Pikaruokaa keittiössä: kesäkurpitsapasta

Pikaruokaviikko takana… Niin kuin monella muullakin loppiaisen jälkeen oli aika taas päästä ahertamaan ruokapatojen luota sorvin ääreen.

Pikaruokaakin on monenlaista: voi syödä sushia (nam), salaattia (nam), hampurilaisiakin, joita nykyisin saa gluteenittomina samalla hinnalla kuin vehnäisiäkin McDonaldsista. Kääk, syökö Signora Salvia hampurilaisia? No, syö silloin kun kiitää halki Helsingin. Aikaa lounaaseen ja matkaan kahden eri työpisteen välillä on tunti – ja tiedossa määränpäässä pikalounaan jälkeen on kaksi- tai kolmituntinen kokous. Hampurilaisia syövät muutkin, ja niitä voi syödä ravintolassakin. Ravintola Alppitori tarjoaa ystävien mukaan Suomen parhaat vehnäpurilaiset. http://www.ravintolatori.fi/alppila/ruokalista.html

Samoin hampurilaisravintoloiden salaatit pelastavat silloin, kun on varannut lounaaksi ratikassa naposteltavaksi pari riisikeksiä – silloin kun on ennakoinut kiirepaikanvaihdon. Kollega tuli samaan kokoukseen kanssani. Signora Salvia oli ehtinyt yhden ratikkapysäkkiriisikeksin jälkeen onnekkaasti 15 minuutin pikasalaattilounaalle työpaikan viereiseen Hesburgeriin, ja saanut siellä oikein hyvää ja nopeaa palvelua. 

Kollega puolestaan kiisi paikalle puolikas ruisnäkkärin palanen kädessään ilman sitä pikasalaattilounastakaan. Vierivät kivet eivät sammaloidu, eivätkä pikakiitäjät liho – uudenvuoden laihdutusohjeet tuntuvat lähinnä vitseiltä.

Työkausi alkoi siis vauhdikkaasti. Samalla kun on kaatosateessa taas matkannut metrossa, ratikoissa,busseissakin, on ehtinyt matkoilla nauttia muutakin kuin riisikeksejä. Näin tammikuisen kastemadon kotinurkilla. Siinä se möngersi jalkakäytävällä ihan kuin kesäsateessakin. Näin viimeisen vilauksen upeasta Lux Helsinki –valotapahtumasta.

Pysähdyin ihailemaan Uuden ylioppilastalon fasadiin heijastettua ja äänellistettyä flipperiä niin kuin moni muukin. Valotaide koko Lux Helsingin aikana oli erittäin tervetullutta valaisemaan lumetonta pimeyttä, jossa kuljetaan kuin säkki päässä.

Lux Helsinki 2014: Helsingin tuomiokirkko

Senaatintorilla, jossa kävin ihailemassa monin eri valoin taideteokseksi muuttunutta Helsingin tuomiokirkkoa, oli niin pimeää, että täytyi soittaa treffikaverille, onko hän torilla ja missä torin nurkassa. Koko tori oli täynnä tummiin pukeutuneita, kirkkoa tuijottavia ihmisiä. Tunnelma oli maaginen, varsinkin kun samaan aikaan Valtioneuvoston linnan edessä seisoi värivaloin valaistu ratikka, kuin odottamassa värimatkailijoita taianomaiselle matkalle johonkin toiseen todellisuuteen.

Lux Helsinki 2014: värivaloin valaistu ratikka

Lux Helsinki 2014: Helsingin tuomiokirkko

Lux Helsinki 2014: Helsingin tuomiokirkko

Valokokemus on valaiseva. Valo oikeasti antaa voimaa taapertaa pimeyden ja sateen raskas viitta harteilla. Värivalon juhlan jälkeen päädyin arkimatkallani Stockmannin lamppuosastolle. Aah, ihana valo. Kirkkaus, jossa silmä lepäsi, jossa ruumis sai energiaa. Tuli tunne, että juuri nyt, juuri tässä hetkessä haluan jäädä asumaan lamppuosastolle, ottaa itseeni kaiken valon energian, valon säteilyn, valon nautinnon.

Valottoman valoisan viikon päälle pikaruokaa voi valmistaa kotonakin – ja saada aurinkoenergiaa nopeasta, helposta pastasta. Kastike valmistuu taas kerran kesäkurpitsasta samassa ajassa kuin pasta kiehuu kypsäksi. Siinäpä mukavaa ruokaa äideille ja isille, jotka pitkän työpäivän jälkeen haluavat, että kotona syödään muutakin kuin valmislihamakaronilaatikkoa. Ainoa vaiva on se, että kotona pitäisi olla pari kesäkurpitsaa. Jos ne ovat vielä luomua, sitä parempi.

Italialaisen keittiön hienous on juuri siinä, että lähes mistä tahansa voi tehdä pastakastikkeen. Aina ei todellakaan tarvita tomaattia kastikkeen pohjaksi. Yksinkertaiset ruoat ovat niitä parhaita. Niin tämäkin kesäkurpitsapasta, jonka kehittelin parin aiemman jo maistellun pastakastikkeen yhdistelmästä. Gnam, gnam – niin kuin italiaanot sanovat, kun suu napsaa.

Kesäkurpitsapastaa, jälkiroaksi oranssin aurinkoinen persimoni

Kesäkurpitsapasta

2 - 3 annosta

valmistusaika 15 minuuttia

2 pientä luomukesäkurpitsaa

2 valkosipulinkynttä

2 dl pecorinoraastetta

60 g anjovisfileitä (puolet 125 g rasian fileistä)

tuoretta basilikaa

oliiviöljyä

lyhyttä pastaa (maccheroni, farfalle, fusilli jne.)

Laita pastavesi kiehumaan.

Kuori kesäkurpitsat. Pilko ne noin sentin kuutioiksi. Pilko kuoritut valkosipulinkynnet neljään osaan.

Paista kesäkurpitsakuutioita ja valkosipulin paloja miedolla lämmöllä hyvässä oliiviöljyssä sillä aikaa, kun pastavesi ja kiehuvaan veteen lisätty pasta kiehuvat. Anna kesäkurpitsapalojen pehmetä ja vähän ruskistuakin.

Kun pasta on kypsää, valuta vesi pois. Lisää kesäkurpitsapannulle anojvisfileet. Sekoita niin, että ne hajoavat ja kastikkeesta tulee vaaleanruskeaa.

Sekoita kuuma pasta kastikkeen joukkoon. Jos pastan joukossa on hiukkasen vettä, se ei haittaa.

Lisää pastakastikesekoitukseen juustoraaste ja lopuksi tuoretta basilikaa runsaasti.

Nauti heti.