keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tulen voimaa: kesäistä keittoa ja maailman helpointa jälkiruokaa



Maailman helpoin jälkiruoka, jos lakkasuo tai -tori on lähellä.
Hrrrr, helle ja paiste vaihtui arktiseksi tuuleksi ja sateeksi. Matkalaukkulomalaisen laukku kaipaa sukkia – ja tuulitakkikin oli hankittava, kun rock-juhlassa matkatakki sai päälleen bratvurstin rasvakasteen.

Rockfestivaaleilla ja muissakin kesäjuhlissa on mistä valita, kun nälkä yllättää. Joensuun Ilosaarirockin ilahduttavin ruokapiste oli uuniperunoita tarjonnut kioski, josta ruokavammaisellekin löytyi maittavaa syötävää – se bratvurstikin. 

Sen sijaan paikallisen rockravintolan Kerubin ravintolapiste festivaalialueella oli suuri pettymys. Olisi ollut istumapaikkoja, jonokin oli suhteellisen lyhyt, mutta ainoa gluteeniton ruoka oli kreikkalainen salaatti ilman leipää. Listalla oli kyllä houkuttelevasti bataattiranskalaisia ja dippiä, mutta ilmeisesti olivat onnistuneet sotkemaan perushyvän ruoan jauhoilla syömäkelvottomaksi.

Ilosaarirock oli ihana rockjuhla tänä vuonna. Alue on laaja, siellä on erilaisia tiloja, joissa erilaisista musiikkityyleistä nauttivat voivat keskittyä omiin iloihinsa. Tähtiteltan alue on erityisen viehättävä. Sieltä on näköala Pyhäselälle, kuumalla ilmalla vilvoittava tuuli käy teltan liepeille, nurmialueilla on väljää tilaa istuskella ja alueen ravintolatkin olivat muuta festarialuetta rauhallisempia ja jonottomampia.

Alue on aiemmin ollut pelkästään VIP-vieraiden käytössä, mutta hienoa on, että se oli nyt avattu varsinaisille juhlijoille. Kuulemma vippikorttilaiset olivat valittaneet, että heillä ei enää ollut näköalaa… No, tervetuloa meidän tavisten joukkoon Tähtitelttaan, jossa oli vielä muutakin luksusta: Kossubaari kaikille niille, jotka eivät voi nauttia käymisteitse valmistetuista juomista. Kossubaarin – tai niin kuin koiranleuka festarikaveri sen nimesi sossubaariksi – baarimikot olivat kovilla ja tekivät pitkät päivät ja yöt taitavasti drinkkejä ja shotteja sekoitellen välillä infernaalisessa teknon jytkeessä, välillä hivelevän, sydämeen syvälle käyvän Minä ja Ville Ahosen musiikin soinnissa. 

Oli Tähtiteltassa muutakin sykähdyttävää: hellyttävää 22 Pistepirkkoa, hyvää laskuhumalamusiikkia tarjoavaa islantilaista Sigurd Rossia ja tietenkin Ismo Alangon ironisia jollotuksia. Vuoden turhinta laulua ei laulettu missään Tähtiteltan tilaisuudessa, vaikka tietysti Alanko esitti hittinsä. 

Ilosaarirockin kruunu oli ehdottomasti Nightwish ja sen uusi laulaja Floor Jansen, jonka sävyjä vaihteleva melodinen ääni tasapainotti bändiä. Illan päätti ilotulitus niin kuin aina on tapana. Tällä kertaa ilotulitus nousi tulikatedraalina yleisön ylle ja satoi tuhkana päälle. Sopivan romanttisen pateettista niin kuin Nightwishin musiikkikin on. PMMP:n riemukkaan haikean keikan aikana saatiin samalla katsella tulitanssijoita, jotka taituroivat esiintymislavan sivustoilla.

Tulta oli myös ehdottomasti Michael Monroen esityksessä. Hänessä itsessään on energisen elämänvoiman tuli, joka leimuaa yleisölle.

Kun sitten kolme päivää ja yötä nauttii ruoka- ja rockkomboista, emännöi ja kestitsee rock-vieraita karjalanpiirakoilla ja munavoilla, niin kummasti parin päivän toipumisen jälkeen on ikävä kotiruokaa. 

Suuri ilahduksen kilahdus koitti Joensuun Citymarketissa: keltaiset kesäkurpitsat ovat saapuneet. Mitä niistä? No, tietenkin kesäistä keittoa lämmittämään arktiseksi muuttuneessa kesässä, antamaan Michael Monroen energistä elämänvoimaa omalla keltaisuudellaan. Jälkiruoaksi maailman helpointa ja ihaninta jälkiruokaa, Pohjois-Karjalan soiden superherkkua: lakkoja sokerikasteessa.

Näistä keittoa: keltaista kesäkurpitsaa, namnam.
Kesäinen jauhelihakeitto
kuudelle

2 pientä keltaista kesäkurpitsaa
1 pieni kukkakaali
4 porkkanaa
pieni purjo
1 sipuli
400 g naudan vähärasvaista jauhelihaa
mustapippuria
suolaa
Kuori kesäkurpitsat ja paloittele ne. Kuullota niitä kattilassa öljyssä. Lisää samaan kattilaan porkkanapalatkin kuullottumaan. Paista paistinpannulla jauheliha ja sipulisilppu. Lisää lihasipuliseos vihannesten joukkoon. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja lisää huuhdeliemi keittoon.

Keitä keittoa niin kauan, että porkkanat ovat puolikovia. Lisää kukkakaalin kukintoja ja purjoa sekä mausteet. Keitä, kunnes kukkakaalipalat ovat sopivan al dente -kypsiä.

Keiton voi valmistaa myös ilman lihaa.

Maailman helpoin jälkiruoka
yhdelle

1 dl tuoreita lakkoja
½ rkl sokeria
Sekoita lakkoihin sokeri ja herkuttele.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Mökkielämää: fetamureketta


Mökillä eloilu ja oloilu on toisenlaista kuin kaupunkielo. Ainakin ruokaa saa laittaa suurempia annoksia kuin kotona – ja useammin. Mökkikokkina oleminen on hauskaa vaihtelua työarjelle, vaikka mökkikokkaaminenkin kyllä käy työstä. Kahdeksalle hengelle lounaan laittaminen vie kaikkine esivalmisteluineen ja jälkitöineen neljä ja puoli tuntia. Luit oikein: neljä ja puoli tuntia.

Höh, sanoisi joku. Eihän mökillä tarvitse tehdä muuta kuin paistaa takkamakkaraa tai heittää grilliin ne samat makkarat. No, voi tietysti toimia niinkin – kukin tehköön makkaran mieleisekseen, mutta oikeasti on kiva syödä hyvin kesäoloissakin. Raitis ilma, saunan, pihan, mökin huoltaminen ja kunnostaminen, uiminen kylmässä vedessä saa himoitsemaan kunnon ruokaa.

Koska vieraitakin käy ja tulee omine aikoineen, heille on kiva laittaa tuloksi jotain herkkua pöytään.

Lapsena mökillä syötiin äidin ulkokeittiössä laittamaa ruokaa: leipäressua ja melkein päivittäistä kalakeittoa. Leipäressua tehdään kuivista leivistä. Ulkona syötiinkin, jos ei satanut vettä. 

Nyt samaan tapaan käytetään edellisen päivän ja juhlan ruokien aineksia taas uusiin ruokalajeihin. Pääasiassa syödään sisällä. Kuka muuten jaksaisi kantaa pihalle kahdeksan hengen astiastot ja ruoat joka päivä?

Miksi sitten kahdeksan syöjää? Miksei vain yksi? Miksi kahdeksan sukulaista tai oikeastaan perheenjäsentä viettää yhdessä mökillä aikaansa? Joskus on enemmänkin porukkaa. Joidenkin mielestä ajatus siitä, että mökillä on iso porukka, on kamala. Heidän näkemyksensä mukaan mökille mennään erakoitumaan, hiljentymään, rauhoittumaan.

Suurijoukkoiset mökkiläiset taas nauttivat yhteisestä puuhailusta. Yhdessä siivoamisesta, rakentamisesta, retkeilystä, seurapelien pelaamisesta, lettukesteistä ja yhteiseen ruokapöytään kokoontumisesta.

Samassa pöydässä sitten nyt jo aikuiset lapset muistelevat, mitä kummallisia ruokia saivat kokeilevan mökkikokin keittiössä. Sitruunakana on jäänyt eräälle mieleen kammottavana, toinen muistaa kvinoasalaatin. Kaikki rakastavat mummon leivinuunissa paistamia karjalanpiirakoita, joita myös talkoilla sadepäivinä tehtiin.

Isommalle mökkiläisjoukolle ruoan laittaminen on oma lajinsa. Ruoka ei saa olla liian monimutkaista, ettei keittiössä tarvitse viettää sitä neljää viittä tuntia enempää. Ruoan pitää olla sellaista, että se maistuu kaikille tai ainakin melkein kaikille. Sellaisia ruokia ovat itse asiassa perushyvät kotiruoat. Kalakeittoakin syö mielikseen melkein joka päivä, kun kalan saa tuoreena, jos saalista vain tulee.

Mökkimenu 1: fetamureke, kantarellikastiketta, keitettyjä perunoita, porkkanoita ja kukkakaalia

Yksi hyvä ison porukan ruoka on lihamureke lisäkkeineen. Tällä kertaa lihamurekkeeseen pääsi keitettyä perunaa, kesäkurpitsaa ja fetaa, jotka olivat jääneet jääkaappiin odottamaan uusiokäyttöä.

Lihamureke maistuu myös kylmänä. Ja kun sen kanssa kuumana syötiin kesän ensimmäinen kantarellikastike, niin seuraavan päivän kylmänä lisäkeruokana sen seurana oli edellisen päivän vihanneksista ja perunoista tehty salaatti. Pääruokana taas oli kaalilaatikko, puolukkasurvos, sokerisuolatut kurkut ja tomaattisipulisalaatti.

Fetamureke
kahdeksalle

750 g naudan jauhelihaa
400 g sika-nautajauhelihaa
2 sipulia
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
4 keitettyä pientä perunaa
2 dl fetajuustoa murusina
1 kananmuna
3 tl kapriksia
10 lehteä tuoretta salviaa
2 tl mustapippuria rouheena
1 rkl suolaa

Paista sipulit pieniksi pilkottuina pannussa. Kuori kesäkurpitsa. Raasta se karkealla terällä raasteeksi. Paista kesäkurpitsaraaste sipuleiden kanssa. Jäähdytä paistettuja vihanneksia hetkinen. Raasta keitetyt perunat samoin karkealla terällä.

Sekoita taikina. Sekoita lihat, lisää niiden joukkoon vihannesraasteet, fetajuusto esim. haarukalla murustettuna, kananmuna ja mausteet.

Muotoile taikinasta mureke vuokaan. Paista 200 asteessa tunti, puolitoista niin, että murekkeen pinta on kauniin ruskea.

Tarjoile hyvien perunoiden, kokonaisena höyrytetyn kukkakaalin, kokonaisina keitettyjen porkkanoiden ja kermaisen kantarellikastikkeen kanssa.

Seuraavan päivän perunasalaatti perunoista, porkkanoista ja kukkakaalista

Seuraavan päivän perunasalaatti

6 keitettyä perunaa (siiklit ovat erityisen hyviä)
4 keitettyä porkkanaa
keitettyä kukkakaalia
1 maustekurkku
10 cm sipulinvartta

Sinappiöljykastike
2 tl sinappia
½ dl oliivöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
½ tl sokeria
hyppysellinen suolaa

Laita kastikeainekset kannelliseen lasipurkkiin. Ravistele purkkia ja kaada kastike pieniksi pilkottujen salaattiainesten päälle. Sekoita salaatti.

Mökkimenu 2: kaalilaatikko, sokerisuolatut kurkut, tomaattisipulisalaatti, puolukkasurvos ja seuraavan päivän perunasalaatti

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesäleirikestejä: varhaiskaalia ja lettuja


Kesän maut ovat parhaimmillaan. Ruoan laittaminen on helppoa: keittää höyryssä kukkakaalin ja porkkanoita, lisää vähän voita päälle ja herkkuateria on valmis. Varhaiskaalista saa keittoa, joka kelpaa nyrpeimmällekin syöjälle.

Kun kerroin nuorisovieraille, sukulaisille, melkein kuin omille lapsille, tekeväni varhaiskaalikeittoa lounaaksi, kuului kyllästynyt huokaus. ”Eih…” Ruokapöydässä tuo samainen huokaus muuttui muotoon: ”Aah… tämä on hyvää.” Samoin toisessa yhteydessä aiemmin nuorison edustaja ihasteli keittoni makua, joka syntyy kaalin mietoudesta ja puhtaista mauista, joihin ei ole sotkettu mitään ylimääräistä.

Varhaiskaalikeiton voi höystää jauhelihalla, mutta ihan yhtä hyvin siihen sopivat myös tuoreet siskonmakkarat. Siskonmakkarasopasta syntyy kesäleirin ominaishaju – tosin varhaiskaalin yhteydessä hajumaailma on hajuttomampi.

Varhaiskaalia, timjamia, siskonmakkaroita

Kesäleirin hajun tunsin Oriveden opistossa, jossa olin viikon kurssilla kirjoittamassa, mitäpä muutakaan. Luulin hajua paikan ominaistuoksuksi, joka toi mieleen lapsuuden musiikkileirit. 

Kesäleirihaju syntyi ilman kuumuudesta, ahkeroivista aivoista, luovista, asiaansa paneutuvista ihmisistä – ja makkarakeitosta. Asuntolarakennukseen haju syntyi lämmitetystä saunasta. Seuraavana päivänä siskonmakkarasopan ja saunan jälkeen hajua ei enää huomannut. Jäljellä olivat vain ajattelevien aivojen tuoksut, joita nenäni ei erottanut paperin ja tulostusmusteen hajusta.

Mökkielämän yksi tärkeistä ominaishajuista taas on lettujen paistamisesta syntyvä voinen käry, jota tuuletetaan ulos avaamalla kaikki ikkunat ja ovet. Letut jotenkin kuuluvat kesään. Juhannuksena nuorison edustaja toivoi lettuja; niitä saatiin silloin mummon paistamina juhannussunnuntain aamuna. Ennen sitä niille ei ollut vatsassa eikä pöydässä tilaa. 

Juhannussunnuntain lettuaamiainen oli kuin venäläinen perheaamiainen, joita olen saanut maistella ja haistella Venäjän Karjalan matkoilla.

Venäjän matkoilla tosin gluteeniton lettu on tuntematon käsite – ja sinne on syytä varata mukaan omia eväitä. Erään helteisen bussimatkan selvisin hengissä suolakurkuilla ja perunalastuilla – viime matkalla mukana kuljetetut riisinuudelit pelastivat yhden illallisen. Ne maistuivat ihan makoisilta hyvän majoneesin kanssa. Pääasiassa kuitenkin Venäjälläkin voi valita ruokansa ja jättää tarjotun vehnän syömättä.

Pari vuotta sitten sai Suomessakin etsimällä etsiä riisijauhoja ja erilaisia gluteenittomia leipiä Itä-Suomesta. Nyt tilanne on aivan toinen.  Anna-Maijan kotileipomon ihania karjalanpiirakoita saa Joensuun kauppahallin leipämyymälästä, Anna-Maijan ja Vuohelan herkkujen leipiä Joensuun keskustan City-Marketista, Wasan näkkileipää löytyy Helsinkiä euron halvemmalla pakettihinnalla Kiteeltäkin – ja Kolin Salesta saa Moilasen DarkBreadia ja Tropicana-pizzojakin.

Kesäleirillä ja mökillä ei siis tarvitse olla nälässä, pikemminkin päinvastoin. Oriveden ruokajuhla -  aamiainen, lounas, iltapäiväkahvi, jolla jokaisella jokin gluteeniton herkkuleivonnainen, illallinen – toi hieman ylimääräistä kannettavaa. Sitä voi varhaiskaalikeitolla sulattaa. Letut saa sitten jälkkäriksi tai saunan jälkeiseksi. Kun oikein ui koko ajan, ei letuista jää jälkeäkään. 

Varhaiskaalikeitto
kuudelle

700 g varhaiskaalia (puolet keskikokoisesta kaalista)
400 g siskonmakkaroita tai naudan jauhelihaa
2 laakerinlehteä
tuoretta timjamia
1 – 2 l kiehuvaa vettä
suolaa maun mukaan
1 - 2 tl mustapippurirouhetta 

Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi. Paista niitä rypsiöljyssä pannulla siten, että ne pehmenevät, eivät pala. Laita ne keittokattilaan. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja lisää vesi kaalien päälle. Lisää kaalien joukkoon laakerinlehdet ja noin neljäsosa timjamiruukusta.

Jos käytät jauhelihaa, paista se murusiksi pannulla ja lisää paistoliemi keiton joukkoon. Lisää keittoon lihat tai siskonmakkarat, kun kaali alkaa olla pehmeää. Keitä vielä 10 – 20 minuuttia niin, että kaalista tulee pehmeää.

Lettuja ja tuoremansikkahilloa

 
Letut (gluteeniton)
3 isoa paistinpannun kokoista lettua

1,5 dl hienoa riisijauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl sokeria
hyppysellinen suolaa
3 dl maitoa
1 kananmuna

Sekoita jauhot ja lisää niihin leivinjauhe, sokeri ja suola. Vatkaa muna kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita siihen maito. Vatkaa jauhot munamaitoseokseen.

Lettutaikinan voi jättää tekeytymään pariksi tunniksi, mutta jauhot valuvat silloin astian pohjaan. Vatkaa taikinaa uudestaan kuohkeaksi.

Paista letut kuumalla pannulla voissa tai öljyssä. Letuista tulee vehnälettuja kiinteämpiä ja ne on helpompi kääntää. Paksuhkoja lettuja taikinasta tulee kolme, ihan ohuita pitsireunaisia neljä, mutta ohuet letut hajoavat helposti.

Ensimmäinen lettu on aina harjoituskappale.