellaan. Jälkiruoaksi maailman helpointa ja ihaninta jälkiruokaa, Pohjois-Karjalan soiden superherkkua: lakkoja sokerikasteessa.

Näistä keittoa: keltaista kesäkurpitsaa, namnam.

Kesäinen jauhelihakeitto

kuudelle

2 pientä keltaista kesäkurpitsaa

1 pieni kukkakaali

4 porkkanaa

pieni purjo

1 sipuli

400 g naudan vähärasvaista jauhelihaa

mustapippuria

suolaa

Kuori kesäkurpitsat ja paloittele ne. Kuullota niitä kattilassa öljyssä. Lisää samaan kattilaan porkkanapalatkin kuullottumaan. Paista paistinpannulla jauheliha ja sipulisilppu. Lisää lihasipuliseos vihannesten joukkoon. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja lisää huuhdeliemi keittoon.

Keitä keittoa niin kauan, että porkkanat ovat puolikovia. Lisää kukkakaalin kukintoja ja purjoa sekä mausteet. Keitä, kunnes kukkakaalipalat ovat sopivan al dente -kypsiä.

Keiton voi valmistaa myös ilman lihaa.

Maailman helpoin jälkiruoka

yhdelle

1 dl tuoreita lakkoja

½ rkl sokeria

Sekoita lakkoihin sokeri ja herkuttele.