Kesää on tehty: on haravoitu mökillä pihat ja polut
puhtaiksi havunneulasista ja syksyn lehdistä. On uitu tai paremminkin
kastauduttu jäätävän kylmässä Pielisessä. On koettu jo kuumaakin ja aurinkoa, sumua,
vesisadetta ja sateenkaari. On talutettu polkupyörä korjaamoon ja kesäkengät
uudistettaviksi suutariin.
Vaan mistä tuntee kesän? Kun ikkunaan on ripustettu kesän
valkoiset verhot, jotka hulmahtelevat koko yön auki olevassa ikkunassa. Kun
valo siivilöityy hentojen koristeompeleiden läpi huoneeseen aamulla. Kun tuntee
iholla valon ja tuulen, kosketuksen.
Kesän maku syntyy suuhun mansikoista, makeaisista. Italiassa
asuessani ystäväni äiti valmisti perhelounaalle huhtikuussa mansikoita: kostutti
ne sitruunanmehulla ja sokeriripauksella. Samalla tavalla Suomessakin maistuvat
muuten hieman mauttomat, puiset ja kovat, mutta makealle tuoksuvat toukokuussa
myytävät eteläeurooppalaiset mansikat.
Suomalaisiin heinäkuun auringon kypsyttämiin mansikoihin ei sitrusmehua
tarvita, eikä balsamietikkaakaan.
 |
| Italialaiset mansikat kulttuurisivuilla |
Kesän maku syntyy yksinkertaisista herkuista. Tällä kertaa
kalasopan ainekset matkasivat jäisinä vielä toukokuun alussa Norjan jäätiköillä
kalastaneen perhekalastajan mukana mökkitalkoisiin. Ja kirkkaassa kylmässä
vedessä kasvaneen katkarapuja maiskutelleen kirkkaanpunalihaisen raudun maku
oli jotain sellaista, jota harvoin saa kokea: täyteläistä, herkkää, miedon
vahvaa. Adjektiivit ovat keskenään ristiriitaisia, mutta muuten raudun makua on
vaikea kuvailla.
 |
| Kalastajan rautukeitto - elämänvoiman herkku |
 |
| Graavattua rautua koristeltuna punamustalla raudun nahalla |
Ristiriitaisia keskenään ovat joskus elämänvoimaa tuovat
konsertti- ja näyttelyelämyksetkin. Helsingin kaupunginorkesterin perjantainen
(24.5.2013) Wagner-setti Leif Segerstamin johdossa soi syvästi. Vaikuttavinta
konsertissa oli Egils Silinsin bassobaritonin voimasoundi erityisesti
Parsifalin Amfortasin rukouksessa. Ja taas kerran vakuuttavaa oli puhallinten
ja lyömäsoitinten työskentely. Hauskin yllätys pateettisen musiikin konsertissa
oli kahden lautasten yhtäaikainen läjäytys.
Elämän alkuvoimaa oli myös Marjatta Tapiolan näyttelyssä
Tennispalatsin Helsingin kaupunginmuseossa. Näyttely on nyt päättynyt, mutta
Tapiolan aisteja hivelevät viime aikojen työt hehkuvat vielä mielessä – kuin rautukeittokin.
Samalla tavalla punaisen värin voimaa valkoisella pinnalla on Tapiolan minotaurus-
ja hevosaiheisissa teoksissa, joiden eroottisuus on silmien edessä ja melkein
ruumiissa tunnettavissa.
Lopulta kesän elämän alkuvoiman tekee ikkunaverhon
valkoisuuden parina ristipistotyö. Galleria Lokalissa on vielä esillä Tuija
Tarkiaisen ristipistotöitä, jotka ovat yhtä aikaa nykyä ja mennyttä.
Ristipistoin on kuvattu kirjaimia ja numeroita tunnetuista kirjasimista, joita
nykyisin fonteiksi kutsutaan. Ristipistot ovat naisen elämän alkuvoimaa, lähes
meditatiivista hitautta, pisto pistolta valmistuvaa kokonaisuutta.
Nainen istuu valossa ikkunan alla ja kirjailee kirjaimia.
Valkoinen ompelin koristettu ikkunaverho heilahtaa tuulenvireessä. Kirjailija
katsahtaa ulos verhon välistä, näkee ison veden, pistää sormeensa, veripisara
valahtaa valkoiselle kirjailualustalle.
Toisen ison veden rannalla, kovassa tuulessa kesän
ensimmäinen jäätelö sulaa suuhun. Kesä on, kesä on.
Kalastajan rautukeitto
perunoita
sipulia
rautuja
voita
vettä
suolaa, pippuria
Kuori ja lohko perunat. Keitä ne vedessä melkein kypsiksi.
Kuullota sillä aikaa sipulit voissa pehmeiksi. Lisää sipulit keittoon.
Kun
perunat ovat kypsiä, lisää keittoon raudut suuriksi paloiksi leikattuina. Älä
keitä enempää vaan anna kalojen kypsyä kuumassa liemessä. Rautu on niin
pehmeälihainen kala, että se hajoaa, jos kalaa keittää pitkään.
 |
| Rautupalaset valmiina keittoon |
Italialaiset mansikat
2 litraa tuoreita, kiinteitä varhaisia eteläeurooppalaisia
mansikoita
1 limetin mehu
1 rkl sokeria
Pese ja kuivaa mansikat. Puolita ne pitkittäin. Laita
tarjoiluastiaan. Kaada päälle juuri puristettu limetin mehu ja ripottele päälle
sokeria. Sekoita varovasti, että mansikat eivät hajoa.
Tarjoile sellaisinaan tai vaniljajäätelön kanssa. Mansikat
säilyvät näin maustettuina, vaikkakin mehustuvat jonkin verran, hyvinä pari
päivää jääkaapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti