Ystäväni juhannus ei ole juhannus ilman juhannuskakkua.
Kakku on kerroksia, kakku on kermaista kevyttä pilveä pilvettömän juhannustaivaan
haaveissa. Jos taas vettä sataa kaatamalla eikä kokko syty kuin pieniksi savuttaviksi
tuikuiksi, kakku kohottaa mielen korkeuksiin katsomaan kuviteltua koko yön
paistavaa aurinkoa.
Kirsikat lähtevät lentoon |
Neiti kesäheinän äänen voi kuulla juhannuksena. Se kuiskii
ruispellossa, jos sellaisia vielä on jossain olemassa. Tai sitten
kesäheinänuhainen aivastelee. Atshii atshii vaivastus ja aivastus! ja poimii
kukkaset, ne seitsemän erilaista kesäkukkaa. Laittaa siksi lyhyeksi hetkeksi,
jonka yö ja uni kestää, tyynynsä alle unelmoimaan. Kukkaset unelmoivat yhtä
lailla kuin uneksijakin, joka haaveksii sulhosta tai morsiosta.
Mademoiselle Ava S. – Riikka Kekäläisen tanssi Favela Vera
Ortizin koreografiassa on liikkeiden kuiskintaa. Ava S. kirjoituskammon
mielentilassaan tanssii tunteensa näyttämölle. Tanssijan valtava kerroksinen vannehame
pyörii kuin itsestään näyttämöllä, pitsihuvilan salissa, jossa Erik Satien eleetön
musiikki soi, jossa väliin ääni kertoo kirjan kirjoittamisen ja
käsikirjoituksen jättämisen vaiheista. Tanssija nousee kuin unelma ilmaan.
Tanssija lentää katsojan edessä. Tanssissa on tuska, ilo, unelma kuin
juhannuksessa, kukissa, unissa.
Kukkien uni on kissankellojen helinää, niittyleinikin
pisaroita, puna-ailakin hekumaa, päivänkakkaran rakastaa-eirakasta –lorua,
nirun narun naurua. Yksi kukista on vanamo, valju lemu, herkkä peitto sammaleisella
kivellä. Metsätähti kurkistaa rantakukan alta. Kukkaisia tulevia niityiltä ja
metsistä. Saniainenkin saattaa unessa kukkia.
Kesän kerrokset kukkakimpussa. Ne on säilötty seinälle,
mökin hirsiin ne on kiinnitetty nastoilla. Kimpuista ei ole ollut hiirten
talvisiin juhliin pitopöydäksi. Hiiretkin ovat uinahdelleet omissa pesissään,
nakertaneet kodinonnea tuovasta koristeleipävartaasta kahden metrin korkeudelta
varrasleipäset. Suolapussi on jäänyt yksin antamaan rikkautta ja rakkautta
taloon.
Juhannus on kerroksia, muistin ja perinnön täytekakkua.
Juhannus tanssii mielessä, kokko leimahtaa, punainen aurinko nousee idästä
järven takaa. Hetki sininen kestää hetken –ja aamulla joku sanoo sanansa: ”Syksy
alkoi nyt.” Eikä ala syksy, ei ei ei. Juhannuspäivän herkku on se
juhannuskakku.
Kirsikat nousevat kakusta ilmaan, kerma on tanssijan laahus, ja hameen
vanteena on kaakaolla maustettu pohja. Aprikoosit – osa kirpeitä, osa makean
kypsiä – raikastuttavat kakun kuin metsäkukat niittykimpun. Kerroksia, muistin
ja perinnön.
Juhannuskakku kerrostui nimipäiväksi |
Kakun pohja on sekin kerroksista, muistikirjasta, jossa on
sisareni kokoamia hyväksi havaittuja
reseptejä vuosien varrelta, ajalta ennen internetiä.
Juhannuskakku
3 munaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ rkl kaakaota
1 dl perunajauhoa
½ rkl hienoa riisijauhoa (alkuperäisessä ohjeessa
vehnäjauhoa)
2 tl leivinjauhetta
Täyte
omenahilloa
tuoreita aprikooseja
Kakun päälle
2 dl kermaa vaahdotettuna
tuoreita kirsikoita
Vaahdota ensin munat lähes valkoiseksi vaahdoksi. Lisää
sokeri ja vatkaa vielä hetki. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja kaakao. Sekoita
jauhoseos varovasti munasokerivaahtoon.
Levitä taikina pellille. Paista 10 min. 225 asteessa. Varo,
ettei pohja pala.
Jäähdytä kakkulevy. Leikkaa se neljään osaan.
Laita alimman kerroksen päälle omenahilloa ja täytä pinta
tuoreen aprikoosin siivuilla. Täytä samalla tavalla kaikki kerrokset. Kakusta
tulee aika korkea, mutta näyttävän kohottava.
Päällystä kakku kermavaahdolla ja koristele tuoreilla
kokonaisilla kirsikoilla. Jätä kirsikoihin varret, niin saat hauskan
hedelmäkorin tuntuman kakkuun.
Vaihtoehtoinen täyte
tyrnihilloa
mehussa säilöttyjä persikoita
Vaihtoehtoinen täyte
tyrnihilloa
mehussa säilöttyjä persikoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti