Jyrki Kiiskisen romaanissa Jonglööri liikutaan Colliouressa,
Ranskan Roussillonin maakunnassa. Paikka vaikuttaa ihastuttavalta
merenrantakylältä. Romaanissa syödään myös runsaasti sen lisäksi että esitetään
jonglöörin tulitemppuja ja muita sirkusesityksiä. Kiiskisen mukaan sirkus on
romaanin aiheena, koska Ranskasta lähtöisin oleva nykysirkus on yhdistelmä sirkusta
ja runoutta.
Nykysirkusesitykset ovatkin metaforia; niissä on allegorinen
tarina, jota kuvataan erilaisilla taiteellisilla elementeillä. Romaanissa
kuvataan eräs Kiiskisen näkemä esitys, jossa vesi on olennainen osa: sirkuksen
katosta tippuu vettä, jota klovnit pyydystävät ämpäreihin. Esityksen huipennus
on vahvasta muovista tehty pisara, jonka sisällä on vettä ja esiintyjä. Mutta
vesipisaran muovi ei kestä painoa ja pisara hajoaa.
Sitruunavoikastike on herkkä ranskalainen kastike, joka
tehdään taiten. Se juoksettuu helposti, jos ei jaksa toteuttaa sitä pikkuhiljaa
kärsivällisesti, jos ei jaksa lisätä sitruunamehuun pieniä nokareita voita
kerrallaan ja vatkata koko ajan. Mutta kun jaksaa, niin saa maistella kirkkaan
karvasta kastiketta suloisten kevään valkoisten parsojen kanssa. Aivan kuin
sirkuksen esitykset, myös sitruunavoikastikkeen valmistaminen vaatii harjoittelua.
 |
| Kuohkeaa sitruunavoikastiketta, keitettyä valkoista parsaa ja lehtipersiljalla maustetut paistipihvit |
Jonglöörissä itse kertojapäähenkilö valmistaa itselleen
pihvin, paistaa sen ja nauttii valkosipulivoin, salaatin, vihreiden papujen
kanssa. Alkuruoaksi hän syö vihanneskeittoa ja jälkiruoaksi tuoretta
hedelmäsalaattia. Ruoan kertoja mieltää eroottiseksi: ”Sen enempää erotiikkaa en
voinut siltä illalta odottaa” (s. 149 – 150).
Romaanissa syödään myös patonkia, jonka tonnikalatäytettä
maistellaan, sirkusfestivaalin väen buffet-kutsuilla on tarjolla tapaksia,
lihapataa, merenherkkuja, mansikoita.
Ranskalaisen aistillisen nykytodellisuuden
vastakohtana romaanissa kerrotaan nuoruuden muistelua 1970 – 80 –lukujen taitteesta:
koulusta, koulutovereista, koulukiusaamisesta, autoritäärisesti yhteisöstä,
jonka ensimmäinen punkkari tekee itsemurhan. Ranskalaisen ruokaestetiikan
vastapainoksi suomalaisen perheen ruokailu näytetään perunana ja lihapullakastikkeena,
vaikka kertojalla ei ole nälkä, koska koulutoveri on kuollut. Romaani pohtiikin
kuolemaa ja sen aiheuttamaa syyllisyyttä. Romaani on ikään kuin muistokirjoitus
nuoruudelle.
Ruoka ei ole muistokirjoitus; se on osa elämää. Ja siksi
Kiiskinen sanoo halunneensa romaaniin kuoleman vastapainoksi fyysisyyden, jota
ruoka sekä toinen romaanissa esiin nouseva fyysinen toiminta eli uiminen
edustavat. Ne molemmat keventävät raskasta teemaa. Ruoka on romaanissa ikään
kuin lohduttaja, vaikkei sitä lohturuokana syödäkään.
”Ateriointi on Ranskassa sosiaalinen tapahtuma, siksi yksin
syöminen voi muodostua ravintolassa työlääksi: ruokailija tuntee tarjoilijan
tuijotuksen niskassaan mutta keskittää katseensa jääräpäisesti lautaseen.”
Ranskalainen kevyt illallinen – yhdellekin – on sosiaalinen tapahtuma. Vaikka
sen tarjoaisi ruokavieraalle, silti kokkaaja seurustelee ruoka-aineiden kanssa,
seurustelee reseptien kanssa, käy dialogia ruokamuistojensa kanssa – ja kun
viimein maistelee valmistamaansa ruokaa, keskustelee ruoan kanssa: kuinka ruoan
maku vastaa odotuksia, millainen on ruoan suutuntuma, miten kuvaa ruokaa vaikka
vain itselleen.
”Viinin väri oli melkein musta, siinä tuoksui mokka,
mustaherukka ja mausteet: pippuri ja muskotti. Kun maistoin lasista, tanniinit
kuplivat kitalaen ja kielen välissä makuhermoja ärsyttäen. Aromi oli
samanaikaisesti hedelmäinen ja mausteinen, niitä seurasi pitkä lakritsinen
jälkimaku” (s. 150), kuvaa Kiiskinen Jonglöörissä kertojan sanoin punaviiniä –
kertoja keskustelee yksinäisellä illallisellaan viinin kanssa.
Kotoinen ranskalainen illallinen syntyy paistijauhelihasta
valmistetuista pihveistä, joissa ranskalaisuutta edustaa niiden lihan täyteläisen
maun esiin tuova kevyt maustaminen eli lehtipersilja ja pippurit sekä parsa
sitruunavoikastikkeessa, jonka oppii tekemään Ranskalaisen keittiön salaisuudet
-kirjan ohjetta tarkasti noudattaen. Keittokirjan ohjeen mukaan on Signora
Salviankin sitruunavoikastike valmistettu. Jälkiruoaksi pala brie-juustoa ja
hedelmiä – voila. Bon appetit. Keskustelu ruoan kanssa alkakoon.
Parsaa sitruunavoikastikkeessa
Kuori valkoiset parsat varovasti esimerkiksi
perunankuorimaveitsellä siten, että pidät parsan nuppupäästä kiinni. Varo,
ettei parsatanko katkea kuoriessasi.
Keitä parsat joko parsakattilassa pystyssä tai esimerkiksi laakeassa
haudutuspannussa pitkittäin. Laita parsat kiehuvaan veteen. Vähennä lämpöä
siten, että vesi poreilee ja keitä parsoja vajaa 15 minuuttia, kunnes niiden
tyvestä menee terävä veitsi läpi.
Valmista parsojen kiehuessa sitruunavoikastike.
Sitruunavoikastike
½ dl sitruunanmehua
100 - 120 g kylmää voita
hyppysellinen valkopippurijauhetta
hyppysellinen suolaa
Mausta sitruunanmehu suolalla ja valkopippurijauheella.
Keitä sitruunanmehua kastikekattilassa, kunnes sitä on jäljellä 1 - 2 rkl. Älä
käytä missään nimessä alumiinikattilaa. Paras kastikekattila on terästä tai
emalia.
Siirrä kattila pois liedeltä. Vatkaa mehun sekaan kaksi
pientä palaa kylmää voita. Laita kattila takaisin liedelle hyvin miedolle
lämmölle (kaasuliedellä pienin polttimo, pienin liekki). Vatkaa loput voista
kastikkeen sekaan nokare kerrallaan siten, että kastikkeesta tulee kuohkea. Ota
pois liedeltä heti, kun kastike on kuohkeutunut.
Tarjoile heti. Jos kastike joutuu odottamaan, lisää ennen
tarjoilua kastikkeeseen kuumaa vettä tippa kerrallaan.
Paistipihvit
800g paistijauhelihaa
1 kananmuna
1 keltasipuli
1 - 2 rkl creme
fraichea
1 rkl musta- ja valkopippurirouhetta
½ rkl suolaa
3 – 4 rkl lehtipersiljaa silppuna
oliiviöljyä
Ota ainekset ennen pihvitaikinan valmistamista lämpimään
noin ½ - 1 tunniksi.
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuullota ne oliiviöljyssä.
Jäähdytä sipulit.
Laita teräskulhoon jauheliha. Sekoita siihen kuullotetut
sipulit, kananmuna, creme fraiche ja mausteet.
Taputtele kylmällä vedellä kostutetuin käsin taikinasta
pihvejä. Laita ne leivinpaperoidulle uunipellille.
Paista kaasu-uunissa 230 astetta, sähköuunissa 200 astetta
noin puoli tuntia tai kunnes pihvit ovat pinnalta ruskeita ja niistä valunut
neste on paperilla ruskeaa.
Laita pihvit uunivuokaan. Lämmitä ne uunivuoassa, kun
lisäkkeet ja syöjät ovat valmiit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti