Värejä ja sekoituksia: poropyttis

Pakkasessa on vielä poroa syksyn tilauksesta.  Viimeistä paistia viedään. Se paistettiin perjantaina omalla reseptillä yrttihauteessa, ilman pekonia. Syötiin se, mikä jaksettiin rosmariiniperunoiden kanssa. Rosmariiniperunoiden sulous paljastui monia vuosia sitten italialaisen ystävän pöydässä.

Tällä kertaa rosmariini olikin hankala hankittava. Lähimarketissa oli kolmen hintaista rosmariinia: pienessä  kasvatusruukussa se maksoi 4,95, isossa ruukussa 6,99, jos huomasi liitutaululle kirjatusta hinnasta 4,99 sen, että rosmariini (suluissa) maksoihin 6,99; lisäksi kaupassa oli tarjolla rosmariinia ilman kasvatuspussia ja brändinimeä isoissa ruukuissa hintaan 3,99. 

Kuinkas sitten kävikään? Kassalla tiedostava asiakas alkoi ihmetellä pikkurosmariinin hintaa, koska oli nähnyt ison ruukun hinnaksi 4,99. Moneen otteeseen kassan odotellessa ja toisen myyjän juostessa ympäri vihannesosastoa laskettiin hintoja ja mietittiin, mikä rosmariini maksaa mitäkin. Lopputulos oli se, että kassiin päätyi kaikkien väsyttyä eri hintoihin ja kokoihin 6,99 maksava muovipussillinen iso rosmariini. 

Kun kaupat oli tehty ja iso rosmariini muovipusseineen päätynyt ostettavaksi, kassa meni isojen pussittomien rosmariinien luokse ja näytti: nämä maksavat 3,99. Näin hintatietoinen asiakas maksoi  muovipussista 3 euroa!!! Rosmariiniperunat olivat hintansa, myös muovipussin, arvoisia. Mehukkaita, mainion makeita.

Niitä vain ei enää ollut sunnuntaina, kun viikonlopun lopuksi oli saatava ruokaa ja äkkiä.

Mikä neuvoksi, kun on nauttinut viikonlopun Helsingin työväenopiston lausunnan, teatterin ja musiikin harrastajien esityksistä? Kun on saanut kuulla eläinrunoja ja –tarinoita, hersyttää rakkauden naurua näyttämöllä, viettää muistojen hetkiä iskelmistä puheeksi muuntautuneiden tekstien parissa; kun Oma lehmä on ollut ojassa ja Maunulan teatteriryhmä on pukenut konsulttipuheen sanoiksi bisneksen, suvun, perinnön, kartanon.

Kun on nähnyt, kuullut, haistanut ja melkein kävyn päästä maistanut? Haavekuvia, syvän meren sointia, brasilialaista sambaa, Rebecan chachata.

Väri ja kirjoitus; sitä kokeiltiin myös. Puettiin päälle läikkyvän liekehtiviä väreissä hehkuvia silkkihuiveja. Lapset maalasivat kertomuksia; aikuiset kokeilivat, miltä tuntuukin kirjallinen ilmaisu, kun ei olekaan käytössä tietokonetta, ei kynää vaan vain sivellin ja vesivärit. Kun kiteytetään muutamaan sanaan, muutamaan kuvaan ajatus siitä, kuka minä olen, kun puen päälleni sinisen silkkiviitan, metsänvihreän vaatteen, vaaleanpunaisen unelman – ja kirjoitan, maalaan siveltimellä tuntemukseni. 

Olen madonna, olen kuningas, olen kauneuskuningatar, olen ruoho, olen mehua, olen appelsiinipuu puutarhassa, olen ruusuja kasvattava prinsessa.

Mikä neuvoksi täyteyden vastapainoksi tyhjän jääkaapin edessä? Palsternakkaa ja porkkanaa. Valkoista ja oranssia. Vähän timjamin vihreää. Punaisenruskeaa poroa. 

Syntyy väripaletti, kuin lapsen värimaalauksessa, jossa kaikki värit ovat tärkeitä, jossa jokaisella värillä on tarina. Syntyy sunnuntai-illan pyttis. 


Mielessä on 5-vuotiaan Miskan silmien vihreä ilo vihreästä kevään ruohosta, 3-vuotiaan Tarun keltainen mehu ja appelsiinipuu, 89-vuotiaan äidin ajatus: olen madonna vaaleanpunaisessani, hopeanharmaissa hiuksissani, 48-vuotiaan Martin Neitsyt Maria sinisissään. Sitä kaikkea oli viikonloppu: väriä, iloa, sanoja, lämpöä ja herkullista talkoolohikeittoakin, jota vapaaehtoistyöntekijät keittivät Helsingin työväenopiston ja Saunabaarin asukastalon yhteisillä Saunabaarin teatterifestivaaleilla.

Poropyttis

yhdelle tai kahdelle

2 palsternakkaa

4 porkkanaa

250 g kypsää poronpaistia

½ nippua timjamia

1 tl suolaa

2 tl hunajaa

1 dl hyvää oliiviöljyä

Kuori ja pilko juurekset noin sentin kuutioiksi. Laita ne uunivuokaan ja lorauttele joukkoon oliiviöljyä. Pilko poronpaisti samoin noin sentin kuutioiksi. Lisää paistikuutiot, suola ja timjami palasiksi leikattuina joukkoon. Pyöräytä ainekset sekaisin. Tiputa pyttiksen päälle hunajaa eri puolille paistoksen pintaa.

Paista noin 200 asteessa noin 40 minuuttia kannen alle. Ota kansi pois ja grillaa pinta.

Rosmariiniperunat

kahdelle lisäkkeeksi

4 Rosamunda-perunaa

rosmariininoksia

1 tl suolaa

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

Kuori perunat ja leikkaa ne kapeiksi veneiksi. Laita uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja sekoita joukkoon palasiksi leikattuja rosmariininoksia.  Kaada päälle öljy ja kierittelen perunaveneet öljyssä, suolassa ja rosmariinissa. Paista alkuun kannen alla 40 - 50 minuuttia. Poista kansi ja ruskista perunat rapeiksi.

Yllättäviä yhdistelmiä: punajuuriporoenchiladat ja hedelmäinen salaatti

Kansallisteatterin esittämä Sarah Ruhlin näytelmä Eurydike (ohj. Yana Ross) on hurja yhdistelmä toisaalta vanhaa myyttiä muusikko Orfeuksesta, joka ei saa katsoa taakseen, jos haluaa saada Eurydikensä takaisin manalasta, toisaalta absurdia unimaailmaa.

Näytelmän puvustus ja lavastus menee normaalin yli: kuoleman valtakunnan hallitsija tulee näyttämölle kirkkaanvihreässä teddyhousuasussa, jonka etumuksesta sojottaa ilmapallojen ympäröimä penis. Myöhemmin samainen mies muuttuu raskaana olevaksi, jonka olemus herättää koomiseksi mainostetun näytelmän katsomossa naurun. Tuossa kohtaa näytelmä, jota katsoo epäuskoisen kiinnostuneena ja kummastuneena, muuttuu lopullisesti karnevaaliksi.

Seksuaalisuus on läsnä koko ajan. Jo ennen tekstiosuuden alkua video näyttää suihkussa rakastelevia Orfeusta ja Eurydikeä. Lisää saadaan, kun Eurydike rakkauden huumassaan näytelmän alussa ottaa suihin Orfeukselta – ja lopussa Orfeus masturboi ajatellessaan kuollutta rakastettuaan.

Näytelmä kääntää ympäri tabuja. Kuolema on Eurydikelle tavoiteltavampi olotila kuin elämä; kuolemassa on isä, joka houkuttaa kirjeellään Eurydiken tämän omista häistä kuolemaan. Tytär vapautuu isästään vasta kun uskaltaa olla itsensä ja kun isä on kuollut manalassa toiseen kertaan. Näytelmässä toistuvat sanat: ”Häät on isän ja tyttären juhla.” Sulhaselle ei ole sijaa majatalossa – eikä Orfeukselle kuolemassa, jonne hän ei yrityksistään huolimatta pääse.

Kuoleman maassa ovat sanat, tekstit, Shakespeare; elämässä on musiikki. Sanan kirjain on kuollut. Eurydike, tarinoita rakastava tyttö, on kuollut.

Yhtä kuolleelta tuntuu elämä huhtikuun lumisateessa ja kevätväsymyksessä. Kesän odotuksessa, kesän, joka ei tunnu lähestyvän, vaikka tietää, että kuukauden kuluttua on vihreää tai ainakin melkein. Kevät vaatii loputonta kärsivällisyyttä, sopeutumista siihen, ettei heti saakaan kaikkia herkkuja: aurinkoa, terasseja, omenankukkia, kielontuoksua, paljaita varpaita, 20-luvun uimapukua, joka jo malttamattomana odottaa pääsyä rantahietikolle.

Maissitortillatkin täytetään talvisilla täytteillä, yhdistetään yllättävästi punajuurta poroon ja täytetään tortilla talven rippeillä. Salaattiin yhdistetään hedelmiä: makeutta, jolla häädetään talven vitamiinivajausta. 

Syntyy talven ja kesän yhteinen uni – ja toivottavasti kevääseen virtaa viimeisiin luminäytelmiin.

Punajuuriporoenchiladat: makean rapeita rumiluksia.

Punajuuriporoenchiladat

kahdelle

6 Masaharina-maissitortillaa (Helsingissä näitä saa esim. Kampin K-supermarketista)

200 g paistettua poron jauhelihaa, joka on maustettu mustapippurirouheella, suolalla ja yhdellä poron joukossa paistetulla vahvalla pippuripaprikalla

2 keitettyä punajuurta

2 pientä sipulia lohkoiksi pilkottuina

5 cm purjoa, puolikuina

1 dl turkkilaista jogurttia

2 tl pestokastiketta (esim. Barilla tai Sacla)

1 dl manchegojuustoa raasteena

10 – 20 mustapippuria

1 tl suolaa

½ tl sokeria

Paista sipulit rapeiksi. Laita sipulit syrjään odottamaan.

Paista jauheliha kuivaksi. Lisää paistamisen aikana pippuripaprikan palko antamaan makua. Mausta mustapippurirouheella ja teelusikallisella suolaa. Laita jauheliha syrjään odottamaan.

Raasta kuoritut punajuuret ja paista juuresraastetta pannulla. Lisää puoli teelusikallista sokeria.

Valmiina täytettäviksi

Valmista jogurttikastike.  Sekoita desilitraan turkkilaista jogurttia kaksi teelusikallista pestokastiketta.

Täytä tortillaletut: 3 isoa teelusikallista jauhelihaa, sipulinlohkoja, tuoretta purjoa, 3 isoa teelusikallista paistettua punajuuriraastetta, 1 – 2 teelusikallista pestojogurttikastiketta.

Asettele täytetyt tortillaletut öljyttyyn uunivuokaan. Yritä saada ne pysymään rullina. Jos ei onnistu, anna lettujen pysyä avonaisina taco-mallisina.

Heitä kevyesti täytettyjen lettujen päälle oliiviöljyä ohuita siivuja. Laita lettujen päälle manchegoraastetta.

Paista kuumassa uunissa (270 – 300 astetta) 10 – 20 minuuttia uunin tehoista riippuen.

Hedelmäinen salaatti on niin kevyttä, että melkein lentää ilmaan.

Hedelmäinen salaatti

kahdelle

kahta mietoa salaattia, esim. jääsalaatti ja frisee, kouralliset

3 lohkoa cantaloupemelonia

7 cm kurkkua

10 tummaa viinirypälettä

5 tuoretta taatelia

5 cm purjoa

10 basilikan lehteä

Pese kaikki ainekset. Kuori kurkku. Puolita purjo pitkittäin ja huuhdo pois kaikki hiekan jämät.

Revi salaatti lautaselle. Pilko cantaloupemeloni palasiksi, samoin kurkku. Puolita viinirypäleet ja neljäsosita tuoreet taatelit. Leikkaa purjo siivuiksi. Revi basilikan lehdet kauniisti.

Yhdistä salaatti. Laita pohjalle salaatin riekaleet, päälle melonin ja kurkun palat. Sitten viinirypäleen puolikkaat ja taatelin neljännekset. Lopuksi basilikan lehdet ja purjon puolikassiivut.

Rouhi päälle mustapippuria ja suolaa tarpeen mukaan. Kastele salaatti hiukkasella hyvää oliiviöljyä. Älä lisää minkäänlaista etikkaa.