Kevennystä: lipeäkalaa ja hernehöystöä

Hernehöystö säilykeherneistä ja kinkusta tarjolla ranskalaisessa kuparikattilassa.

On välipäivien aika. Välillä välistä lumesta liukastakin mustien  myrskyjen jälkeen. Väliin valmistetaan lipeäkalaa, tapaninpäivän kevennystä tai välipäivien vaihtelua.

Lipeäkala jakaa kansan kahtia. Suuri on määrä niiden, jotka ennakkoluuloisina tuijottavat ja haistavat vanhanaikaisen lipeäkalan pistävän hajun, kun kuulevatkin sanan lipeäkala. Mutta suuri on määrä myös niiden, jotka jonottavat harvinaisten herkkua ja iloitsevat, kun onnistuvat saamaan pussillisen valmiiksi hajuttomaksi käsiteltyä mutta ei suinkaan mautonta pehmeää valkoista kalaa.

Lipeäkalaa saa keittopusseissa. Pussin kun laittaa vähään veteen kiehumaan, ei tarvitse tehdä muuta kuin odottaa. Parempaa lipeäkala on kuitenkin uunissa valmistettuna. Siihenkin on ohje kokonaisten fileiden lipeäkalan  pussissa. Uunissa paistetusta lipeäkalasta tulee kiinteämpää, kalamaisempaa kuin pussissa keitetystä, joka muistuttaa vähän kalapuuroa. Fileissä on vielä vähän ruotojakin jäljellä ja nahka, joka asetetaan paistovuoan pohjaa vasten.

Lipeäkala paistetaan laakeassa uunivuoassa. Päälle muutama voinokare.

Perinteisesti lipeäkalaa syödään valkokastikkeen, suolarakeiden ja rouhitun maustepippurin kanssa. Norjasta saadun ruokavinkin innoittamana lipeäkala sai tänä tapanina seurakseen hernemuhennosta, ei kuitenkaan norjalaiseen tapaan valmistettua vaan italialaista hernehöystöä.

Muuta ei sitten tarvitakaan paitsi tietysti syöjät, vanhanaikaisten makujen ystävät.

Amerikansuomalaiset valmistavat myös lipeäkalaa, se on perinteinen vanhan maailman herkku, jolla muistellaan kaukaisten sukulaisten ja omien esivanhempien kotimaata. Lipeäkala yhdistää skandinaavit. 

Vielä muutama vuosi sitten yhdysvaltalaisessa Astorian kaupungissa, joka on yksi amerikansuomalaisten omista kaupungeista, valmisti vanha herra lipeäkalan alusta alkaen itse: kuivasi ja liotti turskan. Lipeäkalajuhlaa vietetään siellä yhdessä skandinaavien kanssa – nautitaan omien perinteiden yhteisöllisyydestä.

Lipeäkala on myös sukua Italiassa jouluna syötävälle kuivatulle turskalle – yhteistä eurooppalaista ruokaperinnettä siis – ja siksi tapaninpäivänä tai välipäivinä lipeäkalaa. 

Lipeäkala uunissa

Laita lipeäkalafileet nahkapuoli alaspäin laakeaan voilla voideltuun uunivuokaan. Paista 40 minuuttia 175 asteessa (sähköuuni).

Lipeäkalan lisukkeet

kananmunakastike, ruohosipulisilppu, rouhittu maustepippuri tai mustapippuri, merisuolakiteet, hernehöystö ja sokerisuolatut kurkut

Ranskalaisia suolankukkia ja maustepippurirouhetta.

Sokerisuolattuja kurkkuja eli mummon kurkkuja, kananmunakastikkeen päälle ruohosipulia ja hernehöystöä.

Hernehöystö

400 gramman purkki säilykeherneitä

1 salottisipuli

150 – 200 g joulu- tai keittokinkkua

2 rkl kuohukermaa

ripaus suolaa

voita paistamiseen

Kuori ja leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulia voissa paistinpannulla tai laakeassa kattilassa.

Lisää pannulle kuutioiksi leikattu kinkku. Jatka kinkun ja sipulien paistamista miedolla lämmöllä. 

Kaada hernepurkista nesteet pois. Lisää herneet pannulle, kun kinkku on vähän ruskistunut.

Hauduta pannua 10 – 15 minuuttia. Lisää lopuksi tilkkanen kermaa.

