Sateisen ja kylmän kesän aikana on hauskaa tehdä ruokaretkiä
Italiaan eli on vähän hulluakin lukea italialaisia ruokablogeja, jotka ovat täynnä
kuumuuteen sopivia kylmien ruokien reseptejä. Niistä voi kuitenkin soveltaa
tihku- tai kaatosateiseen suomalaiseen todellisuuteen sopivia kesäruokia.
Haaveilen kesäkurpitsapestosta, josta olen nähnyt erilaisia muunnoksia netin
uutisvirrassa. Sen aika on sitten, kun vähän lämpenee…
Kesäkurpitsoja oli runsaasti varattuna mökkielämään;
grillaamiseen kun ei ilima oikein antautunut, niin niitä oli. Kesäkurpitsoista
syntyi keitto peston aineksilla: mantelia, pinjansiemeniä, juustoa. Keitto
lämmittää ja luo illuusion kesästä, ainakin kesä-sanan sisältävällä
raaka-aineellaan.
 |
| Juustomantelinen kesäkurpitsakeitto pestosilmällä |
Kesäretkiäkin voi tehdä, vaikka vähän paleltaakin.
Kesäkonsertteihin pääsee sisätiloihin. Ja aina voi syödä hyvin, tehdä
ruokaretkiä kesäkotipaikkojen ravintoloihin, kun sateen ropina huopakattoon
alkaa liikaa unettaa.
Kolilla syntyi kaksi ruokaretkeä. Ensin käytiin Ylä-Kolilla
eli Sokos Hotel Kolilla illalliskonsertissa, jossa oltiin Sibeliuksen
jalanjäljillä. Konsertissa Jussi Makkonen soitti ystävineen Merikantoa ja
Sibeliusta. Illan erikoisvieras oli Jean Sibeliuksen lapsenlapsenlapsenlapsi
Ruusamari Teppo, joka säesti Makkosta. Makkonen kertoili hauskasti Sibeliuksen
ja Pielisen suhteesta, mm. siitä, kuinka häämatkalla soudettiin taffelipiano
yöpymispaikkaan. Konsertti oli osa Pielinen soi – tapahtumaa. http://pielinensoi.fi/konsertit/festivaali-2014/ohjelma/
Illalliskonsertin aikaan ravintola oli aivan täynnä
ruokailevia kuuntelijoita, jotkut seurueet kyllä vaikuttivat keskittyvän
enemmän seurusteluun ja välillä naurunremahdukset kaikuivat korkeammalle kuin
sellon syvä ääni ja dramaattinen säestys. Illalliseksi valitsin
klassikkotyyliseltä listalta ylikypsää porsaanniskaa, jonka kanssa oli mm.
haudutettua fenkolia, mikä oli oivallinen yhdistelmä. Yleensähän fenkoli
tarjoillaan kalan kanssa, mutta sen aniksisuus tasapainotti hyvin tukevan
rasvaista pehmoista possua. https://www.sokoshotels.fi/fi/koli/sokos-hotel-koli/ravintolat
Kolin toinen klassikko on Alamajan kahvila, joka on Kolin
satamassa. Kahvilan klassikko on paistetut Pielisen muikut, jotka saa
pyydettäessä gluteenittomassa jauhossa paistettuna tai kokonaan ilman
jauhokuorrutusta. Ilman jauhokuorrutusta ne ovat parhaita: ruskean rapeita ja
varsin suolaisia. Lounasaikaan muikkuannokseen voi yhdistää salaattibuffet’n,
jossa tällä kertaa oli tarjolla perussalaattia, rapsakoita kylmiä makeahkoja juureksia
punasipulissa, pirteää muikkusalaattia ja suolamuikkuja. Lounasbuffet’ssa (16,90
e) oli myös riistakäristystä, perunamuusia ja haudutettua kevyen etikkaista
punakaalia. Muikut olivat tuttua laatua mutta buffet-pöydän juures- ja
muikkusalaatit yllättivät herkullisuudellaan. Keittiöstä saa pyydettäessä myös gluteenitonta kahvilan omaa leipää ja marjamuffinsseja. http://www.koliactiv.fi/index.php/alamaja
Alamajan maisema on hieno. Se on periaatteessa sama kuin Ylä-Kolinkin:
näkyy samat saaret, mutta lähempää – ja tietenkin Ylä-Kolin eli Ukko-Kolin
ravintolasta näkyy koko Pielisen avaruus.
Matka jatkui Pielisen rantaa pitkin kohti etelää Kiteelle
asti. Kiteellä on ainakin kaksi kokeilemisen ja vakituisen käymisen arvoista
ravintolaa. Toinen on Koivikon kievari Puhoksessa kuutostien varressa. Sen
sunnuntailounas oli taas kerran runsas 19 euron hintainen herkkupöytä..
Alkuruoaksi oli juustoista kukkakaalikeittoa, joka oli tuhti aloitus koko
komeudelle. Salaattipöydässä oli sekä tuoreita vihanneksia (punavihreää
salaattia, vesimelonia), yrttimarinoitua fetaa, katkarapuomenasalaattia, punajuuri-
ja perunasalaattia, kurpitsalla ryyditettyä paahtopaistia ja kermassa marinoitua
matjes-silliä. http://www.koivikonkievari.fi/
Pääruokapöytäänkin jäi vähän ruokahalua: paikan erikoisuus
on lähihärkä ja sitä oli tällä kertaa tarjolla uunissa haudutettuna
häränrintana korvasienikastikkeessa. Koivikon kievarikin tarjosi muikkuja,
mutta ruisjauhoissa kieriteltyinä.
Ruokakumppanin mukaan muikut olivat vähäsuolaisempia kuin Alamajan
muikut, mutta muuten mauissa ei paljon eroa ollut. Ei siis erota kalasta, onko
se Pielisen vai Puruveden muikkua. Pielisen muikut olivat ehkä kooltaan
erilaatuisia: Alamajan annoksessa oli sekä pieniä että keskikokoisia muikkuja;
Puruveden muikut näyttivät olevan kooltaan tasakokoisen keskikokoisia.
Ruokaretkeilijän huippu sattui kuitenkin kaatosateiseen
maanantaihin. Kiteen keskustassa on uusi ravintola Reino, jonka seiniä
koristavat Nightwishin levynkannet ja ravintolan perällä on hyllyssä Nightwishin
Tuomaksen ja Markon Reino-tossut. Sateisena maanantaina itse Tuomas Holopainen
sattui ravintolaan samaan aikaan. Hän astahti ravintolaan sisään Kupiaisen
kauppakeskuksen käytävästä lierihattu päässään, katseli ujosti lierin alta – ja
ravintolasalia hoitavan ystävällisen ihmisenkin posket alkoivat punoittaa. Niin
kuin meidän kaikkien, jotka tajusimme olevamme samassa ravintolassa
maailmantähden kanssa tämän kotikulmilla ja yritimme olla niin kuin emme olisi
koko tähteä tunteneetkaan, vaikka tietenkin kaikki tunsivat ja tiesivät. http://www.restaurantreino.fi/fi/etusivu/
 |
| Keski-Karjalan laulun lahja maailmalle Katri-Helena on saanut nimetyn raittinsa Tohmajärvellä. |
Ruokahalu ei kuitenkaan kadonnut jännittäviin
katsekontakteihin vaan lounaan runsas – tämäkin – buffet-pöytä oli taas
herkullinen. Hinta on erittäin kohtuullinen: 11 euroa. Pöydässä oli
kaatosateisena maanantaina vihersalaattia, isoäidin juustosalaattia, jossa oli
yhdistetty puolukoita ja kurpitsansiemeniä tuorejuustoon, graavia lohta.
Alkukeitoksi oli samettista kantarellikeittoa, joka ei ollut liian kermaista
vaan liemi oli tasapainoisen sieninen ja kokonaiset pienet kantarellit
maistuivat keitossa kunnolla.
Pääruoaksi oli tarjolla kaalilaatikkoa, kunnon kotiruokaa
siis, mutta tällä kertaa laatikko oli enemmän jauhelihapataa, jossa oli kaalia
mausteena, kuin perinteistä kaalilaatikkoa, jossa on lihaa mausteena. Liha oli
kuitenkin erittäin maukasta, samoin kuin uuniporsas omenakastikkeessa, jota
ehdin maistella pienen palasen ruokakumppanin lautaselta. Tämä kun sai paikan
viimeisen annoksen sitä. Päivä oli kiireinen ja ruokailijoita oli paljon, mm.
paljon paikallisia ja lomalaisia ostosretkillä ja iso venäläisturistien
seuruekin. Loppulounaalle pääruoaksi valmistui broileria kermakastikkeessa,
joka oli ihan hyvää, muttei uuniporsaan veroista.
Jälkiruoaksi olisi ollut raparperihyvettä, joka sopii
vehnänsyöjille. Muuten kaikki Reinon ruoat ovat gluteenittomia ja laktoosittomia. Gluteeniton ruokailija sai keittiöstä vielä parempaa eli
Vuonoksen jäätelön raparperisorbettia. Ihanan kirpeää, muttei liian makeaa
kotisorbettia, jossa siinäkin oli tuoteselosteen mukaan karamellisoituja
pinjansiemeniä. Ne eivät kuitenkaan näkyneet eivätkä maistuneet sorbetissa. http://www.vuonoksenjaatelo.fi/index.php
 |
| Puhoksentien löytö: Viimeisen runonlaulajan kivi |
Karjalan laulumailla ruokakin on sydämen asia. Hyvällä
sydämellä tehdään hyvää ruokaa – ja sitä kannattaa matkustaa maistelemaan.
Kokeilemalla löytää.
Juustomantelinen kesäkurpitsakeitto
2 – 4:lle
400 – 500 g kesäkurpitsaa
1 rkl oliiviöljyä
2 dl vettä
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl raejuustoa
50 g mantelilastuja
30 g pinjansiemeniä
mustapippurirouhetta maun mukaan
½ - 1 tl suolaa
Kuori kesäkurpitsat ja pilko ne suurehkoiksi kuutioiksi.
Kuullota ne oliiviöljyssä keittokattilassa. Kun ne ovat saaneet hieman väriä,
lisää kattilaan 2 dl vettä. Anna kiehua niin kauan, että palaset pehmenevät.
Soseuta kesäkurpitsat keitinveteen.
Murskaa keiton kiehuessa mantelilastut ja pinjansiemenet
morttelissa jauhomaisiksi. Seoksiin saa jäädä sattumia.
Lisää keittoon juustot ja hämmennä. Kuumenna keittoa siten, että juustot alkavat
sulaa. Lisää manteli- ja pinjansiemenrouhe sekä mausteet.
Ripottele keiton päälle kokonaisia pinjansiemeniä. Laita
keittolautaselle teelusikallinen pestokastiketta. Nauti kuumana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti