Sunnuntaispagettia: sahramia ja artisokkia

Sunnuntaina sataa aina ja taas on sunnuntai. Sunnuntaina, kun sataa, ei lähdetä ostoksille. Sunnuntaina, kun koivu kukkii, istutaan sisällä, roikutaan netissä, selaillaan arkistoja. Sunnuntaina katsotaan kaappiin: mitä sunnuntaita saisi olla kaapin uumenista. 

Sunnuntaina yksinkertainen on kaunista ja hyvää. Sunnuntaina kaapissa on sahramia ja artisokkia. Sunnuntaina syödään spagettia, kullankeltaista. Valkoisella lautasella keltainen sahramispagetti on kuin narsissi rakeiden lumettamalla maalla.

Artisokat sahramin keltaisina.

Sahramia ja artisokkaa – yksinkertaisen hieno makuyhdistelmä. Sunnuntaina saa syödä yksinkertaisesti. Sunnuntai on kerran viikossa – toukokuu on kerran vuodessa. Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu. Mutta se tuli jo valkoisen hunnun kanssa.

Sunnuntaina saa herkutella oliiviöljyllä, sitä saa lorauttaa pannuun reilulla kädellä. Sunnuntain sahramispagetti on kevyttä ja kaunista, niin syvän keltaista, että kamera ei tavoita sen keltaisuutta. Keltainen synnyttää inspiraatiota, antaa luovan minän tulla ulos harmaasta kuorestaan. Keltainen kirjoittaa itsensä näkyviin. 

Anja Snellmanin romaanissa Pääoma kirjoitetaan näkyviin ihminen, joka oli elämänsä piilossa, joka viihtyi komerossa, omassa maailmassaan. Romaani on kaunis, romaanin kieli on sahramia. Sen ajatukset ovat artisokan sydämiä; romaani on kirjoitettu sydämellä. Romaani on kuin muistoista kiertyvää spagettia, jonka sisällä on kirjoittava minä.

Sahramispagetissa on minää ja toista. On tuttu arkinen spagetti – ja on toiseus: uusi yksinkertaisuus. Se, joka elämässäkin kirkastuu keltaisenvalkoiseksi valoksi. Valoon, lumeen, avaruuteen.

Spagettia, artisokkia ja sahramia

250 g spagettia

150 g säilöttyjä artisokan sydämiä

2 salottisipulia

¼ pussi sahramia

 1 – 2 rkl oliiviöljyä

Keitä spagetit pakkauksen ohjeen mukaan al dente –kypsiksi. Valmista niiden kiehuessa kastike.

Pilko salottisipulit pieniksi kuutioiksi ja artisokan sydämet neljäs- tai kuudesosiksi.

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pehmeiksi. Oliiviöljyä saa olla runsaasti. Lisää artisokan sydämet. Paista sen verran, että alkaa tuntua kypsän artisokan tuoksu. Lisää pannulle sahrami ja pyöräytä vihanneksia mausteöljyseoksessa. Jos seos tuntuu kuivalta, lisää joukkoon spagetin keitinvettä ½ dl kerrallaan.

Valuta kypsät spagetit ja kaada ne kastikkeen joukkoon. Kuumenna vielä hetki ja tarjoile heti. Älä lisää juustoa annokseen vaan anna sahramin ja artisokan hienon makuyhdistelmän viedä kielesi

Vaihtelua vappuun: Salviakalkkunaa ja kapriskastiketta

Salviakalkkunaa, hunajaisia salottisipuleita, timjamiporkkanoita ja kapriskastiketta

Vappu tulla jollottaa. Jaloin kuohuvaisin keväiseen juhlaan, kurkuin kuivin simasuiden juomalaariin. Kevätkarkelot, vappuheilat, ponipallot. Vaan missä on pieni merenneito?

Hän esiintyi Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa 25.4.2014 tulipunaisessa pyrstöleningissään, lauloi sopraanollaan sulosoinnut pienestä merenneidosta Eugen d’Albertin teoksessa Pieni merenneito. Hän, ukrainalainen Olena Tokar, ylitti laulullaan orkesterin pauhun: ”Kaikkialla ihmeellisiä kaikuja/ja suloisia lauluja!/Yhä korkeammalla säihkettä ja onnea!/ Aurinko loistaa yhä kirkkaampana. /Yhä kauemmas jäävät tuska ja maailmat/ yhä lähemmäs nousen taivaan kaaria./Halleluja kaikuu kaukaa” (J.Grun, suom. Sirpa Hietanen).

Vapun väri on kirkkaanpunainen, se on myös ylioppilaan valkoinen ja musta. Vappu on monivärinen, riemunkirjava, riemunkiljahtava.

Vappupöytä on monivärinen, riemunkirjava, riemuun kiljuttava. Vapun piknik on vihreä ja sillinharmaa, lohenpunainen, kuohuviinin keltainen ja vaaleanpunainen. Vapun väri on jonkun vapun punaisten viinipisaroiden vuosikerta valkoisella sametilla.

Sanojen ja laulujen ruusuja

Mutta missä on pieni merenneito? Se asuu Tanskan maalla, jossa on kuulemma jotain mätää –ainakin Shakespearen mukaan, joka täytti 23.4.2014 sen kunnioitettavat 550 vuotta. Kirjan ja ruusun päivänä, jolloin rynnättiin kirjakauppoihin katsomaan, kuulemaan ja ostamaan. 

Entäpä jos vappu olisikin kirjallisuuden päivä? Päivä, jona kaikki asettuvat makaamaan riippumattoihin, sänkyihin, nurmikolle, veneisiin ja kaikki lukisivat itselleen ja toisilleen ääneen.

Maailma täyttyisi sanoista, äänistä, matalista, tummista, käheistä, kirkkaista, kyyneleisistä, naurahtavista, helisevistä, paukuttavista. Sanat olisivat runoutta koko maailmalle, jossa ei olisi ukrainaa, pohjois-koreaa, venäjää, ranskaa, skotlantia, japania, islantia, boliviaa, kuubaa, mauritiusta. Olisi vain yhdessä lukevat äänet, yksi ääni yhden päivän: yksi kaunokirjallisuuden ääni, yhden pienen merenneidon ääni. Hallelujaa!

Pieni merenneito ei syö kaloja, sukulaisiaan. Hän syö maan eläviä: tällä kertaa kalkkunaa ja salviaa, kastaa linnunpalan kapriskastikkeessa, maistaa meren suolan - ja palaakin mereensä, heiluttaa takaisin kasvanutta pyrstöään ja ui kauas ulapalle. Hän laulaa.

Salviakalkkuna

1 kg kalkkunan fileerulla (verkkoon sidottu)

n. 20 tuoretta salvianlehteä

½ sitruunan mehu

4 – 6 salottisipulia

1 – 2 rkl hunajaa

1 – 2 rkl mustapippurirouhetta

1 - 2 rkl rypsiöljyä

tilkka vettä

Ota kalkkunan fileerulla jääkaapista lämpenemään huoneenlämpöön n. puoleksi tunniksi ennen kuin aloitat ruoan valmistamisen.

Kaada uunipadan pohjalle puolet rypsiöljystä ja laita kalkkunan fileerulla pataan.

Nosta kalkkunan verkkoa ja laita salvianlehdet säännöllisin välein kalkkunan pintaan siten, että salvianlehtiä on joka puolella rullaa, myös sen alla.

Kalkkunarulla salviaraidoin, hunajapisaroin

Ripottele mustapippurirouhetta samoin ympäri rullan.

Kuori salottisipulit ja puolita ne, jos ne ovat kovin suuria. Laita sipulit pataan rullan viereen.

Kaada sitruunanmehu kalkkunan päälle. Anna sen valua myös padan pohjalle. Lisää tilkkanen vettä padan pohjalle sekä loput rypsiöljystä.

Laita kalkkunarullan päälle 2 tl hunajaa ja jokaisen sipulin päälle ½ tl hunajaa.

Paista kalkkunarullaa 1 ½ tuntia tai hieman pitempään kaasu-uunissa 210 astetta, sähköuunissa 175 astetta.

Leikkaa kuumasta kalkkunasta verkko pois esimerkiksi saksilla. Kääri kalkkunarulla folioon ja anna levätä kuumassa 10 minuuttia.

Nosta sipulit kuumaa kestävään tarjoiluastiaan ja laita sipulit vielä uunin jälkilämpöön kannella peitettynä.

Tarjoile kalkkuna ja hunajaiset sipulit timjamiporkkanoiden ja kapriskastikkeen kanssa.

Kapriskastike

1 dl creme fraichea

½ dl hyvää majoneesia

½ sitruunan mehu

5 - 8 tuoretta salvianlehteä

10 – 15 kaprismarjaa (huuhtele suola pois, jos käytät italialaisia capperi sotto sale eli kapriksia suolaan säilöttynä)

Sekoita nestemäiset aineet toisiinsa. Lisää salvianlehdet pieniksi pilkottuina. Murskaa kaprismarjat pienemmiksi ja sekoita ne kastikkeeseen.

Timjamiporkkanat

http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/01/pakkasella-hoystoja-ja-nieriaa.html

 

Pääsiäiseksi ruusukaalilaatikkoa

Hakaniemen hallin DeliDeli - ranskalaisten herkkujen myymälästä saa 200 gramman painoisia Mazet'n suklaamunia, jotka on koristeltu kukkasin. 

Mämmiä – ei. Pashaa – kyllä. Virolaisen Kalevin pashasuklaata – nam. Pääsiäismuna – kyllä. Luomukananmunia – kyllä. Ruusukaalilaatikkoa kuin pikkuruisia vihreitä munasia – kyllä. Pääruoaksi? Mitä? Ei vielä tietoa. Jotain, jota tekee mieli.

