 |
| Fetanokkospiirakka kesän sato- ja säilöntäkauden odotuksessa |
Ja niin helle joutui jo taas pohjolaan – ja huhhuh,
huokaillaan. Ukkonen painostaa. Kuuma kuivaa suuta. Suolaa, suolaa, ruumis
huutaa. Vettä!
Viikonlopun villin puutarhan retkeltä junatuliaisena oli iso
pussillinen nokkosia, suloisia pikkuisia nokkosen taimia, jotka nekin polttavat
sormia kuin hehkuvana helottava aurinko heiniä haravoivaa. Nokkoset kulkivat
hattuhyllyllä kevyinä vihreinä tuliaisina.
 |
| Polttavat tuliaiset odottavat pesemistä, juurista ja varsista puhdistamista ja ryöppäämistä. |
Nokkoset odottivat seuraavaan
iltaan, että pääsivät ryöpättäviksi. Koko koti sai nokkoskasteen keitinveden
hajullaan, joka ei suoraan sanottuna ole mikään sulotuoksu. Sen sijaan tuoreet
pikkunokkoset tuoksuvat raikkaille, ne tuoksuvat tulevalle kesälle, joka taas
yhtäkkiä leimahti täyteen kukoistukseensa.
Villi puutarha on ollut hoidotta melkein kymmenen vuotta.
Siellä on upeita pioneja, unikkoja ja kaiken maailman perennoja, joille ei ole
nimiä – ainakaan harjoittelevien puutarhan hoitajien mielessä. Vanhoja
kukkapenkkejä peitti pitkä kuiva heinä, jonka joukosta haravalla ja rapsutusharavalla
etsimällä alkoi löytyä pikkuruisia taimia ja versoja. Puutarhasta on
muistinvarainen kukkien kartta, mutta kartalla ei kerrota, mikä on sellainen
kukka, jonka taimi on viininpunainen.
Villin puutarhan lumo on ihmeellinen. Puutarhasta tietää,
että siellä on jotain pitkään kasvatettua ja hyvin hoidettua. Tuntuu siltä,
että puutarhalla on salaisuus, jota se alkaa pikkuhiljaa paljastaa. Se näytti
jo pääsiäisenä esiin kaivetun narsissien ja skillojen valtakunnan. Mutta se ei
kerro kaikkea heti: edessä on kesän mittainen jännitys, ilo ja kasvun ihme.
Puutarha ei kaipaa vielä uusia kasveja; vanhat haluavat nousta
ensin esiin ja näyttää kauneutensa. Vettä! Vettä! Nekin huutavat helteellä,
odottavat antoisaa kättä, haluavat kukoistaa niin kuin joskus ennen, kun niitä
hoidettiin päivittäin. Vierestä vietiin nokkoset, juolavehnät, vuohenputket ja
annettiin ylpeille kukille tilaa olla omassa ylväässä rauhassaan.
Nokkossotaa käytiin ja sitä käydään. Pikkunokkosten
kitkemisestä ja muutaman nokkosen syömisestä ei taida olla paljon iloa. Ne ovat
sikiävää sorttia – niitä saisi syödä joka päivä ja joka ikinen yö, jos niistä
syömällä haluaisi päästä eroon. Nokkosista voisi keittää lannoitettakin, mutta
keittämisen ja keitinliemen haju on niin vahva, että se on parasta tehdä
kesäkeittiössä ulkotulilla.
Kerran vuodessa siis nokkosista ruokaa. Tällä kertaa
piirakkaa perinteisen fetapinaattipiirakan tapaan. Se on suolaista: sopivaa
helleruokaa, vaikka piirakan paistaminen helleiltana onkin hulluutta. Uuni
lämmittää, ulkoilma lämmittää, ihoa polttaa vielä yhtäkkinen auringonpaiste.
Elämä on paradoksi, mutta villin puutarhan herkkuja täytyy saada – lisääkin,
jos vain annetaan. Pari kourallista nokkosia on pakkasessa; pakkasesta saa
alkukesän maun pakkasessa. Huhhuh, säilöntäkausi on alkanut!
Fetanokkospiirakka (gluteeniton)
Pohja
1,5 dl hienoa riisijauhoa
1,5 dl perunajauhoa
0,5 dl maissitärkkelystä
2 dl kermaviiliä
1 kananmuna
2 tl leivinjauhetta
Sekoita jauhoihin leivinjauhe. Lisää taikinaan kermaviili ja
kananmuna.
Laita taikina voideltuun piirakkavuokaan (25 cm halkaisija).
Paista pohjaa noin 10 minuuttia tai kunnes pohjan pinta alkaa hieman nousta ja
revetä.
 |
| Fetanokkospiirakka valmiina uuniin esipaistetulla pohjalla. |
Täyte ja koristeet
200 g fetajuustoa palana
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sipuli
nyrkin kokoinen nyytti ryöpättyä nokkosta (n. 2 dl)
½ dl kermaa
1 kananmuna
1 tl mustapippurirouhetta
1 rkl tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
Kuori kesäkurpitsa. Leikkaa kesäkurpitsa ensin poikittain
puoliksi. Leikkaa puolikkaista ohuita siivuja, jotka laitat myöhemmin piirakan
päälle. Säästä kauneimmat siivut piirakan päälle. Pilko loput kesäkurpitsasta
pieniksi kuutioiksi.
Pilko sipuli pieneksi. Kuullota sipulia ja
kesäkurpitsakuutioita oliiviöljyssä. Lisää joukkoon nokkosnyytti. Kun
vihannekset ovat hieman kypsyneet, kaada ne sekoituskulhoon.
Soseuta vihannekset. Murustele puolet fetajuuston palasta.
Sekoita vihannessoseen joukkoon ensin kerma, sitten fetamurut, mausteet ja
lopuksi yksi kananmuna.
Levitä täyte esipaistetulle piirakkapohjalle. Koristele
kesäkurpitsan ja fetajuuston siivuilla.
Paista piirakkaa vielä 15 – 20 minuuttia noin 200 asteessa
(kaasu-uuni 210 astetta).
Ohje nokkosten ryöppäämiseen: http://signorasalvia.blogspot.fi/2013/06/ranskalainen-lahiruokavisiitti.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti