Hedelmäistä elämää: korianterikana

Talvilomaviikon ihanuus on laiskottelu, se, että saa nukkua ilman kellon soittoa, lähteä omaan tahtiinsa liikkeelle tai olla lähtemättä. Kokeilla ravintoloita: kahteen otteeseen herkuttelin sushilla.

Ensin testasin minulle kehutun Sakura ruoka -sushibaarin Sörnäisissä. Sushibuffet oli runsas ja monipuolinen, majoneesinenkin. Sushibuffet’ssa oli selkeästi esillä kunkin sushin ainekset eli pystyin hyvin välttämään kananmunan valkuaista ja surimia, jossa on vehnäjauhoa. Ympäristö on karu, ja Kurvin liikenne kovaa.

Kämp Gallerian Zen Sushi on laatua: maukasta, pientä, hintavaa. Kuohuviinilasillisen kanssa hetkestä tuli hemmottelua – kirsikkapuun alla oli ylellistä istua, kurkistella välillä lasikaton muotoja.


Erityisen hedelmäiseksi viikon tekivät kaksi taidenäyttelyä. Eero Järnefelt Ateneumissa vei myös Kolin maisemiin, joiden eteen oli pakko istua rentoutumaan, elämään kesää omassa maisemassa. Järnefeltin pehmeäpohjasyövytystyössä Sadekuuro Kolilla on juuri se kesän tunnelma, kun paksu sade lankeaa Kolin ylle ja maisema hämärtyy harmaan eri sävyiksi. Vaarat, saaret, niemet muuttuvat kerroksiksi, ja sateen lähestymisen voi nähdä konkreettisina pintoina.

Järnefelt kuvaa töissään myös arjen elämää: hauen punnitusta, rysällä kalastamista, pyykin pesua. Elämä on tuttua, arki on kaunista.

Viikon toinen näyttely: Leena Luostarinen Taidehallissa taas vei toisenlaiseen kerroksellisuuteen. Värien kerrokset ovat syvyyttä, johon haluaa sukeltaa. Maalaukset ovat väritiloja, jotka keskustelevat myös keskenään. Katsoja näkee torneissa minareetin, San Gimignanon tornit, gladiolukset, simpukat – kaikki samassa muodossa.

Luostarinen vie myös lapsuuteen. Elämä ja kuolema -teos on tyttöjen ruutuleikki. Tiikerit ovat kuin retkiä Korkeasaareen katsomaan uljaita kissaeläimiä. Tiikereistä syntyy maisemia, simpukoista kuin mammutin nikamia. Mielikuvitus kulkee abstrakteissa kuvissa.

Sakuranmusta korianterikana - mummo ajoi kanasensa grilliin hieman liian pitkäksi hetkeksi.

Lapsena oli tapana värittää sakuroilla erivärisiä pintoja. Sen jälkeen pinta mustattiin. Mustaan rasvaiseen pintaan piirrettiin kynällä tai terällä muotoja. Luostarisen fragmentaariset kukat mustaa muistuttavilla, mutta eri värien kerroksia yhdistävillä pinnoilla synnyttävät mielikuvan sakuratöistä, joiden tekemisen jälkeen sormet olivat mustina, kasvoissa oli mustia pilkkuja eikä mihinkään seinään tai pintaan saanut koskea.

Samalla tavalla täytyy toimia kanaa valmistettaessa. Ei saa sotkea sormilla kanaisia sormenjälkiä hedelmiin, ei korianteriin, ei purjoon, sipuliin. Käsiä on pestävä koko ajan, suolalusikka pestävä käytön jälkeen.

Korianterikana on eksoottisen hedelmäistä, makeaa, suolaista, pippurista yhtä aikaa. Kuin Luostarisen eksotiikkaa uhkuvat maalaukset, punainen oopiumi -maalaus viivakukkineen.

Korianterikana

kokonainen tuore kana/broileri
korianterinippu
3 kypsää aprikoosia tai 2 nektariinia
sipulinvarsisilppua tai ruohosipulia tai purjoa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 dl omenamehua

Laita kana uunivuokaan. Suolaa ja pippuroi sisusta. Täytä kana aprikoosi- tai nektariiniviipaleilla ja noin 2/3:lla korianteria sekä sipuli- tai purjosilpulla. Lisää suolaa, pippuria ja korianteria rinnan ja reisien nahan alle. Sido lintu siten, että täyte ei valu. Valele lintua hunajalla ja oliiviöljyllä. Lisää vuoan pohjalle noin 1 dl omenatuoremehua.

Paista 200 asteessa noin tunti, puolitoista ensin kannen alla ja lopuksi noin 15 minuuttia ilman kantta. Voit myös grillata pinnan.

Mummo korianterikanasensa uuniin ajaa.