Helsingissä Malmin asemakäytävässä on kiva vihanneskauppa, siis oikeasti kauppa kuin toripöytä, jossa myydään vain vihanneksia. Kaupassa on tarjolla joka kerta eri valikoima vihanneksia yleensä suurina annoksina; edulliseen hintaan kuuluu se, että vihannekset saattavat olla hieman ylikypsiä tai vähän rupisia, mutta aina ne ovat olleet hyviä. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi laatikkoa ruusukaaleja, joita yleensä hintavuuden vuoksi keittää pienen määrän ja herkuttelee niillä lähinnä keitettyinä. Mutta nyt ruusukaaleista saattoi valmistaa oikean ruoan, jotain muuta kuin vain sen perinteisen lisäkeversion.

Sanottakoon ABC-asemista mitä tahansa ja valittakoon vaihtoehtoja ABC-ruokailulle pitkällä matkalla, niin sellaiselle, joka haluaa syödä pääsiäismatkallakin jotain ja joka ei voi syödä vehnää, on ABC:llä vaihtoehtoja valita. Pitkän matkan aikana on harmillista pysähtyä kahvilaan, jonka ainoa sopiva tuote on nälkäiselle vehnättömän pöydän syöjälle tuoremehu. 

Narsisseja ei voi syödä eikä pelkällä tuoremehulla pitkään elä.

Pakollinen mehupaasto ei huvita, vaikka samassa kivassa kahvilassa olisi tarjolla designia, antiikkia, luomuvehnää, savustettua kalaa, strutsinmunia, biisoninlihaa, kynttilöitä, keramiikkaa, makeisia, paikallisia ruisleipiä ja piirakoita – kaikkea sitä, mitä tienvarsien houkuttimet ovat täynnä. Särkisalmen ABC:llä oli sunnuntailounaalla kello viiden teen aikaan tarjolla porsasta kermakastikkeessa. Mureaa possua parempia olivat samaisessa kermakastikkeessa uineet ruusukaalit.

Ruusukaali jo nimensä perusteella on ihana raaka-aine. Sen hapan maku tarvitsee rinnalleen hieman makeutta ja jotain pehmoista. Usein ruusukaaleihin yhdistetään kermaa – niin ruusukaalilaatikossakin. Pekonikin on tuttu ruusukaalin maustaja. Ruusukaalin seuraksi sopivat hyvin rusinat tai vaikkapa makea viikuna.

Ruusukaali on kuin pikkuruinen kaalinkerä – suloisen näköinen kaalikasvin hankasilmu. Silmuja odotellaan puhkeaviksi pääsiäisen oksakoristeisiin, uuden vihreän elämän alkua odotetaan – ja siksi ruusukaali sopii pääsiäiseen. Se on talven voittamisen merkki: uusi silmu. Vaikka pääsiäisenä perinteiseen tapaan sataisi räntää, niin vihreä silmu tuo joka tapauksessa lopullisen lupauksen kesästä. Sen pyöreä muoto muistuttaa munasta, ikuisen uuden elämän symbolista. Elämä voittaa aina.

Ruusukaalilaatikko

Ruusukaalilaatikko

800 g ruusukaaleja

200 g pekonia

2 kananmunaa

3 dl parmesaaniraastetta

2 dl ruokakermaa

1 rkl mustapippurirouhetta

2 – 3 rkl kuivattua viikunaa pieninä paloina

2 tl suolaa

Puhdista ruusukaalit: pese ne ja leikkaa ruusukaaleista kannat ja kuivaneet lehdet pois. Keitä ruusukaalit melkein kypsiksi vähässä vedessä tai höyryssä. Vedessä keittoaika on vajaa 10 minuuttia.

Valmista kastike. Sekoita ruokakermaan 2 kananmunaa, juustoraaste, suola ja mustapippurirouhe.

Pilko paksut pekonisiivut noin puolen sentin levyisiksi paloiksi. Paista ne omassa rasvassaan pannulla kypsiksi. Valuta ylimääräinen rasva pois niistä talouspaperin päällä. Laita talouspaperia lautaselle ja kaada pekoninpalat talouspaperin päälle valumaan 5 minuutiksi.

Kokoa laatikko. Kaada uunivuokaan puolet ruusukaaleista. Levitä niiden päälle kerrokseksi pekonin- ja viikunanpalat. Kaada loput ruusukaalit vuokaan. Lisää vuokaan kastike.

Paista 200 asteessa puoli tuntia kannen alla ja noin 10 minuuttia ilman kantta.

Nauti voimakkaiden liharuokien, kuten lampaanpaistin, lisäkeruokana tai ilman pekonia kasvissyöjän pääruokana.