Artisokkakatkarapurisotto

Talviseen aikaan tuoreet ruokatarvikkeet ovat hakusessa, mutta säilötyistä ruoista saa herkkuja, kun niitä yhdistää oikein. Tuoreet artisokat ovat superherkkua, jota Suomesta saa kalliilla. Kun ne käsittelee niin, että vain sydämet jäävät jäljelle, elämä on herkkua vaan vähäistä. 

Risoton ainekset: salottisipulia, säilykeartisokkia paloiteltuina, arborioriisiä, valkoviiniä

Erään kerran löysin artisokkia Tukholmasta torilta pussillisen 10 kruunulla. Niistä halpiksista syntyi uunissa tomaattikastikkeen kanssa paistettuja. Vaan aika harvoin Suomesta artisokkia saa mistään tarjouksesta, vaikka ne herkullisia ovatkin: sekä lehdet imeskeltyinä voikastikkeen kanssa että sydämet eri tavoin valmistettuina.

Juuri nyt, kun suru ja talvi on syvimmillään, on hyvä saada nopeaa, kevyttä, kaunista ja herkullista ruokaa.

Suruhan ei tule heti rakkaimman kuoltua. Se tulee vasta kun surulle on tilaa, kun on vietetty muistotilaisuudet, annettu toisille mahdollisuus surra, elää yhdessä menetetyn hyviä hetkiä. 

Kaikkein läheisimmälle suru tulee kaiken selviämisen jälkeen, sen jälkeen, kun järkytys on laimennut ja elämän muuttumisen totuus on todellisuutta, kun ei ole toista, jolle kertoa päivän juttuja, vitsejä, ihmetyksiä, ärsytyksiä. Kun alkaa arki, jota ei yksin haluaisi aloittaa, vaikka pakko on.

Kaunis elämä ja ruoka tuovat lohtua. Ne antavat jossain määrin lupauksen siitä, että elämä jatkuu, elämä on samanlaista kuin joskus opiskeluaikoina, kun Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta opiskelemalla teki valkoviinikastiketta keitetyn kalan seuraksi. Samassa kirjassa on hyvä ohje tuoreen artisokan käsittelyyn: lehtien irrottamiseen ja sydämen paljastamiseen. 

Samaa opettelua on elämä rakkaan menettämisen jälkeen, tosin opaskirjoja ei ole. On vain jokainen päivä elettäväksi, katsottavaksi, millaisena se avautuu.

On kirjoja lukea toisten kokemuksia; vertaiskokemuksia, mutta mikään niistä ei ole samanlainen, mikään ei ole minun kokemukseni, mikään ei vastaa täysin minun tunteitani. Tuttua on, mutta silti vierasta.

Siksi ruoka. Siksi keittiö. Siksi jatkuvuus. Ja tänään artisokkakatkarapurisottoa, johon ei liity mitään muistoja. Siksi: sillä se on uusi; reseptin poikanen on otettu taas kerran italialaisesta ruokablogista ja muokattu omaan makuun sopivaksi. Juuri minun suuhuni – ja ehkä teidänkin.

Artisokkakatkarapurisotto

Artisokkakatkarapurisotto

1,5 dl Arborio-riisiä

1 prk säilöttyjä artisokkia

180 g jäisiä katkarapuja

1 salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

2 rkl hyvää oliiviöljyä

½ tl suolaa

2 hyppysellistä valkopippuria

2 – 3 dl kuivaa valkoviiniä, esim. Pinot grigio

2- 3 dl vettä

2 dl maukasta mietoa juustoraastetta, esim. Västerbotten-juustosta raastettua. Parmesaaniraaste on liian voimakasta.

1 rkl voita tai laktoositonta keijua

Pilko artisokan sydämet kuuteen osaan. Paista ne oliiviöljyssä. Siirrä lautaselle syrjään.

Ota samaan aikaan pakastetut isot katkaravut sulamaan (180 g).

Paista kuumassa öljyssä salottisipulisilppu. Lisää riisi kuumaan öljyyn. Varo, etteivät sipulit ja riisit pala. Lisää 3 – 4 osaan pilkottu valkosipuli joukkoon. Älä paista kovasti.

Lisää artisokkapurkin liemi risoton alkuun. Kun se on kiehunut kokoon, lisää valkoviiniä. Aina kun seos kuivuu kiehautuksesta, lisää viiniä tai vettä.

Kun riisi on kypsähköä (maistele sen al dente -astetta), lisää paistetut artisokat ja vielä kohmeiset katkaravut. Kuumenna kypsäksi.

Lisää voita tai keijua sekä juustoraaste. 

Tarjoile heti alkuruoaksi italialaiseen tapaan tai sitten suomalaiseen tapaan pääruoaksi.