Omenapestoa

Pestolla on kiva nimi, joka istuu yhtä hyvin suuhun kuin itse basilikasta valmistettu raakakastikekin. Pestossa on pestyä, pesyettä, pesää. Pesto on basilikan pesä. Lopun –sto on kuin kirjasto, opisto, jotka on johdettu sanoista kirja ja oppi. Pestollakin on johdannaisia. Yksi niistä on kehittelemäni omenapesto, basilikapeston kevyempi ja raikkaampi muunnos.

Pesto maistuu suolaisen kirpeältä kuumana päivänä, se lämmittää kylmänä päivänä. Se on kuin silkkivaate: aina sopiva. 

Joskus on aamuja, jolloin tekee kovasti mieli vihreää, on vihreän nälkä. Kylmän nahkeat salaatinlehdet eivät houkuttele, kaali tuntuu liian karvaalta. Pehmeä pesto tuo vihreyden harmaaseen, pimenevään päivään, antaa kesän valon jatkua. 

Varsinainen kasvukausi on jo ohi ja viimeisiä satoja korjataan. Sienet, mädätyksen hedelmät, ovat valmiita poimittaviksi. Kukkapenkistä leikataan maljakkoon myöhäiset kukkijat, pihalle nostetaan krysanteemi valopalloksi. Kesän loput vielä yrittävät yrtit kuivataan.

Vihreä on kasvun väri – ja alkusyksy on henkisen kasvun aikaa: keskitytään täysillä uusiin asioihin. Etsitään aikataulutettuun elämään lisää aikatauluja harrastuksille ja opinnoille. Jos aikataulussa suorittaa, elämästä voi kadota vihreys, kasvu ja ilo.

Hans Välimäki puhuessaan opettajille suunnatussa Campus-seminaarissa 5.9.2012 Helsingin Savoy-teatterissa korosti sitä, että ruoan laittamisessa olisi hyvä muistaa ilo. Ruoka on hänen mukaansa vanhin kulttuurin muoto. Se on myös globaali ja hauska asia. 

Tuota kaikkea on myös pesto: yhteen hierotut yrtit ja öljy ovat vanhaa kulttuuria. Italialaisen kulttuurin tuottama pesto on levinnyt eri mantereille lasipurkeissa. Pesto on vihreydessään ilon ja kasvun tuoja. Pestoisen spagetin tai riisinuudelien pyörittäminen haarukkaan on hauskaa syömistä. 

Aikataulutettuun elämään sopii hyvin lasipurkkipesto. Italiassa asuessani puraisin kerran lasipurkkipestosta lasin palasen. Pestoa oli tuotettu aikataulutetusti. Kun pestoa tekee kotona itse, myös aikataulut häviävät, vaikka pesto valmistuukin nopeasti sauvasekoittimella soseuttaen.

Omenapesto

1 iso tai 2 pientä kirpeää omenaa

¼ sipulia

basilikaruukku tai noin 4 kourallista basilikan lehtiä

1 valkosipulinkynsi

1 dl parmesaaniraastetta

1 dl hyvää oliiviöljyä

½ tl merisuolaa

Kuori ja paloittele omenat, sipulit ja valkosipulinkynsi. Raasta juusto (älä käytä valmisraastetta; se pilaa maun).

Soseuta sauvasekoittimella ensin omenat ja sipulit. Lisää soseeseen basilikan lehdet noin neljässä osassa ja soseuta lehdet mukaan. Lisää parmesaaniraaste ja soseuta sekin. Lisää öljy ja sekoita sose kastikkeeksi. Lisää ½ tl suolaa, jos kastike tuntuu tarvitsevan sitä.

Jos säilytät pestoa, kaada se lasiastiaan ja peitä pinta öljyllä. Säilytä jääkaapissa.

Tarjoile pesto kuuman spagetin tai riisinuudelien kanssa.

  

Arkea ja fenkolia

Arki on alkanut lomakauden jälkeen. Rutiinit tuovat hyvää rytmiä: aamiainen, lounas, illallinen. Oma ruokarytmini on eteläeurooppalainen.  Aamulla hyvin kevyt aamiainen, joskus vain lasi vettä, joskus viili. Italialaiseen tapaan kuppi kahvia ja kaksi tupakkaa ei maistu kuitenkaan. Unkarilainen aamiainen säästetään juhlapäiviin: pieni tujaus konjakkia tai muuta vahvaa viinaa ei sovi suomalaiseen työkulttuuriin.

Lounaalla salaattia tai keittoa.  Illallinen syödään etelän tapaan kahdeksan, yhdeksän aikoihin, kun ensin on päästy iltapäivä- ja iltapainotteisesta työstä kotiin kaupan kautta. Ne, jotka lopettavat päivänsä neljältä, viideltä, harrastavat, käyvät iltakävelyllä, huhkivat kuntosalilla, hoitavat koiraa, katsovat salkkareita – ja elävät samassa rytmissä muun Suomen kanssa.

Iltapäivä- ja iltatyöläinen sen sijaan nukkuu synnillisen pitkään aamulla. On myöhässä Hesarin lukemisessa. Saa työmatkabussissa luettavakseen ryppyisen jo monien käsien, ehkä lattiankin kautta kulkeneen metron. Puhelimesta luetut uutiset ovat nekin vanhoja – aamulla on ehtinyt tapahtua aamuvirkkujen maailmassa kaikenlaista kumoavaa.

Bussissa ei ole ruuhkaa. Jos lähtee matkaan yhdeksän puoli kymmenen aikoihin, saa matkustaa eläkeläisten seurassa.  He rupattelevat keskenään, vertailevat kauppojen tarjouksia ja kiireisen on vaikea päästä bussista pois hitaasti liikkuvan rollaattorikansan joukosta.

 Jos matkan alku taas venähtää puoleen yhteentoista, bussin keskiosa täyttyy lastenvaunuista ja äideistä. Äidit puhuvat vaunuja sisään työntäessään kännykkäänsä, asettelevat vaunuja ja tarvikelaukkujaan. He eivät puhu keskenään, he puhuvat muutaman sanan omalle lapselleen, jos lapsi kitisee tai mikä hurjinta, huutaa, karjuu, rääkyy. 

Vierekkäisissä vaunuissa istuvat lapsoset katsovat toisiaan vähän uteliaina, mutta keskittyvät itseensä ja bussin seinään. Vaunulapsia varten ei ole bussin keskiosassa maisemaikkunaa, josta nähdä ohi kulkevia veistoksia, paloautoja, niittyjä, joen uomia, markkinatoreja.

Arki on - ja arjessa joka päivä syödään jotain. Helppoa ja nopeaa arkiruokaa syntyy fenkolista, joka Suomessa on kallista herkkua, mutta Italiassa, josta reseptikin on peräisin, se on arjen halvinta vihannesta. Silloin kun tutustuin fenkoliin ensi kerran, se maksoi alle 1000 liiraa kilolta (n. 30 - 50 senttiä). Nykyisin niissä suomalaisissa kaupoissa, joista sitä saa (esim. isoista marketeista, kauppahallista), sen hinta on 2,5 – 6 euroa kilolta. Aikamoista arjen inflaatiota.

Fenkolikinkkuhöystö

neljälle

2 keskikokoista fenkolia

2 pientä sipulia

200 g savukinkkua tai pekonia

2 rkl ruokaöljyä

1 dl vettä

Poista fenkoleista kovat kannat. Irrottele lehtiä hieman toisistaan ja puhdista lehdistä hiekka ja multa pois. Huuhtele lehdet. Pilko fenkolin lehdet noin 1 cm x 1 cm paloiksi. Pilko samoin sipuli.

Fenkolit, sipulit ja pekonit paistuvat kattilassa (kuva)

Paista kattilassa öljyssä ensin sipulia hieman, lisää sitten fenkolin palat ja freesaa niitä. Lisää pieniksi pilkotut kinkkusiivut tai pannulla etukäteen paistetut pekonipalat joukkoon.  Pyörittele ainekset sekaisin. Lisää joukkoon n. 1 dl vettä. Anna kiehua hiljalleen kannen alla 20 – 30 minuuttia eli niin kauan, että fenkolit ovat pehmeitä.  Huomaa, ruokaan ei lisätä lainkaan suolaa. Fenkoli itsessään on niin aromaattinen, että se ei kaipaa lisäsuolaa kinkun tai pekonin suolan lisäksi.

Keitä lisäkkeeksi ateriaa varten hyviä maukkaita perunoita. Jos kaipaat lisää lihaa aterialle, fenkolihöystön kanssa maistuvat myös laadukkaat keitetyt nakit.

Mangoldia kokeilukeittiöstä

Kokeilevassa keittiössä harjoiteltiin alkukesästä kaalikääryleiden tekemistä. Ne onnistuivat perinteisillä mausteilla ihan ensimmäisellä kokeilukerralla. Perinneruokia on kiva tehdä: niissä on tuttuja makuja ja muistoja.  Kaalikääryleitä oli koulussa; niitä ostan lähikaupasta työpaikan lounasruoaksi tai kotiin pikaillalliseksi. Ne kotitekoisina eivät kyllä ole mitään pikaruokaa.

Mangoldikääryleet on gourmet- muunnos kaalikääryleistä. Minua kiinnostavat aina uudet ruoka-aineet. Kun löysin ruokamarkkinoilta tuoretta mangoldia Mäntsälästä, ostin kimpun ennen kuin tiesin, mitä niistä voisi tehdä.

Mangoldi on maultaan kuin pinaattia mutta miedompaa. Mangoldin lehdet ovat suuria, tummanvihreitä. Ne houkuttelevat askartelemaan, tekemään käsin. Käsin tekeminen on tarpeellista huvia aivo- ja luovuustyöläiselle. Aivot eivät jaksa ajatella, jos ei välillä tee jotain sormillaan.

Kääryleiden täytteen tekeminen taas vahvistaa sormilihaksia, jos sekoittaa sen käsin. Samoin erilaisten taikinoiden sekoittaminen sormin voimistaa sormia. Ei tarvita puristelupalloja eikä -munia, kun jaksaa alustaa taikinaa. Samanlaisia puristeluliikkeitä opettavat fysioterapeutit, mutta leipominen ja täytteiden sekoittaminen on paljon hauskempaa sormivoimistelua.

Kotona ruoan laittaminen ei ole oikeasti mitään hifistelyä eikä masterchefiä. Se on suunnittelua ja puuhastelua yhdessä. Heti aamiaisen jälkeen aletaan yhdessä keskustella siitä, mitä laitettaisiin ruoaksi, mitä tarvitaan kaupasta. Kotona sitten askarrellaan yhdessä. Pilkotaan, paistetaan, keitetään – ja lopuksi herkutellaan.

Mitä tänään tekisi mieli? Meidän tekee nyt mieli mangoldikääryleitä ja keitettyjä mangoldinvarsia yrttivoin kanssa.

Mangoldikääryleet

12 mangoldin suurta tai suurehkoa lehteä

1 dl basmatiriiisiä

300g sikanautajauhelihaa

100 g fetajuustoa

2 pientä sipulia

2 tl merisuolaa

5 rkl tummaa siirappia

10 – 15 valkopippurin marjaa rouhittuna

10 lehteä basilikaa

2  - 3 oksaa timjamia

4 ripausta muskottia

rypsiöljyä

Leikkaa pois mangoldin lehtien kovat varret eli lehtiruodit. Säästä ne keitettäviksi myöhemmin. Huuhdo lehdet kylmällä vedellä. Laita ne kiehuvaan veteen 1 – 2 minuutiksi. Huuhtele lehdet kylmällä vedellä ja valuta lävikössä kuiviksi. Levittele lehdet varovasti leivinpapereiden päälle niin, että ne säilyvät kokonaisina. Yhdelle arkille mahtuu 2 – 4 lehteä lehtien koosta riippuen. Laita aina uusi kerros leivinpaperia edellisen kerroksen päälle. Näin lehdet eivät tartu kiinni toisiinsa ja voit työskennellä kylmien lehtien kanssa.

Tee täyte. Keitä 1 dl basmatiriisiä. Paista pannulla sipulit hienona silppuna. Paista samoin jauheliha. Sekoita täyte jäähtyneistä aineksista: keitetty riisi, paistettu sipulisilppu ja jauheliha, pieniksi paloiksi paloiteltu fetajuusto ja mausteet. Lisää 2 rkl siirappia.

Voitele uunivuoka rypsiöljyllä.

Tee kääryleet. Laita aina jokaisen lehden keskelle 1 – 2 rkl täytettä lehden koon mukaan: isoille 2 rkl, pienille 1 rkl. Taittele ensin lehden sivut täytteen päälle, sitten kääri pehmeä lehden kärki täytteen päälle. Lopuksi käännä kääryle rullaksi lehtiruotipuolen avulla. Nosta kääryle uunivuokaan niin, että lehtiruoti jää päällepäin ja sauma alapuolelle.

Mangoldikääryleet raakoina uunivuoassa (kuva)

Täytä uunivuoka kääryleillä. Valuta niiden päälle 1 rkl rypsiöljyä ja 3 rkl siirappia.

Paista n. 200-asteisessa uunissa 50 minuuttia. Herkuttele esimerkiksi perunamuusin, keitettyjen perunoiden tai porkkanoiden kanssa. Lisäkkeeksi sopivat hyvin myös mangoldin lehtiruodit keitettyinä.

Keitetyt mangoldin lehtiruodit

Keitä puhdistettuja mangoldin lehtiruotia vedessä noin 10 minuuttia.

Tarjoa yrttivoin ja sitruunanmehun kanssa.

Yrttivoi

50 g laktoositonta keijua tai voita

Paljon persiljaa

1 lehti salviaa

2 pientä oksaa timjamia

1 valkosipulinkynsi puristettuna

Lounaaksi meloniriisisalaattia

Italialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu olennaisena osana prosciutto crudo, raaka kuivattu kinkku, jolla Silvio Berlusconi pamputti suomalaista joulukinkkukulttuuria, kun EU:n elintarvikeviraston sijoituspaikasta kiisteltiin. Prosciutto crudo voitti kamppailun.

Minun ensimmäinen makumuistoni prosciutosta on syksyltä 1983, jolloin matkustin läpi Euroopan junalla opiskelemaan italiaa Perugian yliopistoon. Perugiassa asunto löytyi yliopiston edestä, jossa minua lähestyi vanhempi nainen. Hän hoki moneen kertaan sanaa camera, camera. Otin huoneen, cameran, ja nukuin. Kun heräsin illalla, huoneessa oli myös sveitsiläinen tyttö.  

Menimme kahvilaan Corso Vannuccille. En osannut italiaa, en tiennyt, mitä tilata nälkääni. Sveitsiläinen jo kuukauden kieltä opiskellut tilasi minulle kinkkusämpylän. Kinkku oli suolaista, kuivaa ja sitkeää. Sämpylä oli suikula, pieni ja rapea, maukas.

Syksyn aikana ei sitten samanlaisia herkkuja tarjottukaan yliopiston mensassa, jossa sai tesseralla opiskelijahintaan pastan, pää- ja jälkiruoan. Sämpylät olivat ruusunmuotoisia, pieniä, rapeita ja mauttomia. 

Myöhemmin opin tuntemaan yhdistelmän kinkkua ja melonia, jolla hienosteltiin Suomessa, kun haluttiin tarjota oikein italialaista alkupalaa. Sellaisia helteitä ei Suomessa vielä 1990-luvulla ollut, että kinkkua ja melonia olisi tarjottu kuuman ilman ruoaksi syöjien ruokahaluttomuuden vuoksi.

Italiassa on tänä kesänä ollut erittäin kuumaa – ja italialaisissa ruokablogeissa on julkaistu paljon erilaisia kuumuuteen sopivia ruokia. 

Yksi niistä oli meloniriisisalaatti, josta tein oman muunnelmani lounassalaatiksi. Alkuperäisen reseptin mukaista meloniriisisalaattia nautittiin juhannusaattona kevyeksi lounaaksi. Siihen onnistuin löytämään pikkuisen palan provolone dolce -juustoa, mutta provolone piccantea ei ollut Stockallakaan.

Alkuperäinen resepti on julkaistu italialaisessa ruokablogissa, mutta sen osoite ei toimi enää.

Italialainen meloniriisisalaatti

1 suuri meloni

250 g riisiä

150 g prosciutto crudoa eli parmankinkkua, ei liian ohuina siivuina

200 g provolone piccante -juustoa

nippu tuoretta minttua

neitsytoliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

Keitä riisit ja jäähdytä ne kylmällä vedellä. Kuori meloni ja poista siemenet. Kuutioi meloni 2 x 2 sentin palasiksi, juusto 1 x 1 sentin palasiksi. Sekoita salaattiin kaikki ainekset. Lisää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kuvassa lounassalaatti melonista ja riisistä

 Lounassalaatti melonista ja riisistä

2 dl keitettyä riisiä, esim.basmatia

puolet pienestä cantaloupen melonista

1 avomaankurkku

5 lehteä romainesalaattia

5 lehteä tammenlehtisalaattia

70 g parmankinkkua

 5 – 6 oksaa tuoretta korianteria

Kuori ja pilko meloni ja kurkku kuutioiksi. Sekoita ne kylmään keitettyyn riisiin. Lisää revityt tai leikatut salaatit ja korianteri. Jätä jääkaappiin maustumaan yöksi. 

Lisää aamulla ennen töihin lähtöä salaattiin saksilla tai veitsellä noin sentin siivuiksi pilkotut parmankinkkusiivut.

Lisää lounasaikaan töissä oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Jos haluat salaatista vielä ruokaisamman, lisää siihen kinkkuannoksen kanssa yhtä aikaa noin 100 g juustoa, vaikkapa tuhkaraitajuustoa, kermajuustoa tai jotain muuta hieman karvasta mutta kuitenkin pehmeän makuista juustoa.

Limettikasleria ja vihanneksia

Se maku oli jotain taivaallista. Myös sijaintimme elokuussa vuonna 1988 oli taivaallinen. Istuimme korkealla Välimeren yllä, vuoren rinteessä, johon ei voisi kuvitella minkäänlaista jalansijaa saati sitten ravintolaa.

Lesboksen saarelle tehtiin silloin seuramatkoja myyntinimellä  Mytilene, ei haluttu viitata lesboihin eikä Sapfoon (630 - 570 e.a.a.), saareen suureen naisrunoilijaan, jonka runot ovat eroottisuudessaan ja intohimossaan kertakaikkisen ihania, suoraan selkään ja sydämeen käypiä. "//en saa sanaa suustani/kieleni kangistuu/hento liekki kiitää ihoni alla/silmäni sumenevat, korvissani kohisee//" (suom. Sampo Vesterinen 2001)

Intohimoa oli myös saaren ruoissa. Ja siellä söin elämäni parhaat lampaankyljykset, joita edelleenkin muistelen. Kävelimme äitini kanssa kohti loppuelämän kestävää onnea pitkin Mytilenen kiemuraisia, sokkeloisia katuja. Minulla oli valkoinen pusero, jonka lentävä röyhelökaulus koristi muuten yksinkertaista puuvillapaitaa.  Kuulin selkäni takaa sanat: "Angelo" 'Enkeli'. Niin me myös saimme enkelien ruokaa taivaan kaaren yllä.

Tuota samaa onnea olen tavoitellut limettimarinoidussa kaslerissa, joka onnistuu hiiligrillissä. Kaasugrilli tuo mukaan kaasun maun, sähkögrilli ei kypsennä tarpeeksi. Pallohiiligrilli antaa taivaallisten lampaankyljysten maun myös kaslerille.  Elämässä on sitten Kreikkaa, Välimeren makuja: sitruunaa, salviaa, possua – ja varmasti myös lampaankyljyksistä onnistuu sama herkkugrillitarjoilu.

Grillatut limettikaslerit

Marinoi kaslerin paloja noin tunnin, kahden ajan. Paista kuumassa hiiligrillissä rapeiksi.

Tarjoile grillattujen kokonaisten maissien, paprikoiden, nektariinien kanssa. Lisäkkeenä maistuvat isoäitini Lyydian, Kontiolahden marttojen kunniapuheenjohtajan, sokerisuolatut kurkut.    

Ainekset ja ohjeet

2 – 3 ruokailijalle

Kaslerit

Osta 500 – 600 gramman pala kasleria. Leikkaa se ensin noin sentin viipaleiksi. Puolita sitten viipaleet niin, että saat pienehköjä pihvejä.

Sekoita marinadi.

2 limetin mehu

4 – 5 valkosipulinkynttä neljäsosina tai puolikkaina

noin 20 salvian lehteä saksittuina noin sentin paloiksi

10 – 15 mustapippurin marjaa rouhittuina

n. 4 rkl ruokaöljyä, hyvää rypsi- tai oliiviöljyä

Marinoi lihoja tunnista kahteen.

Kaslerpihvit marinoituvat (kuva)

Leikkaa paprikat ja nektariinit grillaamiseen sopiviksi paloiksi eli noin neljään osaan. Valmista

sillä aikaa sokerisuolatut kurkut.

Lyydian sokerisuolatut kurkut

2 - 3 ruokailijalle

2 avomaankurkkua

sormisuolaa

sokeria

tillin tai basilikan lehtiä

Kuori kurkut ja leikkaa ohuenkoiksi siivuiksi. Laita kurkkuviipaleita syvälle lautaselle. Ripottele päälle sormisuolaa ja sokeria. Ota lusikan kärkeen hieman sokeria tai suolaa. Ota hyvä ote lusikan varresta vahvemmalla kädelläsi. Naputtele heikommalla kädelläsi lusikan varteen ja levitä suolaa sekä sokeria kurkkujen päälle. Laita jokaiseen kerrokseen valitsemaasi yrttiä.

Sokerisuolatut kurkut (kuva)

Kurkkujen kanssa sopii perinteinen ja isoäitini Lyydian käyttämä tilli mutta sen tilalla voi käyttää suosimaani basilikaa aivan yhtä hyvin.

Grillaa lihat, maissintähkät, paprikat ja nektariinit. Jos grillaamiseen menee paljon aikaa (ts. jos syöjiä on paljon ja annokset suuria), lämmitä uuni noin 100 asteeseen ja anna jo valmiiden ruokien pysyä uunin lämmössä siihen asti, että myös grillaaja pääsee syömään yhdessä toisten kanssa. 

Kuvassa grillissä nektariinien sijasta kesäkurpitsaa ja sydäntomaatin puolikas sekä puolikkaita maissintähkiä.

Aurinkoista kurpitsakeittoa

Kouluruoasta on jäänyt hyvä maku. Oli kaksi suosikkia: kanaviillokkia ja riisiä sekä hernesoppaa. Oli kaksi inhokkia: styroksilta maistunut makaronilaatikko ja ylietikkainen kurpitsapikkelsi. 

En sitten syönytkään kurpitsaa ennen kuin muutamia vuosia sitten, kun uteliaana ostin kokonaisen kurpitsan syksyn hehkuvalta vihannespöydältä.

Halloween-kulttuuri on tuonut kurpitsat näkyviin. Pidän halloweenista yhtä paljon kuin etikkakurpitsoista. Halloweenin kurpitsakauhulyhdyt ovat minusta irvokkaita koristeita pyhäinpäivän hiljaisuudessa, jossa kynttilät palavat pimeässä marraskuun illassa.

Alkavaan pimeyteen tuo kuitenkin valoa ja aurinkoa kurpitsa, kun sen laittaa pöytään herkkuna eikä koristeena. 

Erilaisissa kurpitsoissa on väriä: alkusyksyllä niin kuin nyt kaupasta saa vaaleamaltoista kurpitsaa, myöhemmin on oranssien kurpitsojen vuoro. Ne vasta valaisevatkin, antavat melkein tulisen oranssia energiaa, vaikka tulta maussa ei olekaan vaan suloista makeutta, jota voi taittaa happamalla omenalla.

Aurinkoinen kurpitsakeitto

usealle

noin kilo kurpitsaa

3 porkkanaa

2 omenaa

2 sipulia

oliiviöljyä

vettä

0,5 pakettia koskenlaskijajuustoa

300 g kananfileesuikaleita (ilman kanaa keitto on samalla tavalla herkullista kuin sen kanssakin)

Kuori ja pilko kurpitsa 3 x 3 cm:n kuutioiksi. Poista siemenet. Kuori ja pilko sipulit, porkkanat ja omenat samoin. Paista kaikkia suuressa öljytyssä teflonkattilassa siihen asti, kunnes vihanneksista alkaa irrota nestettä. Lisää kuumaa vettä sen verran, että vihannekset peittyvät.

Kun vihannekset ovat pehmeitä, kaada keitinvesi talteen. Survo vihannekset puunuijalla soseeksi. Lisää keitinvettä niin, että syntyy sakeahko keitto. Paista samaan aikaan pannulla kanansuikaleet kypsiksi. Voit maustaa kanoja hyppysellisellä currya, mutta liialla currylla (esim. teelusikallinen) ei saa peittää makuja.

Lisää keittoon koskenlaskijajuusto kuutioina. Sekoittele keitto tasaiseksi. Lisää paistetut kanasuikaleet. Tarjoile itsellesi ja seurallesi sopivan leivän kanssa.

Keitto sopii hyvin pakastettavaksi, koska siinä ei ole perunaa.

Lounassalaattiako?

Koulut alkoivat, lasten välipaloista välitetään kovasti perhelehtien sivuilla. Kuka muistaa lomalta työhön palaavan, joka ei työskentele runsautta tarjoavien lounasravintoloiden äärellä?

Mikroaterioiden sijaan juuri nyt on hieno aika ottaa mukaan oma salaatti työpaikalle. Salaattikin on herkkuhetki, kun sen tekee ajatuksella ja omia makuja kuunnellen.

Laihduin aikoinaan monta kiloa, kun otin päivittäin töihin mukaan lounassalaatin. En välittänyt tuolloinkaan erilaisista ruokasuosituksista vaan rakensin salaattini sen mukaan, mitä aineksia oli saatavilla ja mistä itse pidin. Ehkä tämänkin syksyn salaattitavoitteena on muutaman voikilon karistaminen varresta.

Nykyisin salaatin kokoamistani raamittaa tiukka allergiaruokavalioni: en voi syödä viljoja enkä sellaisia kasviksia ja juureksia, jotka sisältävät histamiinia tai lisäävät histamiinin tuotantoa elimistössä. Olen kehittänyt kuitenkin monia ruokalajeja juuri itselleni sopiviksi. Lisäksi jos laitan kahdelle hengelle ruokaa, ruoat ovat myös laktoosittomia, jotta samat ruoat sopivat ruokailukumppanillenikin.

Histamiinittomassa ruokavaliossa tomaatin voi korvata tuoreilla aprikooseilla. Niissä on samaa makumaailmaa. Elämä ilman tomaatteja on mahdollista, vaikkei sitä suomalaisista ihan heti uskoisikaan: Suomessa kun tomaatista on tullut se yleisvihannes, jota on melkein kaikissa ruoissa. Olemme italialaistuneet. 

Juuri nyt kaupat tarjoavat uutuussalaattia salanovaa, jossa on yllättävän paljon natriumia, mutta joka ehkä juuri sen vuoksi maistuu pehmeän happamalta. Salanova on kuin ruusu omassa ruukussaan. Kaunis, mutta ei lainkaan piikikäs. Lounassalaatissa piikkien tunnun saa mukaan rapeilla salaatinlehdillä.

Lounassalaatti

yhdelle

4 – 5 lehteä rapeaa keräsalaattia tai jäävuorisalaattia

4  - 5 lehteä salanova-salaattia tai lollo rossoa

1 avomaankurkku

3 tuoretta aprikoosia

3 – 4 tuoretta taatelia

3 - 4 sentin pala tuhkaraitajuustoa tai esim. sinileimaemmentalia, edamia, kermajuustoa

suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

Valmista salaatti illalla jääkaappiin odottamaan aamua. Pese ja kuivaa salaatinlehdet. Kuori ja pilko kurkku.  Leikkaa aprikoosit kuudeksi lohkoksi. Leikkaa taatelit neljäksi lohkoksi. Pilko juusto kuutioiksi. Sekoita salaatti. Anna maustua jääkaapissa.

Sekoita salaatin joukkoon työpaikalla suolaa, rouhittua mustapippuria ja ruokalusikallinen oliiviöljyä.