Arki on alkanut lomakauden jälkeen. Rutiinit tuovat hyvää
rytmiä: aamiainen, lounas, illallinen. Oma ruokarytmini on eteläeurooppalainen. Aamulla hyvin kevyt aamiainen, joskus vain
lasi vettä, joskus viili. Italialaiseen tapaan kuppi kahvia ja kaksi tupakkaa
ei maistu kuitenkaan. Unkarilainen aamiainen säästetään juhlapäiviin: pieni
tujaus konjakkia tai muuta vahvaa viinaa ei sovi suomalaiseen työkulttuuriin.
Lounaalla salaattia tai keittoa. Illallinen syödään etelän tapaan kahdeksan, yhdeksän
aikoihin, kun ensin on päästy iltapäivä- ja iltapainotteisesta työstä kotiin
kaupan kautta. Ne, jotka lopettavat päivänsä neljältä, viideltä, harrastavat,
käyvät iltakävelyllä, huhkivat kuntosalilla, hoitavat koiraa, katsovat
salkkareita – ja elävät samassa rytmissä muun Suomen kanssa.
Iltapäivä- ja iltatyöläinen sen sijaan nukkuu synnillisen
pitkään aamulla. On myöhässä Hesarin lukemisessa. Saa työmatkabussissa
luettavakseen ryppyisen jo monien käsien, ehkä lattiankin kautta kulkeneen
metron. Puhelimesta luetut uutiset ovat nekin vanhoja – aamulla on ehtinyt
tapahtua aamuvirkkujen maailmassa kaikenlaista kumoavaa.
Bussissa ei ole ruuhkaa. Jos lähtee matkaan yhdeksän puoli kymmenen
aikoihin, saa matkustaa eläkeläisten seurassa.
He rupattelevat keskenään, vertailevat kauppojen tarjouksia ja kiireisen
on vaikea päästä bussista pois hitaasti liikkuvan rollaattorikansan joukosta.
Jos matkan alku taas
venähtää puoleen yhteentoista, bussin keskiosa täyttyy lastenvaunuista ja
äideistä. Äidit puhuvat vaunuja sisään työntäessään kännykkäänsä, asettelevat
vaunuja ja tarvikelaukkujaan. He eivät puhu keskenään, he puhuvat muutaman
sanan omalle lapselleen, jos lapsi kitisee tai mikä hurjinta, huutaa, karjuu, rääkyy.
Vierekkäisissä vaunuissa istuvat lapsoset katsovat toisiaan vähän uteliaina,
mutta keskittyvät itseensä ja bussin seinään. Vaunulapsia varten ei ole bussin
keskiosassa maisemaikkunaa, josta nähdä ohi kulkevia veistoksia, paloautoja,
niittyjä, joen uomia, markkinatoreja.
Arki on - ja arjessa joka päivä syödään jotain. Helppoa ja
nopeaa arkiruokaa syntyy fenkolista, joka Suomessa on kallista herkkua, mutta
Italiassa, josta reseptikin on peräisin, se on arjen halvinta vihannesta.
Silloin kun tutustuin fenkoliin ensi kerran, se maksoi alle 1000 liiraa kilolta
(n. 30 - 50 senttiä). Nykyisin niissä suomalaisissa kaupoissa, joista sitä saa
(esim. isoista marketeista, kauppahallista), sen hinta on 2,5 – 6 euroa
kilolta. Aikamoista arjen inflaatiota.
Fenkolikinkkuhöystö
neljälle
2 keskikokoista fenkolia
2 pientä sipulia
200 g savukinkkua tai pekonia
2 rkl ruokaöljyä
1 dl vettä
Poista fenkoleista kovat kannat. Irrottele lehtiä hieman
toisistaan ja puhdista lehdistä hiekka ja multa pois. Huuhtele lehdet. Pilko fenkolin
lehdet noin 1 cm x 1 cm paloiksi. Pilko samoin sipuli.
Fenkolit, sipulit ja pekonit paistuvat kattilassa (kuva)
Paista kattilassa öljyssä ensin sipulia hieman, lisää sitten
fenkolin palat ja freesaa niitä. Lisää pieniksi pilkotut kinkkusiivut tai
pannulla etukäteen paistetut pekonipalat joukkoon. Pyörittele ainekset sekaisin. Lisää joukkoon
n. 1 dl vettä. Anna kiehua hiljalleen kannen alla 20 – 30 minuuttia eli niin
kauan, että fenkolit ovat pehmeitä. Huomaa,
ruokaan ei lisätä lainkaan suolaa. Fenkoli itsessään on niin aromaattinen, että
se ei kaipaa lisäsuolaa kinkun tai pekonin suolan lisäksi.
Keitä lisäkkeeksi ateriaa varten hyviä maukkaita perunoita.
Jos kaipaat lisää lihaa aterialle, fenkolihöystön kanssa maistuvat myös laadukkaat
keitetyt nakit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti