Kesäaamuun: mozzarellamunat

Kesäaamun rauha on aamuyöstä valaisevaa päivää, aamunsarastuksessa sateen ropinaa, hiljaista venyttelyä uuteen päivään. Kesäaamu on pitkä aamiainen – ei ruohikolla, vaan keittiönpöydän ääressä, sanomalehden painomusteisessa rapinassa.

Kesän aamun ja toimeliaat ajatukset saa käyntiin aamuhaaveilun jälkeen mozzarellamunilla, joiden resepti on peräisin mistäpä muualtakaan kuin Italiasta. Mozzarellamunat sopivat siellä lounasruoaksi – ja miksei myös Suomessa kesäiseksi lounaaksi. Ne ovat herkkua myös sunnuntaiaamuna, kun on pyhä, kun on hiljaista, kun kaupungissakaan ei kuulu tavanomainen liikenteen hurina.

Mozzarellamunat: mozzarella on sulanut pehmeäksi pohjaksi munille.

Rauhaelämän aamiaiset ovat erilaisia kuin arkielämän. Niille on aikaa, niille voi kokata, ne sulostuttavat sunnuntaitunnelman, tuovat juhlamielen vatsan kautta.

Hotelliaamiaiset ovat usein samanlaisia juhla-aamiaisia. Lontoon pienessä perhehotellissa kahden kerroksen väen talossa syötiin aamiaista siinä huoneessa, jonka oli nähnyt palveluskunnan ruokasalina jo 1970-luvun Kahden kerroksen väkeä –TV-sarjassa. Sinne eri kieliä puhuvien turistien joukkoon pystyi kuvittelemaan tukevan tarmokkaan keittäjän, järjestystä pitävän hovimestarin, hupakon sisäkköapulaisen – koko hierarkian. 

Samainen TV-sarja opetti historiaa: Titanicin tuho tuli tutuksi, ensimmäinen maailmansota, jota tänä kesänä muistellaan, karmaisi, sana sufragettikin siirtyi sanavarastoon ja toi tietoisuuteen feminismin.

Nykyisessä lontoolaisessa lower ground floorin ruokasalissa palvelevat erikieliset aamiaishuoneen hoitajat. Heidän englannistaan ei tunnista aksenttia tarkasti, vaikka tietää kielen olevan heille vieras kieli. He lisäävät huomaamattomasti aamiaispöytään tarjottimella juustosiivuja ja suolaista kinkkua. He keittävät lisää kovia munia. He kaatavat kahvia turistin kuppiin ja tuovat teeturistille kannullisen teetä, joka ei ole vahvaa, ei sellaista, jota on englantilaiselta aamiaiselta odottanut. 

Hotelli onkin edullisen luokan lontoolaishotelli, siisti ja sellainen, joka sopii nukkumiseen, jonka yksinkertaisista ikkunoista vetää, jonka rakennuksen muinaisen loiston, sen yläkerran elämän, näkee matalakaiteisesta kapeasta parvekkeesta. Käytävät ovat kapeita, talon sisällä kulkevat portaat vielä kapeampia, niitä pitkin sisäköt kiiruhtivat yläkertaan ja alakertaan täysine ja tyhjine tarjottimineen.

Lontoolaisen pikkuhotellin aamiaisella ei ole munakasta, ei pekonia – on esanssin makuista marmeladia, Kellogsin maissihiutaleita, valkoistakin valkoisempaa höttöistä vehnäpaahtoleipää, joka matkakumppanin mukaan oli kuin Lidlin paahtoleipää, ja siis kotoista yleiseurooppalaista makumaailmaa. Aamiaishuoneessa on ahdasta, ahtaampaa kuin kahden kerroksen väen aikana. 

Me turistit ahtauduimme yhä tiiviimmiksi joukoiksi myös nähtävyyksissä ja Lontoon vanhassa metrossa, vähäilmaisissa tungoksisissa käytävissä, jotka saattoi myös kuvitella menneen ajan ihmisten täyttämiksi. Kun kostea villa haisi hiilipölyä, silkkisukat suhisivat loputtomissa portaissa, kun tee oli vielä vahvaa ja englantilaisen aamiaisen pekonimuru oli jäänyt aamukiireessä suupieleen.

On aamiaisen aika. 

Mozzarellamunat

4 luomukananmunaa

125 g mozzarellaa (yksi pallo)

2 rkl raastettua parmesaania tai grana padanaa

½ - 1 rkl oliiviöljyä

suolaa maun mukaan

rouhittua mustapippuria

Leikkaa mozzarellapallo ohuehkoiksi siivuiksi: yhdestä pallosta tulee 7 – 8 siivua.

Lämmitä paistinpannua miedolla lämmöllä. Paista mozzarellasiivuja oliiviöljyssä siten, että ne alkavat sulaa.

Riko hieman sulaneiden mozzarellasiivujen päälle kananmunat. Paista niin kauan, että munien valkuaiset hyytyvät.

Ripottele munien päälle suolaa ja parmesaaniraaste. Lisää tuoretta mustapippurirouhetta.

Tarjoile kuumana. Nauti kuumaa juomaa sulaneen juuston kanssa; kylmä juoma kohmettaa juuston.