Talvi-illan ystävän yllätys: Aulin punajuurikeitto

Yllätykset ovat elämän hauskoja puolia. Matkalla toiselle puolelle Suomea odotti suuri yllätys: ystävä, jonka olin tavannut viimeksi nuorena; ystävä, joka muutti toiseen maahan vieraaseen kieleen, talviseen iltaan ja siltaan. Ystävä odotti minua laiturilla niin kuin olisi aina ollut elämässäni. Vuodet eivät olleet läsnä – olimme läsnä siinä ja tuossa hetkessä, tuossa junanvaunussa, yhdessä juttelemassa kuin silloin ennen.

Aulin lahja meille kaikille on Aulin punajuurikeitto. Se on tulinen, mausteinen, makoisa. Siinä on sellaisia makuja, joita ihan perisuomalainen ei toisiinsa yhdistäisi: kardemummaa, korianteria, chiliä. Keitto polttaa, muttei polta, jos ei tyhmyyksissään sivele kokkaajan chilisillä sormilla nenää tai silmiä. Keitto lämmittää kirkkaan kuulana pakkaspäivänä kuin kuuma mehu – se, jota juotiin aina koulun hiihtopäivinä teräsmukista.

Kuppi kuumaa: Marimekon teekuppi sopii niin sisäisesti lämmittävälle keitolle kuin kuumalle mehullekin. Sydämelliset villahousut ulkoiseen lämmitykseen.

Kuumaa mehua tarjosi taas kerran myös Helsingin Musiikkitalossa Helsingin kaupunginorkesteri konsertillaan, jossa kuultiin kahtena iltana ke 22.1. ja to 24.1.14 Richard Straussia ja Ludvig van Beethovenia. Orkesteria johti entusiastisesti tanskalainen Thomas Dausgaard. Tanskalaiselta leikilliseltä ja hersyvältä huumorilta vaikuttivat konsertin Straussin kappaleet: Till Eulenspiegels lustige Streiche (1894) ja Don Juan (1888). Molemmissa teoksissa on kuulijan yllättäviä humoristisia teemoja ja tunnelman vaihdoksia.

Suurin yllätys konsertissa, johon Signora Salvia sai yllätyslipun ystävältä kahta tuntia ennen torstain konserttia, oli konsertin pianisti: Leif Ove Andsnes. Hän – kuin tavallinen naapurinpoika – soitti pianoa kaikissa nyansseissaan virtuoosimaisesti. Yhtä yksinkertaiset ainekset kuin punajuurikeitossa – yhtä ihmeellisen värisyttävä kokemus kuulla norjalaisen Andsnesin soittoa. Pakkasen pojan pakkaskeittoa – konsertti-iltana oli noin -15 asteen ulkolömpötila, sisällä salissa oli kotoisan lämmintä.

Andsnes soitti Beethovenin Keisarikonserton solistina. Jo siinä hänen taiturimaisuutensa pääsi valloilleen. Signora Salvialle kuitenkin konsertin viimeinen teos oli se, joka huipensi koko talvisen illan yllätyksellisyyden. Beethovenin Fantasia pianolle, kuorolle ja orkesterille oli yhtä aikaa runollista, ylevää ja leikkisää. Yhdistelmä, joka kuulostaa mahdottomalta, mutta joka toimii siten, että kuulija on häkeltyneen ihastuksen vallassa.

Teos alkoi saavuttaa kuulijan musiikkikokemuksen huippua, kun alkoi huilun ja pianon vuoropuhelu. Kaksi herkkää ja vahvaa soitinta rinnakkain soivat salissa. Kun teoksen laulusolistit alkoivat laulaa, Signora Salvian sisäisistä väristyksistä ei ollut tulla loppua lainkaan. Musiikkitalon kuoro huipensi koko teoksen. Sydämelle suloista musiikkia, yllättävää, lämmittävää, mielen kohottavaa.

Sydämiä kuin vanhan ystävän uudelleen löydettyä ystävyyttä löytyi myös design-kaupastakin, Palonista, joka ilmoitti menevänsä konkurssiin korkeista design-tavoitteistaan huolimatta. Signora Salviakin ryntäsi pelastamaan liikettä – ja sai talvipukeutumiseensa kuumaa mehua eli sydänkuvioiset villahousut. Ne ovat kiva yllätys hameen alla. Ainakin omaa sydäntä lämmittää, kun tietää kantavansa päällään suomalaista laatutyötä ja vaatesuunnittelua. 

Liike: http://www.paloni.fi/

Villahousujen valmistaja: http://www.kaino.fi/

Pakkaseen tulista punajuurikeittoa, villahousut jalkaan ja taas menoksi. Huopikkaatkin voisivat olla kivat töpökkäät – ainakaan niiden suhina ei konserttisalissa kopise. Sydämellä näkee ja kuulee aina hyvin – oli sydän sitten villahousuissa, korvien kuulemassa tai sydämessä. Ystävyyttä ja leikkiä – makujen ja tunnelmien dialogia.

Aulin punajuurikeitto

4 – 5 punajuurta

tölkki kookosmaitoa

½ - 1 rkl kardemumman siemeniä 

(Kardemumman siemeniä saa maustekaupoista. Helsingissä esim. Hakaniemen hallin maustepuodista.)

nippu tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa

½ habanerochilipalko

(murskattua valkosipulia)

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori ne kuumina. 

Soseuta punajuuret ja kardemumman siemenet. Lisää keittoon pieniksi pilkottu puolikas habanerochilipalko. Habaneroa voi laittaa vähemmänkin: se on erittäin tulista.

Lisää keittoon kookosmaito. Keitä keittoa kuumaksi. Lisää tuoretta korianteri- ja/tai lehtipersiljasilppua runsaasti. Keittoon voi lisätä vielä terästykseksi valkosipulimurskaa. Älä keitä keittoa yrttien ja valkosipulimurskan lisäämisen jälkeen.

Tarjoile kuumana. Lisää keiton päälle esim. ricotta-juuston palanen.