B&B: blinejä ja brokkolia (gluteeniton)

Blinit tarjoillaan hyvien höysteiden kanssa. Parsakaalihöystö, kirjolohen mäti, ja smetana.

B&B on bed and breakfast. Aamiaista vuoteeseen. Koti-B&B:ssä aamiaisen saa laittaa itse ja kantaa sen myös vuoteeseen. Baconia ei ole tarjolla vaan blinejä ja brokkolia eli parsakaalihöystöä.

BB on Brigitte Bardot, 1960-luvun babydoll-paitainen miesunelma ja naisikoni. Blineillä ei saavuta Brigiten mittoja: blineissä on baljon barhaita aineksia eli kermaviiliä, täysmaitoa, tattaria. Blinit paistetaan voissa, blinit syödään smetanan ja mädin kanssa – tavallisesti.

Mädin tarjoiluun on oma mätilusikkansa. Tämä lusikka on R.Taljan valmistama; se on löytö Hangon taitokaupasta.

Hieman kevennystä paaston ajan blineihin tuo parsakaalihöystö, voimakas kasvistahna, joka valkosipulillaan ja persiljallaan parantaa bronkiitinkin, talven flunssa-aallon riesavitsauksen.

Kukaan ei burnaa paitsi paistaja, kun saa bliniä maistaa. Blinien laittaminen ja paistaminen vaatii kärsivällisyyttä. Blini on paksu lettu, ja se kypsyy hitaasti.

Parsakaalihöystö valmistuu nopeasti blinien paistamisen ohessa. Kun kaikki on valmista, keittiö on täynnä valmistusastioita mutta tiskaamaan ei ehdi. Blinit pöytään ja vuoteeseen nopeasti kuumina.

Blinit paistetaan hitaasti miedolla lämmöllä kauniin ruskeiksi.

Blinit (gluteeniton)

12 pientä, lettupannussa paistettua bliniä eli n. 3 pieniruokaisen annos

3 dl täysmaitoa

1 dl kermaviiliä

1,5 dl tattarihiutaleita

1,5 dl Virtasalmen vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

10 – 12 g tuorehiivaa

2 keltuaista

2 valkuaista

½ tl suolaa

voita paistamiseen

lettu- tai blinipannu

Lämmitä maito ja kermaviili kädenlämpöisiksi, esimerkiksi vesihauteessa. Liuota hiiva (n. 1/4 50 g:n tuorehiivasta) lämmenneeseen maitokermaviiliseokseen.

Mittaa tattarihiutaleita 1,5 dl toiseen astiaan ja surauta ne jauhoksi sauvasekoittimella.

Vatkaa tattarihiutalejauho ja vaalea gluteeniton jauhoseos nesteeseen. Pidä taikinaa kohoamassa lämpimässä vesihauteessa noin tunti.

Viljatuotteen vaaleassa gluteenittomassa jauhoseoksessa on riisijauhoa, tummaa täysjyväriisijauhoa, tattarijauhoa, GMO-vapaata maissijauhoa, perunajauhoa ja psylliumia.

Kun taikina nousee ja kuplii, hiiva toimii. Sekoita kohonneeseen taikinaan keltuaiset ja suola.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele hellävaraisesti valkuaisvaahto taikinan joukkoon siten, että käännät aina alhaalta ylöspäin taikinaa valkuaisvaahdon päälle. Älä vatkaa äläkä vaivaa taikinaa vaan anna taikinan jäädä kuohkeaksi.

Paista blinit miedolla lämmöllä, jotta ne eivät pala pinnasta ja jää raaoiksi keskeltä. 

Laita jokaiseen lettupannun koloon ½ tl voita. Nosta paksuhkosta taikinasta 2 ruokalusikallista kuhunkin koloon. Paista hiljalleen. Kun raaka pinta alkaa kuplia, käännä blini. Paista vielä siten, että molemmat puolet ovat kauniin ruskeita. Voit käännellä blinejä tasaisen kypsymisen edistämiseksi muutamia kertoja.

12 blinin eli 3 lettupannullisen paistamiseen menee aikaa noin tunti.

Laita kypsät blinit uunivuokaan ja pidä niitä lämpiminä n. 100-asteisessa uunissa sillä aikaa, kun paistat lisää blinejä.

Tarjoile blinit kuumina perinteisesti mädin ja smetanan, suolakurkkujen ja smetanan tai vaikkapa sienisalaatin kanssa.  Blineille sopii myös hyvin italialaishenkinen parsakaalihöystö.

Parsakaalihöystö on paksua. Siihen voi lisätä tilkkasen oliiviöljyä, jos haluaa siitä juoksevampaa.

Parsakaalihöystö

150 g höyryttämällä kypsennettyjä parsakaalin kukintoja (puolet 400 g:n parsakaalin kukinnoista)

½ tuoretta persiljaa

1 rkl suolaan säilöttyjä kapriksia

1 valkosipulinkynsi

Hienonna kypsät parsakaalin kukinnot sauvasekoittimella massaksi. Lisää joukkoon suolasta vedellä huuhdotut kaprikset, persilja ja kuorittu  murskattu valkosipulin kynsi. Survo sauvasekoittimella kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi.  Lisää hyppysellinen suolaa, jos on tarpeen.

Parsakaalihöystö sopii hyvin blinien lisäksi myös voileivälle.

Kohti kesää:syrnikit (gluteeniton)

Syrnikit kesäauringossa

Virolainen vieras paistoi kerran kesällä syrnikkejä. Ihania paksuja pehmoisia lettuja. Silloin joskus viisitoista vuotta sitten jäi mieleen, että joskus vielä paistan syrnikkejä. Pyysin reseptinkin, jonka muokkasin gluteenittomaksi.

Kun kesä vihdoin viimein alkaa olla ovella, alkaa tehdä mieli myös kesäruokaa: lettuja, tuoreita marjoja ja ensimmäisiä tuoreita puutarhan herkkuja. Mansikoita vasta sitten kun on niiden aika Suomessa. 

Mutta raparperi alkaa pian olla valmista kotikeittiön ensimmäisiin raparperiruokiin. Raparperi sopii hyvin syrnikkien kanssa, koska syrnikeissä on itsessään jo maitotuotetta, joka neutraloi raparperin kirpeän hapon.

Kirpeitä ilimoja on pidellyt – ja kirpeitä tunteita on nähnyt viimeaikaisissa teatteriesityksissäkin. Kansallisteatterin Red ja Aamu käsittelevät molemmat taidetta. Redissä vanhempi taiteilija Mark Rothko kasvattaa assistenttiaan, opettaa taiteilijuutta. Hän luennoi taiteesta samalla kun pikkuhiljaa paljastuu assistenttipojan kipeä elämäntarina. 

Aamu taas on kuvaus 70-vuotiaan pianistiäidin valmistautumisesta viimeiseen konserttiin. Näytelmä käsittelee samalla äidin ja hänen kahden tyttärensä suhdetta. Näytelmän keskeinen kipeä ongelma onkin se, rakastiko äiti enemmän pianoaan vai tyttäriään.

Kolmas teatterikevään huhtikuun lopun näytelmistä oli minulle Kuka pelkää Virginia Woolfia Espoon teatterissa. Yli kolmetuntinen näytelmä on loistokas uuden Riina Lounatkarin suomennoksen ja Pasi Lampelan ohjauksen vuoksi. 

Toisiaan sanallisesti raateleva juhlista juopunut pariskunta sanailee terävästi ja viiltävästi toisiaan ja sattumalta vierailulle keskellä yötä tullutta nuortapariakin. Näytelmän riitely on raskasta kuunneltavaa, mutta ohjauksen nopeat leikkaukset tekevät kaksintaistelusta tai paremminkin nelinpelistä vauhdikkaan.

Syrnikit ovat vauhdikasta ruokaa. Ne paistetaan nopeasti ja syödään kuumina. Ne ehtii tehdä teatteri-illankin päätteeksi yöhuikopalaksi. Jos niitä tekee pienen pannullisen, koko yöksi ei jää kotiin leijumaan rasvankäryä. Vain vatsa kiittää lämpimästä lempeästä yöpalasta. Syrnikit ovat sen verran tukevia lettuja, että ne käyvät pikkuillallisestakin tai venäläiseen tapaan aamiaisesta.

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut

8 pientä lettua

1 muna

1 dl turkkilaista jogurttia

2 rkl hienoa riisijauhoa

1 rkl perunajauhoa

¼ tl suolaa

¼ tl leivinjauhetta

voita paistamiseen

Vatkaa muna haarukalla rikki. Sekoita joukkoon jogurtti, jauhot ja mausteet.

Paista kuumalla lettupannulla voissa. Levitä yksi ruokalusikallinen taikinaa aina yhteen lettupannun pyöryläkoloon. Lettu nousee vähän paistettaessa. Kun pohja on ruskettunut, käännä lettu.

Syrnikit ovat paksuja, pehmeitä lettuja. Taikinasta tulee kaksi neljän letun pannullista.

Tarjoile suolaisten tai makeiden lisäkkeiden kanssa. 

Suolaisiksi lisäkkeiksi sopivat graavi lohi, chilimarinoidut katkaravut tai tonnikalamajoneesi.

Graavi lohi: http://signorasalvia.blogspot.fi/2015/03/romaaninen-alkupala-lohicarpaccio.html

http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/07/hiljaisuutta-ja-musiikkia-puutarhassa.html

Marinoidut katkaravut: http://signorasalvia.blogspot.fi/2015/01/norjan-valoa-pirtea-katkarapuleipa.html

Makeiksi lisäkkeiksi sopivat marjat, erilaiset hillot tai raparperihilloke.

Raparperihilloke: http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/06/ranskalainen-lahiruokavisiitti.html

Raparperihilloa

Tonnikalamajoneesi

Tonnikalamajoneesi

80 g tonnikalaa öljyssä

1 rkl hyvää majoneesia

1 rkl kapriksia

Valuta tonnikalapurkista öljy pois. Sekoita tonnikala ja majoneesi. Lisää joukkoon valutetut kaprikset.

 

Kesäleirikestejä: varhaiskaalia ja lettuja

Kesän maut ovat parhaimmillaan. Ruoan laittaminen on helppoa: keittää höyryssä kukkakaalin ja porkkanoita, lisää vähän voita päälle ja herkkuateria on valmis. Varhaiskaalista saa keittoa, joka kelpaa nyrpeimmällekin syöjälle.

Kun kerroin nuorisovieraille, sukulaisille, melkein kuin omille lapsille, tekeväni varhaiskaalikeittoa lounaaksi, kuului kyllästynyt huokaus. ”Eih…” Ruokapöydässä tuo samainen huokaus muuttui muotoon: ”Aah… tämä on hyvää.” Samoin toisessa yhteydessä aiemmin nuorison edustaja ihasteli keittoni makua, joka syntyy kaalin mietoudesta ja puhtaista mauista, joihin ei ole sotkettu mitään ylimääräistä.

Varhaiskaalikeiton voi höystää jauhelihalla, mutta ihan yhtä hyvin siihen sopivat myös tuoreet siskonmakkarat. Siskonmakkarasopasta syntyy kesäleirin ominaishaju – tosin varhaiskaalin yhteydessä hajumaailma on hajuttomampi.

Varhaiskaalia, timjamia, siskonmakkaroita

Kesäleirin hajun tunsin Oriveden opistossa, jossa olin viikon kurssilla kirjoittamassa, mitäpä muutakaan. Luulin hajua paikan ominaistuoksuksi, joka toi mieleen lapsuuden musiikkileirit. 

Kesäleirihaju syntyi ilman kuumuudesta, ahkeroivista aivoista, luovista, asiaansa paneutuvista ihmisistä – ja makkarakeitosta. Asuntolarakennukseen haju syntyi lämmitetystä saunasta. Seuraavana päivänä siskonmakkarasopan ja saunan jälkeen hajua ei enää huomannut. Jäljellä olivat vain ajattelevien aivojen tuoksut, joita nenäni ei erottanut paperin ja tulostusmusteen hajusta.

Mökkielämän yksi tärkeistä ominaishajuista taas on lettujen paistamisesta syntyvä voinen käry, jota tuuletetaan ulos avaamalla kaikki ikkunat ja ovet. Letut jotenkin kuuluvat kesään. Juhannuksena nuorison edustaja toivoi lettuja; niitä saatiin silloin mummon paistamina juhannussunnuntain aamuna. Ennen sitä niille ei ollut vatsassa eikä pöydässä tilaa. 

Juhannussunnuntain lettuaamiainen oli kuin venäläinen perheaamiainen, joita olen saanut maistella ja haistella Venäjän Karjalan matkoilla.

Venäjän matkoilla tosin gluteeniton lettu on tuntematon käsite – ja sinne on syytä varata mukaan omia eväitä. Erään helteisen bussimatkan selvisin hengissä suolakurkuilla ja perunalastuilla – viime matkalla mukana kuljetetut riisinuudelit pelastivat yhden illallisen. Ne maistuivat ihan makoisilta hyvän majoneesin kanssa. Pääasiassa kuitenkin Venäjälläkin voi valita ruokansa ja jättää tarjotun vehnän syömättä.

Pari vuotta sitten sai Suomessakin etsimällä etsiä riisijauhoja ja erilaisia gluteenittomia leipiä Itä-Suomesta. Nyt tilanne on aivan toinen.  Anna-Maijan kotileipomon ihania karjalanpiirakoita saa Joensuun kauppahallin leipämyymälästä, Anna-Maijan ja Vuohelan herkkujen leipiä Joensuun keskustan City-Marketista, Wasan näkkileipää löytyy Helsinkiä euron halvemmalla pakettihinnalla Kiteeltäkin – ja Kolin Salesta saa Moilasen DarkBreadia ja Tropicana-pizzojakin.

Kesäleirillä ja mökillä ei siis tarvitse olla nälässä, pikemminkin päinvastoin. Oriveden ruokajuhla -  aamiainen, lounas, iltapäiväkahvi, jolla jokaisella jokin gluteeniton herkkuleivonnainen, illallinen – toi hieman ylimääräistä kannettavaa. Sitä voi varhaiskaalikeitolla sulattaa. Letut saa sitten jälkkäriksi tai saunan jälkeiseksi. Kun oikein ui koko ajan, ei letuista jää jälkeäkään. 

Varhaiskaalikeitto

kuudelle

700 g varhaiskaalia (puolet keskikokoisesta kaalista)

400 g siskonmakkaroita tai naudan jauhelihaa

2 laakerinlehteä

tuoretta timjamia

1 – 2 l kiehuvaa vettä

suolaa maun mukaan

1 - 2 tl mustapippurirouhetta 

Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi. Paista niitä rypsiöljyssä pannulla siten, että ne pehmenevät, eivät pala. Laita ne keittokattilaan. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja lisää vesi kaalien päälle. Lisää kaalien joukkoon laakerinlehdet ja noin neljäsosa timjamiruukusta.

Jos käytät jauhelihaa, paista se murusiksi pannulla ja lisää paistoliemi keiton joukkoon. Lisää keittoon lihat tai siskonmakkarat, kun kaali alkaa olla pehmeää. Keitä vielä 10 – 20 minuuttia niin, että kaalista tulee pehmeää.

Lettuja ja tuoremansikkahilloa

 

Letut (gluteeniton)

3 isoa paistinpannun kokoista lettua

1,5 dl hienoa riisijauhoa

0,5 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

½ tl sokeria

hyppysellinen suolaa

3 dl maitoa

1 kananmuna

Sekoita jauhot ja lisää niihin leivinjauhe, sokeri ja suola. Vatkaa muna kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita siihen maito. Vatkaa jauhot munamaitoseokseen.

Lettutaikinan voi jättää tekeytymään pariksi tunniksi, mutta jauhot valuvat silloin astian pohjaan. Vatkaa taikinaa uudestaan kuohkeaksi.

Paista letut kuumalla pannulla voissa tai öljyssä. Letuista tulee vehnälettuja kiinteämpiä ja ne on helpompi kääntää. Paksuhkoja lettuja taikinasta tulee kolme, ihan ohuita pitsireunaisia neljä, mutta ohuet letut hajoavat helposti.

Ensimmäinen lettu on aina harjoituskappale.