Omenapestoa

Pestolla on kiva nimi, joka istuu yhtä hyvin suuhun kuin itse basilikasta valmistettu raakakastikekin. Pestossa on pestyä, pesyettä, pesää. Pesto on basilikan pesä. Lopun –sto on kuin kirjasto, opisto, jotka on johdettu sanoista kirja ja oppi. Pestollakin on johdannaisia. Yksi niistä on kehittelemäni omenapesto, basilikapeston kevyempi ja raikkaampi muunnos.

Pesto maistuu suolaisen kirpeältä kuumana päivänä, se lämmittää kylmänä päivänä. Se on kuin silkkivaate: aina sopiva. 

Joskus on aamuja, jolloin tekee kovasti mieli vihreää, on vihreän nälkä. Kylmän nahkeat salaatinlehdet eivät houkuttele, kaali tuntuu liian karvaalta. Pehmeä pesto tuo vihreyden harmaaseen, pimenevään päivään, antaa kesän valon jatkua. 

Varsinainen kasvukausi on jo ohi ja viimeisiä satoja korjataan. Sienet, mädätyksen hedelmät, ovat valmiita poimittaviksi. Kukkapenkistä leikataan maljakkoon myöhäiset kukkijat, pihalle nostetaan krysanteemi valopalloksi. Kesän loput vielä yrittävät yrtit kuivataan.

Vihreä on kasvun väri – ja alkusyksy on henkisen kasvun aikaa: keskitytään täysillä uusiin asioihin. Etsitään aikataulutettuun elämään lisää aikatauluja harrastuksille ja opinnoille. Jos aikataulussa suorittaa, elämästä voi kadota vihreys, kasvu ja ilo.

Hans Välimäki puhuessaan opettajille suunnatussa Campus-seminaarissa 5.9.2012 Helsingin Savoy-teatterissa korosti sitä, että ruoan laittamisessa olisi hyvä muistaa ilo. Ruoka on hänen mukaansa vanhin kulttuurin muoto. Se on myös globaali ja hauska asia. 

Tuota kaikkea on myös pesto: yhteen hierotut yrtit ja öljy ovat vanhaa kulttuuria. Italialaisen kulttuurin tuottama pesto on levinnyt eri mantereille lasipurkeissa. Pesto on vihreydessään ilon ja kasvun tuoja. Pestoisen spagetin tai riisinuudelien pyörittäminen haarukkaan on hauskaa syömistä. 

Aikataulutettuun elämään sopii hyvin lasipurkkipesto. Italiassa asuessani puraisin kerran lasipurkkipestosta lasin palasen. Pestoa oli tuotettu aikataulutetusti. Kun pestoa tekee kotona itse, myös aikataulut häviävät, vaikka pesto valmistuukin nopeasti sauvasekoittimella soseuttaen.

Omenapesto

1 iso tai 2 pientä kirpeää omenaa

¼ sipulia

basilikaruukku tai noin 4 kourallista basilikan lehtiä

1 valkosipulinkynsi

1 dl parmesaaniraastetta

1 dl hyvää oliiviöljyä

½ tl merisuolaa

Kuori ja paloittele omenat, sipulit ja valkosipulinkynsi. Raasta juusto (älä käytä valmisraastetta; se pilaa maun).

Soseuta sauvasekoittimella ensin omenat ja sipulit. Lisää soseeseen basilikan lehdet noin neljässä osassa ja soseuta lehdet mukaan. Lisää parmesaaniraaste ja soseuta sekin. Lisää öljy ja sekoita sose kastikkeeksi. Lisää ½ tl suolaa, jos kastike tuntuu tarvitsevan sitä.

Jos säilytät pestoa, kaada se lasiastiaan ja peitä pinta öljyllä. Säilytä jääkaapissa.

Tarjoile pesto kuuman spagetin tai riisinuudelien kanssa.