Kauden juhlaa: Paleomuffinit

Paleomuffinit värikkäissä silikonivuoissa syntyvät kurpitsasta, omenasta, banaanista, intiaanisokerista ja mausteista.

Millä pienentäisi hiilijalanjälkeään ja tekisi hiilitekoja eli käyttäisi arkeensa vähemmän luonnonvaroja? Lähi- ja kausiruoka on hiilitekoja: nyt on kurpitsa- ja omenakausi. Niistä siis muuta kuin tuttua ja turvallista.

Paleoruokavaliolaiset valioittavat itseään kivikautisilla tavoilla: lihalla ja kasviksilla. Ihan paleoksi tai kivikautiseksi on vaikea muuttua mutta paleolaisilla on kiinnostavia ideoita, jotka sopivat villiin pohjolaankin. Muffinit ilman jauhoa? Onnistuu amerikkalaisella reseptillä, kun vaan ensin selvittää asteet ja mitat.

Onko amerikkalaisilla kelvinit vai fahrenheitit? Äffää on mittareissa, kun muistelee kunnolla, miten amerikanserkut kertovat huippulämpötiloistaan somessa. Miten lasketaan fahrenheitista celsiukset? Yksinkertaista, kun muistaa kaavan: F-asteet miinus 32 jaetaan 1,8:lla on yhtä kuin C-asteet. 

Ja sitten ne kupit. Amerikkalaiset tykkäävät kupeista, mutta kuppikoko voi olla a:ta, b:tä, c:tä, d:tä tai jos oikein tykkää itse juoda aamulattensa ranskalaisten boulesta, niin sitten e:täkin. Amerikkalaisten kuppi on suomeksi 240 ml eli noin 2,5 dl. Teelusikat toivottavasti ovat samankokoisia – vai käytetäänkö Amerikassa isompia lusikoitakin, kun siellä kaikki on kuulemma paljon paljon isompaa. On siellä se Iso Omenakin – ja nyt ei puhuta espoolaisesta kauppakeskuksesta.

Amerikasta muistuttaa sokerin nimikin: intiaanisokeri, joka tuoteselosteen mukaan on karamellisoitua ruokosokeria. Kuulemma terveellisempää kuin valkoinen sokeri eikä se kyllä maistellessa yhtä ätläkkää olekaan kuin puhtaaksi kristallisoitu kidesokeri. Intiaanit kai sitten käyttivät alkuperäisyydessään intiaanisokeria, josta on tullut niin suosittua, että sitä saa ässästäkin, ainakin keskustan tuntumassa.

Siinä mielessä samasta puhutaan amerikkalaistenkin kanssa, että molemmilla on käytössä silikoniset muffinivuoat. Omani ostin Lontoon tuliaisina mistäpä muualta kuin Harrodsilta, ylellisestä ylellisimmästä tavaratalosta, jonka myyjän maireuden muistan aina silloin kun leipomusinto yllättää. Sitä hymyä, pään kallistusta, hyvin hoidettuja kynsiä ja leuan alla taidokkaasti solmittua solmuketta ei voi unohtaa. Hänen silmänsä tuikkivat niin veikeästi, kun hän sai kertoa BritishEnglishillään silikonin eduista leivonnassa.

Silikonivuokien ensiesitys on alkamassa, samoin paleomuffinit, amerikanserkun somelahjat ovat ensimaistelussa. Ainakin taikina on superhyvää, sitähän voi syödä sellaisenaankin. Muffinitkin tuoksuvat uunissa – nuuh, aivan mausteiselle syksylle ja maistuvat – aah, tälle syyskaudelle, joka on kurpitsojen ja omenoiden.

Paleomuffinit

6 keskikokoista muffinia

3,5 dl kylmää kurpitsaomenapyreetä

2 hyvin kypsää banaania

1,5 dl intiaanisokeria

1 dl kookoshiutaleita

1,5 tl kanelia

¼ tl inkivääriä

¼ tl muskottipähkinäjauhetta

Kurpitsaomenapyree

n. 500 g talvikurpitsan paloja

4 pientä kirpeää omenaa

vettä

Kuori talvikurpitsa, poista siemenet ja leikkaa malto palasiksi. Kuori omenat, poista siemenet ja leikkaa lohkoiksi. Keitä n. 10 minuuttia vähässä vedessä niin, että kurpitsapalat pehmenevät. Kaada pois keitinvesi ja soseuta palat sileäksi. Jäähdytä muffineja varten.

Muffinien valmistus

Soseuta kurpitsaomenapyreeseen banaanit. Sekoita joukkoon intiaanisokeri ja mausteet.

Lämmitä uuni 175-asteiseksi/sähköuuni, 210-asteiseksi/kaasu-uuni.

Laita taikina lusikalla muffinivuokiin. Paista 30 - 40 minuuttia keskitasolla.

Paleomuffinit uuniin eikä taikinassa ole yhtään jauhohippustakaan.

Ennen tarjoilemista jäähdytä muffinit kunnolla. Voit pitää niitä muutaman tunnin jääkaapissa, jotta niiden rakenteesta tulee kiinteämpi. Poista vuoat muffineista kunnolla jäähtyneinä.

Paleomuffinit jäähtyvät.

Tarjoile esim. kookoskerman, kondensoidun maidon tai vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.