Siirrä höystö pienempään kattilaan ja pidä lämpimänä siihen asti, että lipeäkala on valmista. Tarjoile kuumana.

Hernehöystöstä saa helposti myös pastakastikkeen: lisää vain kermaa enemmän – ja näin on valmis klassikkoruoka: pasta alla panna e piselli eli pasta kerman ja herneiden kanssa.

Kananmunakastike sulostuttaa lipeäkalan.

Kananmunakastike

1 litra täysmaitoa

2 dl vaaleaa gluteenitonta kastikesuurustetta (Maizena)

4 kovaksi keitettyä kananmunaa

½  tl suolaa

Kuumenna maito lähes kiehuvaksi teflon-kattilassa.  Sekoita joukkoon 2 dl kastikesuurustetta puu- tai muovivispilällä. Anna kiehahtaa.

Kuori kananmunat ja murskaa ne haarukalla palasiksi.

Lisää kananmunaseos kuumaan kastikkeeseen. Tarjoile heti kalaruokien  ja hyvien keitettyjen perunoiden lisäkkeenä.

Juhlien aikaan: samppanjakalakeitto

Samppanjakalakeittoa, samppanjaa ja tattarinäkkäriä juhlan alkuun.

Oi, juhlakausi on tässä ja nyt. Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä, eilen oli ystävän tupaantuliaiset, toissapäivänä Helsinkikuoron 100-vuotisjuhlakonsertti, tulevalla viikolla on perheen kesken vietettävä syntymäpäiväjuhla ja sitten alkaakin jo joulu tulla jollottaa.

Juhlaa, juhlaa – ja taas jaksaa juhlia, kun edellisestä juhlaputkesta on kulunut kokonainen vuosi. Vuosi 2014 oli todellinen juhlista juhlavin juhlavuosi: täytin itse 50 ja työpaikkani Helsingin työväenopisto saavutti 100 vuoden iän. Kaikkia noita juhlittiin moneen kertaan erilaisilla isoilla ja pienemmillä juhlilla.

Voiko ihminen juhlia liikaa? Kyllä. jos juhlasta tulee arkea, niin silloin arki on yhtä juhlaa – ja oikea arki tuntuu jatkuvan juhla-arjen keskellä turvalliselta mukavalta tutulta.

Vaan taas on juhlakausi ja taas on kohta joulu. Ja taas on ihanaa juhlia, kun on oikeaa arkea puurtanut koko työntäyteisen syksyn.

Juhlakauden huipentaa musiikki. Omaan viime viikkooni mahtuu peräti kolme upeaa, mieltä ja sydäntä kohottavaa musiikkitapahtumaa. Musiikin juhlan aloitti Suomen kansallisoopperassa esitetty Nikolai Gogolin romaanin Nenä musiikillis-teatterillinen sovitus eli Dmitri Shostakovitshin yllättävä, absurdi, kekseliäs, ironisen humoristinen Nenä. 

Nenän esittely Suomen kansallisoopperan sivulla: http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/nena/4203

Oopperan lava on täynnä laulavia esiintyjiä, jotka näyttelevät eloisasti ja ilmeikkäästi. Musiikki yhdistää erilaisia venäläisen elämänmuodon elementtejä: 1920-luvun avantgardistista sävelkieltä, ortodoksista kirkkolaulua, kansanmusiikkia. Oopperan lavastuksessa on viitteitä Kasimir Malevitsin taiteesta. Esitys on kokonaisuutena niin vaikuttavan runsas, että sen vastapainoksi tarvitaan kevyttä ruokaa.

Nenän innoittamana juhlakauden ruoka on samppanjakalakeitto, venäläinen uha-kalakeitto. Se on kevyttä, hyvin juhlavaa, samppanja kuohauttaa liemen suloiseksi – se on kalakeittonautinto vailla vertaa.

Samppanjaa 100-vuotiaan Helsinkikuoron kunniaksi.

Vailla vertaansa oli myös perjantai-illan 4.12. Helsinkikuoron 100-vuotisjuhlakonsertti Helsingin työväenopiston 500 hengen juhlasalissa. Kuoro lauloi kalevalaisia sävelmiä ja Jean Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Sibeliuksen sekakuorolauluja. 

Konsertti huipentui kahteen Helsinginkadun filharmonikot -sinfoniaorkesterin kanssa esitettyyn teokseen: Ahti Kuorikosken Kantaatti Helsingin työväenopiston 60-vuotisjuhlaan baritonisoololle, sekakuorolle ja orkesterille sekä Jean Sibeliuksen Finlandia, jonka aikana yleisö kunnioitti kuoroa ja musiikkia seisten. Suomen 98.itsenäisyyspäivä sai 100-vuotiaan kuoron juhlassa hienot, ylevät ja arvokkaat etkot. 

Uutinen kuoron konsertista: http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/tyovaenopisto/sto-news-helsinkikuoro-100v

Kuoron juhlan musiikilliset jatkot sain Sekunti-lauluyhtyeen konsertissa lauantai-iltana Vapaan taiteen tilassa, Katri Valan puiston alla sijaitsevassa väestönsuojassa. Kallioseinät kaikuivat huumaavasti Tampereen sävelen lauluyhtyekilpailussa keväällä 2015 toisen palkinnon voittaneen Sekuntin soinnista. 

Jazzahtava  a cappella –laulu toi turkulais- ja nykyisin helsinkiläistyneiden musiikin opiskelijatyttöjen kirkkaat, matalat, altot ja sopraanot esiin siten, että ainakin minulla kuulijana ja musiikin eläjänä kyynel kohosi silmään. Niin kaunista on yhtyelaulu, joka tuottaa uusina omina sovituksinaan sekä tuttuja perinteisiä joululauluja että yhtyeen omia sävellyksiä, joista osasta vastaa Saarni Mäntynen. 

Lauluyhtye Sekunti: https://fi-fi.facebook.com/acappellalauluyhtyesekunti

 

Samppanjaa kaikille juhliville ja esiintyville kuoroille, lauluyhtyeille ja oopperalle. Hurraa, uhaa! Terveydeksi!

Samppanjakalakeitto ahvenanmaalaisesta siiasta. Siika  Kala Patagonicosta: http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppias/kala-patagonico/

Samppanjakalakeitto eli venäläinen uha-keitto (Yxa)

2: lle alkukeitoksi, 1:lle pääruoaksi leivän kanssa

Valmista keittoa vain se määrä, joka tarvitaan aterialla, koska keitto on tarkoitus syödä tuoreena, juuri valmistettuna hienostuneena alkuruokana

4 dl kalalientä (ks. ohje alla)

1 dl samppanjaa

100 – 150 g valkolihaista arvokalaa fileenä, esim. kuhaa, siikaa, sampea

4 oksaa lehtipersiljaa

keiton päälle lautaselle fenkolin lehtiä

Samppanjakalakeiton raaka-aineet. Alkosta saa 2 dl:n pulloja samppanjaa. Ei siis tarvitse juoda isoa loppupulloa tyhjäksi keiton valmistamisen aikaan tai voi juodakin, jos oikein haluaa samppanjan sulokuplista humaltua.

Kalaliemi samppanja- eli uhakalakeittoon

fileoidun kalan selkäruoto ja pää (kidukset poistettu), puhdistettuina kalan verestä

1,5 l kylmää vettä

iso palsternakka

pieni fenkoli

2 sipulia

1 rkl karkeaa merisuolaa

1 tl kokonaisia valkopippureita

Valmista ensin kalaliemi. Huuhdo kalan perkeistä veri- ja muut niihin jääneet tummat osat pois. Laita kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä 1,5 l. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää suola.

Kuori sillä aikaa palsternakka. Pilko se suuriksi paloiksi. Ota fenkolista talteen lehdet ja leikkaa pois kovat varsimaiset osat. Pilko fenkolin mukulaosa neljään osaan. Kuori sipulit ja pilko nekin neljään osaan.

Lisää liemeen kiehumaan yhdessä kalanruotojen kanssa. Lisää kokonaiset valkopippurit.

Keitä lientä ainakin puoli tuntia tai enemmänkin n. tunti. Siivilöi liemi talteen ja heitä pois siivilöidyt ruodot ja pitkän keittämisen aikana pehmentyneet kasvikset.

Valmista keitto nopeasti.

Leikkaa kalafilee pari senttiä leveiksi siivuiksi. Kuumenna kalaliemi. Lisää kalanpalat kiehuvaan kalaliemeen. Lisää samppanja. Keitto kuohahtaa. Keitä vain pari kolme minuuttia, jotta kala ei kypsy kuivan ylikypsäksi. Lisää keittoon viimeksi kuumaan liemeen lehtipersiljan lehtiä.

Tarjoile kuumana alkuruokana heti. Lisää keiton pinnalle fenkolin lehtiä ja kalan pinnalle suolaa maun mukaan.

Nauti samppanjan ja esimerkiksi gluteenittoman hyvän näkkileivän tai tumman leivän kanssa.

Hakaniemen hallin Keliapuodistä löytö: Maatilaleipomo Pirjo Hörkkö, Koski TL ja tatteripohjainen gluteeniton näkkäri. http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppias/keliapuoti/ ja http://www.somero-opas.com/maatilaleipomopirjohorkko/

Toivon valoa: kurpitsapistaasispagetti

Kurpitsapistaasispagetti marraskuun lopun pimeydessä oranssissa meressä.

Adventin aika tuo toivon valon säkkipimeään marraskuun lopun synkkyyteen, jossa kaupunkiin sytytetyt jouluvalot hehkuvat kirkkaina vasten mustuutta. Kynttilät syttyvät adventtina yksi kerrallaan. Joulukonsertit alkavat, kunnes on taas joulu neljän viikon kuluttua.

Toivon valoa tuo myös oranssi väri. Se on Zonta-järjestön kampanjaväri, jolla muistutetaan naisiin kohdistuvasta henkisestä, ruumiillisesta ja taloudellisesta väkivallasta. Muistutus on myös vastustusta: oranssia vallankumousta, jolla nainen saa oman äänen puhua kohtaamastaan väkivallasta.

Oranssi ruusun liekki muistuttaa.

Oranssiin vallankumoukseen liittyy myös Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt, vaikkei hän kuuluisassa Suomen nykyistä hallitusta kritisoivassa sivistyksen ja kulttuurin puolesta esittämässään viiden minuutin palkinnonsaajan puheessa tunnustanutkaan väriä. Hänen puheestaan herännyt valtaisa moiteryöppy häntä, kirjailijaa ja naista kohtaan,  on myös väkivaltaa: taloudellista ja henkistä. Molemmat väkivallan muodot ovat traumatisoivia, jos niiden kohde jää yksin. Laura Lindstedtillä on kuitenkin sivistyneistön ja taiteen tuki takanaan. Hänen puheensa herätti meidät keskustelemaan arvoistamme.

Oransseja ruusuja kirjailija Laura Lindstedtille, joka herätti Suomen keskustelemaan taiteen arvoista.

Keskustelu tuo toivoa. Sillä jos emme keskustele julkisesti, emme argumentoi, elämme diktatuurissa, emme demokratiassa.

Viikonlopun moninaiset musiikkihetket ovat olleet myös toivon hetkiä: olen kuullut Helsingin työväenopiston taitavia opiskelijalaulajia, olen kuullut adventtijumalanpalveluksen ja kirkkoherra Jorma Parviaisen läksiäisjumalanpalveluksen sydäntä lämmittäviä tuttuja säveliä, olen kuullut Open voice – musiikinopettajien kuoron uusia mieltä sykähdyttäviä sovituksia tutuista joululauluista. Olen nauttinut tästä oranssista vallankumouksesta, siitä, että naisäänet tuottavat ja osallistavat lauluun. Hoosiannan sain laulaa kahteen kertaan: ensin Paavalinkirkossa aamulla, sitten Saksalaisessa kirkossa illalla Open voicen konsertissa.

Naisäänet soivat, mutta niin soivat yhteen myös miesäänet, kun yhdessä jaetaan toivon valoa, annetaan omastamme. Ei lietsota vihaa vaan rakkautta ja valoa. Ruoka on yhteisesti jaettua rakkautta elämään ja toivoon.

Yhteisiä pistaaseja yhteiseen adventin ja toivon ruokapöytään.

Valoa ruokapöytään tuo italialaisesta Mastercheffa-ruokablogista löytämäni kurpitsapistaasispagetti. Sen väri on kurpitsan oranssia valoa, jota tähdittää pistaasipähkinärouhe. Se antaa tukevuudellaan voimaa vaeltaa pimeydessä. Elämä olkoon oranssia joulun punaisiin asti.

Kurpitsapistaasispagetti - annos on valmis. Buon appetito!

Kurpitsapistaasispagetti

2 - 4 hengelle

300 g spagettia

800 g:n painoinen myskikurpitsa

2 dl kuohukermaa

150 g pekonia, keitettyä tai savustettua

2 valkosipulinkynttä

80 g pistaasirouhetta

 1 tl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria maun mukaan

Kuori myskikurpitsa. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa kolmen sentin paloiksi.

Kypsennä kurpitsanpalat höyryssä kypsiksi, n. 20 minuuttia. Soseuta kypsä kurpitsa sauvasekoittimella.

Leikkaa pekoni kuutioiksi tai käytä valmiita kuutioita. 

Vasemmalla suomalaisia pekonikuutioita, oikealla ukrainalaista laardia eli keitettyä pekonia.

Paista pekonikuutiot pannulla sitten, että niistä irtoaa rasva ja että ne kuivuvat. Lisää pekoninrasvaan paiston aikana valkosipulinkynnet puolikkaiksi pilkottuina.

Valuta pekonien rasva pois. Laita syvälle lautaselle talouspaperia. Kaada pekonikuutiot rasvoineen ja valkosipulinkynsipaloineen paperille. Imeytä rasvat paperiin. Poista kynnet pekonikuutioiden joukosta.

Keitä spagetti, n. 8 minuuttia.

Pasta d'oro: gluteeniton spagetti, ei soijaa, kananmunaa eikä herneproteiinia. Sopii useimmille moniallergisille.

Valmista kastike. Kaada paistinpannulle 1 tl oliiviöljyä ja pekonikuutiot. Lisää joukkoon kurpitsasose. Kiehauta ja lisää joukkoon kerma. Tarkista suola, lisää suolaa ja mustapippurirouhetta maun mukaan. Anna kastikkeen hieman kuplia pannulla.

Oranssi kypsä myskikurpitsa muuttuu keltaiseksi kerman lisäämisen myötä.

Kun spagetti on al dente –kypsää, kaada se kastikkeen joukkoon ja pyöräyttele puuhaarukalla spagettia.

Tarjoile kuumana pastalautasilta. Ripottele spagettiannoksen päälle pistaasirouhetta maun mukaan. Älä lisää juustoraastetta, sillä pistaasirouhe toimii tässä ruoassa juuston korvaajana.

Pistaasirouhe kruunaa annoksen.

Makumatkalla surrealismissa: Sinisimpukat yrttiliemessä

Nämä eivät ole simpukoita vaan kypsiä sinisimpukoita.

Belgia on surrealismin maa. Siellä puhutaan kahta kieltä: ranskaa ja hollantia. Ai, hollantiako? Eikös sen kielen nimi ole flaami? No, oli se joskus ja on joillekuille vieläkin, mutta ei ole poliittisesti korrektia käyttää flaamia kielen nimenä, jos ei kannata Flanderin nationalismia ja Belgiasta irrottautumista haluavia poliitikkoja.

Mitä hyvää Belgian maalla? Bryssel tuo kaikkien eurokriitikkojen kauhistus, byrokratian, kylmien hallintorakennusten kompleksi? Bryssel ja laitakorttelien maksulliset ikkunoissa itseään myyvät ihmiset? Bryssel ja lähiöissä piileskelevät terroristit, joiden pelko on muuttanut Brysselin keskustan surrealistiseksi aavekaupungiksi. Bryssel, Manne ken pis – Mies joka pissaa. Surrealistinen pissaava mies pissaili Helsingissäkin kolera-altaan laitamilla.

Oikeasti Belgia on sympaattinen maa, jossa asuu omasta riitelystään itseironisia vitsejä kertovia mukavia ihmisiä. Oikeasti Belgiassa on erittäin hyvää ruokaa. Belgia tunnetaan simpukoista ja friteistä, joita muualla kutsutaan ranskalaisiksi perunoiksi. Oikeasti ne ovat belgialaisia perunoita.

Belgialaiset syövät sinisimpukoiden kanssa frittejä ja frittien kanssa majoneesia.

Oikeasti belgialainen surrealisti Rene Magritte on kuvannut maailman knallipäisiksi sateenvarjoilla lenteleviksi miehiksi. Oikeasti Magritte on kuvannut maalaukseen piipun, josta sanoo, ettei se ole piippu. Niin kuin ei olekaan: maalaus on maalaus; se ei ole piippu.

Rene Magriten eilisen syntymäpäivän ja tänään sytytettyjen jouluvalojen kunniaksi tarjotaan belgialaista ruokaa: simpukoita yrttiliemessä ja frittejä. Niiden taustamusiikkina voisi kuunnella Paavali Jumppasen soittamana Seppo Pohjosen säveltämää pianokonserttoa, joka sekin on surrealistinen teos. Se alkaa jazz-viritteisillä rytmeillä. Teoksessa kuullaan puhaltimien ja rumpujen vuoropuheluita: yksittäisiä äännähdyksiä sinfonisen ilmaisun tauoilla. Radion sinfoniaorkesteri esitti sen konsertissaan 20.11.2015 Musiikkitalossa. Surrealistista sekin, että Signora Salvia oli puoliunessa eli otollisessa tilassa surrealismiin uppoutumisessa.

Sinisimpukat yrttiliemessä eivät ole surrealistista ruokaa ellei sitä sitten voi pitää surrealistisena, että simpukoita hankitaan kilo syöjää kohti ja suurin osa eli kauniit mustansiniset kuoret, kun niistä on ensin hörpitty herkullinen liemi, heitetään bioroskiin. Vai voisiko kuorille olla realistista käyttöä?

Sinisimpukat pääsivät pöytään ystävän valmistamana. Signora Salvian vuoro oli tuoda jälkiruoka – ja alkuruoan Signora Salvia oli syönyt jo edellisenä iltana iltapalana. Bon appetit – makumatkalle mars, Belgiaan ja vähän Ukrainaan ja Suomeenkin.

Ukrainalainen laardi eli keitetty pekoni on peräisin Baltia-ruokakaupasta.

Keitetty pekoni maistuu Porokylän Arinalimpun kanssa (G). Arinalimppu sopii hyvn myös sinisimpukoihin ja niiden yrttiliemeen.

Jälkiruoka: vuohenjuustoa ja viikunahilloa, leipäjuustoa ja lakkoja.

Pääruoka on katettu: voila, sinisimpukoita yrttiliemessä, frittejä ja majoneesia. Juomaksi valkoviiniä ja San Pellegrino -vettä.

  

Sinisimpukat yrttiliemessä

2:lle

2 kg tuoreita sinisimpukoita

2 – 3 rkl oliivi- tai muuta hyvää kasviöljyä

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 rkl kuivia yrttejä: rosmariinia, timjamia

1 – 2 tl tuoretta timjamia

1 – 2 tl tuoretta rosmariinia

1 – 2  tl tuoretta persiljaa

3 dl kuivaa valkoviiniä

Puhdista sinisimpukat. Voit huuhdella ne kylmällä vedellä. Heitä pois sinisimpukat, joiden kuori on auennut. 

Sinisimpukat odottavat höyryttämistä.

Valmista yrttiliemen pohja suuressa kattilassa tai padassa. Hauduta paloiksi leikattuja sipuleita ja valkosipuleita öljyssä pehmeiksi. Lisää joukkoon ensin kuivatut yrtit ja tilkkanen valkoviiniä. Kun seos on kypsää, lisää tuoreet yrtit.

Yrttiliemen pohja valmistuu.

Kaada sinisimpukat joukkoon. Pyörittele ja  nostele niitä, jotta yrttipohjan aineksia pääsee simpukoiden sisälle. Lisää joukkoon n. 2 dl valkoviiniä.

Laita keittoastian päälle tiivis kansi. Käännä keittoastia kansi tiiviisti kiinni ylösalaisin, jotta viini ja yrtit leviävät kaikkialle sinisimpukoihin.

Keitä simpukoita höyryssä 4 – 10 minuuttia. Sinisimpukat ovat valmiita, kun kuoret ovat avautuneet ja sinisimpukan liha on oranssin väristä ja kiinteää.

Nauti sinisimpukat belgialaisittain frittien ja majoneesin kanssa tai varaa hyvää leipää, johon voi imeyttää lientä.

Kun sinisimpukat on syöty, ota talteen liemi ja käytä se myöhemmin kalakeiton tai vaikkapa pastakastikkeen pohjana.