Satokauden alussa: kesäkurpitsapestoa

Kesäkurpitsapesto on taivaallista kesän vihreyttä.

Taas on aika auringon … ja helle hellii. Vihdoinkin on aika kylmien ruokien ja kuumien iltojen.

Helsingissä saatiin nauttia kuumasta illasta keskiviikkona 9.7.14 Stevie Wonderin konsertissa, jossa Kaisaniemen hiekkakenttä hehkui paahteessa. Onneksi aurinko meni ensin pilveen ja sen jälkeen lavan taakse – näkymä ja kuuluma lavalle oli esteetön. Konsertti oli kesän musiikkielämys. Stevie Wonder lauloi koskettavasti, soitti taitavasti eri soittimia. Taustalaulajat iloittelevat, pitivät hauskaa niin kuin koko yhdeksäntuhantinen yleisökin. You are the sunshine of my life... soi mielessä.

Stevie Wonder soittaa harpeijaa kuumassa illassa.

Kesäiloja on ollut muitakin: on ollut syntymäpäivä, jota juhlittiin laivan kannella. Oi, muistatko kannella kun Oona-laivan?  Herkuteltiin suolaisilla piirakoilla ja mansikkakakulla, ihasteltiin uutta näkökulmaa Helsinkiin: oltiin keskellä Helsinkiä, mutta hiljaisuudessa. Autot huristelivat äänettä viereistä ruuhkasiltaa, aurinko helotti, meri kimmelsi. 

 

Taustalaulajien ilo sai yleisönkin tanssimaan.

On ollut syntymäpäivä, jota opiskelutovereiden kanssa juhlittiin illallisella Trattoria Sognossa. Jaettiin yhteiset alkupalat, syötiin päivän nieriää, rucola-omenasalaattia, tattirisottoa, paahdettua bataattia –ja jälkiruoaksi sorbetteja ja mascarponea. Herkkuja. Nam. http://www.trattoriasogno.fi/

Kesän iloksi sain tuliaisena maalta satokauden herkkua: ystäväni pellossa kasvaneita kesäkurpitsoita. Aah, mikä maku, mikä tuoreus! Haaveena olisi vielä joskus saada kesäkurpitsankukkiakin, joista voisi loihtia täytetyt kesäkurpitsat. Tällä kertaa tulee todeksi alkukesän haave: kesäkurpitsapesto, joka – suoraan sanottuna – on taivaallisen hyvää. Se on sukua basilikapestolle, mutta on kevyempää. Se on sukua omenapestolle, mutta on miedompaa. Se on kevyttä kesää. Omenapesto: http://signorasalvia.blogspot.fi/2012/09/omenapestoa.html

Ystävän kasvimaan suloiset kesäkurpitsat. Pienemmästä syntyi kesäkurpitsapesto.

Pestäisiinkö peston voimalla mattoja? Pestäisiinkö kaupungin pölyt? Pestäisiinkö pois kaikki housut ja paidat? Ja mentäisiin rannalle? Vai mentäisiinkö sittenkin konserttiin? Pehmeää elämää pestoperheellä. 

Pestolla voi päällystää eväsleivätkin ja täyttää voileipäkakun seuraaviin juhliin.

Seuraavia satoja olen jo tilaillut ystävieni kasvimailta: loppukesästä saanen lehtikaalia ja muuta ylijäävää. On onni, että on viljeleviä ystäviä. Vaikkei itse pääse nauttimaan kasvimaan kasvun ihmeestä, saa ainakin nauttia kasvaneista. Lehtikaalia odotellessa taas kerran Signora Salvian lempivihannesta: kesäkurpitsaa. Onni ja ilo.

Kesäkurpitsapesto

200 g kesäkurpitsaa

30 g pinjansiemeniä

10 g tuoretta basilikaa, noin kourallinen

muutama kevätsipulin varsi

1 dl parmesaaniraastetta

hyvää oliiviöljyä maun mukaan

suolaa maun mukaan

Kuori kesäkurpitsa ja raasta se karkealla terällä. Laita raaste siivilään ja suolaa se kevyesti merisuolalla (n.  ½ tl). Anna raasteen kuivahtaa ja nesteen valua noin puoli tuntia.

Murskaa pinjansiemenet morttelissa. Soseuta ne, basilikanlehdet, sipulinvarret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kesäkurpitsa- ja parmesaaniraasteet ja soseuta nekin. Sose on varsin tanakkaa; sen soseuttaminen ahtaassa sauvasekoittimen astiassa on hankalaa.

Sekoita lopuksi mukaan oliiviöljyä 1 – 3 rkl oman makusi mukaan.

Nauti pastan kanssa tai käytä pestoa kasvistahnana voileivällä.

Kesäkurpitsapestoa voi säilyttää pari päivää jääkaapissa siten, että pesto on lasipurkissa ja sen pinta peitetään oliiviöljyllä.