Elämän keveyttä: keveä parsakeitto

Eero Hämeenniemen teos Yaadum uuree, jonka Helsingin kaupunginorkesteri kantaesitti tilausteoksena 17.4. ja 18.4. 2013 Helsingin musiikkitalossa, on suomenkieliseltä nimeltään Kaikkialla koti. 

Teos puhdistaa mielen talven kuonasta, vapauttaa sielukkuudellaan ruumiinkin vastaanottamaan vihreyttä, nurmikolla pilkistäviä krookuksia ja pikkuruisia sinililjoja.

Kaikkialla koti – ajatus vie maailmaa syleilevään hentouteen, aavistukseen yhteisyydestä, kaikkia yhdistävästä elämän voimasta: ”Kaikkialla koti, jokainen on ystävä” (Kaniyan Puungkundran, tamilin kielestä suom. Eero Hämeenniemi). Samassa runossa ”Kuolema on meille tuttu, emmekä juovu elämän huumasta”. Ajatukset soivat teoksessa – ajatukset soivat maailmassa.

Kaikkialla koti -ajatus tuo myös konkreettisia ajatuksia kodista, joka on kaikkialla. Kun kodin merkki oli yönsininen kännykkä, joka vapautti pitkää matkaa työhön matkaavan kodiksi makuuvaunun hytin, silloin kun junissa vielä oli makuuvaunuja.

Kaikkialla koti -ajatus yhdistää mieleen elämän muutkin junamatkat, joilla tutkittiin läntistä Eurooppaa huumaantuneena museoiden taideaarteista, pimeistä, kuumista öistä, valoista, tulennielijöistä, aikaisista aamuista Pariisissa, Rooman suihkulähteiden vilvoittavista vesistä, oransseista tennareista, jotka lahjoitettiin kenkänsä varkaalle menettäneelle ruotsalaistytölle. 

Kaikkialla oli koti, kaikkialla on koti.

Reppumatkaaja eikä yönsinisen kännykän kantaja haaveillut parsasta – ei. Nyt hentoisen vihreyden tuoja on parsa, tällä kertaa Hämeenniemen teoksen henkeen keveä keitto, ei raskas risotto, ei keitettyä parsaa voikastikkeessa. 

Keveä parsakeitto smetanakukkasineen viheriäisellä niityllä

Keveä parsakeitto on minestra di asparagi – italialainen parsakeitto, joka on kevennetty alkuperäisestä vielä keveämmäksi: perunan tilalla on kesäkurpitsaa, kesän makua.

Haaveilua, elämän keveyttä, kuplivan kevään juhlan raikkautta. Tanssia, perhosten liikkeitä sormilla, ranteilla. ”Me tiedämme, että tämä elämä on kuin hatara lautta/raivoavassa koskessa./ Se kulkee, minne virta sen kuljettaa:” Keveällä lautalla elämän virtaan.

Keveä parsakeitto

noin puoli kiloa valkoista parsaa ( 1kg kaikkineen)

400 g kesäkurpitsa

pienehkö keskikokoinen purjo

hyvää oliiviöljyä

1 l vettä

2 dl kuivaa valkoviiniä

2 tl suolaa

10 mustapippuria rouheena

2 keltuaista

1 dl parmesaaniraastetta

Kuori parsa. Leikkaa parsannuput erikseen. Ota nuput talteen. Pilko parsatangot noin puolen sentin mittaisiksi paloiksi. 

Kuori kesäkurpitsa ja pilko se sentin kuutioiksi. Pese hyvin purjo ja pilko viipaleiksi.

Valkoista parsaa, kesäkurpitsakuutioita, parsannuppuja, purjoa - niistä on keveä keitto tehty.

Kuullota purjo hyvässä oliiviöljyssä pehmeäksi. Lisää paistokseen parsa- ja kesäkurpitsapalat. Lisää oliiviöljyä, jos seos näyttää kuivalta. Pehmitä vihanneksia kauniisti.

Lisää keittoon 2 dl valkoviiniä ja anna sen imeytyä vihanneksiin. Lisää vesi. Keitä keittoa noin 20 minuuttia hiljaisella tulella. Lisää keittoon suola ja mustapippurirouhe.

Kun vihannekset ovat kypsiä, ota keittolientä pari dl erilliseen kulhoon. Kaada loppu keittoliemi siivilän läpi talteen toiseen isoon kulhoon.

Soseuta kattilassa vihannekset ilman keitinlientä. Lisää keitinlientä niin paljon, että keitto vaikuttaa hieman sakean laihalta.

Vatkaa keltuaiset 2 desilitraan keittolientä. Lisää keltuaiset keiton joukkoon.

Viimeistele keitto siten, että lisäät siihen parmesaaniraasteen ja parsannuput. Keitä vielä hetki.

Tarjoile kuumana alkuruokana smetanakukkasen kanssa.

Värejä ja sekoituksia: poropyttis

Pakkasessa on vielä poroa syksyn tilauksesta.  Viimeistä paistia viedään. Se paistettiin perjantaina omalla reseptillä yrttihauteessa, ilman pekonia. Syötiin se, mikä jaksettiin rosmariiniperunoiden kanssa. Rosmariiniperunoiden sulous paljastui monia vuosia sitten italialaisen ystävän pöydässä.

Tällä kertaa rosmariini olikin hankala hankittava. Lähimarketissa oli kolmen hintaista rosmariinia: pienessä  kasvatusruukussa se maksoi 4,95, isossa ruukussa 6,99, jos huomasi liitutaululle kirjatusta hinnasta 4,99 sen, että rosmariini (suluissa) maksoihin 6,99; lisäksi kaupassa oli tarjolla rosmariinia ilman kasvatuspussia ja brändinimeä isoissa ruukuissa hintaan 3,99. 

Kuinkas sitten kävikään? Kassalla tiedostava asiakas alkoi ihmetellä pikkurosmariinin hintaa, koska oli nähnyt ison ruukun hinnaksi 4,99. Moneen otteeseen kassan odotellessa ja toisen myyjän juostessa ympäri vihannesosastoa laskettiin hintoja ja mietittiin, mikä rosmariini maksaa mitäkin. Lopputulos oli se, että kassiin päätyi kaikkien väsyttyä eri hintoihin ja kokoihin 6,99 maksava muovipussillinen iso rosmariini. 

Kun kaupat oli tehty ja iso rosmariini muovipusseineen päätynyt ostettavaksi, kassa meni isojen pussittomien rosmariinien luokse ja näytti: nämä maksavat 3,99. Näin hintatietoinen asiakas maksoi  muovipussista 3 euroa!!! Rosmariiniperunat olivat hintansa, myös muovipussin, arvoisia. Mehukkaita, mainion makeita.

Niitä vain ei enää ollut sunnuntaina, kun viikonlopun lopuksi oli saatava ruokaa ja äkkiä.

Mikä neuvoksi, kun on nauttinut viikonlopun Helsingin työväenopiston lausunnan, teatterin ja musiikin harrastajien esityksistä? Kun on saanut kuulla eläinrunoja ja –tarinoita, hersyttää rakkauden naurua näyttämöllä, viettää muistojen hetkiä iskelmistä puheeksi muuntautuneiden tekstien parissa; kun Oma lehmä on ollut ojassa ja Maunulan teatteriryhmä on pukenut konsulttipuheen sanoiksi bisneksen, suvun, perinnön, kartanon.

Kun on nähnyt, kuullut, haistanut ja melkein kävyn päästä maistanut? Haavekuvia, syvän meren sointia, brasilialaista sambaa, Rebecan chachata.

Väri ja kirjoitus; sitä kokeiltiin myös. Puettiin päälle läikkyvän liekehtiviä väreissä hehkuvia silkkihuiveja. Lapset maalasivat kertomuksia; aikuiset kokeilivat, miltä tuntuukin kirjallinen ilmaisu, kun ei olekaan käytössä tietokonetta, ei kynää vaan vain sivellin ja vesivärit. Kun kiteytetään muutamaan sanaan, muutamaan kuvaan ajatus siitä, kuka minä olen, kun puen päälleni sinisen silkkiviitan, metsänvihreän vaatteen, vaaleanpunaisen unelman – ja kirjoitan, maalaan siveltimellä tuntemukseni. 

Olen madonna, olen kuningas, olen kauneuskuningatar, olen ruoho, olen mehua, olen appelsiinipuu puutarhassa, olen ruusuja kasvattava prinsessa.

Mikä neuvoksi täyteyden vastapainoksi tyhjän jääkaapin edessä? Palsternakkaa ja porkkanaa. Valkoista ja oranssia. Vähän timjamin vihreää. Punaisenruskeaa poroa. 

Syntyy väripaletti, kuin lapsen värimaalauksessa, jossa kaikki värit ovat tärkeitä, jossa jokaisella värillä on tarina. Syntyy sunnuntai-illan pyttis. 


Mielessä on 5-vuotiaan Miskan silmien vihreä ilo vihreästä kevään ruohosta, 3-vuotiaan Tarun keltainen mehu ja appelsiinipuu, 89-vuotiaan äidin ajatus: olen madonna vaaleanpunaisessani, hopeanharmaissa hiuksissani, 48-vuotiaan Martin Neitsyt Maria sinisissään. Sitä kaikkea oli viikonloppu: väriä, iloa, sanoja, lämpöä ja herkullista talkoolohikeittoakin, jota vapaaehtoistyöntekijät keittivät Helsingin työväenopiston ja Saunabaarin asukastalon yhteisillä Saunabaarin teatterifestivaaleilla.

Poropyttis

yhdelle tai kahdelle

2 palsternakkaa

4 porkkanaa

250 g kypsää poronpaistia

½ nippua timjamia

1 tl suolaa

2 tl hunajaa

1 dl hyvää oliiviöljyä

Kuori ja pilko juurekset noin sentin kuutioiksi. Laita ne uunivuokaan ja lorauttele joukkoon oliiviöljyä. Pilko poronpaisti samoin noin sentin kuutioiksi. Lisää paistikuutiot, suola ja timjami palasiksi leikattuina joukkoon. Pyöräytä ainekset sekaisin. Tiputa pyttiksen päälle hunajaa eri puolille paistoksen pintaa.

Paista noin 200 asteessa noin 40 minuuttia kannen alle. Ota kansi pois ja grillaa pinta.

Rosmariiniperunat

kahdelle lisäkkeeksi

4 Rosamunda-perunaa

rosmariininoksia

1 tl suolaa

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

Kuori perunat ja leikkaa ne kapeiksi veneiksi. Laita uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja sekoita joukkoon palasiksi leikattuja rosmariininoksia.  Kaada päälle öljy ja kierittelen perunaveneet öljyssä, suolassa ja rosmariinissa. Paista alkuun kannen alla 40 - 50 minuuttia. Poista kansi ja ruskista perunat rapeiksi.